Miksihän minulle tulee eräästä ihmsestä epämääräisen ahdistunut olo? Onko teille tullut?

Ehkä me kaikki ei tunneta sitä henkilöä.

?

Se tunne syntyy sinussa eli sinussa on jotain. Ootko tehnyt hänelle jotain, puhunut selän takana pahoja, ootko kateellinen, muistuttaako entistä tuttua???Sinä tiedät vastauksen koska tunne syntyy sinussa itsessä.

Olet kateellinen mutta et halua myöntää sitä?

Tiedän tunteen, valitettavasti henkilö on anoppini. Ihan alusta asti tunsin oloni tukalaksi hänen lähellään. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, sama fiilis edelleen. Jokin hänessä saa niskakarvani nousemaan pystyyn ja jotenkin olemaan varuillani.

Välillä kemiat ei vain käy yksiin. Esim. eräs työkaveri alkoi inhota ensisilmäyksellä, ilman syytä. Sille tuli ilmeisesti ahdistunut olo vain minun näkemisestä, vaikka ei edes tuntenut. Kieltäytyi puhumasta jne. Aina ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu, ja jos jonkun nupissa viiraa niin ei sille voi mitään.

En ole kokenut ihan vastaavaa kenestäkään muusta. Ihan kuin hänellä olisi koko ajan joku feikki rooli päällä maskina ja siellä alla on kauheasti jotain en tiedä mitä.  Eleet on jotenkin äkkinäisiä. ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, valitettavasti henkilö on anoppini. Ihan alusta asti tunsin oloni tukalaksi hänen lähellään. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, sama fiilis edelleen. Jokin hänessä saa niskakarvani nousemaan pystyyn ja jotenkin olemaan varuillani.

Mulla on sama juttu. Tuntuu, että en ole riittävän hyvä. Luultavasti keksin tämän omasta päästäni, mutta edellisten anoppien kanssa ei ollut tätä ongelmaa. Tuntuu myös, että mies heittäytyy "äitin pikku pojaksi", joka ei edes murrosiässä kappinoinut (ei siis ole kapinoinut oikeasti mitenkään), kun mennään siellä käymään.

Yritän vain pysyä poissa tieltä, ja toivon, että minun suntaan ei ala satelemaan lastenkasvatusvinkkejä. Mieheltä hän ei tietenkään vaatisi yhtään mitään, kuten ei ole koskaan vaatinutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Välillä kemiat ei vain käy yksiin. Esim. eräs työkaveri alkoi inhota ensisilmäyksellä, ilman syytä. Sille tuli ilmeisesti ahdistunut olo vain minun näkemisestä, vaikka ei edes tuntenut. Kieltäytyi puhumasta jne. Aina ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu, ja jos jonkun nupissa viiraa niin ei sille voi mitään.

Tämä kun ethän sinäkään tiedä, mitä työkaverisi päässä liikkuu. Voihan sillä olla vaikka omiakin ongelmia. Ei kaikki aina pyöri itsemme ympärillä vaikka niin luulisi.

"En ole kokenut ihan vastaavaa kenestäkään muusta. Ihan kuin hänellä olisi koko ajan joku feikki rooli päällä maskina ja siellä alla on kauheasti jotain en tiedä mitä.  Eleet on jotenkin äkkinäisiä."

Kaikista ihmisistä jotka ovat inhonneet minua on tullut juuri tuo tunne. Herää epäilys, että he ovat tajunneet että olen nähnyt sen kaiken teeskentelyn läpi, ja ovat panikoineet juuri sitä: paljastumista.

VASTAA 

Mulla tulee kahdesta ihmisestä sellainen tunne. Toinen on päällekäyvä, vaikka tarkoittaa hyvää. Toinen on paha ihminen ja pelaa koko ajan jotain psykologista peliä. Onneksi ei kumpaakaan tarvitse usein nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä kemiat ei vain käy yksiin. Esim. eräs työkaveri alkoi inhota ensisilmäyksellä, ilman syytä. Sille tuli ilmeisesti ahdistunut olo vain minun näkemisestä, vaikka ei edes tuntenut. Kieltäytyi puhumasta jne. Aina ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu, ja jos jonkun nupissa viiraa niin ei sille voi mitään.

Tämä kun ethän sinäkään tiedä, mitä työkaverisi päässä liikkuu. Voihan sillä olla vaikka omiakin ongelmia. Ei kaikki aina pyöri itsemme ympärillä vaikka niin luulisi.

Jos työkaveri puhuu kaikille muille paitsi minulle, niin aika vaikea käsittää väärin. Ei kannata luulla tietävänsä kaikkea, jos ei ole nähnyt tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

En ole kokenut ihan vastaavaa kenestäkään muusta. Ihan kuin hänellä olisi koko ajan joku feikki rooli päällä maskina ja siellä alla on kauheasti jotain en tiedä mitä.  Eleet on jotenkin äkkinäisiä. ap

Jos joku ahdistuisi sinun käytöksestä niin mitenköhän luonnollisesti sä osaisit käyttäytyä tämän kanssa?

Se vaan, että sen ahdistuksen kyllä huomaa ja tekee helposti tökeröksi.

On tullut eräästä työkaverista. Oli viehättävä ja sai heti porukan puolelleen. Antoi kuvan, että on todella pätevä ja ammattitaitoinen hoitaja.

Minulla kylmä aina karsi selkäpiitä, kun näin tämän miehen, Minusta hänessä oli jotain outoa ja pelottavaa. Sitten selvisikin, että hän pahoinpiteli potilaita ja koulutusajoiltakin alkoi kuulua tosi pelottavia juttuja hänestä. Joten vaistoni ei ollut väärä tämän ihmisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, valitettavasti henkilö on anoppini. Ihan alusta asti tunsin oloni tukalaksi hänen lähellään. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, sama fiilis edelleen. Jokin hänessä saa niskakarvani nousemaan pystyyn ja jotenkin olemaan varuillani.

Mulla on sama juttu. Tuntuu, että en ole riittävän hyvä. Luultavasti keksin tämän omasta päästäni, mutta edellisten anoppien kanssa ei ollut tätä ongelmaa. Tuntuu myös, että mies heittäytyy "äitin pikku pojaksi", joka ei edes murrosiässä kappinoinut (ei siis ole kapinoinut oikeasti mitenkään), kun mennään siellä käymään.

Yritän vain pysyä poissa tieltä, ja toivon, että minun suntaan ei ala satelemaan lastenkasvatusvinkkejä. Mieheltä hän ei tietenkään vaatisi yhtään mitään, kuten ei ole koskaan vaatinutkaan.

Hmm. Meillä ei ole edes tuollaista, en tunne rriittämättömyyttä eikä anoppi koskaan ole jaellut vinkkejä suuntaan tai toiseen, ennemminkin pitää etäisyyttä ja on jotenkin kylmä. Kylmiä ja etäisiä ihmisiä olen toki tavannut ennenkin, mutta kenenkään muun läheltö ei niin kovasti tee mieli juosta karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee kahdesta ihmisestä sellainen tunne. Toinen on päällekäyvä, vaikka tarkoittaa hyvää. Toinen on paha ihminen ja pelaa koko ajan jotain psykologista peliä. Onneksi ei kumpaakaan tarvitse usein nähdä.

Tässä tyypissä josta puhun, tulee myös olo että kommunikointi ei ole aitoa tai että siellä taustalla on jotain mitä kommenteillaan haluaa saavuttaa, minussa jonkun tietyn reaktion kai sitten.  On hurjaa kun joidenkin kanssa tulee hyvä, vapautunut ja toista tukeva olo ja yhteys- tämä olo on sen vastakohta. ap

Mulla on yksi tuollainen sukulainen. Tosin tiedän, että oma varautuneisuuteni hänen seurassaan johtuu siitä, että on kovin dramaattinen ja itsekeskeinen. Loukkaantuu äärettömän helposti ja todella verisesti, vaikka kyseessä olisi vain eriävä mielipide tai vaikka "vääränlainen" katse. Kaikessa on aina kyse hänestä ja kaikki on henkilökohtaista. Vaikea tuollaisen ihmisen kanssa on olla rennosti, kun jokaista omaa sanaa pitää varoa ellei halua draamaa.

Ahti ahdingossa on...

Ehkä et vaan ymmärrä tarpeeksi hänestä. Oon huomannut, että eripuolilla Suomea ja erilaisilla aloilla on erittäin paljon erilaisia sopivia käyttäytymismalleja. Sama läppä aukeaa kymmeneen eri tapaan riippuen missä on. Jo pelkästään turkulaiset on tamperelaisille outoja :D

Henkilökemiaa. Kaikkien kanssa ei vaan synkkaa, ja se on ihan luonnollista.

Voi olla että sillä toisella ihmisellä on jotain sisäisiä epävarmuuksia, joiden vuoksi pitää tietynlaista roolia päällä, ja sinä herkkänä ihmisenä huomaat tämän.

Voi mys olla niin että sinulla on jokin sisäinen tiedostamaton pelko, ja tämä toinen henkilö saa ne esiin.

Vaikea sanoa tuntematta tarkemmin teitä.