Oma elämä tuntuu väärältä

Missähän vika ja miten tästä nousisi. Onko tämä masennusta vai uupumusta? Jo pidempään on tuntunut siltä että elämässä ei ole mitään järkeä, käyn töissä ja yritän kuntoilla yms mutta ei vaan tunnu elämä mielekkäältä. En ole kiinnittänyt asiaan kummemmin huomiota kun olen ajatellut että tällasta elämä on. On uusi parisuhdekin mikä on ihan kiva.. mutta kokoajan on se tunne että elän väärää elämää. Että jos jostain tulisi nyt joku "jumala" ja paljastaisi että ähäkutti, tää oli huijausta ja sun oikea elämä on täällä - en olisi yllättynyt koska tämä elämä tuntuu niin väärältä.

Tähän mennessä olen jaksanut käydä töissä, mutta nyt huomaan että hoidan työni nykyään aivan järjettömän huonosti. Odotan että joku puuttuu siihen, koska en vaan jaksa tehdä töitä tai keskittyä niihin. Olen ennenkin kärsinyt uupumuksesta mutta nyt luulin etten enää kärsisi siitä.. päihteiden käytön olen lopettanut, sokeria syön jonkun verran. Ei ole perhettä tai lapsia. Tuntuu ettei elämässä ole merkitystä; töihin, kotiin, töihin, kotiin. Teennäistä vapaa-aikaa. Seurustelua. Töihin, kotiin. Viime vuonna paras hetki oli kun olin kuukauden lomalla. Sitä seuraava kuukausi oli myös ok. Sen jälkeen alkoi tuntua vähän uuvuttavalta ja nyt taas odotan vain lomaa. Koitan niin kovasti sopeutua tähän, että tällaista elämä on, mieletöntä ja pelkkää puurtamista yhden lomakuukauden tähden. Harkitsin jo pitäisikö tehdä lapsia, niin elämässä olisi merkitystä ja sisältöä? Mutta onko sekään ihan tervettä tässä tilanteessa?