Minkälaista olisi kasvaa rikkaassa perheessä?

Tulet saamaan täältä hyviä vastauksia, sillä 50% täällä on kasvanut varakkaassa ja korkea-arvoisessa perheessä. Loput 50% on työttömiä.

Varmasti olisi kaikkea aineellista hyvää, mutta kun lukee uutisia niin ei se raha takaa onnellisuutta. Vaikka lapseni eivät saaneet aina uusimpia hienoja juttuja niin heistä on tullut kuitenkin onnellisia aikuisia eivätkä myöskään osta omille lapsilleen kaikkea, mitä keksivät pyytää.

Rikkauden ja kuuluisuuden lisäksi kokemukseen vaikuttaa huomattavsti vanhempien luonne ja käsitys lasten kasvattamisesta. Tunnen useita rikkaisden perheiden lapsia ja heidän lapsuutensa ovat hyvin erilaisia. Toisilla on ollut ihanaa, ja kaikki tuki saatavilla kun jotain on mennyt pieleen tai sairauksia yms on tullut. Nämä ovatkin pärjänneet elämässä hyvin ja tulleet onnellisiksi, vaikka joillain siis on ollut myös vakavia elämänmittaisia sairauksia ja vammoja. Toisilla sitten taas ei ole ollut sellaista tukea varallisuudesta huolimatta, jos esim vanhemmat on pitäneet korostetun tärkeänä opettaa ”itsenäistä pärjäämistä”. Näistä toiset ovat menestyneet ja toiset eivät.

Barron Trumpia ei kyllä käy kateeksi millään lailla. Sisarpuolien kohtalot osoittavat aika selkeästi mitn ehdollista ”rakkaus” ja vanhemmuus siinä perheessä on.

Vanhemmilla (lentäjä ja lääkäri) oli varaa, mutta ei se minun elämässäni näkynyt. Viikkoraha oli sama kuin kavereillakin, opiskelijana piti ottaa lainaa ja itse asp säästää. Näin kuulemma oppii rahan arvon ja tottahan se onkin.

Saan sitten joskus 60-vuotiaana muhkea perinnön, mutta sitä ennen vanhempien varakkuus ei ole ikinä näkynyt missään. Heidän elämäntyylinsä on edelleenkin lähinnä askeettinen.

Mieheni kasvoi erittäin varakkaassa perheessä. Äiti teki uraa ja vaati lapsilta äärimmäisen paljon. Isä keskittyi omaan maailmaansa eikä oikein ollut läsnä. Välit vanhempiin jäivät etäisiksi. Kasvatustyön ja vanhemmuuden hoiti sitten palvelijatar.

Rikkaiden kakara kirjoitti:

Vanhemmilla (lentäjä ja lääkäri) oli varaa, mutta ei se minun elämässäni näkynyt. Viikkoraha oli sama kuin kavereillakin, opiskelijana piti ottaa lainaa ja itse asp säästää. Näin kuulemma oppii rahan arvon ja tottahan se onkin.

Itsekin sain ison perinnön 50-vuotiaana, mutta ei se muuttanut millään tavalla elämääni. Toki ostin asunnon ja autoin lapsiani, mutta kyllä minä edelleen kaupassa ostan niitä -50% tuotteita.

Kun vain tajuaa olla hankkimatta omia lapsia, niin saa hyvän elämän.

Ei voi tietää, sillä eiväthän rikkaatkaan ole toistensa klooneja, kuten eivät köyhät tai keskituloisetkaan. Rikas koti yksinään irrallisena elementtinä ei sulje pois onnellisuutta eikä takaa onnellisuutta. Osa rikkaista kuluttaa paljon lapsiinsa, osa rikkaista on pihejä, osa tuolta väliltä.

Aidosti rikkaaseen sukuun syntyminen on oikeastaan paremminkin kirous. Sinulle laitetaan lapsesta asti hirveät vaatimukset menestymisen suhteen, vaate- ja käytöstyylisi yleensä käytännössä sanellaan ym. Jos et tottele niin sinut suljetaan suvusta ulos. Lisäksi kaikki se suvun raha on sidottuna sijoituksiin eikä sillä ostella urheiluautoja ym. ja suuret asunnot on sellaisia että sinulla ei ole oikeutta niitä muuttaa. Eli käytännössä olet vankina elämässäsi niin pitkään kunnes teet omat rahasi, ihan niinkuin kaikki muutkin.

Onnekkaimmilla on varallisuutta, mutta ei julkisuutta ja hyvät vanhemmat.

Luokkakaverinikin sai aina hyviä numeroita, vaikkei pärjännyt kokeissa eikä tunnilla, mutta oli mukava tyyppi.

Olen varakkaasta perheestä, mutta vanhempani olivat juuri noita "itsenäisen pärjäämisen" ihmisiä. Todellisuudessa rahaa haluttiin vain törsätä itseen enemmän ja ostaa neljäs luksusauto sen sijaan, että minua olisi avitettu edes 20 tonnilla esimerkiksi ensiasunnon kanssa. Tiedän, kuulostan ulkopuolisen korvaan itsekkäältä ja kohtuuttomalta "edes 20 tonnia" -vaatimuksineni, mutta kun toisella on jo miljoonaomaisuus ja kaikki mitä haluaa. Se ei edes olisi tuntunut heillä missään, sama raha uppoaa heillä varmaan pelkkiin bensoihin ja autojen juokseviin kuluihin vuodessa.

Jos jotakin verrattuna perusperheen lapsiin, minusta kasvoi ainoastaan katkerampi vanhempiani kohtaan. En ole katkera siitä, että jouduin elämään kuten perusteinit vaan siitä, että vanhempani panostivat lapsiinsa täysin minimitasolla resursseihin nähden.

No ainakaan vanhemmat eivät olisi jatkuvasti nalkuttamassa siitä kun ei ole rahaa tai valittamassa siitä kun laskut pitää malsaa. Itselläkin olisi ollut mahdollisuus harrastaa jotain sen sijaan että istuin kaiket päivät sisällä. Oltaisiin ehkä käyty kerran tai pari kertaa ulkomailla ja olisin voinut tosissani miettiä lukiota opiskelu paikkana.

Siis mistä keksit, että Sauli Niinistö on rikas?

Suomessa ei ole yhtäkään lasta, joka joutuu näkemään nälkää ja köyhyyttä, meillä on erittäin hyvä sosiaalitukijärjestelmä, joka maksaa myös yksityiskoulun, jos lapsi sitä tarvitsee. Mutta kieltämättä Niinistön lapsi on onnekas: hänen vanhempansa eivät tuhlaa rahojaan viinaan ja huumeiisin ja siten aiheuta lapselle ahdinkoa.

On vanhempien oma päätös, jos lapsi joutuu kokemaan kurjuutta.

Minkälaista olisi kasvaa perheessä, jossa vanhemmilla on ohuet huulet? Tuo ap:n kysymys on verrattavissa tällaiseen kysymykseen. Ohuet huulet on ulkoinen ominaisuus, kuten myös varallisuustaso. Se ei kerro mitään siitä, millaisia kyseiset vanhemmat ovat luonteeltaan ja käytökseltään.

Vierailija kirjoitti:

Tulet saamaan täältä hyviä vastauksia, sillä 50% täällä on kasvanut varakkaassa ja korkea-arvoisessa perheessä. Loput 50% on työttömiä.

Entäs minä?

Ihan normaalissa perheessä kasvoin.

Mun mies on rikas. Se ostaa kaupasta "lapputuotteita", koska ne on halpoja,kulkee Tokmannilta ostetuissa vaatteissa ja ajaa noin 30 000 euron hintaisella autolla. Minä en ole rikas, joten tuhlailen huoletta miettimättä, onko ostamani jauheliha tarjouksessa vai ei.

Rikkaiden kakara kirjoitti:

Vanhemmilla (lentäjä ja lääkäri) oli varaa, mutta ei se minun elämässäni näkynyt. Viikkoraha oli sama kuin kavereillakin, opiskelijana piti ottaa lainaa ja itse asp säästää. Näin kuulemma oppii rahan arvon ja tottahan se onkin.

Saan sitten joskus 60-vuotiaana muhkea perinnön, mutta sitä ennen vanhempien varakkuus ei ole ikinä näkynyt missään. Heidän elämäntyylinsä on edelleenkin lähinnä askeettinen.

Etkö päässyt koskaan ulkomaille? Etkö saanut harrastaa sitä mitä halusit, riippumatta harrastuksen hinnasta? Jouduitko pakkasella palelemaan, koska sinulla ei ollut riittävän lämpimiä vaatteita? Tingittiinkö teillä ruuan laadusta hinnan kustannuksella? Nämä ovat asioita, joissa vanhempien varallisuus yleensä näkyy lapsen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti miettinyt, minkälaista olisi syntyä ja kasvaa oikeasti varakkaassa perheessä? Ja vieläpä jos vanhemmat olisivat jotain todella kuuluisia? Oisko se siistiä vai ei?

Esim mietin Trumppia. Barronilla ei tule olemaan rahasta puutetta, ei nyt eikä koskaan, koskaan ei tarvitse miettiä riittääkö rahat ja suhteilla varmasti pääsee etenemään mihin vain suuntaan. Voi mennä huippu kouluihinkin, koska vanhemmilla on varaa maksaa.

Tai sitten tämä Saulin ja Jennin lapsi. Voi että minkälaiset oltavat tulee lapsella olemaan. On kiva mennä varmasti kouluun kun tiedoissa lukee että isä on tasavallan presidentti. Eikä tarvitse nähdä nälkää ja köyhyyttä.

Minkälaista se oikein olisi? Miettiikö täällä kukaan muu tuollaista?

Mitä tulee Niinistön lapseen, niin uskon hänen kasvavan ihan normaalissa kodissa, jossa on kuri ja järjestys. Eikä Saulilla ja Jennillä ole paljon omaisuutta. Talo Laaksolahdessa ei ole iso, noin 140 neliötä. Ennen tuota asuntoa Niinistö asui Kivenlahdessa kerrostalokolmiossa.

Meidän lapset ei edes tiedä tai tajua elävänsä sen kummallisemmassa perheessä kuin muutkaan. Samalla tavalla meidänkin vanhemmat kasvatti meidät. Molemmat ollaan rikkaasta perheestä ja ystäviä on silti kaikista sosioekonomisista tilanteista.

Kuuluisuus tietty puuttuu tästä yhtälöstä. Sitä en kyllä nää muuna kuin myrkkynä

Olen itse tavallisesta työläisperheestä (ompelija ja autonkuljettaja). Meidän nelihenkisellä perheellä oli kyllä aina ruokaa ja lämmintä sekä kunnolliset vaatteet päällä, mutta irtonaista rahaa ei kyllä näkynyt. Meillä ei ollut edes viikkorahaa. Sitä oppi säästämään, jos sattui saamaan esim. syntymäpäivälahjaksi muutaman markan. En lapsuudessa tuntenut yhtäkään todella rikasta lasta tai perhettä, eipä sellaisia juurikaan maalaiskirkonkylään osunut. Mutta mitä olen kuullut ja lukenut, niin ei se rikkaiden lasten elämä ole ollut mitenkään leveää. Rahaa ei jaeltu avokätisesti, vaan viikkoraha, jos sellaista yleensä oli, oli hyvin pieni. Ehkä vaatteet ja harrastusvälineet olivat korkeampilaatuisia ja kalliimpia kuin tavisten mukuloilla. Toisaalta kasvatus oli tiukkaa ja vaativaa. Käyttäytyä oli osattava ja sääntöjä oli noudatettava.