Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hän on taas mielessä
03.02.2018 |
Olen takonut päähäni, että elämä on kivaa, vaikken häntä saa. Miksi silti mietin taas? Tietyllä tapaa hyväksyn, jos en pääse ikinä puhe-etäisyyttä lähemmäs, mutta en jaksaisi enää ryytyä. Olen ihastunut häntä ennenkin, mutta että nyt vielä, kun päätin elää onnellista sinkkuelämää. Nyt olenkin onneton ja haluaisin vain hänet vierelleni. Vielä 50 vuotta kun jaksaa niin ohi on, kaikki.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen takonut päähäni, että elämä on kivaa, vaikken häntä saa. Miksi silti mietin taas? Tietyllä tapaa hyväksyn, jos en pääse ikinä puhe-etäisyyttä lähemmäs, mutta en jaksaisi enää ryytyä. Olen ihastunut häntä ennenkin, mutta että nyt vielä, kun päätin elää onnellista sinkkuelämää. Nyt olenkin onneton ja haluaisin vain hänet vierelleni. Vielä 50 vuotta kun jaksaa niin ohi on, kaikki.
Ihastumisia tulee ja menee. Sitä paitsi Suomessakin on vähintään 400 täydellistä kumppania sinulle. Elä kuitenkin tässä ja nyt. Ei ole kuitenkaan takuuta 50 vuodesta.
Sepä se kun olen täällä Suomessa. Mistä revit tuon 400? K-Euroopassakin löytyisi seuraa heti ja paljon enemmän vaihtoehtoja, mutta unohtuisiko ihastus sielläkään. Ehkei, mutta hauskempaa voisi olla. Itseänikin epäilyttää se 50 vuotta, mutta se nyt oli vaan hmm huuli.
Minäkin mietin ihastustani, mutta uskon sen menevän ohi, kun ei ole mitään mahdollisuuksia hänen kanssaan. Ollaan siis molemmat varattuja. Silti aina vaan pyörii mielessä...
Vierailija kirjoitti:
Minäkin mietin ihastustani, mutta uskon sen menevän ohi, kun ei ole mitään mahdollisuuksia hänen kanssaan. Ollaan siis molemmat varattuja. Silti aina vaan pyörii mielessä...
Mikä niissä ihastumisissa onkaan, kun iskevät silti tunteisiin, vaikka olisi varattu ja ihan onnellinen..? Itselläni ei ole sitä ongelmaa, että olisin varattu. Illalla mietin, että jos on vuosikymmenien pituisessa suhteessa niin saattaa siinä muutamasti muihinkin ihastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noo.... me tapaillaan terapeuttia. :)
Mutta eihän se terapeutti korvaa ihastusta! Niinkun tota noin niin miten terapeutin tapaaminen tollasessa tilanteessa helpottaa?
Olen ollut ihastunut nyt neljä viikkoa. Tosin joka viikko eriin naiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ihastunut nyt neljä viikkoa. Tosin joka viikko eriin naiseen.
Miten sä teet tuon? Tietävätkö naiset?
Ei koskaan, ei koskaan pidä laittaa elämäänsä ja onneansa yhden miehen tai kenenkään miehen varaan pelkästään. Eihän? Mutta miten se tehdään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noo.... me tapaillaan terapeuttia. :)
Harkinnassa täälläkin. Viimeksi terapeutti tosin ehdotti, että jos kertoisin tunteistani, että jos molemmat vaikka ovat ihastuneita. Hän kysyi myös, enkö osaa lukea ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ihastunut nyt neljä viikkoa. Tosin joka viikko eriin naiseen.
Miten sä teet tuon? Tietävätkö naiset?
En ole ollut sängyssä tai tehnyt mitään muutakaan halailua ja vihjaavia katseita lukuun ottamatta kuin yhden naisen kanssa näistä. Ei ihastumiseen mitään suhdetta tarvita. Riittää, että juttelee mukavia naisen kanssa ja hän näyttää jotain kiinnostuksen merkkejä, niin ihastus tulee jos nainen on kiinnostava. Minulla on aika paljon kauniita naisia opiskelukavereina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up. Mitä teille muille epätoivoisesti ihastuneille kuuluu?
Pakkomiellettä ja epätoivoa, tietenkin. Mitä luulit?
On vielä sellainen hetki elämässä ettei ole mahdollista harhauttaa itseäni tapailemalla uusia tyyppejä. Ihan kauheaa kun tuntee olevansa epäonnistunut ja turha siksi ettei kelvannut jollekin yhdelle tyypille, eikä sitä saa millään loppumaan vaikka kuinka tajuaa tunteiden ja ajatuksien olevan todella typeriä. Toivottavasti menisi äkkiä ohi, etten kokonaan sekoa ja mene pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ihastunut nyt neljä viikkoa. Tosin joka viikko eriin naiseen.
Miten sä teet tuon? Tietävätkö naiset?
En ole ollut sängyssä tai tehnyt mitään muutakaan halailua ja vihjaavia katseita lukuun ottamatta kuin yhden naisen kanssa näistä. Ei ihastumiseen mitään suhdetta tarvita. Riittää, että juttelee mukavia naisen kanssa ja hän näyttää jotain kiinnostuksen merkkejä, niin ihastus tulee jos nainen on kiinnostava. Minulla on aika paljon kauniita naisia opiskelukavereina.
Ei tarvita suhdetta ei. Toit mukavan raikkaan näkökulman tähän pinttyneesti ihastuvan ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up. Mitä teille muille epätoivoisesti ihastuneille kuuluu?
Pakkomiellettä ja epätoivoa, tietenkin. Mitä luulit?
On vielä sellainen hetki elämässä ettei ole mahdollista harhauttaa itseäni tapailemalla uusia tyyppejä. Ihan kauheaa kun tuntee olevansa epäonnistunut ja turha siksi ettei kelvannut jollekin yhdelle tyypille, eikä sitä saa millään loppumaan vaikka kuinka tajuaa tunteiden ja ajatuksien olevan todella typeriä. Toivottavasti menisi äkkiä ohi, etten kokonaan sekoa ja mene pilalle.
Toivon todella, että pääset yli ja saat seuraavalla kerralla vastakaikua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ihastunut nyt neljä viikkoa. Tosin joka viikko eriin naiseen.
Miten sä teet tuon? Tietävätkö naiset?
En ole ollut sängyssä tai tehnyt mitään muutakaan halailua ja vihjaavia katseita lukuun ottamatta kuin yhden naisen kanssa näistä. Ei ihastumiseen mitään suhdetta tarvita. Riittää, että juttelee mukavia naisen kanssa ja hän näyttää jotain kiinnostuksen merkkejä, niin ihastus tulee jos nainen on kiinnostava. Minulla on aika paljon kauniita naisia opiskelukavereina.
Onko sinulla haaveissa jokaisen ihastuksesi kanssa päästä sänkyyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up. Mitä teille muille epätoivoisesti ihastuneille kuuluu?
Pakkomiellettä ja epätoivoa, tietenkin. Mitä luulit?
On vielä sellainen hetki elämässä ettei ole mahdollista harhauttaa itseäni tapailemalla uusia tyyppejä. Ihan kauheaa kun tuntee olevansa epäonnistunut ja turha siksi ettei kelvannut jollekin yhdelle tyypille, eikä sitä saa millään loppumaan vaikka kuinka tajuaa tunteiden ja ajatuksien olevan todella typeriä. Toivottavasti menisi äkkiä ohi, etten kokonaan sekoa ja mene pilalle.
Toivon todella, että pääset yli ja saat seuraavalla kerralla vastakaikua.
Kiitos!
Ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin pääsen yli, se vaan on auki miten pahasti se ehtii haitata tässä välissä. Olen tähän asti onnistunut aika hyvin pitämään lippua korkealla, ja kunhan muut meneillään olevat asiat muuttuu parissa kuukaudessa voin ehkä tehdäkin asialle jotain. Tyyppi muuttaa onneksi pois maasta pian, niin ei sitten enää törmäillä vahingossa, voin nähdä kavereitani ilman häntä ja ehkä facebook-feediinikin lakkaa ilmestymästä kuvia hänestä yhteisten tuttavien kanssa. Toivottavasti maltan olla itse stalkkaamatta...
Olen 32 ja on elämäni selkeästi pahin tällainen ihastus. Hassua, että vielä tässä iässä.
Mä olen ollut ihastunut samaan mieheen jo kolme vuotta. Tässä välissä molemmat ovat tapailleet muita eikä edes tekemisissä olla oltu keskenämme. Silti ajatukset palaavat aina tuohon mieheen eli jokin magneetti välillämme, vai pitäisikö puhua pakkomielteestä? Joka tapauksessa tiedän aloittajan tunteet liiankin hyvin.
Ehkä tämä on yleisempää kuin monikaan erityisesti varattu tunnustaa. Vietetään aikaa perheen tai seurustelukumppanin kanssa ja ajatukset kiitävät jossain aivan muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up. Mitä teille muille epätoivoisesti ihastuneille kuuluu?
Pakkomiellettä ja epätoivoa, tietenkin. Mitä luulit?
On vielä sellainen hetki elämässä ettei ole mahdollista harhauttaa itseäni tapailemalla uusia tyyppejä. Ihan kauheaa kun tuntee olevansa epäonnistunut ja turha siksi ettei kelvannut jollekin yhdelle tyypille, eikä sitä saa millään loppumaan vaikka kuinka tajuaa tunteiden ja ajatuksien olevan todella typeriä. Toivottavasti menisi äkkiä ohi, etten kokonaan sekoa ja mene pilalle.
Toivon todella, että pääset yli ja saat seuraavalla kerralla vastakaikua.
Kiitos!
Ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin pääsen yli, se vaan on auki miten pahasti se ehtii haitata tässä välissä. Olen tähän asti onnistunut aika hyvin pitämään lippua korkealla, ja kunhan muut meneillään olevat asiat muuttuu parissa kuukaudessa voin ehkä tehdäkin asialle jotain. Tyyppi muuttaa onneksi pois maasta pian, niin ei sitten enää törmäillä vahingossa, voin nähdä kavereitani ilman häntä ja ehkä facebook-feediinikin lakkaa ilmestymästä kuvia hänestä yhteisten tuttavien kanssa. Toivottavasti maltan olla itse stalkkaamatta...
Olen 32 ja on elämäni selkeästi pahin tällainen ihastus. Hassua, että vielä tässä iässä.
Niinpä. Luulisi, että liittyvät nuoruuteen. No nuorihan olet vielä, mutta onhan niitä vieläkin nuorempia.
Alue: Aihe vapaa
Up. Mitä teille muille epätoivoisesti ihastuneille kuuluu?