Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko tosiaan väärin vaatia työnhakijaa hakemaan työtä?
Oikeus pysyä työttömänä
05.02.2018 |
Siis jos työnhakijalle maksetaan rahaa.
Nythän nykytyöttömät ovat hyvin tarkkoja siitä, ettei kukaan vahingossakaan aiheuta heille sellaista tunnetta, että heidän pitäisi hakea työtä.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Turha alapeukuttaa rakkaat, vaikkei totuus omista työnhakutaidoista miellyttäisikään.
Jos tänään ilmestyy hyvä haltijatar, joka taikasauvansa heilautuksella tekee jokaisesta työnhakijasta taitavan esiintyjän, itsensä brändääjän, loihtii jokaiselle taidot kirjoittaa täydellisiä hakemuksia ja CV:itä, niin millä tempulla työpaikat lisääntyvät ja työllisyys paranee?
Eli sama kysymys kuin tällä palstalla on jo kymmeniä kertoja esitetty: Kuinka moni työpaikka jää täyttämättä siksi, että hakijoiden hakemukset ja cv:t eivät ole tarpeeksi tyylikkäitä? Itse olen saanut vastauksia, joissa paikkaa on hakenut yleensä n. 40 - 120 hakijaa, joista osa kutsuttiin haastatteluun. Kertaakaan ei ole tullut viestiä, että ketään ei voitu ottaa, kun oli niin tyhmän näköisiä hakemuksia.
Se ei olekaan se pointti, vaan että miksi kukaan haluaisi olla niiden joukossa, joilla ei ole toivoakaan päästä haastatteluun, koska jo hakemus on surkea?
Työpaikkoja ei millään taiaksauvalla yhtäkkiä tule kaikille, mutta toisaalta läheskään kaikki "työttömät" eivät ole edes työkykyisiä. Tilanne ei ole niin toivoton, kuin mitä voisi ajatella pelkästään vertaamalla työmarkkinatukea saavien määrää Mollissa avoimien paikkojen määrään.
Ja jos piiloudutaan sen taakse, ettei työtä ole kuitenkaan kaikilla, lähdetään vaaralliselle tielle. Yksilön kannalta työtä on aina mahdollista löytää, jos osaa hakea ja oma osaaminen sopii avoimena olevaan paikkaan.
Tämän hetken ongelma on vain se, että työn tekeminen ja teettäminen ei ole riittävän yksinkertaista ja kannattavaa niin usein kuin voisi olla. Ja tuota ongelmaa ei ratkaista työnhakukursseilla vaan ottamalla käyttöön aito, rohkea, radikaali perustulojärjestelmä.
Kyllä, olen myös perustulon tai jonkun vastaavan mallin lämmin kannattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Kun suurin osa työnhakijoista ei ole mitään konsultteja ja Jari Sarasvuota. Joku brändääminen ja messuilla juoksentelu on aivan tyhjänpäiväistä puuhastelua kun olet joku puuseppä, maalari, levyseppä, kassamyyjä, kosmetologi, postinjakaja... suurin osa työttömistä on suorittavan tason tekijöitä ja työnantajaa kiinnostaa lähinnä se mitä olet tähän asti tehnyt. Työpaikat ei lisäänny sillä että nämä ihmiset juoksentelee brändäämässä itseään.
Ei lisäänny ei, mutta en sanoisi, että esimerkiksi rakennusmiehelle tai -naiselle olisi tyhjänpäiväistä pysytellä trendien mukana ja verkostoitua esimerkiksi messuilla tms. Samaten kosmetologit käyvät jatkuvasti erilaisissa tapahtumissa hakemassa lisäoppia.
No olisihan se nyt ihan väärin vaatia työttömältä, että pitää ammattitaitoaan yllä, vaikkei juuri työssä olekaan. Ettäs kehtaat :D
Lisääntyykö se ammattitaito kun opettelee brändäämään itsensä hienommin? Osaa sitten maalata talon seinää nopeammin ja tarkemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Turha alapeukuttaa rakkaat, vaikkei totuus omista työnhakutaidoista miellyttäisikään.
Jos tänään ilmestyy hyvä haltijatar, joka taikasauvansa heilautuksella tekee jokaisesta työnhakijasta taitavan esiintyjän, itsensä brändääjän, loihtii jokaiselle taidot kirjoittaa täydellisiä hakemuksia ja CV:itä, niin millä tempulla työpaikat lisääntyvät ja työllisyys paranee?
Eli sama kysymys kuin tällä palstalla on jo kymmeniä kertoja esitetty: Kuinka moni työpaikka jää täyttämättä siksi, että hakijoiden hakemukset ja cv:t eivät ole tarpeeksi tyylikkäitä? Itse olen saanut vastauksia, joissa paikkaa on hakenut yleensä n. 40 - 120 hakijaa, joista osa kutsuttiin haastatteluun. Kertaakaan ei ole tullut viestiä, että ketään ei voitu ottaa, kun oli niin tyhmän näköisiä hakemuksia.
Se ei olekaan se pointti, vaan että miksi kukaan haluaisi olla niiden joukossa, joilla ei ole toivoakaan päästä haastatteluun, koska jo hakemus on surkea?
Työpaikkoja ei millään taiaksauvalla yhtäkkiä tule kaikille, mutta toisaalta läheskään kaikki "työttömät" eivät ole edes työkykyisiä. Tilanne ei ole niin toivoton, kuin mitä voisi ajatella pelkästään vertaamalla työmarkkinatukea saavien määrää Mollissa avoimien paikkojen määrään.
Ja jos piiloudutaan sen taakse, ettei työtä ole kuitenkaan kaikilla, lähdetään vaaralliselle tielle. Yksilön kannalta työtä on aina mahdollista löytää, jos osaa hakea ja oma osaaminen sopii avoimena olevaan paikkaan.
Kun puhutaan työttömyydestä koko yhteiskunnan tasolla, ei ole mitään järkeä etsiä niitä ratkaisuja yksilötasolla. Ei siinä ole mitään vaarallista, että tarkastellaan asioita oikeista kulmista ja myönnetään, että yksilötason ratkaisut eivät vie kovin pitkälle, ellei ne vaikutukset näy myös yhteiskuntatasolla.
Väärin olisi vaatia työttömän hankkimaan kattokoukku, köysi ja jakkara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Kun suurin osa työnhakijoista ei ole mitään konsultteja ja Jari Sarasvuota. Joku brändääminen ja messuilla juoksentelu on aivan tyhjänpäiväistä puuhastelua kun olet joku puuseppä, maalari, levyseppä, kassamyyjä, kosmetologi, postinjakaja... suurin osa työttömistä on suorittavan tason tekijöitä ja työnantajaa kiinnostaa lähinnä se mitä olet tähän asti tehnyt. Työpaikat ei lisäänny sillä että nämä ihmiset juoksentelee brändäämässä itseään.
Ei lisäänny ei, mutta en sanoisi, että esimerkiksi rakennusmiehelle tai -naiselle olisi tyhjänpäiväistä pysytellä trendien mukana ja verkostoitua esimerkiksi messuilla tms. Samaten kosmetologit käyvät jatkuvasti erilaisissa tapahtumissa hakemassa lisäoppia.
No olisihan se nyt ihan väärin vaatia työttömältä, että pitää ammattitaitoaan yllä, vaikkei juuri työssä olekaan. Ettäs kehtaat :D
Lisääntyykö se ammattitaito kun opettelee brändäämään itsensä hienommin? Osaa sitten maalata talon seinää nopeammin ja tarkemmin?
Ei välttämättä, mutta toki olet työnantajalle arvokkaampi työntekijä, jos osaat vakuuttavasti kertoa osaamisestasi ja perustella, miksi joku asia kannattaa tehdä tietyllä tavalla esimerkiksi asiakkaan kuullen. Ei se itsensä brändääminen tarkoita mitään lipevää pukupäällä-patsastelua, vaan sitä, että osaa vakuuttavasti kertoa ja perustella oman ja myös edustamansa firman osaamisen. Nykyään työ on kuitenkin jatkuvaa työnantajansa edustamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Turha alapeukuttaa rakkaat, vaikkei totuus omista työnhakutaidoista miellyttäisikään.
Jos tänään ilmestyy hyvä haltijatar, joka taikasauvansa heilautuksella tekee jokaisesta työnhakijasta taitavan esiintyjän, itsensä brändääjän, loihtii jokaiselle taidot kirjoittaa täydellisiä hakemuksia ja CV:itä, niin millä tempulla työpaikat lisääntyvät ja työllisyys paranee?
Eli sama kysymys kuin tällä palstalla on jo kymmeniä kertoja esitetty: Kuinka moni työpaikka jää täyttämättä siksi, että hakijoiden hakemukset ja cv:t eivät ole tarpeeksi tyylikkäitä? Itse olen saanut vastauksia, joissa paikkaa on hakenut yleensä n. 40 - 120 hakijaa, joista osa kutsuttiin haastatteluun. Kertaakaan ei ole tullut viestiä, että ketään ei voitu ottaa, kun oli niin tyhmän näköisiä hakemuksia.
Se ei olekaan se pointti, vaan että miksi kukaan haluaisi olla niiden joukossa, joilla ei ole toivoakaan päästä haastatteluun, koska jo hakemus on surkea?
Työpaikkoja ei millään taiaksauvalla yhtäkkiä tule kaikille, mutta toisaalta läheskään kaikki "työttömät" eivät ole edes työkykyisiä. Tilanne ei ole niin toivoton, kuin mitä voisi ajatella pelkästään vertaamalla työmarkkinatukea saavien määrää Mollissa avoimien paikkojen määrään.
Ja jos piiloudutaan sen taakse, ettei työtä ole kuitenkaan kaikilla, lähdetään vaaralliselle tielle. Yksilön kannalta työtä on aina mahdollista löytää, jos osaa hakea ja oma osaaminen sopii avoimena olevaan paikkaan.
Kun puhutaan työttömyydestä koko yhteiskunnan tasolla, ei ole mitään järkeä etsiä niitä ratkaisuja yksilötasolla. Ei siinä ole mitään vaarallista, että tarkastellaan asioita oikeista kulmista ja myönnetään, että yksilötason ratkaisut eivät vie kovin pitkälle, ellei ne vaikutukset näy myös yhteiskuntatasolla.
Olen tässä eri mieltä. Jos yhteiskunta ei tavalla tai toisella panosta yksilöihinsä yksilötasolla, meillä on hyvin pian ne yksilöt, jotka pärjäävät omillaan (ns. voittajat) ja ne jotka eivät (ns. häviäjät). Se mikä sen panostamisen tulisi olla, onko se kurssitusta, työnhakutaitojen lisäämistä, resurssien ja ohjausosaamisen lisäämistä työkkärin virkailijoille vai mitä, on sitten yhteiskunnallinen arvovalinta.
Ei ole väärin. Sitä vaaditaan jo nyt ja työttömät ei siitä valita muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Joten mikä avauksen pointti oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Kun suurin osa työnhakijoista ei ole mitään konsultteja ja Jari Sarasvuota. Joku brändääminen ja messuilla juoksentelu on aivan tyhjänpäiväistä puuhastelua kun olet joku puuseppä, maalari, levyseppä, kassamyyjä, kosmetologi, postinjakaja... suurin osa työttömistä on suorittavan tason tekijöitä ja työnantajaa kiinnostaa lähinnä se mitä olet tähän asti tehnyt. Työpaikat ei lisäänny sillä että nämä ihmiset juoksentelee brändäämässä itseään.
Ei lisäänny ei, mutta en sanoisi, että esimerkiksi rakennusmiehelle tai -naiselle olisi tyhjänpäiväistä pysytellä trendien mukana ja verkostoitua esimerkiksi messuilla tms. Samaten kosmetologit käyvät jatkuvasti erilaisissa tapahtumissa hakemassa lisäoppia.
No olisihan se nyt ihan väärin vaatia työttömältä, että pitää ammattitaitoaan yllä, vaikkei juuri työssä olekaan. Ettäs kehtaat :D
Lisääntyykö se ammattitaito kun opettelee brändäämään itsensä hienommin? Osaa sitten maalata talon seinää nopeammin ja tarkemmin?
Ei välttämättä, mutta toki olet työnantajalle arvokkaampi työntekijä, jos osaat vakuuttavasti kertoa osaamisestasi ja perustella, miksi joku asia kannattaa tehdä tietyllä tavalla esimerkiksi asiakkaan kuullen. Ei se itsensä brändääminen tarkoita mitään lipevää pukupäällä-patsastelua, vaan sitä, että osaa vakuuttavasti kertoa ja perustella oman ja myös edustamansa firman osaamisen. Nykyään työ on kuitenkin jatkuvaa työnantajansa edustamista.
Todellisuus työmaalla on kuitenkin sitä että sinulta ei kysytä mitään ja parempi vaan kun pidät suun kiinni. Siihen nähden minusta tuntuu vähän rahantuhlaukselta opettaa työmiestä juttelemaan mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Turha alapeukuttaa rakkaat, vaikkei totuus omista työnhakutaidoista miellyttäisikään.
Jos tänään ilmestyy hyvä haltijatar, joka taikasauvansa heilautuksella tekee jokaisesta työnhakijasta taitavan esiintyjän, itsensä brändääjän, loihtii jokaiselle taidot kirjoittaa täydellisiä hakemuksia ja CV:itä, niin millä tempulla työpaikat lisääntyvät ja työllisyys paranee?
Eli sama kysymys kuin tällä palstalla on jo kymmeniä kertoja esitetty: Kuinka moni työpaikka jää täyttämättä siksi, että hakijoiden hakemukset ja cv:t eivät ole tarpeeksi tyylikkäitä? Itse olen saanut vastauksia, joissa paikkaa on hakenut yleensä n. 40 - 120 hakijaa, joista osa kutsuttiin haastatteluun. Kertaakaan ei ole tullut viestiä, että ketään ei voitu ottaa, kun oli niin tyhmän näköisiä hakemuksia.
Se ei olekaan se pointti, vaan että miksi kukaan haluaisi olla niiden joukossa, joilla ei ole toivoakaan päästä haastatteluun, koska jo hakemus on surkea?
Työpaikkoja ei millään taiaksauvalla yhtäkkiä tule kaikille, mutta toisaalta läheskään kaikki "työttömät" eivät ole edes työkykyisiä. Tilanne ei ole niin toivoton, kuin mitä voisi ajatella pelkästään vertaamalla työmarkkinatukea saavien määrää Mollissa avoimien paikkojen määrään.
Ja jos piiloudutaan sen taakse, ettei työtä ole kuitenkaan kaikilla, lähdetään vaaralliselle tielle. Yksilön kannalta työtä on aina mahdollista löytää, jos osaa hakea ja oma osaaminen sopii avoimena olevaan paikkaan.
Kun puhutaan työttömyydestä koko yhteiskunnan tasolla, ei ole mitään järkeä etsiä niitä ratkaisuja yksilötasolla. Ei siinä ole mitään vaarallista, että tarkastellaan asioita oikeista kulmista ja myönnetään, että yksilötason ratkaisut eivät vie kovin pitkälle, ellei ne vaikutukset näy myös yhteiskuntatasolla.
Olen tässä eri mieltä. Jos yhteiskunta ei tavalla tai toisella panosta yksilöihinsä yksilötasolla, meillä on hyvin pian ne yksilöt, jotka pärjäävät omillaan (ns. voittajat) ja ne jotka eivät (ns. häviäjät). Se mikä sen panostamisen tulisi olla, onko se kurssitusta, työnhakutaitojen lisäämistä, resurssien ja ohjausosaamisen lisäämistä työkkärin virkailijoille vai mitä, on sitten yhteiskunnallinen arvovalinta.
Tuolla menetelmällä työpaikat ei kuitenkaan lisäänny joten työttömänä on aina x määrä ihmisiä. Ei sillä ole yhteiskunnalle merkitystä ketä nuo työttömät yksilöt ovat. Määrällä on väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap viittaa aktiivimalliin, niin sehän vaatii saamaan töitä, ei pelkästään hakemaan. Onko sinusta oikein, että ihmisiä rangaistaan ja heidän asemaa vaikeutetaan entisestään jos en löydä töitä? Entä onko mielestäsi fiksua lisätä byrokratiaa tämän vuoksi? Tai voittaako tässä kukaan jos nuo ihmiset voivat hakea puuttuvat rahat kuitenkin toimeentulotuesta?
Kysehän on siitä, että hallitus yrittää nyt tempputyöllistää sen verran ihmisiä, että tilastot näyttävät hyvältä. 18h/kk työtä aiheuttaa sen, ettei ihminen näy enää työttömänä tietyissä tilastoissa. Tämähän on sitten riemuvoitto meille kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Turha alapeukuttaa rakkaat, vaikkei totuus omista työnhakutaidoista miellyttäisikään.
Jos tänään ilmestyy hyvä haltijatar, joka taikasauvansa heilautuksella tekee jokaisesta työnhakijasta taitavan esiintyjän, itsensä brändääjän, loihtii jokaiselle taidot kirjoittaa täydellisiä hakemuksia ja CV:itä, niin millä tempulla työpaikat lisääntyvät ja työllisyys paranee?
Eli sama kysymys kuin tällä palstalla on jo kymmeniä kertoja esitetty: Kuinka moni työpaikka jää täyttämättä siksi, että hakijoiden hakemukset ja cv:t eivät ole tarpeeksi tyylikkäitä? Itse olen saanut vastauksia, joissa paikkaa on hakenut yleensä n. 40 - 120 hakijaa, joista osa kutsuttiin haastatteluun. Kertaakaan ei ole tullut viestiä, että ketään ei voitu ottaa, kun oli niin tyhmän näköisiä hakemuksia.
Se ei olekaan se pointti, vaan että miksi kukaan haluaisi olla niiden joukossa, joilla ei ole toivoakaan päästä haastatteluun, koska jo hakemus on surkea?
Työpaikkoja ei millään taiaksauvalla yhtäkkiä tule kaikille, mutta toisaalta läheskään kaikki "työttömät" eivät ole edes työkykyisiä. Tilanne ei ole niin toivoton, kuin mitä voisi ajatella pelkästään vertaamalla työmarkkinatukea saavien määrää Mollissa avoimien paikkojen määrään.
Ja jos piiloudutaan sen taakse, ettei työtä ole kuitenkaan kaikilla, lähdetään vaaralliselle tielle. Yksilön kannalta työtä on aina mahdollista löytää, jos osaa hakea ja oma osaaminen sopii avoimena olevaan paikkaan.
Kun puhutaan työttömyydestä koko yhteiskunnan tasolla, ei ole mitään järkeä etsiä niitä ratkaisuja yksilötasolla. Ei siinä ole mitään vaarallista, että tarkastellaan asioita oikeista kulmista ja myönnetään, että yksilötason ratkaisut eivät vie kovin pitkälle, ellei ne vaikutukset näy myös yhteiskuntatasolla.
Olen tässä eri mieltä. Jos yhteiskunta ei tavalla tai toisella panosta yksilöihinsä yksilötasolla, meillä on hyvin pian ne yksilöt, jotka pärjäävät omillaan (ns. voittajat) ja ne jotka eivät (ns. häviäjät). Se mikä sen panostamisen tulisi olla, onko se kurssitusta, työnhakutaitojen lisäämistä, resurssien ja ohjausosaamisen lisäämistä työkkärin virkailijoille vai mitä, on sitten yhteiskunnallinen arvovalinta.
Tuolla menetelmällä työpaikat ei kuitenkaan lisäänny joten työttömänä on aina x määrä ihmisiä. Ei sillä ole yhteiskunnalle merkitystä ketä nuo työttömät yksilöt ovat. Määrällä on väliä.
Mutta haluaako yhteiskunta, että ne vailla työtä olevat ovat sellaisia, ettei heillä ole mitään toivoa saada työtä, vaikka työtilanne paranisikin? Eli halutaanko tukea syrjäytymistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Turha alapeukuttaa rakkaat, vaikkei totuus omista työnhakutaidoista miellyttäisikään.
Jos tänään ilmestyy hyvä haltijatar, joka taikasauvansa heilautuksella tekee jokaisesta työnhakijasta taitavan esiintyjän, itsensä brändääjän, loihtii jokaiselle taidot kirjoittaa täydellisiä hakemuksia ja CV:itä, niin millä tempulla työpaikat lisääntyvät ja työllisyys paranee?
Eli sama kysymys kuin tällä palstalla on jo kymmeniä kertoja esitetty: Kuinka moni työpaikka jää täyttämättä siksi, että hakijoiden hakemukset ja cv:t eivät ole tarpeeksi tyylikkäitä? Itse olen saanut vastauksia, joissa paikkaa on hakenut yleensä n. 40 - 120 hakijaa, joista osa kutsuttiin haastatteluun. Kertaakaan ei ole tullut viestiä, että ketään ei voitu ottaa, kun oli niin tyhmän näköisiä hakemuksia.
Se ei olekaan se pointti, vaan että miksi kukaan haluaisi olla niiden joukossa, joilla ei ole toivoakaan päästä haastatteluun, koska jo hakemus on surkea?
Työpaikkoja ei millään taiaksauvalla yhtäkkiä tule kaikille, mutta toisaalta läheskään kaikki "työttömät" eivät ole edes työkykyisiä. Tilanne ei ole niin toivoton, kuin mitä voisi ajatella pelkästään vertaamalla työmarkkinatukea saavien määrää Mollissa avoimien paikkojen määrään.
Ja jos piiloudutaan sen taakse, ettei työtä ole kuitenkaan kaikilla, lähdetään vaaralliselle tielle. Yksilön kannalta työtä on aina mahdollista löytää, jos osaa hakea ja oma osaaminen sopii avoimena olevaan paikkaan.
Kun puhutaan työttömyydestä koko yhteiskunnan tasolla, ei ole mitään järkeä etsiä niitä ratkaisuja yksilötasolla. Ei siinä ole mitään vaarallista, että tarkastellaan asioita oikeista kulmista ja myönnetään, että yksilötason ratkaisut eivät vie kovin pitkälle, ellei ne vaikutukset näy myös yhteiskuntatasolla.
Olen tässä eri mieltä. Jos yhteiskunta ei tavalla tai toisella panosta yksilöihinsä yksilötasolla, meillä on hyvin pian ne yksilöt, jotka pärjäävät omillaan (ns. voittajat) ja ne jotka eivät (ns. häviäjät). Se mikä sen panostamisen tulisi olla, onko se kurssitusta, työnhakutaitojen lisäämistä, resurssien ja ohjausosaamisen lisäämistä työkkärin virkailijoille vai mitä, on sitten yhteiskunnallinen arvovalinta.
No minä osaan ainakin mainiosti perustella asioita, analysoida, etsiä ratkaisuja ja avata suuni. Enkä varmasti ole ainoa työtön, joka osaa tällaista. Menneissä työpaikoissa on kyllä sitten edelleen montakin möllykkää, jotka ovat niissä edelleen, eivätkä varmasti ole edelleenkään kiinnostuneet juuri mistään, eivät työnsä kehittämisestä, itsensä kehittämisestä, eivä saa suutaan auki kuin selän takana, eivät halua etsiä tehokkaimpia tapoja tehdä töitä. Lähinnä valittavat ja haukkuvat kaikkea, mutta eivät ole koskaan oppineet sen vertaa aktiivisiksi, että osaisivat edes jättää työpaikkansa, josta ovat onnistuneet makuupaikkansa varaamaan.
Meitä on siis sekä työttömissä että työllisissä monenlaista taapertajaa, mutta ihan niin se ei mene, että paras ja pätevin väki olisi töissä ja tyhmät, mitään osaamattomat, vetelät luuserit työttöminä. Elämä on pikkaisen monimutkaisempi paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Kun suurin osa työnhakijoista ei ole mitään konsultteja ja Jari Sarasvuota. Joku brändääminen ja messuilla juoksentelu on aivan tyhjänpäiväistä puuhastelua kun olet joku puuseppä, maalari, levyseppä, kassamyyjä, kosmetologi, postinjakaja... suurin osa työttömistä on suorittavan tason tekijöitä ja työnantajaa kiinnostaa lähinnä se mitä olet tähän asti tehnyt. Työpaikat ei lisäänny sillä että nämä ihmiset juoksentelee brändäämässä itseään.
Ei lisäänny ei, mutta en sanoisi, että esimerkiksi rakennusmiehelle tai -naiselle olisi tyhjänpäiväistä pysytellä trendien mukana ja verkostoitua esimerkiksi messuilla tms. Samaten kosmetologit käyvät jatkuvasti erilaisissa tapahtumissa hakemassa lisäoppia.
No olisihan se nyt ihan väärin vaatia työttömältä, että pitää ammattitaitoaan yllä, vaikkei juuri työssä olekaan. Ettäs kehtaat :D
Lisääntyykö se ammattitaito kun opettelee brändäämään itsensä hienommin? Osaa sitten maalata talon seinää nopeammin ja tarkemmin?
Ei välttämättä, mutta toki olet työnantajalle arvokkaampi työntekijä, jos osaat vakuuttavasti kertoa osaamisestasi ja perustella, miksi joku asia kannattaa tehdä tietyllä tavalla esimerkiksi asiakkaan kuullen. Ei se itsensä brändääminen tarkoita mitään lipevää pukupäällä-patsastelua, vaan sitä, että osaa vakuuttavasti kertoa ja perustella oman ja myös edustamansa firman osaamisen. Nykyään työ on kuitenkin jatkuvaa työnantajansa edustamista.
Todellisuus työmaalla on kuitenkin sitä että sinulta ei kysytä mitään ja parempi vaan kun pidät suun kiinni. Siihen nähden minusta tuntuu vähän rahantuhlaukselta opettaa työmiestä juttelemaan mukavia.
Olet väärässä. Jos teet vaikkapa kotiremontteja, on ihan olennaisen tärkeää, että pystyy juttelemaan sen loppuasiakkaan kanssa. Ei se pomo ole siellä hoitamassa asiakaskontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimeentulotukeen suunnitellaan muutosta jo. Eli tuskin nämä saa tasoitusta jatkossa sieltä.
Tulee perustulo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Turha alapeukuttaa rakkaat, vaikkei totuus omista työnhakutaidoista miellyttäisikään.
Jos tänään ilmestyy hyvä haltijatar, joka taikasauvansa heilautuksella tekee jokaisesta työnhakijasta taitavan esiintyjän, itsensä brändääjän, loihtii jokaiselle taidot kirjoittaa täydellisiä hakemuksia ja CV:itä, niin millä tempulla työpaikat lisääntyvät ja työllisyys paranee?
Eli sama kysymys kuin tällä palstalla on jo kymmeniä kertoja esitetty: Kuinka moni työpaikka jää täyttämättä siksi, että hakijoiden hakemukset ja cv:t eivät ole tarpeeksi tyylikkäitä? Itse olen saanut vastauksia, joissa paikkaa on hakenut yleensä n. 40 - 120 hakijaa, joista osa kutsuttiin haastatteluun. Kertaakaan ei ole tullut viestiä, että ketään ei voitu ottaa, kun oli niin tyhmän näköisiä hakemuksia.
Se ei olekaan se pointti, vaan että miksi kukaan haluaisi olla niiden joukossa, joilla ei ole toivoakaan päästä haastatteluun, koska jo hakemus on surkea?
Työpaikkoja ei millään taiaksauvalla yhtäkkiä tule kaikille, mutta toisaalta läheskään kaikki "työttömät" eivät ole edes työkykyisiä. Tilanne ei ole niin toivoton, kuin mitä voisi ajatella pelkästään vertaamalla työmarkkinatukea saavien määrää Mollissa avoimien paikkojen määrään.
Ja jos piiloudutaan sen taakse, ettei työtä ole kuitenkaan kaikilla, lähdetään vaaralliselle tielle. Yksilön kannalta työtä on aina mahdollista löytää, jos osaa hakea ja oma osaaminen sopii avoimena olevaan paikkaan.
Kun puhutaan työttömyydestä koko yhteiskunnan tasolla, ei ole mitään järkeä etsiä niitä ratkaisuja yksilötasolla. Ei siinä ole mitään vaarallista, että tarkastellaan asioita oikeista kulmista ja myönnetään, että yksilötason ratkaisut eivät vie kovin pitkälle, ellei ne vaikutukset näy myös yhteiskuntatasolla.
Olen tässä eri mieltä. Jos yhteiskunta ei tavalla tai toisella panosta yksilöihinsä yksilötasolla, meillä on hyvin pian ne yksilöt, jotka pärjäävät omillaan (ns. voittajat) ja ne jotka eivät (ns. häviäjät). Se mikä sen panostamisen tulisi olla, onko se kurssitusta, työnhakutaitojen lisäämistä, resurssien ja ohjausosaamisen lisäämistä työkkärin virkailijoille vai mitä, on sitten yhteiskunnallinen arvovalinta.
No minä osaan ainakin mainiosti perustella asioita, analysoida, etsiä ratkaisuja ja avata suuni. Enkä varmasti ole ainoa työtön, joka osaa tällaista. Menneissä työpaikoissa on kyllä sitten edelleen montakin möllykkää, jotka ovat niissä edelleen, eivätkä varmasti ole edelleenkään kiinnostuneet juuri mistään, eivät työnsä kehittämisestä, itsensä kehittämisestä, eivä saa suutaan auki kuin selän takana, eivät halua etsiä tehokkaimpia tapoja tehdä töitä. Lähinnä valittavat ja haukkuvat kaikkea, mutta eivät ole koskaan oppineet sen vertaa aktiivisiksi, että osaisivat edes jättää työpaikkansa, josta ovat onnistuneet makuupaikkansa varaamaan.
Meitä on siis sekä työttömissä että työllisissä monenlaista taapertajaa, mutta ihan niin se ei mene, että paras ja pätevin väki olisi töissä ja tyhmät, mitään osaamattomat, vetelät luuserit työttöminä. Elämä on pikkaisen monimutkaisempi paikka.
Ei tietenkään mene, ei kukaan ole väittänyt niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Turha alapeukuttaa rakkaat, vaikkei totuus omista työnhakutaidoista miellyttäisikään.
Jos tänään ilmestyy hyvä haltijatar, joka taikasauvansa heilautuksella tekee jokaisesta työnhakijasta taitavan esiintyjän, itsensä brändääjän, loihtii jokaiselle taidot kirjoittaa täydellisiä hakemuksia ja CV:itä, niin millä tempulla työpaikat lisääntyvät ja työllisyys paranee?
Eli sama kysymys kuin tällä palstalla on jo kymmeniä kertoja esitetty: Kuinka moni työpaikka jää täyttämättä siksi, että hakijoiden hakemukset ja cv:t eivät ole tarpeeksi tyylikkäitä? Itse olen saanut vastauksia, joissa paikkaa on hakenut yleensä n. 40 - 120 hakijaa, joista osa kutsuttiin haastatteluun. Kertaakaan ei ole tullut viestiä, että ketään ei voitu ottaa, kun oli niin tyhmän näköisiä hakemuksia.
Se ei olekaan se pointti, vaan että miksi kukaan haluaisi olla niiden joukossa, joilla ei ole toivoakaan päästä haastatteluun, koska jo hakemus on surkea?
Työpaikkoja ei millään taiaksauvalla yhtäkkiä tule kaikille, mutta toisaalta läheskään kaikki "työttömät" eivät ole edes työkykyisiä. Tilanne ei ole niin toivoton, kuin mitä voisi ajatella pelkästään vertaamalla työmarkkinatukea saavien määrää Mollissa avoimien paikkojen määrään.
Ja jos piiloudutaan sen taakse, ettei työtä ole kuitenkaan kaikilla, lähdetään vaaralliselle tielle. Yksilön kannalta työtä on aina mahdollista löytää, jos osaa hakea ja oma osaaminen sopii avoimena olevaan paikkaan.
Kun puhutaan työttömyydestä koko yhteiskunnan tasolla, ei ole mitään järkeä etsiä niitä ratkaisuja yksilötasolla. Ei siinä ole mitään vaarallista, että tarkastellaan asioita oikeista kulmista ja myönnetään, että yksilötason ratkaisut eivät vie kovin pitkälle, ellei ne vaikutukset näy myös yhteiskuntatasolla.
Olen tässä eri mieltä. Jos yhteiskunta ei tavalla tai toisella panosta yksilöihinsä yksilötasolla, meillä on hyvin pian ne yksilöt, jotka pärjäävät omillaan (ns. voittajat) ja ne jotka eivät (ns. häviäjät). Se mikä sen panostamisen tulisi olla, onko se kurssitusta, työnhakutaitojen lisäämistä, resurssien ja ohjausosaamisen lisäämistä työkkärin virkailijoille vai mitä, on sitten yhteiskunnallinen arvovalinta.
Tuolla menetelmällä työpaikat ei kuitenkaan lisäänny joten työttömänä on aina x määrä ihmisiä. Ei sillä ole yhteiskunnalle merkitystä ketä nuo työttömät yksilöt ovat. Määrällä on väliä.
Mutta haluaako yhteiskunta, että ne vailla työtä olevat ovat sellaisia, ettei heillä ole mitään toivoa saada työtä, vaikka työtilanne paranisikin? Eli halutaanko tukea syrjäytymistä?
Halutaan ne karenssirahat ja halpoja ulkomaalaisia Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Turha alapeukuttaa rakkaat, vaikkei totuus omista työnhakutaidoista miellyttäisikään.
Jos tänään ilmestyy hyvä haltijatar, joka taikasauvansa heilautuksella tekee jokaisesta työnhakijasta taitavan esiintyjän, itsensä brändääjän, loihtii jokaiselle taidot kirjoittaa täydellisiä hakemuksia ja CV:itä, niin millä tempulla työpaikat lisääntyvät ja työllisyys paranee?
Eli sama kysymys kuin tällä palstalla on jo kymmeniä kertoja esitetty: Kuinka moni työpaikka jää täyttämättä siksi, että hakijoiden hakemukset ja cv:t eivät ole tarpeeksi tyylikkäitä? Itse olen saanut vastauksia, joissa paikkaa on hakenut yleensä n. 40 - 120 hakijaa, joista osa kutsuttiin haastatteluun. Kertaakaan ei ole tullut viestiä, että ketään ei voitu ottaa, kun oli niin tyhmän näköisiä hakemuksia.
Se ei olekaan se pointti, vaan että miksi kukaan haluaisi olla niiden joukossa, joilla ei ole toivoakaan päästä haastatteluun, koska jo hakemus on surkea?
Työpaikkoja ei millään taiaksauvalla yhtäkkiä tule kaikille, mutta toisaalta läheskään kaikki "työttömät" eivät ole edes työkykyisiä. Tilanne ei ole niin toivoton, kuin mitä voisi ajatella pelkästään vertaamalla työmarkkinatukea saavien määrää Mollissa avoimien paikkojen määrään.
Ja jos piiloudutaan sen taakse, ettei työtä ole kuitenkaan kaikilla, lähdetään vaaralliselle tielle. Yksilön kannalta työtä on aina mahdollista löytää, jos osaa hakea ja oma osaaminen sopii avoimena olevaan paikkaan.
Kun puhutaan työttömyydestä koko yhteiskunnan tasolla, ei ole mitään järkeä etsiä niitä ratkaisuja yksilötasolla. Ei siinä ole mitään vaarallista, että tarkastellaan asioita oikeista kulmista ja myönnetään, että yksilötason ratkaisut eivät vie kovin pitkälle, ellei ne vaikutukset näy myös yhteiskuntatasolla.
Olen tässä eri mieltä. Jos yhteiskunta ei tavalla tai toisella panosta yksilöihinsä yksilötasolla, meillä on hyvin pian ne yksilöt, jotka pärjäävät omillaan (ns. voittajat) ja ne jotka eivät (ns. häviäjät). Se mikä sen panostamisen tulisi olla, onko se kurssitusta, työnhakutaitojen lisäämistä, resurssien ja ohjausosaamisen lisäämistä työkkärin virkailijoille vai mitä, on sitten yhteiskunnallinen arvovalinta.
Tuolla menetelmällä työpaikat ei kuitenkaan lisäänny joten työttömänä on aina x määrä ihmisiä. Ei sillä ole yhteiskunnalle merkitystä ketä nuo työttömät yksilöt ovat. Määrällä on väliä.
Mutta haluaako yhteiskunta, että ne vailla työtä olevat ovat sellaisia, ettei heillä ole mitään toivoa saada työtä, vaikka työtilanne paranisikin? Eli halutaanko tukea syrjäytymistä?
Ongelma on siinä että yhteiskunta käyttää resursseja nyt 90% tähän yksilötason hienosäätöön ja ehkä 10 % työpaikkojen luomiseen. Sen pitäisi olla toisinpäin. Yksilötason ongelmista poistuisi suurin osa itsestään kun työpaikkoja olisi enemmän tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Turha alapeukuttaa rakkaat, vaikkei totuus omista työnhakutaidoista miellyttäisikään.
Jos tänään ilmestyy hyvä haltijatar, joka taikasauvansa heilautuksella tekee jokaisesta työnhakijasta taitavan esiintyjän, itsensä brändääjän, loihtii jokaiselle taidot kirjoittaa täydellisiä hakemuksia ja CV:itä, niin millä tempulla työpaikat lisääntyvät ja työllisyys paranee?
Eli sama kysymys kuin tällä palstalla on jo kymmeniä kertoja esitetty: Kuinka moni työpaikka jää täyttämättä siksi, että hakijoiden hakemukset ja cv:t eivät ole tarpeeksi tyylikkäitä? Itse olen saanut vastauksia, joissa paikkaa on hakenut yleensä n. 40 - 120 hakijaa, joista osa kutsuttiin haastatteluun. Kertaakaan ei ole tullut viestiä, että ketään ei voitu ottaa, kun oli niin tyhmän näköisiä hakemuksia.
Se ei olekaan se pointti, vaan että miksi kukaan haluaisi olla niiden joukossa, joilla ei ole toivoakaan päästä haastatteluun, koska jo hakemus on surkea?
Työpaikkoja ei millään taiaksauvalla yhtäkkiä tule kaikille, mutta toisaalta läheskään kaikki "työttömät" eivät ole edes työkykyisiä. Tilanne ei ole niin toivoton, kuin mitä voisi ajatella pelkästään vertaamalla työmarkkinatukea saavien määrää Mollissa avoimien paikkojen määrään.
Ja jos piiloudutaan sen taakse, ettei työtä ole kuitenkaan kaikilla, lähdetään vaaralliselle tielle. Yksilön kannalta työtä on aina mahdollista löytää, jos osaa hakea ja oma osaaminen sopii avoimena olevaan paikkaan.
Kun puhutaan työttömyydestä koko yhteiskunnan tasolla, ei ole mitään järkeä etsiä niitä ratkaisuja yksilötasolla. Ei siinä ole mitään vaarallista, että tarkastellaan asioita oikeista kulmista ja myönnetään, että yksilötason ratkaisut eivät vie kovin pitkälle, ellei ne vaikutukset näy myös yhteiskuntatasolla.
Olen tässä eri mieltä. Jos yhteiskunta ei tavalla tai toisella panosta yksilöihinsä yksilötasolla, meillä on hyvin pian ne yksilöt, jotka pärjäävät omillaan (ns. voittajat) ja ne jotka eivät (ns. häviäjät). Se mikä sen panostamisen tulisi olla, onko se kurssitusta, työnhakutaitojen lisäämistä, resurssien ja ohjausosaamisen lisäämistä työkkärin virkailijoille vai mitä, on sitten yhteiskunnallinen arvovalinta.
No minä osaan ainakin mainiosti perustella asioita, analysoida, etsiä ratkaisuja ja avata suuni. Enkä varmasti ole ainoa työtön, joka osaa tällaista. Menneissä työpaikoissa on kyllä sitten edelleen montakin möllykkää, jotka ovat niissä edelleen, eivätkä varmasti ole edelleenkään kiinnostuneet juuri mistään, eivät työnsä kehittämisestä, itsensä kehittämisestä, eivä saa suutaan auki kuin selän takana, eivät halua etsiä tehokkaimpia tapoja tehdä töitä. Lähinnä valittavat ja haukkuvat kaikkea, mutta eivät ole koskaan oppineet sen vertaa aktiivisiksi, että osaisivat edes jättää työpaikkansa, josta ovat onnistuneet makuupaikkansa varaamaan.
Meitä on siis sekä työttömissä että työllisissä monenlaista taapertajaa, mutta ihan niin se ei mene, että paras ja pätevin väki olisi töissä ja tyhmät, mitään osaamattomat, vetelät luuserit työttöminä. Elämä on pikkaisen monimutkaisempi paikka.
Ei tietenkään mene, ei kukaan ole väittänyt niin.
No miksi minua pitäisi sitten paapoa ja aktivoida ja opettaa hölpättämään? Olen muuten aina pitänyt työhaastatteluistakin ja ollut niissä hyvä, kun ne ovat minulle sellainen hauska peli. Kyllä tuolla työpaikoilla on valtavat määrät väkeä, jotka syrjäytyvät minua varmemmin, jos tulee yt:t tai viimeistään kun jäävät eläkkeelle. Minä voisin tienata rahaa, jos palkkatyöpaikka löytyisi, mutta voinpa olla työttömänäkin ja olen varmasti viimeisimpiä ihmisiä, jota voitaisiin kutsua syrjäytyneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta jos vaan mekaanisesti hakee Mollin paikkoja massahakemuksilla, niin ei kannata olettaa työllistyvänsä.
Työnhakutaidot, esim somen käyttö, erilaiset verkostoitumistapahtumat, itsensä brändääminen jne pitäisi kyllä ottaa osaksi näitä työkkärin "CV-kursseja". CV on tärkeä, mutta se on vain yksi pieni osa työnhakua.
Kun suurin osa työnhakijoista ei ole mitään konsultteja ja Jari Sarasvuota. Joku brändääminen ja messuilla juoksentelu on aivan tyhjänpäiväistä puuhastelua kun olet joku puuseppä, maalari, levyseppä, kassamyyjä, kosmetologi, postinjakaja... suurin osa työttömistä on suorittavan tason tekijöitä ja työnantajaa kiinnostaa lähinnä se mitä olet tähän asti tehnyt. Työpaikat ei lisäänny sillä että nämä ihmiset juoksentelee brändäämässä itseään.
Ei lisäänny ei, mutta en sanoisi, että esimerkiksi rakennusmiehelle tai -naiselle olisi tyhjänpäiväistä pysytellä trendien mukana ja verkostoitua esimerkiksi messuilla tms. Samaten kosmetologit käyvät jatkuvasti erilaisissa tapahtumissa hakemassa lisäoppia.
No olisihan se nyt ihan väärin vaatia työttömältä, että pitää ammattitaitoaan yllä, vaikkei juuri työssä olekaan. Ettäs kehtaat :D
Lisääntyykö se ammattitaito kun opettelee brändäämään itsensä hienommin? Osaa sitten maalata talon seinää nopeammin ja tarkemmin?
Ei välttämättä, mutta toki olet työnantajalle arvokkaampi työntekijä, jos osaat vakuuttavasti kertoa osaamisestasi ja perustella, miksi joku asia kannattaa tehdä tietyllä tavalla esimerkiksi asiakkaan kuullen. Ei se itsensä brändääminen tarkoita mitään lipevää pukupäällä-patsastelua, vaan sitä, että osaa vakuuttavasti kertoa ja perustella oman ja myös edustamansa firman osaamisen. Nykyään työ on kuitenkin jatkuvaa työnantajansa edustamista.
Todellisuus työmaalla on kuitenkin sitä että sinulta ei kysytä mitään ja parempi vaan kun pidät suun kiinni. Siihen nähden minusta tuntuu vähän rahantuhlaukselta opettaa työmiestä juttelemaan mukavia.
Olet väärässä. Jos teet vaikkapa kotiremontteja, on ihan olennaisen tärkeää, että pystyy juttelemaan sen loppuasiakkaan kanssa. Ei se pomo ole siellä hoitamassa asiakaskontakteja.
Voisihan se olla hyvä, mutta et sä pysty jotain introverttia remonttireiskaa opettamaan lunkiksi juttelumieheksi työkkärin kurssilla kuitenkaan. Onneksi se ei ole niin tärkeäkään kunhan työn jälki on hyvää.
Alue: Aihe vapaa
No olisihan se nyt ihan väärin vaatia työttömältä, että pitää ammattitaitoaan yllä, vaikkei juuri työssä olekaan. Ettäs kehtaat :D