Lue keskustelun säännöt.
Kuinka opetella vähemmän meluherkäksi?
03.02.2018 |
Pidän hiljaisuudesta ja oman kodin äänimaailmaan kuulumattomat äänet ärsyttää. Olen nukkunut korvatulpilla niin kauan kuin muistan, koska pienikin ääni vie yöunet. En kuitenkaan haluaisi siirtyä käyttämään korvatulppia päivisinkin, sillä taloudessa asuu muitakin henkilöitä, joiden kanssa olisi kiva kommunikoida.
Tiedän, että minua ärsyttävät äänet ovat ihan normaaleja elämisen ääniä. Naapurin leikkivät lapset, silloin tällöin haukkuva koira, teinin kotibileet kerran kuussa. Mutta silti tuntuu, että niiden äänien takia lähtee järki. Joten mitä tehdä? Haluaisin siis oppia elämään äänien kanssa niin, että ne eivät nosta ärsytystasoa kattoon. Muutto metsän keskelle ei ole mahdollista, joten sitä ei kannata ehdottaa.
Kommentit (18)
Kohtalotoveri täällä, olen asunut nyt opiskeluajan kerrostaloissa kaupungissa, ja se on joka kämpässä ollut ihan yhtä kärvistelyä. Olen kokeillut siedätyshoitaa itseäni vaikka miten, mutta kun ei niin ei. Korvatulpat ovat ainoa keino, jos haluaa kunnolla nukkua tai rauhoittua. Heti kun on mahdollista, niin muutan takaisin jonnekin korpeen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani en ole keksinyt tuohon muuta ratkaisua, kuin käyttää kuulosuojaimia myös päivisin. Nuo äänet, kolinat ja paukkeet nimittäin käyvät hermoille (kerrostalossa kun ovat jatkuvia) siihen malliin, että parempi ne suojaimet kuin ahdistus, ketutus ja ärsyyntyminen. Häiritsevät myös keskittymistä ja rentoutumista ja koska vain hiljaisuus takaa rauhan, niin muuta vaihtoehtoa ei ole. Paitsi se metsään muutto :)
Niin, tuntuisi vaan tyhmältä istua kotonaan kuulosuojaimien tai korvatulppien kanssa samalla, kun puoliso ja lapsi elävät omaa elämäänsä. En siis haluaisi sulkeutua tähän omaan maailmaani vaan opetella sietämään sitä, että joskus joku soittaa musiikkia naapurissa vähän kovemmalla.
Lisäksihän tässä on se, että ahdistun myös puolison ja lapsen puolesta. Heitä ei ylimääräiset äänet häiritse samalla tavalla kuin minua He huomioivat äänet, ne saattavat ketuttaa, mutta siinäpä se. Minä sitten ahdistun heidän yöuniensa ja jaksamisen puolesta, joka taas nostattaa ärsytystä. -AP
Vierailija kirjoitti:
Kohtalotoveri täällä, olen asunut nyt opiskeluajan kerrostaloissa kaupungissa, ja se on joka kämpässä ollut ihan yhtä kärvistelyä. Olen kokeillut siedätyshoitaa itseäni vaikka miten, mutta kun ei niin ei. Korvatulpat ovat ainoa keino, jos haluaa kunnolla nukkua tai rauhoittua. Heti kun on mahdollista, niin muutan takaisin jonnekin korpeen. :D
Täysin sama! Olen siis tuon ykkösviestin kirjoittaja. Vaikka kuinka olen koettanut, niin siedätys ei toimi. On joko valittava pään leviäminen tai korvatulpat/kuulosuojaimet. Asunnon vaihto ei auta, sillä joka kerrostalossa sama ongelma. Nyt viimeksi muutin uuteen kerrostaloon siinä luulossa/toivossa että materiaalit, rakennusmääräykset ja rakennustekniikat olisi äänieristyksen suhteen parantuneet. Tämä siis 2016 rakennettu talo, jossa edelleen kaikki normaalit elämisen äänet kuuluu läpi naapureista ja rappukäytävästä: askelten töminä, hissin hurina, vessan "pissa lorotukset", imurointi, keittiön kaappien ovien pauke, koirien räksytys, smoothiekone jne... seuraava osoite se korpi ja siihen asti mennään kuulosuojaimilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalotoveri täällä, olen asunut nyt opiskeluajan kerrostaloissa kaupungissa, ja se on joka kämpässä ollut ihan yhtä kärvistelyä. Olen kokeillut siedätyshoitaa itseäni vaikka miten, mutta kun ei niin ei. Korvatulpat ovat ainoa keino, jos haluaa kunnolla nukkua tai rauhoittua. Heti kun on mahdollista, niin muutan takaisin jonnekin korpeen. :D
Täysin sama! Olen siis tuon ykkösviestin kirjoittaja. Vaikka kuinka olen koettanut, niin siedätys ei toimi. On joko valittava pään leviäminen tai korvatulpat/kuulosuojaimet. Asunnon vaihto ei auta, sillä joka kerrostalossa sama ongelma. Nyt viimeksi muutin uuteen kerrostaloon siinä luulossa/toivossa että materiaalit, rakennusmääräykset ja rakennustekniikat olisi äänieristyksen suhteen parantuneet. Tämä siis 2016 rakennettu talo, jossa edelleen kaikki normaalit elämisen äänet kuuluu läpi naapureista ja rappukäytävästä: askelten töminä, hissin hurina, vessan "pissa lorotukset", imurointi, keittiön kaappien ovien pauke, koirien räksytys, smoothiekone jne... seuraava osoite se korpi ja siihen asti mennään kuulosuojaimilla.
Tää onkin paha dilemma, että haluaisin muuttaa, mutta eipä mikään taloyhtiö taida olla minun hiljaisuusvaatimusteni mukainen. Rivitaloissakin on naapureita ja omakotitaloalueilla on kaiken maailman ruohonleikkaajia ja mopoilla pärrääjiä. Ja kun tämä melusta ahdistuminen ahdistaa itseäni. Enkä haluaisi ärsyyntyä näin herkästä, joten oikeasti pitäisi keksiä jokin ihmekeino, jolla saada zen-tila päälle. -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalotoveri täällä, olen asunut nyt opiskeluajan kerrostaloissa kaupungissa, ja se on joka kämpässä ollut ihan yhtä kärvistelyä. Olen kokeillut siedätyshoitaa itseäni vaikka miten, mutta kun ei niin ei. Korvatulpat ovat ainoa keino, jos haluaa kunnolla nukkua tai rauhoittua. Heti kun on mahdollista, niin muutan takaisin jonnekin korpeen. :D
Täysin sama! Olen siis tuon ykkösviestin kirjoittaja. Vaikka kuinka olen koettanut, niin siedätys ei toimi. On joko valittava pään leviäminen tai korvatulpat/kuulosuojaimet. Asunnon vaihto ei auta, sillä joka kerrostalossa sama ongelma. Nyt viimeksi muutin uuteen kerrostaloon siinä luulossa/toivossa että materiaalit, rakennusmääräykset ja rakennustekniikat olisi äänieristyksen suhteen parantuneet. Tämä siis 2016 rakennettu talo, jossa edelleen kaikki normaalit elämisen äänet kuuluu läpi naapureista ja rappukäytävästä: askelten töminä, hissin hurina, vessan "pissa lorotukset", imurointi, keittiön kaappien ovien pauke, koirien räksytys, smoothiekone jne... seuraava osoite se korpi ja siihen asti mennään kuulosuojaimilla.
Tää onkin paha dilemma, että haluaisin muuttaa, mutta eipä mikään taloyhtiö taida olla minun hiljaisuusvaatimusteni mukainen. Rivitaloissakin on naapureita ja omakotitaloalueilla on kaiken maailman ruohonleikkaajia ja mopoilla pärrääjiä. Ja kun tämä melusta ahdistuminen ahdistaa itseäni. Enkä haluaisi ärsyyntyä näin herkästä, joten oikeasti pitäisi keksiä jokin ihmekeino, jolla saada zen-tila päälle. -AP
Ja sitten kun on ahdistunut, niin herkistyy vielä enemmän noille äänille ja sitten taas ne äänet rassaa entistä enemmän = noidankehä. Itsestäni olen huomannut, että jostain käsittämättömästä syystä ulkoa tulevat äänet (mopon pärräys, autojen äänet, ruohonleikkuu, koiran haukunta jne) ei ylitä ärsytyskynnystä niin paljoa. Kuulen ne kyllä, mutta aivot eivät reagoi niitä niin "ärsyttäviksi" kuin muut kerrostalon muista asunnoista kantautuvat elämisen äänet. Itse asiassa kesällä pidän ikkunaa aina auki, sillä se ulkoa tuleva meteli auttaa peittämään ne enemmän ärsyttävät äänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ollut aina meluherkkä vai milloin se on ilmaantunut?
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun on ahdistunut, niin herkistyy vielä enemmän noille äänille ja sitten taas ne äänet rassaa entistä enemmän = noidankehä. Itsestäni olen huomannut, että jostain käsittämättömästä syystä ulkoa tulevat äänet (mopon pärräys, autojen äänet, ruohonleikkuu, koiran haukunta jne) ei ylitä ärsytyskynnystä niin paljoa. Kuulen ne kyllä, mutta aivot eivät reagoi niitä niin "ärsyttäviksi" kuin muut kerrostalon muista asunnoista kantautuvat elämisen äänet. Itse asiassa kesällä pidän ikkunaa aina auki, sillä se ulkoa tuleva meteli auttaa peittämään ne enemmän ärsyttävät äänet.
Tunnistan tuon noidankehän itsessäni. Ja myös sen, että ulkoa tulevat äänet eivät ole läheskään niin ärsyttäviä kuin kerrostalon sisältä kantautuvat äänet. Mutta jostain syystä jokainen vähänkään poikkeava ja epäsäännöllinen ääni alkaa ärsyttää.
Onneksi tämä ei sinällään vaikuta yöuniin, kun tosiaan käytän niitä korvatulppia. Mutta ei se nyt ihan tervettä ole, että ihan normaalit äänet saa murhanhimoiseksi naapureita kohtaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on meluisa työpaikka. Töiden jälkeen laitan korvatulpat, enkä ota niitä pois, ellen katso tv:tä. Olen ollut riippuvainen tulpista ehkä 20 vuotta. En kestä mitään ääniä. Puolison puhelimessa puhuminen saa mut joskus ihan raivon partaalle. Vaikeaa kummallekin tää mun herkkyys.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut aina meluherkkä vai milloin se on ilmaantunut?
Tosiaan öisin olen käyttänyt korvatulppia lähes aina. En kestä nukkumaanmennessä toisesta huoneesta kuuluvaa television ääntä tai edes kellon tikitystä. Ilman korvatulppia olen viime vuosina nukkunut vain kesämökillä ja lomareissulla Lontoossa, jossa suurkaupungin kohina oikeasti tuntui vain illalla rauhoittavan.
Mutta sitten tämä muu meluherkkyys. Olin noin pari vuotta sitten vähän aikaa työttömänä ja paljon kotona. Silloin varmaan aloin enemmän kiinnittää huomiota talon ääniin ja vähitellen ne alkoivat ärsyttää. Sitten naapuriin muutti pari lapsiperhettä, joista sitä ääntä ymmärrettävästi lähtee, mutta jotenkin ne äänet sitten olivat se viimeinen pisara. En siis mitenkään vihaa näitä perheitä (vaikka niihin teinibileisiin onkin jouduttu puuttumaan, kuten myös pariin muuhun asiaan) tai syytä heitä erityisemmin tästä ongelmasta. Minun päässäni tämä meluherkkyys on ja haluan siitä eroon, mutta en tiedä miten. Väsyneenä ja stressaantuneena se korostuu enemmän, mutta viimeisen vuoden aikana ei ole ollut päivääkään, ettenkö olisi tunnistanut, että nyt ahdistaa taas. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samankaltainen, onnekseni sain asunnon "mummotalosta" jossa melko hiljaista, täällä pärjää jotenkin mutta ulkomaailma ottaa koville. Jos liikennevälineeseen, jossa matkustan, nousee kimeä-ääninen teiniporukka, menen aivan solmuun. Pelkään päivää että alan säksättää mekkalasta tuntemattomille. Ainoa tällä hetkellä auttava asia on mielikuvaharjoittelu, puren hammasta ja ajattelen sen olevan kohta ohi.
Pidätkö musiikista? Laita lempparit soimaan. Meditaatio (jotkut nauraa mutta auttaa oikeasti saamaan mielenrauhaa).
Mua ei haittaa pissannlorotukset eikä hissin hurina. Pahimmat mulle on tv:n äänet naapurista ja koiran haukkuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja korvatulpathan ei kaikkia ääniä peitä. Esim. aikoinaan yläkerrassani asui vissiin norsuja. Heräsin aina aamulla silloin kuin hekin -korvatulpista huolimatta. Vuoden kestin, sitten muutin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä samankaltainen, onnekseni sain asunnon "mummotalosta" jossa melko hiljaista, täällä pärjää jotenkin mutta ulkomaailma ottaa koville. Jos liikennevälineeseen, jossa matkustan, nousee kimeä-ääninen teiniporukka, menen aivan solmuun. Pelkään päivää että alan säksättää mekkalasta tuntemattomille. Ainoa tällä hetkellä auttava asia on mielikuvaharjoittelu, puren hammasta ja ajattelen sen olevan kohta ohi.
Pidätkö musiikista? Laita lempparit soimaan. Meditaatio (jotkut nauraa mutta auttaa oikeasti saamaan mielenrauhaa).
Eikö voi antaa lempimusiikin soida korvissa koko ajan?
Ja mitä ne oikein on ne vastamelukuulokkeet, joita jonkun meluherkän tiedän käyttäneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni se ongelma etten huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Tosin täällä ei juurikaan tapahdukaan mitään kun maaseudun rauhassa elää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä samankaltainen, onnekseni sain asunnon "mummotalosta" jossa melko hiljaista, täällä pärjää jotenkin mutta ulkomaailma ottaa koville. Jos liikennevälineeseen, jossa matkustan, nousee kimeä-ääninen teiniporukka, menen aivan solmuun. Pelkään päivää että alan säksättää mekkalasta tuntemattomille. Ainoa tällä hetkellä auttava asia on mielikuvaharjoittelu, puren hammasta ja ajattelen sen olevan kohta ohi.
Pidätkö musiikista? Laita lempparit soimaan. Meditaatio (jotkut nauraa mutta auttaa oikeasti saamaan mielenrauhaa).
Kuuntelen musiikkia tai televisio on taustameluna päällä lähes koko ajan. Mutta sekin on vähän ongelmallista, kun taloudessa on tosiaan muitakin, joiden mielenrauha pitää ottaa huomioon. Meditaatiota olen miettinyt, pitäisi ottaa selvää, järjestetäänkö sitä ohjattuna niin pääsisi alkuun. -AP
No niin, työviikon jälkeen kotiin ja jo kerrostalon alaovella kuuluu, kuinka naapurin teini soittaa musiikkia perjantain kunniaksi. Ei (vielä) ihan biletasolla, mutta niin että kappaleen tunnistaa. Ja heti ärsytys tapissaan.
Niin että oliko jollain vielä jotain vinkkejä?
Omalla kohdallani en ole keksinyt tuohon muuta ratkaisua, kuin käyttää kuulosuojaimia myös päivisin. Nuo äänet, kolinat ja paukkeet nimittäin käyvät hermoille (kerrostalossa kun ovat jatkuvia) siihen malliin, että parempi ne suojaimet kuin ahdistus, ketutus ja ärsyyntyminen. Häiritsevät myös keskittymistä ja rentoutumista ja koska vain hiljaisuus takaa rauhan, niin muuta vaihtoehtoa ei ole. Paitsi se metsään muutto :)