Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun katson ulos ja siellä on hieno päivä, se ei muuta mitään, minusta tuntuu vain pahalle
04.02.2018 |
Ikkunastani näkyy mitä kaunein maisema, ikkunassakin on lumitähtiä. Näen istualtani kauniit puitten latvat, yhden nokassa istuu pörheä varis, mietin, mitä se miettii. Se pitää ikään kuin minulle seuraa.
On niin kaunista. Aurinkokin paistaa. Mutta minä tiedän, etten minä tänäänkään tee mitään kuntoni eteen, enkä mene ulos. En tee mitään hyvää itseni etenee, en mitä.n, mikä voisi olla minulle hyväksi ja ylläpitää *jotain*. Kuntoa, onnea(???), iloa(!!!! haha, paraskin vitsi) ja itsekunnioitusta(? "saan tämänkin tehdyksi"). En.
Nyt variskin lensi pois.
Kommentit (28)
Onneksi voin ihastella maisemaa sisältä. Mutta itseäni en ihastele. Reipas ihminen menee hiihtolenkille! Oikealla lailla elävä pitää huolta kunnostaan! Sinä annat itsesi vain rapistua, tuollaiset ihmiset sairastuvat!
Ei se mitään, ettehän te minusta pitäneet muutenkaan. Ettekä minua rakastaneet, ettekä minusta välittäneet. Ja te olette tartuttaneet saman ajattelun minuunkin. Halusitteko te todella tuottaa minulle pahan mielen ja surua ajatuksesta, että minussa on jotain vikaa? No, onneksi olkoon, siinä te onnistuitte. Onko nyt hyvä mieli, äiti ja isä, että lapsenne uskoi kaiken sen paskan, mitä olitte hänestä mieltä?
Minä ihailen maisemaa sisältä käsin, enkä muutu, enkä liiku.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iteki mietin tuleeko tästä taas vaan löhöilypäivä. Pitäs nyt ensi saada voimia nousta sängystä, että vois edetä istuma-asentoon. Ehkä iltaan mennessä oon saanu siirrettyä itseni ovesta ulos pienelle lenkille. Tai vaihtoehtoisesti vois pestä pyykit. Huokaus.
Juuri tuosta syystä meillä on lapsia, ne saa taas ulkoilunkin tuntumaan joltakin.
Lainaa jonkun mukulaa pulkkamäkeen?
Mutta kun ainakin itselleni juuri tuo ulos meneminen on se avain. Jo viidenkymmenen metrin kävelyn jälkeen huomaa, että tämä ihana päivä on täällä minuakin varten.
Laita vaikka hitmix soimaan ja lopeta tuollainen naurettava tummailu. Ja me ulos, siellä on niin kylmä että räkätti jäätyy nenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun ainakin itselleni juuri tuo ulos meneminen on se avain. Jo viidenkymmenen metrin kävelyn jälkeen huomaa, että tämä ihana päivä on täällä minuakin varten.
Niin no tää ois kyllä hienoa, jos siinä kävisi noin. Itselleni ei ole ikinä käynyt. Ehkä mulla on ollut sellainen suoritus päällä siinäkin jatkuvasti. Vaikka en ole siis mikään liikkujaihminen, niin suorittaja sitten ehkä kylläkin. Ja siis pakosta. Että en minä halua itse suorittaa mitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuosta syystä meillä on lapsia, ne saa taas ulkoilunkin tuntumaan joltakin.
Lainaa jonkun mukulaa pulkkamäkeen?
Senkin voi suorittaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on päättänyt vain sääliä itseään, niin eipä siihen muut voi mitään sanoa. Itsestäsi asiat on kiinni, ei kenestäkään muusta.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuosta syystä meillä on lapsia, ne saa taas ulkoilunkin tuntumaan joltakin.
Lainaa jonkun mukulaa pulkkamäkeen?
Mulle lapset merkitsee ihan vaan kyllä suorittamista. Jos lapsi joutuisi olemaan koko päivän minun takiani sisällä, niin se pulkkamäki pitää suorittaa, että ei jodu. Katsos lasten kanssa ei voi odottaa, että tulee hieno päivä, jolloin aikuisena haluaisin mennä ulos. Ja ennemmin haluaisin fiilistellä maisemia, kuin rehkiä pulkkamäessä. Sinä hienona päivänä siis.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on päättänyt vain sääliä itseään, niin eipä siihen muut voi mitään sanoa. Itsestäsi asiat on kiinni, ei kenestäkään muusta.
Ei ne ole mulla koskaan olleet kiinni vain minusta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos on päättänyt vain sääliä itseään, niin eipä siihen muut voi mitään sanoa. Itsestäsi asiat on kiinni, ei kenestäkään muusta.
Mun ei ole annettu olla tuollainen vain itseäni ajatteleva mulkero. Mulle on opetettu, että mä ajattelen muita ensin. Ja tulevaa. En tätä hetkeä jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkasta 20 astetta eli en mene ulos ellei ihan pakko. Onneksi ei ole pakkoa. Ajatukset sitä tavallisen masentavaa. Ärsyttää kun taas itsari kävi mielessä. Huomenna taas maanantai, ei yhtään kiinosta.
Itseasiassa mulle on opetettu, että mun pitää ajatella vain niitä muita ensin, jos minä haluan jotain, mikä ei muille sovi, että mä toimin niin, niin mulle ei ole sitä suotu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkasta 20 astetta eli en mene ulos ellei ihan pakko. Onneksi ei ole pakkoa. Ajatukset sitä tavallisen masentavaa. Ärsyttää kun taas itsari kävi mielessä. Huomenna taas maanantai, ei yhtään kiinosta.
Onko siellä noin kylmä? Mulla ei ole mittaria, niin en tiedä. Toi on helpotus. Voin sanoa itselleni, etten nauttisi noin kylmästä, vaikka hienolta näyttääkin. Ja se selittää itselleni sen, miksi en ole kunnollinen ihminen. Ja mene ulos. Muita ajatteleva, kunnon ihminen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onneksi voin ihastella maisemaa sisältä. Mutta itseäni en ihastele. Reipas ihminen menee hiihtolenkille! Oikealla lailla elävä pitää huolta kunnostaan! Sinä annat itsesi vain rapistua, tuollaiset ihmiset sairastuvat!
Ei se mitään, ettehän te minusta pitäneet muutenkaan. Ettekä minua rakastaneet, ettekä minusta välittäneet. Ja te olette tartuttaneet saman ajattelun minuunkin. Halusitteko te todella tuottaa minulle pahan mielen ja surua ajatuksesta, että minussa on jotain vikaa? No, onneksi olkoon, siinä te onnistuitte. Onko nyt hyvä mieli, äiti ja isä, että lapsenne uskoi kaiken sen paskan, mitä olitte hänestä mieltä?
Minä ihailen maisemaa sisältä käsin, enkä muutu, enkä liiku.
ap
Eivät he ole sitoneet sinua kiinni, jalassasi ei ole palloa, eikä ranteissasi ketjuja, jotka ovat kiinni seinässä. Olet vapaa, VAPAA, V A P A A !
Juokse ulos niin lujaa kuin pääset, hypi ylös ja alas, pompi, heittele kuperkeikkoja ja kärrinpyöriä ja tee lumienkeleitä, koska olet vapaa tekemään niin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi voin ihastella maisemaa sisältä. Mutta itseäni en ihastele. Reipas ihminen menee hiihtolenkille! Oikealla lailla elävä pitää huolta kunnostaan! Sinä annat itsesi vain rapistua, tuollaiset ihmiset sairastuvat!
Ei se mitään, ettehän te minusta pitäneet muutenkaan. Ettekä minua rakastaneet, ettekä minusta välittäneet. Ja te olette tartuttaneet saman ajattelun minuunkin. Halusitteko te todella tuottaa minulle pahan mielen ja surua ajatuksesta, että minussa on jotain vikaa? No, onneksi olkoon, siinä te onnistuitte. Onko nyt hyvä mieli, äiti ja isä, että lapsenne uskoi kaiken sen paskan, mitä olitte hänestä mieltä?
Minä ihailen maisemaa sisältä käsin, enkä muutu, enkä liiku.
apEivät he ole sitoneet sinua kiinni, jalassasi ei ole palloa, eikä ranteissasi ketjuja, jotka ovat kiinni seinässä. Olet vapaa, VAPAA, V A P A A !
Juokse ulos niin lujaa kuin pääset, hypi ylös ja alas, pompi, heittele kuperkeikkoja ja kärrinpyöriä ja tee lumienkeleitä, koska olet vapaa tekemään niin!
Nii-in. Kun ajattelenkin, että kerrostalon pihalla on jäätävän iso lumialue, jossa on puolimetriä puuterista pakkaslunta ja mä saisin mennä sinne heittäytymään, hyppimään ja tekemään tosiaan vaikka kärrynpyöriä, leikkimään, niin kuin lapsena, niin onhan se kutkuttava ajatus. Se lumi siis. Se kokemus. Mutta mikähän siinä vois sitten tehdessä tai sinne mennessä tunnetasolla mennä pieleen? Vaurioidummeko me jotenkin, kun meistä tulee aikuisia? Miksei kukaan muu aikuinen ole jo käynyt möyrimässä siellä? Olisinko mä ainoa?
ap
Aikuisena sä menet kävelylle. Jee. Tai maksat itsesi kipeäksi jossain "talviurheilukeskuksessa".
ap
Ja jos aikuinen heittäytyy, se on hullu. Lapsellinen. Vastuuton. Vinksahtanut. Se menee kävelylle, koska sitä muka kiinnostaa se.
ap
Ja ei, en mene metsään heittäytymään, sinne häpeilemään, että haluan heittäytyä.
ap
Alue: Aihe vapaa
Aurinko paistaa talon päädyn suunnasta, sivusta. Ikkunalaudalle kertynyt pakkaslumi saa seinän takaa paljastuvasta auringosta kauniin säihkyn itseensä. Lumitähtiä on vain keskellä, ne näyttävät enemmän höyheniltä, kuin tähdiltä. Valo alkaa jo osua niihinkin.
Mikä täydellinen päivä siellä olisikaan ulkoiluun! Miksi en mene ulos? Mutta mä en mene. Olen aivan varma, että se pettäisi minut.
ap