Lapsen voi hankkia vain, jos lopettaa elämästä kaiken tärkeän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vela, mutta en tajua miten muka kaikesta mikä on tärkeää pitäisi lapsen takia luopua. En itse keksi muuta kuin alkoholi, tupakointi, baarissa ramppaaminen, ja satunnaiset yhden yön suhteet, josta pitää tai ainakin pitäisi luopua jos hankkii lapsen. Ehkä nämä sitten ovat aloittajalle niitä tärkeimpiä asioita?

Ei, vaan esimerkiksi työnteko ilman aikarajoitteita. Että voi tehdä vaikka keskellä yötä, voi tehdä pitkiä maratoneja. Sekä vapaa-aika sen vastapainoksi, mistä pitää lasten myötä luopua kokonaan. Vanhemmuuteen ei kuulu vapaa-aika lainkaan. Se on suuri hinta.

Aika harva tekee muutenkaan työtä, jolla ei ole mitään aika- tai paikkasidonnaisuutta.

Kukaan tai mikään ei tosin estä valvomasta yöllä ja tekemästä mitä huvittaa. Lapset ovat kovin riippuvaisia vain muutaman vuoden ja senkin aikana meitä on onneksi ollut kaksi hoitamassa. 

Sitä paitsi juuri lasten kanssa vapaa-aika on hauskinta! Matkustelu myös. Hauskempia matkakumppaneita ei olekaan: innostuneita, iloisia, rakkaita. Hakkaavat mennen tullen yhdenkään ystävän kanssa matkailun ja mulla on paljon ja hyviä, pitkäaikaisia ystäviä ;-)

Mutta hei, sä et tätä tule koskaan ymmärtämään, koska et ole tätä kokenut. Mä sen sijaan elin 33-vuotiaaksi asti ilman lapsia, joten mä - toisin kuin sä - tiedän, mitä vertailen :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No, lapsettoman hipsterin alepa-kassan mielestä varmaan noin onkin.

Meillä lapset ovat tärkeä asia, jotka tuovat lisämerkitystä elämään. Pidän aika kälysenä elämää, jonka sisällöt tulee jostain "harrastuksista". Jos sinulle on joku hemmetin pelaaminen tai valokuvaus tärkeintä elämässä, niin on todellakin hyvä juttu, että et hanki lapsia. Parempi ehkä pysyä sinkkunakin, mies mokomakin vie aikaa...

Teemme siis miehen kanssa molemmat akateemista asiantuntijatyötä, matkustelemme paljon, harrastamme kieliä ja kummallakin on luottamustehtäviä. Lapsemme ovat silti meille tärkein asia elämässä, hauskaa ja rakasta seuraa, joka avaa silmiä päivittäin näkemään oman elämänpiirin ja maailmankatsomuksen yli, "laatikon ulkopuolelle".

N51, kaksi teiniä

Lopeta haaveilu, wt, ja juo siiderisi.

Ei suinkaan. Olen töissä, lähden kohta kotiin, panen lapset siivoamaan ja teen itse meille hienon illallisen alku- ja pääruokineen. Ja avaan viinipullon. Lällällää, tukehdu sä siihen opiskelijasoluusi ja apa-oluen litkuusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vela, mutta en tajua miten muka kaikesta mikä on tärkeää pitäisi lapsen takia luopua. En itse keksi muuta kuin alkoholi, tupakointi, baarissa ramppaaminen, ja satunnaiset yhden yön suhteet, josta pitää tai ainakin pitäisi luopua jos hankkii lapsen. Ehkä nämä sitten ovat aloittajalle niitä tärkeimpiä asioita?

Ei, vaan esimerkiksi työnteko ilman aikarajoitteita. Että voi tehdä vaikka keskellä yötä, voi tehdä pitkiä maratoneja. Sekä vapaa-aika sen vastapainoksi, mistä pitää lasten myötä luopua kokonaan. Vanhemmuuteen ei kuulu vapaa-aika lainkaan. Se on suuri hinta.

Niin, sä luulet, että vanhemmuuteen ei kuulu vapaa-aika.

Ihminen on vanhempi koko loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun pitää olla lapsen kanssa koulun jälkeen, eli toisen on lopetettava työ tai tehtävä lyhyttä päivää. Lisäksi kaikki, mitä lapsi tuo tullessaan. Todella raskasta. Oman elämän saa unohtaa. On 24/7 kiinni perheessä, paitsi sen ajan mitä lapsi on koulussa. Silloin pitää hoitaa asioita.

Trollolloo. En vaivaudu edes oikomaan sun harhaluulojasi.

Mitä harhaluuloja? Todellista elämää.

Harmittaa kun yleinen luulo on se että kaikesta pitää luopua jos on lapsia. Ei se niin ole. Ponistella saa kyllä noin sata kertaa enemmän.

Olen itse DI, töissä isossa firmassa tuotelinjan johtajana, yli 30 alaista. Minulla on myös 4 lasta. Olen totaalitukiverkoton eli isovanhemmat ja suku ei auta. Silti pystyn etenemään uralla, tekemään pitkää päivää, kouluttautumaan ja pysymään ajantasalla ammattiosaamisen suhteen.

Se on totta kyllä että olen pitänyt vain minimiäippälomat (4kk per lapsi), töitä pitää tehdä keskellä yötä, olen uupunut kun työdeadlinet painaa ja lapsi valvottaa korvatulehduskierteessä. Siihen päälle neljän lapsen tarhat ja koulut, wilmat ja harrastukset, vanhempainkomiteat ja muut. Onneksi on mies joka hoitaa lapsia enemmän kuin minä.

Ei tämä mitään herkkua ole yhdistää johtajanhomnat 24/7 tavoitettavuudella ja äidin hommat 24/7 tavoitettavuudella. Mutta MAHDOLLISTA se kuitenkin on. Hinta on vissiin se että olen kroonisen poikki :)

Mistähän tärkeästä mä olen luopunut?

Biletyksestä, krapula-aamuista, yhden yön seksistä (itseasiassa 0 kokemusta), ylimääräisistä harrastuksista (nyt vain 2/vko), purjehtimisesta (tosin lopetin sen jo 18v:nä).... mistä vielä??

Olen 4 lapsen äiti, minulla on pitkä ja nousujohteinen työura kuten miehellänikin. Kehitän itseäni koska ja miten haluan. Työmatkoilla käyn vuorotellen mieheni kanssa, jos kerran vuodessa menee päällekkäin joku hoitaja löytyy kyllä.

Lapset eivät koskaan ole olleet este millekään, mm matkustaneet mukana 3kk ikäisestä ympäri maailmaa. Harrastuksiakin on sellaisia joihin koko perhe voi osallistua (vaikka purjehdus jos vielä kaipaisin, laskettelu jne). Ystävätkin sellaisia outoja vanhempia jotka haluavat tavata perheinä, parhaimmillaan ollut 10 aikuista ja 20 lasta jaloissa pyörimässä. Nyt kun ovat jo teinejä ja nuoria aikuisia mukana on enää muutama. Voimme maistella viinejä, jopa väkeviä jos siltä tuntuu. Tosin alkoholilla on ollut aina tosi vähäinen merkitys meidän elämässämme.

Parisuhteesta ja miehestänikään en ole luopunut. Meille myös seksi, läheisyys ja rakkaus on tosi tärkeitä asioita. Ihan prioriteettilistan kärjessä lasten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vela, mutta en tajua miten muka kaikesta mikä on tärkeää pitäisi lapsen takia luopua. En itse keksi muuta kuin alkoholi, tupakointi, baarissa ramppaaminen, ja satunnaiset yhden yön suhteet, josta pitää tai ainakin pitäisi luopua jos hankkii lapsen. Ehkä nämä sitten ovat aloittajalle niitä tärkeimpiä asioita?

Ei, vaan esimerkiksi työnteko ilman aikarajoitteita. Että voi tehdä vaikka keskellä yötä, voi tehdä pitkiä maratoneja. Sekä vapaa-aika sen vastapainoksi, mistä pitää lasten myötä luopua kokonaan. Vanhemmuuteen ei kuulu vapaa-aika lainkaan. Se on suuri hinta.

Niin, sä luulet, että vanhemmuuteen ei kuulu vapaa-aika.

Ihminen on vanhempi koko loppuelämänsä.

Mulla on 28v, 34v ja 36v lapset. He eivät ole rajoittaneet mun vapaa-aikaani 9-16 vuoteen ;D '

Sitä ennenkin jo vuosia heillä oli omat menonsa ja harrastuksensa joihin meidän ei tarvinnut osallistua kuin harvoin (joku turnausmatka). Olisihan se ollut kamalaa jos äiti tai isä istuu teini-ikäisen sängyn laidalla "pitämässä seuraa" .

Joo.

Mä luovuin töissä tietyistä tehtävistä koska jäin äitiyslomalle ja siirryin ikään kuin syrjään, koska olen ollut kotona lapsieni kanssa.

Ja harrastukset on jääneet, raskauden takia ja myöhemmin koska olen halunnut olla paikalla kun vauvalle tulee nälkä, eli noin 6 kk aika tiiviisti.

Ja raha on tiukilla, ensin ostetaan lapsille, sitten vasta itselle.

Ja en ole nähnyt mitään tarvetta itseäni kehittää, paitsi sen minkä kehityn lasten kanssa ihan huomaamattani.

.. Ja pirskatti joo, olen ihan hitoksiin onnellinen ja tyytyväinen. Mikä lie mennyt minussakin vikaan.

T. Viiden äiti kotoota

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat elämä ja tuovat mukanaan onnen, jopa niin suuren ettei niin suurta rakkautta tiennyt olevan.

Aloittaja on todella hukassa mielipiteineen. 

Itseään kuuluu kehittää vielä vanhana ihmisenä, ei lapset sitä estä. Hyvä elämä kuuluu perheellisille, enkä minä tunne perheitä joissa työt kuuluu lopettaa kun lapsia syntyy. Päinvastoin perheestä kuuluu hoitaa myös taloudellisesti ja lasten kasvaessa kasvaa myös perheen käyttämä rahasumma mitä esim. sinkkuna tai kahden hengen taloudessa. Lasten muuttaessa kotoa, täysi-ikäisen lapsen huoltaminen päätttyy mutta moni vanhempi tahtoo lasta tukea myös taloudellisesti. 

Ihmettelen miten joku voi elää noin täydellisessä pumpulissa todellisuudesta, hämmentää.

Näinhän tämä on, mutta koeta ymmärtää ap:ta, tuota joka päivä suurinpiirteisin samoihin aikoihin kirjoittavaa negatiivista velaa ("nega-velaa"?), jonka elämä pyörii oman lapsettomuuden ympärillä ja joka julistaa ilosanomaansa samalla uskonvarmuudella kuin kajahtanut kommunisti tai hare krishna.

Yritti samaa ilosanomaa jo toisessa ketjussa pari päivää, järkyttyi kun suomalaiset vanhemmat olivatkin pääosin iloisia lapsistaan.  Pahat vanhemmat, hehän ajattelivat väärin! Tänään useampi avaus taas tästä samasta aiheesta. Viime kuukausina niin monta että harva pysyi kärryllä.

Voi vain ihmetellä miksi tämä yksi on niin fiksoitunut tähän lapsettomuuteen.  Miksi ei aloita samaa tendenssimäistä levynpyöritystä kuukaudesta toiseen esim. sukupuolieroista, tuloeroista, Jeesuksesta, ekologiasta tms. No, vastauksen tietää jokainen.  Paitsi ehkä juuri tämä ap.

Vierailija kirjoitti:

Joo.

Mä luovuin töissä tietyistä tehtävistä koska jäin äitiyslomalle ja siirryin ikään kuin syrjään, koska olen ollut kotona lapsieni kanssa.

Ja harrastukset on jääneet, raskauden takia ja myöhemmin koska olen halunnut olla paikalla kun vauvalle tulee nälkä, eli noin 6 kk aika tiiviisti.

Ja raha on tiukilla, ensin ostetaan lapsille, sitten vasta itselle.

Ja en ole nähnyt mitään tarvetta itseäni kehittää, paitsi sen minkä kehityn lasten kanssa ihan huomaamattani.

.. Ja pirskatti joo, olen ihan hitoksiin onnellinen ja tyytyväinen. Mikä lie mennyt minussakin vikaan.

T. Viiden äiti kotoota

Ja sain siis ensimmäiseni ollessani 25 vuotias, ja kovassa nousukiidossa työpaikalla. Se loppui siihen. Hullaannuin ihan satasella lapsistani. Katsotaan sitten kun nämä ovat tuolla menossa ja sanovat äidille ja isälle että mä pärjään, ehkä sitten taas painetaan töitä tukka putkella ja kouluttaudutaan. Nyt ei vois vähempää kiinnostaa vaan noi mun kultamurut saa minut ihan 100 %. sesti.

Näihin vastauksiin pitäisi kyllä lisätä tieto onko kyseessä lasten äiti vai isä, erot ovat joskus aika merkittävät, nykyaikanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset OVAT se tärkeä. Suurin osa muusta on toissijaista.

Oma työ, itsensä kehittäminen ja hyvän elämän saaminen ovat tärkeitä. Kahdesta jälkimmäisestä pitää luopua lasten myötä, joskus myös työstä. Myös mielekkäästä arjesta ja vapaa-ajasta pitää luopua kokonaan.

Miten niin työstä pitäisi luopua? Sinnehän pääsee takaisin heti kun haluaa. Kunhan et vaan ota miestä jolle oma työ on myös elämän tärkein asia. 

Entä jos mielekäs arki ja vapaa-aika tarkoittavat kotitöitä ja kotona olemista? ne eivät kyllä lapsen myötä lopu.

Jep, sitä puhutaan ulkomaanmatkoista ja maailman ympäri suhaamisesta.. Koska esim. ap on käynyt pulkkamäessä, uimassa rannalla, rakentanut lumiukon tai hiekkalinnan tai samonnut lähimetsiä, ihmetellyt vuodenaikoja, kiljunut onnesta kun tulee ensilumi, heilunut nakuna sateessa saunan jälkeen, piirtänyt ihan rauhassa, pelannut lautapelejä, leikkinyt, kummastellut kukkia ja ötököitä, tehnyt majan... Saa jatkaa.

Mä pysyn älyttömän nuorena lapsieni ansiosta. Toivottavasti he antavat mulle iloa ja murhetta koko loppuikäni.

Njaa... Ei mua enää 31-vuotiaana kiinnostanut baarit, festarit tai muutkaan mitä nuorena tuli rymyttyä.