Lue keskustelun säännöt.
Miten vaikuttaa vauvaan, jos kukaan ei tunne häntä kohtaan mitään?
07.02.2018 |
Jos lapsen isä on kylmä ja esim. äiti sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, kadottaa tunteensa?
Jos isovanhempia ei kiinnosta ja toisia isovanhempia ei ole? Jos ei ole tätejä ja setiä (vanhemmat molemmat ainoita lapsia) ja kummitkin on etäisiä?
Kuka lapsesta sitten välittää?
Kommentit (20)
Kauhea tilanne, mutta pelastettavissa. Pitäisi saada apua perheeseen. Vauvan vointiin ja kehitykseen vaikuttaa olennaisesti hänen saamansa hoiva. Jos kukaan ei välitä, vauva muuttuu apaattiseksi ja pahimmillaan taantuu. Apua vanhemmuuteen on saatavilla, joten nopea yhteydenotto neuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhainen vuorovaikutus vauvan ja vanhemman välillä on erityisen tärkeää. Lapsihan oppii vuorovaikutustaitoja ihan pienestä vauvasta asti. Se, miten äiti tai isä vastaavat vauvan tarpeisiin, vaikuttaa siihen millaiseksi lapsi kokee oman perusturvallisuutensa. Kun äiti tai isä huomioi vauvan tarpeet ja vastaa vauvan viesteihin, lapselle alkaa kehittymään minäkäsitys ja tieto siitä, että hän on tärkeä ja hänen viesteillään on merkitystä. Jos tällaista vuorovaikutusta ei tapahdu, niin ymmärrät varmaan nyt, kuinka se vaikuttaa lapseen.
Terveisin, lastensairaanhoitaja
Aika huono tilanne. Ainoa joka tuossa voisi välittää on äiti ja hänkin on masentunut. Jos äiti ei kykene paranemaan ja siinä paranemisessakin voi kestää, niin huono juttu.
Eikä tuo toimi senkään jälkeen koska varmasti äidillä vaikea yksin välittää lapsesta, jos muut ei pidä lasta minään. Riskinä uusi masennus.
Tiedän yhden tapauksen. Ei tullut lapsesta normaalia.
Oikeastaan ainoa toivo että jos äidin masennus on sen verran syvä, niin hän vaatisi lapsen huostaanottoa. Mutta kun isä kuvioissa, niin se voi vaikeuttaa jos isä vastustaa, haluaa pitää "kulissit" vaikka ei välitäkään lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti neuvolassa huomattaisiin tilanne. Jos vanhemmat kuitenkin näennäisesti huolehtii, niin vaikeaa huomata.
Jos ei saa empatiaa vauvana, ei sitä tunne itsekään myöhemmin. Pahimmassa tapauksessa voi tulla kiusaaja,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä asiasta ei tietenkään ole tutkimustietoa. Mutta käsittääkseni vauvalle riittää, että hänellä on yksi ensisijainen hoitaja, joka jaksaa vastata lämpimästi hänen kommunikaatioyrityksiinsä. Vauva on herkkävaistoinen olento muttei ajatustenlukija.
Eli masentuneen ihmisen ei pidä ruoskia itseään siitä, mitä hän tuntee tai ei tunne vauvaa kohtaan. Vauvan nukkuessa saa itkeä vollottaa. Riittää, että tekee parhaansa ja jaksaa joka päivä hymyillä ja jutella vauvalle tämän ollessa hereillä. Tämän pitäisi mennä kaikkien muiden elämän velvollisuuksien edelle, ja voi olla tarpeen hankkia itselleen apua niin että siihen kykenee.
Ja kuten tiedämme, siitä hymystä se vuorovaikutussuhde lähtee rakentumaan myös vanhemmalle.
Tuossa tilanteessa tärkeintä olisi äidin masennuksen hoito. Masennuksen vaikeusasteesta riippuen lastensuojelullisia toimenpiteitä. Osa masentuneista äideistä pystyy tutkimusten mukaan luomaan hyvän vuorovaikutussuhteen lapseen, mutta varmasti tukiverkko olisi oleellinen asia. Toivottavasti tällaisessa tilanteessa saa ainakin perhetyöntekijän, terapiaa ja lastenhoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vuosia sitten tuli se dokkari lastenkodista jostain Itä-Euroopasta ja siellä lapset oli ihan apaattisia. Eivät itkeneet saati nauraneet. Ei kiinnostunut isommatkaan leluista, ei mitään.
Niitä lapsia ei esimerkiksi koskaan kukaan pitänyt sylissä tai puhunut niille.
Aliravitsemusta lukuun ottamatta, olivat fyysisesti terveitä. Kukaan ei vaan ollut heistä kiinnostunut. Henkilökunta antoi surkeaa ravintoa. Vaipanvaihtoa en muista, kai ne nyt sentään vaihdettiin.
Lapselle voi tulla itselleen vaikeuksia luoda läheinen suhde sitten aikanaan omaan lapseen. Sitä varten on ainakin Helsingissä yksikkö, jossa katkaistaan tämä kierre. Eli äidit menee sinne vauvojensa kanssa "hoitoon". Mutta välittömiä vaikutuksia voi olla vaikkapa vauvan masennus eli vauva inisee apaattisesti eikä ota kontaktia muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinan lastenkodeista tehtiin joskus dokumentti, jossa kerrottiin että eräässä paikassa kaikki vauvat tuntuivat voivan huonosti. Oli kuitenkin yksi vauva, joka kukoisti. Kun lähdettiin selvittämään syytä selvisi että siivooja oli erityisen ihastunut kyseiseen lapseen ja otti tätä mielellään syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakavia puutteita tunne-elämän kehityksessä, kyvyttömyys tuntea mitään, empatian puute, masennus, huono itsetunto, epämääräinen minäkuva, vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa, jatkuva tyhjyyden tunne.
Ja mitä kaikkea nuo oireet sitten aiheuttavat saattavat olla mitä vain itsetuhoisuudesta persoonalisuushäiriöihin, päihteiden käyttöön, impulsiivisuuteen, alisuoriutumiseen elämässä ja itsemurhaan. Ja toisaalta joku poikkeuksellinen yksilö saattaa pärjätä kaikesta huolimatta myös hyvin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä asiasta ei tietenkään ole tutkimustietoa. Mutta käsittääkseni vauvalle riittää, että hänellä on yksi ensisijainen hoitaja, joka jaksaa vastata lämpimästi hänen kommunikaatioyrityksiinsä. Vauva on herkkävaistoinen olento muttei ajatustenlukija.
Eli masentuneen ihmisen ei pidä ruoskia itseään siitä, mitä hän tuntee tai ei tunne vauvaa kohtaan. Vauvan nukkuessa saa itkeä vollottaa. Riittää, että tekee parhaansa ja jaksaa joka päivä hymyillä ja jutella vauvalle tämän ollessa hereillä. Tämän pitäisi mennä kaikkien muiden elämän velvollisuuksien edelle, ja voi olla tarpeen hankkia itselleen apua niin että siihen kykenee.
Ja kuten tiedämme, siitä hymystä se vuorovaikutussuhde lähtee rakentumaan myös vanhemmalle.
Älä viitsi. On lapsia, jotka eivät vuosiin edes vilkaise silmiin kuin ehkä kerran päivässä parhaimmillaan, tai sitten kerran viikossa. Tuolloinkin ohimenevän hetken verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä asiasta ei tietenkään ole tutkimustietoa. Mutta käsittääkseni vauvalle riittää, että hänellä on yksi ensisijainen hoitaja, joka jaksaa vastata lämpimästi hänen kommunikaatioyrityksiinsä. Vauva on herkkävaistoinen olento muttei ajatustenlukija.
Eli masentuneen ihmisen ei pidä ruoskia itseään siitä, mitä hän tuntee tai ei tunne vauvaa kohtaan. Vauvan nukkuessa saa itkeä vollottaa. Riittää, että tekee parhaansa ja jaksaa joka päivä hymyillä ja jutella vauvalle tämän ollessa hereillä. Tämän pitäisi mennä kaikkien muiden elämän velvollisuuksien edelle, ja voi olla tarpeen hankkia itselleen apua niin että siihen kykenee.
Ja kuten tiedämme, siitä hymystä se vuorovaikutussuhde lähtee rakentumaan myös vanhemmalle.
Älä viitsi. On lapsia, jotka eivät vuosiin edes vilkaise silmiin kuin ehkä kerran päivässä parhaimmillaan, tai sitten kerran viikossa. Tuolloinkin ohimenevän hetken verran.
Varmasti on masentuneita ja autismin kirjon lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vakavia puutteita tunne-elämän kehityksessä, kyvyttömyys tuntea mitään, empatian puute, masennus, huono itsetunto, epämääräinen minäkuva, vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa, jatkuva tyhjyyden tunne.
Ja mitä kaikkea nuo oireet sitten aiheuttavat saattavat olla mitä vain itsetuhoisuudesta persoonalisuushäiriöihin, päihteiden käyttöön, impulsiivisuuteen, alisuoriutumiseen elämässä ja itsemurhaan. Ja toisaalta joku poikkeuksellinen yksilö saattaa pärjätä kaikesta huolimatta myös hyvin elämässä.
Joo, minä en ole poikkeuksellinen yksilö vaan juuri nuo yllämainitut ongelmat löytyy päihteitä lukuunottamatta. Sille kun ei itse voi mitään jos aivot ei ole normaalisti kehittyneet johtuen hylätyksi tulemisesta jo vauvana.
Jos on kotona vaikka masentuneena, voihan silti olla herkkävaistoinen lasta kohtaan. Pitää sylissä. Katso vauvaa lempeästi.
Kysy neuvolasta.
Älkää tehkö lapsia kylmien miesten kanssa. Saisitko paremmin apua yksinhuoltajana?
Toivottavasti lapsi pääsisi adoptioon tai edes sijaisperheeseen. Vaikka valitettavasti ei taida päästä kun hänellä perhe kuitenkin on, vaikka eivät välitäkään.