Huhhuh, miten nuorena lasten ruokamenekki rupeaa kasvamaan. 9v syö jo kuin iso mies.

Tuota se on. Ja jo parin tunnin päästä kysytään, eikö ole mitään ruokaa.

Siis ”ja” ja ”aikamoiset”... ap

Vierailija kirjoitti:

Tuota se on. Ja jo parin tunnin päästä kysytään, eikö ole mitään ruokaa.

No meillä ei mennyt kuin puoli tuntia oikeasta ruoasta niin kohta jo kuuluu taas että ”mulla on nälkä!”. Ap

Mulla 21-vuotias poika eikä vieläkään mätä mitään jättimäisiä määriä.

Joo se on kyllä ihan älytöntä miten paljon pienikokoiseenkin lapseen voi mahtua ruokaa.

Meillä teinitkin edelleen syö linnunannoksia.

Lapsille voi jo puhua kohtuudesta. Ei ole hyväksi oppia mättämään järjettömiä määriä ruokaa. Ihan hyvin voit sanoa, että isäsi painaa 90 kiloa ja sinä puolet siitä. Mitäs arvelet että käy jos syöt saman verran?

Ihmeellisiä suomenhevosia.

Laittakaa niille ahneille kersoillenne kaurapussit kaulaan roikkumaan, niin voivat rouskuttaa pitkin päivää jotakin.

On tuokin itsetunnon nostatusaihe. Pieni suloinen poika syö kuin aikamies ja varmaan pieree kuin norsu ja kusta lorottaa keskelle pönttöä kuin hevonen veteen kusisi.

Olette te jotenkin säälittäviä noine meidän pikku äijä stooreinenne. Suomalainen junttius syömäkilpailuineen, ryhmäkuseskeluineen ja kossupullo huikalla äijäilyineen on niin menneen talven lumia:-)

Minunkin tekisi mieli syödä kuin ihminen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi jo puhua kohtuudesta. Ei ole hyväksi oppia mättämään järjettömiä määriä ruokaa. Ihan hyvin voit sanoa, että isäsi painaa 90 kiloa ja sinä puolet siitä. Mitäs arvelet että käy jos syöt saman verran?

”No musta tulee yhtä iso mies kuin isukista”. 😀

Meillä 9v poika syö taas tosi vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi jo puhua kohtuudesta. Ei ole hyväksi oppia mättämään järjettömiä määriä ruokaa. Ihan hyvin voit sanoa, että isäsi painaa 90 kiloa ja sinä puolet siitä. Mitäs arvelet että käy jos syöt saman verran?

”No musta tulee yhtä iso mies kuin isukista”. 😀

Maatiaisrotua selvästi.

Tasaantuu yleensä tuolla armeijaikäisenä se syöminen, nimim. kolmen jo aikuisen nuoren miehen äiti.

Paino-ongelmien siemen kylvetään jo lapsuudessa kun myhäillen ihastellaan ahmivaa pikku-Petteriä, jonka ravinnon määrällä ei ole mitään tekemistä todellisen tarpeen kanssa. Kun ei opita tunnistamaan aitoa nälkää, kasvuvaiheen loputtua edessänne makaa liian isoksi venähtänyt ylipainoinen nuori mies, joka edelleen pelkkää ahneuttaan syö hyllytkin jääkaapista ja naimisiin joskus päästyään vetelee lasten vanukkaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi jo puhua kohtuudesta. Ei ole hyväksi oppia mättämään järjettömiä määriä ruokaa. Ihan hyvin voit sanoa, että isäsi painaa 90 kiloa ja sinä puolet siitä. Mitäs arvelet että käy jos syöt saman verran?

”No musta tulee yhtä iso mies kuin isukista”. 😀

Jos on jo 10-vuotiaana isukin kokoinen, on se aika surullista.

Meillä tuo alkoi vasta yläasteella, nyt ysillä ja välillä tuntuu ettei se täyty millään. Toisaalta kyllä ei syö aamulla mitään niin varmaan siksi tankkaa illalla.

Älä vain ala rohkaista lasta ahmimiseen! Kun itse näet että hän on ottanut ruokaa aikuisen annoksen ja haluaa puolen tunnin päästä lisää, sanot vain tyynesti että käypä juomassa vettä, tuo tunne on varmasti janoa eikä nälkää koska olet vasta syönyt.

Ylipainoa alkaa kertyä nykyään pikkupojillekin tosi nopeasti, ja on kurjaa joutua häpeilemään sitä kun parin vuoden päästä alkaa murkkuikä.

Moni äiti tuntuu hirveästi pelkäävän sitä että lapsella olisi nälkä. Pidä ruoka-ajoista kiinni äläkä anna lapsen vetää touhua ihan överiksi. Teet hänelle ison palveluksen.

Kyllähän tuossa iässä monilla alkaa jo murrosiän ensimmäiset merkit tulemaan, joten tankkaaminen voi olla sitä kasvupyrähdyksen vararavinnon hankkimista, varsinkin jos on laiha poika.

Lapsi on terve kun se syö ja leikkii. Tarjoa vain riittävän terveellistä ruokaa säännöllisesti. Ei mitään vanukkaita eikä herkkuja välipaloina, vaan terveellistä ja täyttävää ruokaa.

Että odota vaan kun se tulee oikeasti murrosikään ja kaupan päälle tulee joku jääkiekkoharrastus tai muu energiaa vievä...

Minäkin, teini-ikäisenä nuorena tyttönä, söin ihan kevyesti kolme täyttä lämmintä ateriaa päivässä + välipalat päälle. Eli koulussa lounas, kotiin tullessa lämmin ateria (klo 15 aikoihin) ja toinen lämmin ateria klo 19 ja iltapala sitten pari tuntia myöhemmin. Meillä oli tosin terveellistä ja maukasta peruskotiruokaa (eikä käytetty edes kermaa). Itse tehty pizza oli spesiaaliherkku muutaman kerran vuodessa ja hampurilaispaikoissa ei käyty koskaan.

Koita tarjota pojalle enemmän proteiinipitoisempaa ruokaa. Leivän mussuttaminen ei ole kovinkaan terveellistä. Lämpimälle aterialle voi keittää (tai paistaa ) kananmunia, voi tarjota raejuustoa ja esim. kananliha on vähärasvaista.

Välipalana maustamaton maitorahka muutamalla mansikalla pitää nälkää kauemmin kuin suklaavanukas.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä suomenhevosia.

Laittakaa niille ahneille kersoillenne kaurapussit kaulaan roikkumaan, niin voivat rouskuttaa pitkin päivää jotakin.

On tuokin itsetunnon nostatusaihe. Pieni suloinen poika syö kuin aikamies ja varmaan pieree kuin norsu ja kusta lorottaa keskelle pönttöä kuin hevonen veteen kusisi.

Olette te jotenkin säälittäviä noine meidän pikku äijä stooreinenne. Suomalainen junttius syömäkilpailuineen, ryhmäkuseskeluineen ja kossupullo huikalla äijäilyineen on niin menneen talven lumia:-)

Kannattaa nyt laittaa itse se kaurapussi päähäsi vähän syvemmälle, kyllä sääkin vielä kasvat ja jaksat syödä lautasen tyhjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Tasaantuu yleensä tuolla armeijaikäisenä se syöminen, nimim. kolmen jo aikuisen nuoren miehen äiti.

No ei  tasaannu, kun yli puolet nuorista miehistä on ylipainoisia. Armeijan jälkeen moni rupeaa vähän kerrassaan lihomaan, kun on pitkään tottunut kahden miehen annoksia syömään.