Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Rakastatko puolisoasi?
03.02.2018 |
Aloin miettiä, että miksi en enää haluaisi seksiä puolisoni kanssa, vaikka meillä on sitä aika paljon. En tunne mitään tunteita sen aikana, vähän kuin lukisi sanomalehteä. Tajusin, etten ehkä enää ole rakastunut häneen tai rakasta häntä. Olen koko ajan vähän turta sisältä muutenkin.
Tämä alkoi jo vuosia sitten, kun hän oli hyvin kritisoiva ja arvosteleva minua kohtaan. Aluksi ajattelin, että itsetuntoni on kolhiutunut ja sitä pitää parantaa. Nyt yhtäkkiä tulin ajatelleeksi, että ehkä en vaan rakasta yhtään. Olo on jotenkin kauhistunut, kun yritän peitellä tätä häneltä ja tuntuu, että näyttelen ja vedän roolia. Ihastun kaiken lisäksi vähän väliä muihin.
Olemme naimisissa ja on lapsia, eikä ajatus erosta ole helppo. Koen, että olen pahasti viallinen ja että minun pitäisi jotenkin korjata itseni. Haluaisin rakastaa taas. Tänään kun halasimme puolison kanssa, yritin nimetä sitä tunnetta, mitä tunsin. Se ei ollut rakkautta eikä lämpöä. Se oli melkein lievää pelkoa ja tunne, että tässä olen käytettävänä niin kuin kuuluukin.
Pystyykö kukaan samaistumaan tähän? Onko neuvoja? Kirjoitin tarkoituksella sukupuolineutraalisti, jottei se vaikuta suhtautumiseen, onko kyse miehestä vai naisesta.
Kommentit (7)
Rakastan, aina vaan hellemmin, mitä kauemmin olemme yhdessä. Nyt alkaa 43. yhdessäolovuosi. Seksi ei ole rakkautta. Ilman seksiäkin on rakkautta. Sitä ei saa ylikorostaa. Mutta tietysti pitää mukana jollain tavoin, halailut, hieronnat, sylittelytkin ovat seksiä, ei pelkkä pano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tietää, että rakastaa?
Pitäisikö esim seksin aikana tuntea tunteita normaalisti?
En ole koskaan ollut parisuhteessa kenenkään muun kanssa, en pysty vertailemaan.
Ap
Kyllä rakastan. Yhteistä taivalta on kuljettu vuodesta 1985 ja rakastan edelleen miestäni niin paljon.
Olen ollut koko elämäni ajan vain tuon yhden ja saman miehen kanssa jo vuodesta 1993 ensin kolmen vuoden seurstelu ja sen jälkeen naimisissa. Tässä kun oppii tuntemaan toista vikoineen kaikkineen, niin se sellainen vahva rakkauden tunne häviää. Meillä oli täysin seksitönkin jakso 8 vuoden ajan. Molemmilla on ollut masennusta, ollaan nähty huonoja taloudellisia aikoja ja parempia. Silti tiedän että rakastan tuota lökäpöksyä enkä halua jättää sitä yksin. Haluan huolehtia, että toisella on kaikki hyvin ja hoidan kun toinen on sairaana jne. ja ilman mitään suoranaista rakkauden tunnetta.
Minulla ei ole ollut muita ihastumisia "oikeisiin ihmisiin" mutta muutamiin fiktiivisiin miehiin, mutta olen kanavoinut nuokin tunteen omaan puolisooni ja herättelin sen kipinän tunteen avulla esim. seksielämää uudelleen henkiin. En minäkään mitään tunne seksin (tai ainakaan itse panon) aikana. Eniten tykkään niistä hetkistä, jolloin kosketan puolisoni ihoa, sivelen ja hyväilen ja keskityn siihen kuinka iho tuntuu kivalta, kuinka toinen tuntuu lämpimältä.
Jos tekisit ajatuspeliä ja miettisit miltä tuntuisi olla ilman tuota puolisioasi, jonka kanssa sinulla jo on historiaakin? Miltä tuntuisi aloittaa aivan alusta jonkun muun kanssa? Haluaisitko nähdä vähän vaivaa, että tuntisit jotain? Yhteiset hetket muuttuvat ajan mittaan arkisiksi joissa ei ole vahvaa tunnetta mukana, mutta jos tunnet jotain muuta kohtaan vetoa, niin usein saattaa olla kyse siitä että onkin rakastunut tai ihastunut siihen itse rakastumisen tunteeseen. Sen tunteen voi siirtää omaan parisuhteeseen, jos vähän näkee vaivaa.
N42
En rakasta romanttisesti. On kumppani yhteisten lasten hoitamisessa. Sydämeni on jo parin vuoden ajan ollut toisaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko elämäni ajan vain tuon yhden ja saman miehen kanssa jo vuodesta 1993 ensin kolmen vuoden seurstelu ja sen jälkeen naimisissa. Tässä kun oppii tuntemaan toista vikoineen kaikkineen, niin se sellainen vahva rakkauden tunne häviää. Meillä oli täysin seksitönkin jakso 8 vuoden ajan. Molemmilla on ollut masennusta, ollaan nähty huonoja taloudellisia aikoja ja parempia. Silti tiedän että rakastan tuota lökäpöksyä enkä halua jättää sitä yksin. Haluan huolehtia, että toisella on kaikki hyvin ja hoidan kun toinen on sairaana jne. ja ilman mitään suoranaista rakkauden tunnetta.
Minulla ei ole ollut muita ihastumisia "oikeisiin ihmisiin" mutta muutamiin fiktiivisiin miehiin, mutta olen kanavoinut nuokin tunteen omaan puolisooni ja herättelin sen kipinän tunteen avulla esim. seksielämää uudelleen henkiin. En minäkään mitään tunne seksin (tai ainakaan itse panon) aikana. Eniten tykkään niistä hetkistä, jolloin kosketan puolisoni ihoa, sivelen ja hyväilen ja keskityn siihen kuinka iho tuntuu kivalta, kuinka toinen tuntuu lämpimältä.
Jos tekisit ajatuspeliä ja miettisit miltä tuntuisi olla ilman tuota puolisioasi, jonka kanssa sinulla jo on historiaakin? Miltä tuntuisi aloittaa aivan alusta jonkun muun kanssa? Haluaisitko nähdä vähän vaivaa, että tuntisit jotain? Yhteiset hetket muuttuvat ajan mittaan arkisiksi joissa ei ole vahvaa tunnetta mukana, mutta jos tunnet jotain muuta kohtaan vetoa, niin usein saattaa olla kyse siitä että onkin rakastunut tai ihastunut siihen itse rakastumisen tunteeseen. Sen tunteen voi siirtää omaan parisuhteeseen, jos vähän näkee vaivaa.
N42
Tästä toivoisin konkreettisia neuvoja, että miten sen ihastumisen tai vetovoiman tunteen oikein voi siirtää omaan puolisoon? Olen toivonut sitä, mutta se ei siirry toivomalla itsestään, enkä osaa siirtää sitä. Kiitos jos joku osaa neuvoa konkreettisesti.
Pelkään myös luultavasti avautua puolisolleni aidosti, sillä hän on loukannut pahasti aikoinaan. Luultavasti turta-tunne tulee siitäkin, että suojelen itseäni. Minusta on ilmeistä, että puoliso syvällä sisimmässään ei kunnioita minua vertaisenaan. En osaa asettaa terveesti rajoja ja olen sitten sulkeutunut kokonaan.
Tuntuisi helpommalta aloittaa ihan jonkun muun kanssa suhde, mutta luullakseni vikaa on.minussa itsessäni ja sama voisi toistua ja yhtä hyvin voisi siis yrittää parantaa nykyistä suhdetta.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Rakastan vuosi vuodelta enemmän.