Minkälaista olisi kasvaa rikkaassa perheessä?

Rikkaaseen, tai jo varakkaaseenkin, perheeseen syntyvän koko elämä on huoletonta ja turvallista. Ei tarvitse ikinä murehtia tulevaisuudesta, pelätä rahojen riittämistä, työttömyyttä tai sitä mistä löydän oman paikkani elämässä. Monet tavallisiin perheisiin syntyvät säästävät ja kituuttavat koko ikänsä sitku-elämää ja odottavat että sitten eläkkeellä minulla on aikaa itselleni, varakkaat elävät täysillä joka päivän lapsuudesta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Rikkaiden kakara kirjoitti:

Vanhemmilla (lentäjä ja lääkäri) oli varaa, mutta ei se minun elämässäni näkynyt. Viikkoraha oli sama kuin kavereillakin, opiskelijana piti ottaa lainaa ja itse asp säästää. Näin kuulemma oppii rahan arvon ja tottahan se onkin.

Itsekin sain ison perinnön 50-vuotiaana, mutta ei se muuttanut millään tavalla elämääni. Toki ostin asunnon ja autoin lapsiani, mutta kyllä minä edelleen kaupassa ostan niitä -50% tuotteita.

Sama juttu. Kodin perintönä olen kasvanut nuukaksi, josta ei näytä pääsevän eroon, vaikka nykyisin omakin rahatilanne on oikein hyvä. Olen tässä ajatellut, että vihdoin lopetan säästämisen ja alan nauttimaan elämästäni. Mahtaakohan enää onnistua...

Formulatähti Schumacher antoi peräti kaksi euroa viikkorahaa lapsilleen.Ei se raha puussa kasva.

Jos olisin rikas, niin tekisin kaikkeni, että teinilläni olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämälleen. Meni kovenee koko ajan ja vain harvat tulevat enää edes työllään pärjäämään tai saamaan edes töitä. Avittaisin kaikin tavoin. Ostaisin ajokortin, auton, asunnon eikä tarvitsisi opintolainaa ottaa, jos ja kun pääsee opiskelemaan. Kaikki tuo on haavetta, kun eletään kädestä suuhun eikä säästöön jää. 

Vierailija kirjoitti:

Rikkaiden kakara kirjoitti:

Vanhemmilla (lentäjä ja lääkäri) oli varaa, mutta ei se minun elämässäni näkynyt. Viikkoraha oli sama kuin kavereillakin, opiskelijana piti ottaa lainaa ja itse asp säästää. Näin kuulemma oppii rahan arvon ja tottahan se onkin.

Saan sitten joskus 60-vuotiaana muhkea perinnön, mutta sitä ennen vanhempien varakkuus ei ole ikinä näkynyt missään. Heidän elämäntyylinsä on edelleenkin lähinnä askeettinen.

Etkö päässyt koskaan ulkomaille? Etkö saanut harrastaa sitä mitä halusit, riippumatta harrastuksen hinnasta? Jouduitko pakkasella palelemaan, koska sinulla ei ollut riittävän lämpimiä vaatteita? Tingittiinkö teillä ruuan laadusta hinnan kustannuksella? Nämä ovat asioita, joissa vanhempien varallisuus yleensä näkyy lapsen elämässä.

En saanut pelata jääkiekkoa, koska se oli kuulemma liian kallista. Palella ei tarvinnut ja ihan tavallista kotiruokaa söimme. Kerran kuussa kävimme ravintolassa ja kerran vuoteen ulkomailla. Emme siis eläneet kuin köyhät vaan lähinnä kuin pieni- tai keskituloiset, vaikka tulot kuuluivat todennäköisesti korkeimpaan 1%:iin.

No minulla ei ollut puutetta mistään materiasta lapsena, perheeni ja sukuni on huomattavan varakasta.

Hyvin tiukat säännöt minulla kyllä oli. Vanhempia piti totella kaikessa, opiskelupaikkojen valinnoissa, kaverisuhteissa, heidän valitsemat harrastukset jne. Muuten alkoi aina uhkailu siitä, että potkitaan pois yksin pärjäämään. Tuntui esim 14-vuotiaasta aika kauhealta.

Parikymppisenä pistin välit poikki, elän keskiluokkaista elämää, kaikkea mahdollista ei ole, mutta rakkautta ja hyväksyntää lapseni kyllä saavat.

Velvollisuutta ja vastuuta on painotettu koko elämän ajan. Pitää sitä, pitää tätä....  koskaan asiat eivät ole tarpeeksi hyvin. Pitää ponnistaa eteenpäin ja silti asetetut päämäärät karkaavat käsistä. Vaikka jotain saavuttaa, rimaa nostetaan koko ajan. Rahasta ei puhuta, ne asiat ovat enimmäksen liiketoimintoja, jotka nähdään mahdollisuuksina ja taas ponnistetaan, luodaan päämääriä. Pitää onnistua ja olla esimerkillinen kaikessa. Tällaista on kasvaa perheessä/ suvussa, jossa keskitytään vain liiketoimintaan ja menestymiseen. Kuulostaako onnelliselta ja seesteiseltä elämältä? Tuskin.

En nyt julkkisperheessä ole kasvanut, mutta rikkaassa kuitenkin. Riippuu varmasti todella paljon vanhemmista, itse tajusin vasta teini-ikäisenä että olemme varakkaampi perhe.

Koskaan ei suuremmin oltu rahalla brassailtu, mutta tosiaan teininä vasta tajusin, ettei kaikilla ole kahta autoa, kesämökkiä, lapsilla omia läppäreitä, yms. Aina on ollut kaikki mitä olen tarvinnut. Koen, että olen elänyt huolettoman, mutta tavallisen lapsuuden.

"Varmasti olisi kaikkea aineellista hyvää, mutta kun lukee uutisia niin ei se raha takaa onnellisuutta. Vaikka lapseni eivät saaneet aina uusimpia hienoja juttuja niin heistä on tullut kuitenkin onnellisia aikuisia eivätkä myöskään osta omille lapsilleen kaikkea, mitä keksivät pyytää".

Eipä ollut yllätys, että tämä sai alapeukkuja. Näin ei vaan voi nykypäivänä elää. Ihmiset ovat 'kaikki_mulle_nyt_heti_ja _mieluummin_ ihanan_kallista' -tyyppejä.

Totta, Suomessa huono-osaisuus on enimmäkseen itse valittua.

Jokainen voi menestyä koulussa ja mennä yliopistoon. Kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää. Kenenkään ei ole pakko ryypätä tai käyttää päihteitä missään muodossa. Vanhemmat vaikuttavat lapsiensa mahdollisuuksiin em. tavalla, ei siksi että onko suku rikas vai tavallinen.