Kamalin työhaastattelukokemuksesi?

Haastattelija vaihtoi kielen äkisti ruotsiksi ja menin ihan solmuun enkä osannut sanoa kuin "jaa jaa juu". Työtä hakiessa olin ilmoittanut että ruotsintaito hyvä, eh heh. En saanut paikkaa.

Itselleni kerrottiin, että voin tehdä työssä lähes mitä vaan.

Kuulosti niin epämääräiseltä, että en ottanut paikkaa vastaan.

Löytyi onneksi normaali työpaikka.

Haastattelija ehdotti, että voisin saada paikan, jos tekisin "pienen palveluksen" hänelle. Päälle silmänisku ja limainen virnistys, sanoin ei kiitos ja lähdin. Hyi saatana, vieläkin menee kylmät väreet..

Haastattelija ilmoitti heti alkuun, että puolen tunnin päästä tulee tanskalainen henkilö, ja vaihdetaan kieli sitten englanniksi. Ei siinä muuten mitään, mutta en ollut osannut etukäteen varautua. Samassa haastattelussa mut laitettiin ratkaisemaan muutamaa eri ongelmaa tussitaululle.. Ja olin toki hirveässä paniikissa.

En saanut paikkaa.

Ei sinänsä kauhea mutta outo, puhuttiin haastattelijan kanssa suurin osa ajasta minun isästä. Haastattelija oli joku isän vanha koulukaveri. En saanut paikkaa mutta en kyllä ollut siihen päteväkään.

No se haastattelija ehdotti suoraan seksiä kanssani. Että silleen. Ja niin, en antanu.

Haastattelija (mies) totesi heti alkuun minun (nainen) olevan ainakin muodollisesti pätevä. Jatkoi vielä, että "ainakin siltä osin tämä lähtee hyvin liikkeelle".

Mieshaastattelija kaiveli muniaan aina välillä. Siis ihan että tunki käden housuihin. En kätellyt poistuessani.

CV:ssäni oli maininta kahdesta kielestä, enkä mielestäni liioitellut niiden taitoja. Kuitenkin juuri kielet vaikuttivat olevan ainoa asia, joka haastattelijaa kiinnosti. Haastattelun jälkeen katsoin haastattelijan LinkedIn-profiilia. Kuinka ollakaan hän oli natiivi toisessa kielistä ja opiskellut yliopistotutkinnon maassa, jossa puhuttiin sitä toista. Ei näköjään voinut vastustaa kiusausta, että pääsi näyttämään taitonsa.

Vierailija kirjoitti:

No se haastattelija ehdotti suoraan seksiä kanssani. Että silleen. Ja niin, en antanu.

Miksi et?

Asiantuntijapestin rekrytointi oli ulkoistettu yksityiselle yhden miehen konsulttifirmalle, jolla oli jotain kaverisuhteita firmaan jossa haettava paikka oli. Yli puolet haastatteluajasta tämä 5-kymppinen setä käytti oman työhistoriansa ja "saavutustensa" kertomiseen. Merkittävän osan ajasta hän myös namedroppaili erilaisten julkkisten nimiä ja tekemisiä, jotka olivat jollain tavalla yhteistyössä kyseisen firman kanssa. Omasta mielestäni julkisuuden henkilöt ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin, joten en ilmeisesti osannut osoittaa sedän odottamaa ihastusta tms. miten nyt olisinkaan hänen mielestään pitänyt reagoida näihin "tähtiin". Myös kehonkieli kertoi hyvin selvästi, ettei persoonani tehnyt häneen vaikutusta, sillä hän nojaili tuolissaan jalat suorina eteen ojennettuina, kädet ristissä niskan takana ja silmälasit otsalla. Vähän tuli jo sellainen olo tilanteesta, että olenko jossain piilokamerassa kun koko homma vaikutti lähinnä absurdilta farssilta...

Setä ei myöskään ilmoittanut mitään rekrytointiprosessin tuloksista vaikka itse ilmoitti päivämäärän jolloin ottaisi yhteyttä, eikä vastannut sen jälkeen enää puhelinsoittooni tai sähköpostiini. Pakko sanoa, että meni maku kyllä sen haettavan työpaikan suhteenkin, kun kerran firma osoitti niin huonoa arvostelukykyä käyttämällä tuon tasoista rekrytoinnin "ammattilaista". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se haastattelija ehdotti suoraan seksiä kanssani. Että silleen. Ja niin, en antanu.

Miksi et?

Koska me normaalit ihmiset emme harjoita prostituutiota kuten ilmeisesti sinä teet, koska tuollaista edes kysyt.

T. eri

Muutamia vuosia sitten Lidlin ryhmähaastattelussa pyydettiin ihan vakavalla naamalla täyttämään kaavake, jossa kysyttiin mm. se, että montako päivää on ollut sairaslomalla viimeisen vuoden aikana ja mistä syistä. 

Sen päälle painotettiin erittäin voimakkaasti sitä, että mistään haastattelussa läpi käytävistä asioista ei saisi sitten hiiskahtaa sanaakaan ulkopuolisille. "Liikesalaisuuteen" vedoten. Ihan tyypillinen perushaastattelu se kaikilta muilta osiltaan oli, kaikkine kliseisimpine kysymyksineen.

Haastattelussa aavistin heti alusta alkaen, että olivat jo etukäteen valinneet jonkun muun, ja olin paikalla vain näön vuoksi. Koko haastattelu oli pelkkää vikojeni esille kaivelua ja nollaamista. Yrittivät siis perustella itselleenkin, etten ole sopiva. Erityisen hölmistynyt olin, kun yksi haastattelijoista juuttui jankkaamaan kielitaidostani. Olin lukenut vuoden verran italiaa pari vuotta aiemmin, eikä sitä mitenkään voinut kuvailla vahvimmaksi kielekseni, mutta haastattelija vaan jankutti jostain syystä, että vahva kielitaito on oltava. En saanut vastausta kysymykseen, mihin siinä työssä italiaa tarvitsen. Hakemani työ oli määräaikaista simppeliä tallennustyötä ja papereiden arkistointia.

Voi tyttöparka, sinun olisi pitänyt hakea meille jo puoli vuotta sitten! Muut fiksummat ovat hakeneet jo silloin ja silloin nämä on jo päätetty. Voi, voi, miten et sitä tiennyt! Luulisi, että olisit tiennyt. Eikö kukaan kertonut! Olet kyllä niin myöhässä, että hyvänen aika. Et varmaan saa mistään kesätöitä, kun olet näin myöhässä. Oletpa kyllä tyttörassu tyhmä, ethän sinä enää ehdi mitään saada... jne.

Tämän iloisen monologin minulle esitti joku Kelan täti, kun soitin vuosikymmeniä sitten tammikuussa kysyäkseni kesätyöpaikkaa seuraavalle kesälle.

En ole kyllä koskaan sen jälkeen edes hakenut kyseiseen instanssiin töihin, minä "tyhmä tyttöparka". Toivottavasti tuo täti on kuitenkin jo eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Muutamia vuosia sitten Lidlin ryhmähaastattelussa pyydettiin ihan vakavalla naamalla täyttämään kaavake, jossa kysyttiin mm. se, että montako päivää on ollut sairaslomalla viimeisen vuoden aikana ja mistä syistä. 

Sen päälle painotettiin erittäin voimakkaasti sitä, että mistään haastattelussa läpi käytävistä asioista ei saisi sitten hiiskahtaa sanaakaan ulkopuolisille. "Liikesalaisuuteen" vedoten. Ihan tyypillinen perushaastattelu se kaikilta muilta osiltaan oli, kaikkine kliseisimpine kysymyksineen.

Mulla on myös kamalin työhaastattelukokemus Lidlin ryhmähaastattelu, kaikki muut olivat nippanappa täysi-ikäisiä(itse olin 25v), ja haastattelija vittuili kaikille, riippumatta siitä mitä kysymyksiin vastasi.

Toinen hämmentävä haastattelu oli henkilökohtaisen avustajan paikasta, ilmoitus oli ollut asiallinen, vasta haastattelussa selvisi että työnkuvaan kuuluisi myös avustettavan " läheisyyden kaipuun" tyydyttäminen 😨

Menin haastatteluun aika toiveikkaana, mutta totuus iski todella vasten kasvoja. Haastattelussa oli paikalla vanhempi mies ja nuorempi naisassari. Miehen käytös oli todella ylimielistä ja ala-arvoista koko haastattelun ajan. Hän aloitti haukkumalla edellisen työpaikkani ja lopun ajan käytti osaamiseni dissaamiseen. Olin itse korkeammin koulutettu kuin hän ja se selvästi ärsytti. Assaria aivan selvästi hävetti ja hän yritti joillain kommenteillaan vähän "silotella" miehen puheita. Luojan kiitos en saanut paikkaa.

Ei tämä nyt niin kamala kokemus ollut, mutta haastattelija oli pienyrittäjä, joka kertoi olevansa kuolemassa syöpään ja pyysi minua auttamaan häntä töiden järjestämisessä ennen hänen kuolemaansa. Otin työn vastaan.  Työt loppuivat, kun yrityksen jatko oli saatu varmistettua ja yrittäjä vetäytyi pois työpaikalta kuolemaan. 

sihteeri ja apulainen

Vierailija kirjoitti:

Muutamia vuosia sitten Lidlin ryhmähaastattelussa pyydettiin ihan vakavalla naamalla täyttämään kaavake, jossa kysyttiin mm. se, että montako päivää on ollut sairaslomalla viimeisen vuoden aikana ja mistä syistä. 

Sen päälle painotettiin erittäin voimakkaasti sitä, että mistään haastattelussa läpi käytävistä asioista ei saisi sitten hiiskahtaa sanaakaan ulkopuolisille. "Liikesalaisuuteen" vedoten. Ihan tyypillinen perushaastattelu se kaikilta muilta osiltaan oli, kaikkine kliseisimpine kysymyksineen.

Mulla on myös kamalin työhaastattelukokemus Lidlin ryhmähaastattelu, kaikki muut olivat nippanappa täysi-ikäisiä(itse olin 25v), ja haastattelija vittuili kaikille, riippumatta siitä mitä kysymyksiin vastasi.

Toinen hämmentävä haastattelu oli henkilökohtaisen avustajan paikasta, ilmoitus oli ollut asiallinen, vasta haastattelussa selvisi että työnkuvaan kuuluisi myös avustettavan " läheisyyden kaipuun" tyydyttäminen 😨

Mä jäin työttömäksi ensimmäisten joukossa 1991, kun mainostoimistoista karsittiin väkeä kovalla kädellä. Tein assarin hommia. Yksi sen aikainen tuttu järkkäsi mut haastatteluun Kaapelitehtaalle erään lehtikustantajan pomon luo.

Olin 35-vuotias, kasvoiltani melko kaunis ja postiivinen, sanavalmis. Päällikkö joka mua haastatteli oli ihan ihmeellinen. Hän alkoi vain tuijotella mua muutaman kysymyksen jälkeen. Olin vaikeana, koska en tiennyt mitä aikoo ja tarkoittaa.

Hän sanoi minulle että hän on nyt sitä mieltä, että kun olet noin ilmeikäs, niin sinun pitäisi pyrkiä teatterikouluun.

Ja olisin ollut ihan pätevä tähän työhön, vaikka se oli yksinkertaisempaa kuin mitä tein aiemmin. Mulla oli isot asuntovelat siihen aikaan ja tipuin suoraan peruspäivärahalle.