Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Oletteko te huomanneet vastaavaa?

Meillä vanhempi poika kävi eskarin kaksi vuotta sitten. Hyvin koulumainen eskari, istuivat pulpeteissa ja opettelivat monenlaisia perusasioita, kirjaimia, kirjoittamista, laskemista jne. ja toki aikaa jäi myös leikille. Osa tehtävista oli mielestäni melko vaikeitakin jo ja mukaan saivat paksun kansiollisen monisteita, joita oli tehty. Lapsella hyvät kouluvalmiudet.

Toinen meni nyt 2017 samaan eskariin ja siellä ei vielä tähän päivään mennessäkään ole käyty edes kaikkia kirjaimia. Lapsilta kysytään haluavatko he mennä ulos vai leikkiä vaikka legoilla koko päivän sisällä. Aina tehdään sitä, mitä lapset haluavat. Lapsemme osaa lukea (oppi jo päiväkodissa), mutta mitään uutta ei ole oppinut eskarin aikana. Ne jotka eivät osaa lukea, eivät siis ole oppineet edes niitä kirjaimia. Uuden opsin mukaan ilm. tehdään, ööö, ei mitään. Tuleva vuosikerta mahtaa olla kouluun mentäessä aivan eri kaliberia kuin tuo edellinen ja ekaluokka on aloitettava sitten A:sta.

Millaisia kokemuksia teillä on eskareista? Oletteko huomanneet samanlaista muutosta uuden opsin myötä?

Itse olisin toivonut molemmille lapsilleni jonkinlaista keskitietä, eli paljon leikkiä ja sosiaalisten taitojen harjoittelua, mutta jo asiaakin, esim. kelloa ja hieman paikalla istumisen harjoittelua yms. että koulun aloitus olisi helpompaa.

  • ylös 29
  • alas 4

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Voi ei. Mua niin ärsyttää tää nykyinen koulumaailma.

Olen saanut lapseni parikymppisenä eli kävin peruskoulun 2000-vuodesta alkaen. Meillä oli ala-asteella vielä kuri ja järjestys, ja vissiin ihan hyvää tulosta tehtiin. Sittemmin homma mennyt ihan lepsuiluksi, stressaa laittaa omat lapset eskariin muutaman vuoden päästä, kun meno on tähän suuntaan. Vastuu lasten opiskelusta jää yhä enemmän vanhemmille. Kaikki on niin helvatan vapaata ja sallivaa. Tommosen leikkimielisen eskarin vois unohtaa ja koulu alkaa jo 6-vuotiaana.

  • ylös 28
  • alas 5
Vierailija

Tosiasia on, että ekaluokalla lähdetään A-kirjaimesta, osasit sen tai et. Paljon tärkeämpää eskarissa on opetella ryhmätaitoja, huolehtimaan itsestään arjessa ja oppimaan oppimisen taitoja, herätellään uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle.

Leikki on tärkeä työväline eskarissa, jonka avulla opitaan monia taitoja.

Missään opetussuunnitelmassa ei sanota, että eskarissa pitäisi istua pöydän ääressä tekemässä kynätehtäviä. Mieluummin käytän sen ajan lasten itsetunnon tukemiselle, tunnetaitojen kehittämiselle ja arjen taitojen opettelulle. Tutkitaan yhdessä, leikitään ja toteutetaan yhdessä projekteja, jossa yhdistyy äikkä, matikka, liikunta, kädentaidot yms..ja luetaan joka päivä, tällä on suuri merkitys lapsen kielen kehitykselle!

T. Eskariope

  • ylös 51
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että ekaluokalla lähdetään A-kirjaimesta, osasit sen tai et. Paljon tärkeämpää eskarissa on opetella ryhmätaitoja, huolehtimaan itsestään arjessa ja oppimaan oppimisen taitoja, herätellään uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle.

Leikki on tärkeä työväline eskarissa, jonka avulla opitaan monia taitoja.

Missään opetussuunnitelmassa ei sanota, että eskarissa pitäisi istua pöydän ääressä tekemässä kynätehtäviä. Mieluummin käytän sen ajan lasten itsetunnon tukemiselle, tunnetaitojen kehittämiselle ja arjen taitojen opettelulle. Tutkitaan yhdessä, leikitään ja toteutetaan yhdessä projekteja, jossa yhdistyy äikkä, matikka, liikunta, kädentaidot yms..ja luetaan joka päivä, tällä on suuri merkitys lapsen kielen kehitykselle!

T. Eskariope

Ja lisäyksenä, toki meillä eskarikirjakin on, joka on tärkeä eskareille. Mutta se ei ole toiminnan ydin, vaan kynätehtäviä tehdään pari kertaa viikossa, ne jotka tarvitsee treeniä kynäotteelleen niin toki enemmän.

  • ylös 24
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että ekaluokalla lähdetään A-kirjaimesta, osasit sen tai et. Paljon tärkeämpää eskarissa on opetella ryhmätaitoja, huolehtimaan itsestään arjessa ja oppimaan oppimisen taitoja, herätellään uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle.

Leikki on tärkeä työväline eskarissa, jonka avulla opitaan monia taitoja.

Missään opetussuunnitelmassa ei sanota, että eskarissa pitäisi istua pöydän ääressä tekemässä kynätehtäviä. Mieluummin käytän sen ajan lasten itsetunnon tukemiselle, tunnetaitojen kehittämiselle ja arjen taitojen opettelulle. Tutkitaan yhdessä, leikitään ja toteutetaan yhdessä projekteja, jossa yhdistyy äikkä, matikka, liikunta, kädentaidot yms..ja luetaan joka päivä, tällä on suuri merkitys lapsen kielen kehitykselle!

T. Eskariope

Nykyeskarissa 90% lapsilla on takanaan päiväkotivuosi(a), joiden aikana on opittu niitä ryhmätaitoja. Jostain syystä suomalainen varhaiskasvatus on aika surkeaa, kun sama asia pitää uudestaan ja uudestaan opetella. Voisiko LTO katsoa peiliin, kun edelleen koulussa opetellaan 4 kk ajan ryhmätaitoja ennen kuin uskalletaan sanoa lapsille, että nyt opetellaan kirjain A.

Ainakaan omat lapset eivät ole ymmärtäneet, miksi pitää herätellä uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle, kun he puhkuvat intoa oppia uusia asioita. Mutta ei, istutaan piirissä ja mietitään, että kun eilen oli tiistai, niin mikä kumma viikonpäivä mahtaa olla tänään. Ja sitä pähkitään 10 minuuttia ihan kuin lapset olisi idiootteja.

Väitän (kasvatusalan ammatilaisena itsekin), että suurin syy nykylasten kouluvastaisuuteen on eskari, jossa ohjatusti ja LTO:n määrämissä ryhmissä leikitään, leikitään ja leikitään, vaikka lapsilla olisi millainen oppimismotivaatio. Onneksi osassa koteja vanhemmilla on aikaa lapsilleen, ja voidaan ihan ilman projekteja tutkia asioita, vaikka lintulaudalle pyrähtäviä lintuja ja lumen olomuotoja. Eskarissa on tärkeämpää väännellä naamaa sen mukaan, mitä tunnetta LTO haluaa lapsen ilmentävän.

  • ylös 9
  • alas 29
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että ekaluokalla lähdetään A-kirjaimesta, osasit sen tai et. Paljon tärkeämpää eskarissa on opetella ryhmätaitoja, huolehtimaan itsestään arjessa ja oppimaan oppimisen taitoja, herätellään uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle.

Leikki on tärkeä työväline eskarissa, jonka avulla opitaan monia taitoja.

Missään opetussuunnitelmassa ei sanota, että eskarissa pitäisi istua pöydän ääressä tekemässä kynätehtäviä. Mieluummin käytän sen ajan lasten itsetunnon tukemiselle, tunnetaitojen kehittämiselle ja arjen taitojen opettelulle. Tutkitaan yhdessä, leikitään ja toteutetaan yhdessä projekteja, jossa yhdistyy äikkä, matikka, liikunta, kädentaidot yms..ja luetaan joka päivä, tällä on suuri merkitys lapsen kielen kehitykselle!

T. Eskariope

Nykyeskarissa 90% lapsilla on takanaan päiväkotivuosi(a), joiden aikana on opittu niitä ryhmätaitoja. Jostain syystä suomalainen varhaiskasvatus on aika surkeaa, kun sama asia pitää uudestaan ja uudestaan opetella. Voisiko LTO katsoa peiliin, kun edelleen koulussa opetellaan 4 kk ajan ryhmätaitoja ennen kuin uskalletaan sanoa lapsille, että nyt opetellaan kirjain A.

Ainakaan omat lapset eivät ole ymmärtäneet, miksi pitää herätellä uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle, kun he puhkuvat intoa oppia uusia asioita. Mutta ei, istutaan piirissä ja mietitään, että kun eilen oli tiistai, niin mikä kumma viikonpäivä mahtaa olla tänään. Ja sitä pähkitään 10 minuuttia ihan kuin lapset olisi idiootteja.

Väitän (kasvatusalan ammatilaisena itsekin), että suurin syy nykylasten kouluvastaisuuteen on eskari, jossa ohjatusti ja LTO:n määrämissä ryhmissä leikitään, leikitään ja leikitään, vaikka lapsilla olisi millainen oppimismotivaatio. Onneksi osassa koteja vanhemmilla on aikaa lapsilleen, ja voidaan ihan ilman projekteja tutkia asioita, vaikka lintulaudalle pyrähtäviä lintuja ja lumen olomuotoja. Eskarissa on tärkeämpää väännellä naamaa sen mukaan, mitä tunnetta LTO haluaa lapsen ilmentävän.

Kasvatusalan ammattilaisena et kuitenkaan näytä tietävän, että lapsi oppii leikkiessään... A-kirjainta ei ole pakko opetella niin, että opettaja kirjoittaa taululle mallikirjaimen ja näyttää kuvan "A niin kuin apina", ja lapset istuvat pöydän ääressä täyttäen eskarikirjan sivua A-kirjaimella. Kirjaimia voi opetella myös toiminnallisesti leikin lomassa.

  • ylös 29
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Mua niin ärsyttää tää nykyinen koulumaailma.

Olen saanut lapseni parikymppisenä eli kävin peruskoulun 2000-vuodesta alkaen. Meillä oli ala-asteella vielä kuri ja järjestys, ja vissiin ihan hyvää tulosta tehtiin. Sittemmin homma mennyt ihan lepsuiluksi, stressaa laittaa omat lapset eskariin muutaman vuoden päästä, kun meno on tähän suuntaan. Vastuu lasten opiskelusta jää yhä enemmän vanhemmille. Kaikki on niin helvatan vapaata ja sallivaa. Tommosen leikkimielisen eskarin vois unohtaa ja koulu alkaa jo 6-vuotiaana.

Todennäköisesti jos kysyt joltain sua vanhemmalta, se on sitä mieltä, että sun kouluaikana ei ole ollut mitään kuria eikä järjestystä, vaan saitte elää ihan pellossa ja kaikki oli helvatan vapaata ja sallivaa. Samaa mieltä olivat todennäköisesti ne, jotka kävivät koulunsa ennen kuin mä aloitin koulunkäynnin (v. 1987). 

Mä oon käynyt eskaria sillä tavalla, että olin kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhossa, josta osa (30-45 min) oli pyhitetty eskaritetehtävien tekemiseen.

  • ylös 20
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Nykyeskarissa 90% lapsilla on takanaan päiväkotivuosi(a), joiden aikana on opittu niitä ryhmätaitoja.

Kun varhaiskasvatus ei ole ilmaista, saati pakollista, tämän varaan ei voi kyllä laskea. Munkin eskarilaisen ryhmässä on joitakin suoraan kotoa tulleita. Tällä paikkakunnalla on kyllä perhetuvassa (joka sekoitus perhekahvilaa ja avointa päiväkotia) viskaritoimintaa, mutta sehän on vapaaehtoista.

Taisin nähdä just tänään uutisen, että Sanni Grahn-Laaksonen haluaisi viisivuotiaat maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Olen huomannut. Meillä lapsi harjoitellut omatoimisesti lukemaan ja laskemaan 4-vuotiaana. Nyt tuntuu, että eskarissa ei riitä motivaatio käydä. Siellä lapsia, jotka eivät kirjaimia osaa. No musiikki on in.

Vierailija

Minä kun olen ymmärtänyt, että eskarin tehtävä on saattaa lapset samalle viivalle niissä muissa taidoissa kuin siinä lukemisessa, että opettajien olisi sitten helpompi ekalla keskittyä siihen kirjainten ja lukemisen opettamiseen, kun eskarissa on opittu pysymään paikallaan, kuuntelemaan ohjeita, odottamaan omaa vuoroa, toimimaan ryhmässä, sitomaan kengännauhat ja pyyhkimään pylly.

Monellahan nuo taidot jo on, mutta ei kaikilla. Jos joku siinä samalla oppii aakkoset ja lukemisen, niin se on vain bonusta ei eskarin tarkoitus. Ekalla (ainakin omien lasteni luokassa) lapset jaetaan lukemisessa tasoryhmiin, joten niiden lukemisen jo hallitsevien ei tarvitse enää jankata aakkosia. Välttämättä. Omien lasteni ryhmissä kun oli niitä, jotka olivat lukeneet viiden vanhasta asti, mutta kas, eipäs kirjoittaminen sujunutkaan virheittä! Joutuivat vielä opettelemaan lukemaan tavuttaen, että oppivat kaksoiskonsonantit ja pitkät vokaalit.

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Nykyeskarissa 90% lapsilla on takanaan päiväkotivuosi(a), joiden aikana on opittu niitä ryhmätaitoja.

Kun varhaiskasvatus ei ole ilmaista, saati pakollista, tämän varaan ei voi kyllä laskea. Munkin eskarilaisen ryhmässä on joitakin suoraan kotoa tulleita. Tällä paikkakunnalla on kyllä perhetuvassa (joka sekoitus perhekahvilaa ja avointa päiväkotia) viskaritoimintaa, mutta sehän on vapaaehtoista.

Taisin nähdä just tänään uutisen, että Sanni Grahn-Laaksonen haluaisi viisivuotiaat maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin.

Minunkin lapseni olivat suoraan kotoa tulleita, mutta ihan heillä kyllä oli kaikki samat taidot, jos ei enemmänkin, kuin varhaiskasvatuksen piiristä tulleilla!

Ryhmässä toimimista harjoiteltiin muutama tunti viikossa päiväkerhossa ja ihan leikeissä ja ulkoillessa muiden lasten kanssa. Monia taitoja numeroista aakkosiin pystyi opettelemaan ihan siellä leikkien ja muiden puuhien lomassa ilman että kertaakaan niitä olisi mistään päntätty. Retkillä tuli tutuiksi luonto, kasvit, eläintenjäljet, vuodenkierto, omasta ympäristöstä huolehtiminen jne. Lintulaudalla linnut. Kaupassa, kirjastossa, näyttelyissä, museoissa, ravintoloissa, kahviloissa ja erilaisissa lastentapahtumissa julkisilla paikoilla käyttäytyminen, käytöstavat ja muiden huomioiminen. Kotona pienet kotiaskareet, keittiössä ruokatavat ja terveelliset ruokatottumukset. Omalla kasvimaalla ja puutarhassa kasvun ihme, syksyllä sadonkorjuu ja säilöntä. En kaikkea keksi edes luetella, mutta ei tämä vaatinut muuta kuin niiden lasten pitäminen mukana normaaleissa arkipuuhissa ja menoissa.

Mitään ongelmia ei ole kummallakaan ollut eskarissa eikä koulussa. Päinvastoin pelkkiä kehuja aina sadellut. Enkä edes itse ole alan ihmisiä. En edes korkeastikoulutettu.

Jotenkin ärsyttää, että aina ensimmäinen oletus on, että kotihoidosta tulevat lapset ovat käytöstavattomia puolivillejä ja vähän jälkeenjääneitäkin. (Kuten näissäkin kommenteissa rivien välistä sai lukea ja olen tähän olettamukseen törmännyt monesti aiemminkin.) Sama kuin yleistäisi, että kaikki päiväkodissa liian suurissa ryhmissä vuoden vanhasta säilötyt ovat käytöshäiriöisiä vanhempiensa rakkauden puutteesta kärsiviä.

  • ylös 18
  • alas 1
Vierailija

Up. 
 

Mitä mieltä ollaan tämän päivän eskarista? Oletteko muut vanhemmat olleet tyytyväisiä?

Itselle ei tosiaan tule mieleen mitään, mitä nuorimmainen olisi eskarivuonna tähän mennessä oppinut. Kirjaston kirjoista on sitten yhdessä lueskeltu lasten tiedejuttuja, miten sade syntyy, miten tietokone toimii, mitä ovat pöpöt jne. häntä kiinnostavia asioita. Eli kiinnostusta löytyy, mutta siihen ei tuolla ilmeisesti mitenkään tartuta. Kyllä sitä jotenkin pitäisi sitä uteliaisuutta ruokkia, jos ei lapsille tule itselleen mieleen kysyä niin vaikka ehdotella aiheita, joita voitaisiin tutkia. 

Mielestäni suuntaus näkyy myös juhlissa, joissa tytöt esiintyvät ja pojat katselevat vierestä. Meinasin pakahtua raivosta viimeksi joulujuhlassa. Oli sitten varmaan kysytty, että ketkä haluaa esiintyä eikä oltu kannustettu poikia mukaan esim. sirkusesitykseen mihin nyt kyllä olisivat varmasti pystyneet siinä missä pimpillisetkin lapset. 
Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että ekaluokalla lähdetään A-kirjaimesta, osasit sen tai et. Paljon tärkeämpää eskarissa on opetella ryhmätaitoja, huolehtimaan itsestään arjessa ja oppimaan oppimisen taitoja, herätellään uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle.

Leikki on tärkeä työväline eskarissa, jonka avulla opitaan monia taitoja.

Missään opetussuunnitelmassa ei sanota, että eskarissa pitäisi istua pöydän ääressä tekemässä kynätehtäviä. Mieluummin käytän sen ajan lasten itsetunnon tukemiselle, tunnetaitojen kehittämiselle ja arjen taitojen opettelulle. Tutkitaan yhdessä, leikitään ja toteutetaan yhdessä projekteja, jossa yhdistyy äikkä, matikka, liikunta, kädentaidot yms..ja luetaan joka päivä, tällä on suuri merkitys lapsen kielen kehitykselle!

T. Eskariope

Nykyeskarissa 90% lapsilla on takanaan päiväkotivuosi(a), joiden aikana on opittu niitä ryhmätaitoja. Jostain syystä suomalainen varhaiskasvatus on aika surkeaa, kun sama asia pitää uudestaan ja uudestaan opetella. Voisiko LTO katsoa peiliin, kun edelleen koulussa opetellaan 4 kk ajan ryhmätaitoja ennen kuin uskalletaan sanoa lapsille, että nyt opetellaan kirjain A.

Ainakaan omat lapset eivät ole ymmärtäneet, miksi pitää herätellä uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle, kun he puhkuvat intoa oppia uusia asioita. Mutta ei, istutaan piirissä ja mietitään, että kun eilen oli tiistai, niin mikä kumma viikonpäivä mahtaa olla tänään. Ja sitä pähkitään 10 minuuttia ihan kuin lapset olisi idiootteja.

Väitän (kasvatusalan ammatilaisena itsekin), että suurin syy nykylasten kouluvastaisuuteen on eskari, jossa ohjatusti ja LTO:n määrämissä ryhmissä leikitään, leikitään ja leikitään, vaikka lapsilla olisi millainen oppimismotivaatio. Onneksi osassa koteja vanhemmilla on aikaa lapsilleen, ja voidaan ihan ilman projekteja tutkia asioita, vaikka lintulaudalle pyrähtäviä lintuja ja lumen olomuotoja. Eskarissa on tärkeämpää väännellä naamaa sen mukaan, mitä tunnetta LTO haluaa lapsen ilmentävän.

Kasvatusalan ammattilaisena et kuitenkaan näytä tietävän, että lapsi oppii leikkiessään... A-kirjainta ei ole pakko opetella niin, että opettaja kirjoittaa taululle mallikirjaimen ja näyttää kuvan "A niin kuin apina", ja lapset istuvat pöydän ääressä täyttäen eskarikirjan sivua A-kirjaimella. Kirjaimia voi opetella myös toiminnallisesti leikin lomassa.

Kyllä kirjaimia ja sanoja pitää kirjoittaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että ekaluokalla lähdetään A-kirjaimesta, osasit sen tai et. Paljon tärkeämpää eskarissa on opetella ryhmätaitoja, huolehtimaan itsestään arjessa ja oppimaan oppimisen taitoja, herätellään uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle.

Leikki on tärkeä työväline eskarissa, jonka avulla opitaan monia taitoja.

Missään opetussuunnitelmassa ei sanota, että eskarissa pitäisi istua pöydän ääressä tekemässä kynätehtäviä. Mieluummin käytän sen ajan lasten itsetunnon tukemiselle, tunnetaitojen kehittämiselle ja arjen taitojen opettelulle. Tutkitaan yhdessä, leikitään ja toteutetaan yhdessä projekteja, jossa yhdistyy äikkä, matikka, liikunta, kädentaidot yms..ja luetaan joka päivä, tällä on suuri merkitys lapsen kielen kehitykselle!

T. Eskariope

Nykyeskarissa 90% lapsilla on takanaan päiväkotivuosi(a), joiden aikana on opittu niitä ryhmätaitoja. Jostain syystä suomalainen varhaiskasvatus on aika surkeaa, kun sama asia pitää uudestaan ja uudestaan opetella. Voisiko LTO katsoa peiliin, kun edelleen koulussa opetellaan 4 kk ajan ryhmätaitoja ennen kuin uskalletaan sanoa lapsille, että nyt opetellaan kirjain A.

Ainakaan omat lapset eivät ole ymmärtäneet, miksi pitää herätellä uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle, kun he puhkuvat intoa oppia uusia asioita. Mutta ei, istutaan piirissä ja mietitään, että kun eilen oli tiistai, niin mikä kumma viikonpäivä mahtaa olla tänään. Ja sitä pähkitään 10 minuuttia ihan kuin lapset olisi idiootteja.

Väitän (kasvatusalan ammatilaisena itsekin), että suurin syy nykylasten kouluvastaisuuteen on eskari, jossa ohjatusti ja LTO:n määrämissä ryhmissä leikitään, leikitään ja leikitään, vaikka lapsilla olisi millainen oppimismotivaatio. Onneksi osassa koteja vanhemmilla on aikaa lapsilleen, ja voidaan ihan ilman projekteja tutkia asioita, vaikka lintulaudalle pyrähtäviä lintuja ja lumen olomuotoja. Eskarissa on tärkeämpää väännellä naamaa sen mukaan, mitä tunnetta LTO haluaa lapsen ilmentävän.

Kasvatusalan ammattilaisena et kuitenkaan näytä tietävän, että lapsi oppii leikkiessään... A-kirjainta ei ole pakko opetella niin, että opettaja kirjoittaa taululle mallikirjaimen ja näyttää kuvan "A niin kuin apina", ja lapset istuvat pöydän ääressä täyttäen eskarikirjan sivua A-kirjaimella. Kirjaimia voi opetella myös toiminnallisesti leikin lomassa.

Kasvatusalan ammattilaisena tiedän, että sen leikin tulisi olla yhteydessä lapsen herkkyyskauteen. Kun päiväkodista asti on jo 3 vuoden ajan hoettu samoja "A niin kuin apina, K niin kuin koira", niin eskarissa lapsi haluaisi oppia jo enemmän, vaikka todella kirjoittamaan vihkoon monta sivua kirjaimia. Eskariopettajat tuntuvat unohtavan, että lapsilla on takana monta vuotta varhaiskasvatusta, moni osaa jo lukea. Jostain kumman syystä lukemiseen ei kannusteta, koska leikki on tärkeämpää.

Vierailija

Minä kyllä ymmärrän, että lapsi oppii todella paljon myös leikkiessään. Mutta lapsi itse ei välttämättä ymmärrä. Meidänkin perheessä on koettu se, että lapsi lähtee eskariin innosta puhkuen: "Nyt minä menen oppimaan paljon uusia asioita." Muutaman viikon päästä sama lapsi on täysin lannistunut: "Ei siellä koskaan opetella mitään." Opiskelumotivaatio tuhotaan helposti jo ensimmäisten eskariviikkojen aikana, kun varotaan rasittamasta lasta.

En ole kirjoittanut tähän ketjuun aikaisemmin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä kun olen ymmärtänyt, että eskarin tehtävä on saattaa lapset samalle viivalle niissä muissa taidoissa kuin siinä lukemisessa, että opettajien olisi sitten helpompi ekalla keskittyä siihen kirjainten ja lukemisen opettamiseen, kun eskarissa on opittu pysymään paikallaan, kuuntelemaan ohjeita, odottamaan omaa vuoroa, toimimaan ryhmässä, sitomaan kengännauhat ja pyyhkimään pylly.

Monellahan nuo taidot jo on, mutta ei kaikilla. Jos joku siinä samalla oppii aakkoset ja lukemisen, niin se on vain bonusta ei eskarin tarkoitus. Ekalla (ainakin omien lasteni luokassa) lapset jaetaan lukemisessa tasoryhmiin, joten niiden lukemisen jo hallitsevien ei tarvitse enää jankata aakkosia. Välttämättä. Omien lasteni ryhmissä kun oli niitä, jotka olivat lukeneet viiden vanhasta asti, mutta kas, eipäs kirjoittaminen sujunutkaan virheittä! Joutuivat vielä opettelemaan lukemaan tavuttaen, että oppivat kaksoiskonsonantit ja pitkät vokaalit.

Miksi eskarissa ei luoteta siihen, että nuo taidot jo osataan, niitä on harjoiteltu vuosia! Tuntuu siltä, että eskarin ainoa tarkoitus on tuhota lapsista pieninkin oppimismotivaatio ja pakottaa ipanat leikkimään sen sijaan, että he saisivat pesusienen tavoin imeä tietoa. Meidän lapsen eskarissa Koiramäki-sarja kirjat ovat pannassa, koska niissä on liikaa tietoa! Sen sijaan siellä katsellaan kuvakirjoja, joissa on jokasella sivulla yksi asia ja sitten eskariope innoissaan kyselee, että mikä se siinä ja lapset vastaavat, että pallo. Ja eskariope vielä innokkaampana kysyy, että onko se punainen pallo ja lapset vastaavat, että jep.

Ei ihme, että PISA-tulokset putoavat. Ranskassa jo 5v iässä opetellaan oikeasti kirjoittamaan, ei vain odottamaan, että koska se motoristen taitojen opettelu alkaa.

Vierailija

No HuH HuH ! !

2 vuotta mennyt rullatessa esari ees ja taas, mahtaa olla melko meisseli ! Siinä on jo Holmesin Johnikin kateellinen.....

Vierailija

Nykyinen vapaa ja keskusteleva opiskelun muoto ei sovi kaikille. Ryhmätyöt ja kaikenlainen keskustelu oli minulle myrkkyä lapsena. Silti olin kympin oppilas (syrjäänvetäytyvyydestä ja hiljaisuudesta toiset opettajat tosin sakottivat). Ilmeisesti opin kuuntelemalla, sillä koskaan en muista lukeneeni mihinkään, vaikka senkin taidon sain 4-vuotiaana omin avuin. Olin ehkä erilainen nuori, mutta on heitä tänä päivänäkin.

Vierailija

Ihme höpötystä. Eskarin pitää ollakin enemmän leikkiä, eikä koulunkäyntiä. Monet lapset on päiväkodin eskarissa, eikä se ole ollenkaan koulumaista. Eikä pidä ollakaan. Eskarit koulun yhteydessä voisi kyseenalaistaa. Koulua ehtii käydä ihan riittävästi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että ekaluokalla lähdetään A-kirjaimesta, osasit sen tai et. Paljon tärkeämpää eskarissa on opetella ryhmätaitoja, huolehtimaan itsestään arjessa ja oppimaan oppimisen taitoja, herätellään uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle.

Leikki on tärkeä työväline eskarissa, jonka avulla opitaan monia taitoja.

Missään opetussuunnitelmassa ei sanota, että eskarissa pitäisi istua pöydän ääressä tekemässä kynätehtäviä. Mieluummin käytän sen ajan lasten itsetunnon tukemiselle, tunnetaitojen kehittämiselle ja arjen taitojen opettelulle. Tutkitaan yhdessä, leikitään ja toteutetaan yhdessä projekteja, jossa yhdistyy äikkä, matikka, liikunta, kädentaidot yms..ja luetaan joka päivä, tällä on suuri merkitys lapsen kielen kehitykselle!

T. Eskariope

Nykyeskarissa 90% lapsilla on takanaan päiväkotivuosi(a), joiden aikana on opittu niitä ryhmätaitoja. Jostain syystä suomalainen varhaiskasvatus on aika surkeaa, kun sama asia pitää uudestaan ja uudestaan opetella. Voisiko LTO katsoa peiliin, kun edelleen koulussa opetellaan 4 kk ajan ryhmätaitoja ennen kuin uskalletaan sanoa lapsille, että nyt opetellaan kirjain A.

Ainakaan omat lapset eivät ole ymmärtäneet, miksi pitää herätellä uteliaisuutta ja motivaatiota oppimiselle, kun he puhkuvat intoa oppia uusia asioita. Mutta ei, istutaan piirissä ja mietitään, että kun eilen oli tiistai, niin mikä kumma viikonpäivä mahtaa olla tänään. Ja sitä pähkitään 10 minuuttia ihan kuin lapset olisi idiootteja.

Väitän (kasvatusalan ammatilaisena itsekin), että suurin syy nykylasten kouluvastaisuuteen on eskari, jossa ohjatusti ja LTO:n määrämissä ryhmissä leikitään, leikitään ja leikitään, vaikka lapsilla olisi millainen oppimismotivaatio. Onneksi osassa koteja vanhemmilla on aikaa lapsilleen, ja voidaan ihan ilman projekteja tutkia asioita, vaikka lintulaudalle pyrähtäviä lintuja ja lumen olomuotoja. Eskarissa on tärkeämpää väännellä naamaa sen mukaan, mitä tunnetta LTO haluaa lapsen ilmentävän.

Kasvatusalan ammattilaisena et kuitenkaan näytä tietävän, että lapsi oppii leikkiessään... A-kirjainta ei ole pakko opetella niin, että opettaja kirjoittaa taululle mallikirjaimen ja näyttää kuvan "A niin kuin apina", ja lapset istuvat pöydän ääressä täyttäen eskarikirjan sivua A-kirjaimella. Kirjaimia voi opetella myös toiminnallisesti leikin lomassa.

Kasvatusalan ammattilaisena tiedän, että sen leikin tulisi olla yhteydessä lapsen herkkyyskauteen. Kun päiväkodista asti on jo 3 vuoden ajan hoettu samoja "A niin kuin apina, K niin kuin koira", niin eskarissa lapsi haluaisi oppia jo enemmän, vaikka todella kirjoittamaan vihkoon monta sivua kirjaimia. Eskariopettajat tuntuvat unohtavan, että lapsilla on takana monta vuotta varhaiskasvatusta, moni osaa jo lukea. Jostain kumman syystä lukemiseen ei kannusteta, koska leikki on tärkeämpää.

Leikki onkin tärkeämpää ja kouluun mennessäkin se on vielä tärkeää. Harmi, että niin moni lapsi lopettaa leikin jo alaluokilla, alaluokilla ollaan kuitenkin vielä ihan lapsia. Moni aikuinen tuntuu tämän unohtavan.

Mulle ei koskaan auennut, miksi lukemisen osaamista ennen koulua pidetään niin tärkeänä? Jos lapsi tuntee valtavaa kiinnostusta ja oppii lukemaan, niin mikäs siinä, mutta itse olen oikein mielelläni lukenut omille lukutaidottomille lapsilleni. Ja luen vieläkin vaikka osaavat lukea itse. Moni kun tuntui vain hehkuttavan sitä, että kuinka helppoa tämä nyt onkaan, kun 5v lukee itse iltasatunsa.

Meillä lapset ovat osanneet aakkoset ennen koulua, mutta lukemaan ovat oppineet ekan syksyllä. Joulun-alkuvuoden tienoilla ovat olleet lukutesteissä samalla tasolla niiden kanssa, jotka osasivat lukea jo ennen koulun tuloa.

En hetkeäkään usko, että ovat jääneet mistään paitsi ollessaan lukutaidottomia ensimmäiselle luokalle asti! Ovat nyt 9- ja 10-vuotiaat, luokkansa parhaita ja se mistä itse olen erityisen ylpeä on se, että leikki on edelleen jokaisessa päivässä mukana!

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla