Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun oma vanhempi ärsyttää
Olen teini
06.02.2018 |
Olen ihan äskettäin tässä tajunnut, että äitini käytös on muuttunut todella ärsyttäväksi ja ehkä vähän lapselliseksi. Hän myös aiheuttaa kamalasti huolta minulle, koska on sairas.
Epäilen hänen olevan myös masentunut.
Ongelma on siis se, ettei äiti oikein ikinä ole läsnä, ei kuuntele meitä lapsia, käytös muuttuu ihan alle sekunnissa ja on aina todella huonolla tuulella, väsynyt tai jotenkin muuten vain vittuuntuneen oloinen, vaikka mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Suuttuu myös todella herkästi, etenkin minulle, vaikken olisi tehnyt mitään erityistä.
Terveys huolettaa myös, hänellä on erittäin paha tupakkayskä, diabetes, jota hän ei hoida kunnolla, paniikkihäiriö ja luultavasti jonkinlainen masennus sekä lukuisia muita terveysongelmia, esimerkiksi lihavuus. Hän meinaa myös tukehtua todella usein.
Jotenkin aina saa pelätä mikä sitä oikein vaivaa... :(
Kommentit (8)
Aika moni noista on geneettisesti määräytynyt, joten ............
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet fiksu teini kun ymmärrät että jotain on pielessä. Oma äitini oli/on samanlainen mutta tajusin vasta kolmekymppisenä itse äidiksi tultuani että hän oli masentunut yms.koko lapsuuteni ja nuoruuteni.
Voisitko puhua esim. kuraattorille?
Olen puhunut tästä koulussa, ja myös suoraan äidille. Hän on pyytänyt anteeksi ja sanoo, ettei itse koe olevansa masentunut ja väsymys johtuu diabeteksesta sekä työstressistä.
Tiedän, että töissä on rankkaa paniikkihäiriön takia. Se varmasti vie voimia. Olisi kuitenkin mukava jutella äidin kanssa, ja toivoisin, että hän kuuntelisi minua. Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei aina voi jaksaa.
Halusin vain avautua ja purkaa tätä jonnekin, anteeksi.
Ap
Millaiset välit teillä on äitisi kanssa? Voisitko ottaa asian hänen kanssaan esille ja sanoa olevasi huolissasi? Joskus masennus hiipii niin yllättäen, ettei ihminen (etenkään vanhempi joka saattaa keskittää energiansa lapsiinsa) itsekään sitä tiedä. Toisaalta, jos hänellä on paniikkihäiriö, voi olla että hän saa siihen jo jotain hoitoakin, jolloin keskustelu saattaisi havahduttaa hänet tilanteen pahenemisesta.
Ei kannata ainakaan jäädä yksinään murehtimaan, siitä tulee ajan kanssa vain ongelma sinulle. Kuulostaa siltä, ettei kasvuympäristö ole nytkään sinun kannaltasi se auvoisin.
Jos et pysty puhumaan asiasta äitisi kanssa, keskustele esim. koulun psykologille. Tai onko sinulla jotakuta toista luotettua aikuista - isovanhempaa, tai esimerkiksi ystävän äitiä tai isää joka voisi kuunnella ja auttaa?
Kuten aiemmassa viestissä kerroin, olen puhunut asiasta ihan suoraan äitini kanssa.
Paniikkihäiriötä hän hoitaa lääkkeillä, joskus pari vuotta sitten lopetti vertaistukiryhmässä käymisen, koska koki, ettei enää tarvitse sitä.
Olen ehdottanut hänelle, että hän voisi kokeilla uudestaan tuota ryhmäkeskustelua, koska se auttoi aiemminkin lievittämään oireita. Hän ei kuitenkaan ole ainakaan vielä valmis menemään, lisäksi on sellaisia työvuoroja, ettei välttämättä pääsisi tapaamisiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 täällä. Jos haluat keskusteluseuraa ja reflektointiapua, voin antaa sinulle sähköpostisoitteeni. En tiedä, onko siitä sinulle konkreettista apua, mutta joskus pelkkä kirjoittaminenkin voi auttaa. Sitä varten varmaan tännekin kirjoitit :)
Luulin että tämä olisi semmoinen ketju, jossa jo aikuinen tytär valitttaa omalle tyttärelleen iäkkäämmästä äidistään...
Alue: Aihe vapaa
Lol kuulostaa tyhmältä kirjoitettuna...😂
Ap