Lue keskustelun säännöt.
Pärjääkö ihminen perheen ainokaisena?
Kyselyikä
31.01.2018 |
Nyt perheen ainokaiset ja ainokaisen vanhemmat kertokaa. Mitä haittaa lapsuudessa ja myöhemmin elämässä voi olla, jos on vanhempiensa ainoa lapsi? Entä mitä positiivista se tuo lapsuuteen ja myöhempäänkin elämään? Entä miksi ette ”hankkineet” toista lasta? Onko päätös kaduttanut jälkeenpäin? Jakakaa ihmeessä myös läheltä seurattuja kokemuksia.
Kommentit (2)
Ei se ole ollenkaan itsestäänselvyys, että sisarukset ovat läheisiä aikuisina. Riippuu niin paljon luonteista, elämäntilanteista, kiinnostuksen kohteista jne. Olen huomannut, että yllättävän monilla tuntuu olevan vielä aikuisinakin jonkinlaista kilpailua vanhempiensa huomiosta ja rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu myös vanhempien iästä kun lapsi syntyi ja asuuko tämä aikuisena kuinka kaukana: siinä missä parikymppisille vanhemmille syntynyt ainokainen, joka asuu koko ikänsä lähellä vanhempiaan, on tavallaan osa lapsuudenperhettään jopa seitsemänkymppiseksi, kun taas keski-ikäisille vanhemmille syntynyt ja sitten nuorena muualle opiskelemaan/töihin muuttanut on kenties tavannut vanhempiaan vain muutaman kerran vuosittain ja sitten vielä menettää heidät dementialle tai kuolemalle jo ennen kuin itse ehtii keski-ikään.
Eivät muuten sisaruksetkaan ole aina läheisiä aikuisina, toiset lähentyvät vasta vanhuudessaan, jos silloinkaan. Sama neuvo kai sopii niin ainokaisille kuin lapsettomille pareille/leskille eli on hyvä hankkia ajoissa ystäviä (muitakin kuin puoliso).