Älä sano näitä lauseita yksinhuoltajalle
Tässä pari toivetta sinulle, kahden vanhemman perheen jäsen. Älä enää sano näitä meille yksinhuoltajille kiitos. Alkaa riittää.
Nämä siis ystävättärien välisiä keskusteluja.
1. "Voimmeko tavata / soitella aikavälillä X, kun puolisoni on silloin työmatkalla / kavereidensa kanssa / tms."
Perustelu: Minulle ystävänäsi tulee olo, että olen sinulle ajanvietettä silloin, kun oma ykkösesi eli puolisosi on poissa. Että vain silloin voit olla yhteydessä ystävääsI kun muuta tekemistä ei ole.
2. Tunnen olevani yh, kun puoliso on nyt työmatkalla / rakentaa taloa töiden jälkeen / muusta syystä paljon pois kotoa hetkellisesti.
Terveisin jo raskausaikana yksin jäänyt totaaliyksinhuoltajaäiti.
Ps. Ei, en ole WT joka tuli vahinkoraskaaksi. Olen yliopistolla tohtorikoulutettava. Parisuhde päättyi erinäisistä syistä raskauden aikana. Tyttäremme isä ei ole ollenkaan mukana elämässä eikö ole koskaan nähnyt lastaan.
Kommentit (25)
Älä myöskään sano "se (luuseri/riehuva) lapsi onkin yh-äitin kasvattama". Näin minulle siskoni sanoi jostain toisesta lapsesta. Omani ei kyllä ole ollut vaan on päässyt elämässä pitkälle, mutta silti tämäkin asenne istuu tiukasti myös naisten mielessä näköjään. Jännä että se alkoholisoitunut tai mt-ongelmainen, narsisti tms sairas isä on aina parempi kasvattaja kuin yh-äiti. Melkoista naisvihaa. Nainen on naiselle susi, vaikka olisi lähiomainen.
Kuten monia muitakaan ongelmia, tätäkään ei olisi jos oltaisiin käytetty kondomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. "Voimmeko tavata / soitella aikavälillä X, kun puolisoni on silloin työmatkalla / kavereidensa kanssa / tms."
2. Tunnen olevani yh, kun puoliso on nyt työmatkalla / rakentaa taloa töiden jälkeen / muusta syystä paljon pois kotoa hetkellisesti.
1. Kun mies on muissa puuhissa, on naisella kunnolla aikaa keskittyä ihan vain ystäväänsä.
2. Jos mies ei ole kuvioissa mukana vaikkakin vain sen matkan takia, silloin nainen on hetkellisesti yksinhuoltaja.Meillä on pieni lapsi. Mies on joka toinen viikko iltavuorossa ja tulee yöllä yhdeltä kotiin. En siis lapseni kanssa näe miestäni kuin joka toinen viikko. Likapyykkiä vain ilmestyy pyykkikoriin ja tiskiä altaaseen. Minulla ei olisi toivoakaan tavata ystäviäni muuta kuin silloin, kun mies on maisemissa ja pitämässä huolta lapsestamme. Miksi en saisi ehdottaa tapaamista silloin, kun minulla on siihen sopiva hetki? Onko yksinään arjen pyörittäminen jotenkin jalompaa, kun sitä tekee joka viikko eikä vain joka toinen viikko?
Mutta sinulla on kuitenkin se toinen vanhempi läsnä, voit hänen kanssaan jakaa huolet ja ilot.
Se arjen pyöritys on pienempi paha yh:n elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Älä myöskään sano "se (luuseri/riehuva) lapsi onkin yh-äitin kasvattama". Näin minulle siskoni sanoi jostain toisesta lapsesta. Omani ei kyllä ole ollut vaan on päässyt elämässä pitkälle, mutta silti tämäkin asenne istuu tiukasti myös naisten mielessä näköjään. Jännä että se alkoholisoitunut tai mt-ongelmainen, narsisti tms sairas isä on aina parempi kasvattaja kuin yh-äiti. Melkoista naisvihaa. Nainen on naiselle susi, vaikka olisi lähiomainen.
Toivottavasti mahdollisimman moni jättää tekemättä lapsia alkoholisoituneen tai mt-ongelmaisen tai narsistin kanssa- lapsen kasvattaminen vie vähintään 20 vuotta, kannattaa muutama vuosi tutustua siihen isäehdokkaaseen.
Kiitos kirjoittaja viestissä 18. Sait minut ihanalle mielelle :) Aivan totta. Kahden vanhemman perheessä saadaan ja annetaan tukea, on se sitten tunne-, keskusteluyhteys-, kotityö- tai rahatasolla tai näistä usealla. Elämä on silloin ainakin osittain jaettua, sekä ilot että taakat. Totaaliyh saa itsenäisesti luoda nahkansa ja yrittää olla riittävä vanhempi yksin.
Kiitos sinulle ja muille lämmöllä minulle kirjoittaville :) Halauksella Ap.