Nettopalkkani on 1650 euroa. En pääse millään paremmille palkoille, vaikka työkokemusta ja koulutusta riittää.
Minulla on sekä AMK-tutkinto että maisterintutkinto samalta alalta. Töitä ei juurikaan ole, mutta minulla on vakituinen työpaikka.
Olen hakenut kohta kuusi vuotta muita töitä, mutta olen päässyt vain kolmeen haastatteluun. Olen 36-vuotias, lapset kouluikäisiä ja haluaisin elämässä eteenpäin. Tuo palkka on naurettavan pieni, eikä riitä mihinkään. Onneksi on puoliso, jolla urakehitys on mennyt lujaa eteenpäin.
En voi enää kouluttautua lisää (ei aikaa eikä rahaa). Olenko tässä työssä seuraavat 30 vuotta? Kiitollinen siitä, että ylipäätään on vakituinen työ, vaikkakin tylsä ja haasteeton.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Olen 30 - vuotias insinöörimies PK- seudulta. Bruttopalkkani on 3500 euroa. Siihen päälle vielä autoetu, puhelinetu ja vuosittaiset bonukset. Minulla ei ole lapsia enkä aio niitä vähään aikaan hankkia. Minulla on noin 50 000 euron omaisuus, joka kasvaa joka kuukausi korkoa mukavat summat. Tuotta ka tosin aika maltillinen n. 3% tällä hetkellä, mutta kyllä se inflaatiota korvaa.
En voi ymmärtää miten jotkut jämähtävät johonkin alle 3000 euron bruttopalkattuhin paskaduuneihin. MInullakin on AMK koulutus, mutta olen hankkinut omalla ajallani paljon kokemusta omalta alatani ja minulla on halu kehittyä jatkuvasti paremmaksi. Sen takia varmaan työnantajatkin arvostavat työpanostani niin paljon, että ovat valmiita maksamaan reilua korvausta.
Kannattaa miettiä asioita välillä siltä kantilta, mitä itse toivoisit työntekijältä löytyvän ja mistä sinä olisit valmis maksamaan jollekin ihmiselle useita tuhansia kuukaudessa.
Oletpa sinisilmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Teollisuuden palvelukseen, siellä saa palkkaa.
Jos saa töitä.
Hyvä Ap, olen 50-vuotias nainen. Olin joskus tuossa samassa tilanteessa. Otti rajusti päähän ja tunsin olevani ihan jumissa. Huomasin lehdessä NLP-terapeutin haastattelun. Otin yhteyttä tähän terapeuttiin, kävin aluksi muutaman kerran parin viikon välein ja sitten harvemmin. Kohta tapahtumat lähtivät vyörymään. Kävin kohdunpoistossa, aloin opiskella työn ohella avoimessa yliopistossa minulle ennestään vierasta mutta kiinnostavaa alaa. Pian minua pyydettiin nykyiseen tehtävääni, jossa bruttopalkka yli 6000 e/kk.
Mutta Ap, pitää varoa mitä pyytää. Sain mitä pyysin eli pääsin elämässä eteenpäin ja palkka nousi reilusti. Mutta ennestäänkin hyvin vaikea avioliitto loppui kokonaan, ja jouduin taistelemaan ex-miehen kanssa lakimiehen avulla. Moni yhteisistä ystävistä asettui ex-miehen puolelle, ja osa ystävistä ja sukulaisista selvästi kadehtii uutta asemaani. Lapsille ero oli toisaalta helpotus mutta toisaalta tosi raskasta. Jouduin opettelemaan paljon uutta, ja työ on vaativaa kun on taloudellista vastuuta ja alaisia.
En silti ikinä vaihtaisi takaisin entiseen. Onnea matkallesi kohti uutta!
Vierailija kirjoitti:
Olin 38 v, kun tajusin, että saadakseni suurempaa palkkaa mun on yksinkertaisesti vaihdettava alaa. Oman alan lisäkoulutus ei riitä tai ainakin työpaikkoja on hyvin vähän. Aloitin työn ohessa opiskelun miesvaltaisella alalla ja kun sain uudelta alalta työpaikan, irtisanoin itseni vanhasta vakipaikastani. Olin kahden lapsen yksinhuoltaja. Päivääkään en ole katunut.
Miten sait yli neljäkymppisenä alanvaihtajana paremmin palkatun työn, jos et harjoittelujakaan tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Olin 38 v, kun tajusin, että saadakseni suurempaa palkkaa mun on yksinkertaisesti vaihdettava alaa. Oman alan lisäkoulutus ei riitä tai ainakin työpaikkoja on hyvin vähän. Aloitin työn ohessa opiskelun miesvaltaisella alalla ja kun sain uudelta alalta työpaikan, irtisanoin itseni vanhasta vakipaikastani. Olin kahden lapsen yksinhuoltaja. Päivääkään en ole katunut.
Tämä.
Lukekaapa Maaret Kallion tämänpäiväinen kirjoitus "luksusnarinasta" Vaikken mikään Maaret Kallio fani olekaan, niin kannattaa lukea
Vaikea neuvoa kun ei tiedä alaa eikä työpaikkaa. Yleisenä neuvona kuitenkin: verkostoidu sellaisten henkilöiden kanssa, joilla on suhteita alan työnantajiin. Itse olen saanut kaikki työpaikkani itse luoduilla suhteilla, vaikka olen aivan ilmiömäisen surkea verkostoituja. Jos mahdollista, osoita nykyiselle työnantajalle, että olisit halukas ottamaan lisää vastuuta. Tee se aluksi vaikka ilman lisäpalkkaa, jotta saat jalan sen oven rakoon, josta pääsee ylenemään. Yleneminen onnistuu vain, jos olet oikeasti hyvä. Arvioi siksi itseäsi ja työskentelyäsi kriittisesti.
Itse olen alalla, jossa hyvistä työntekijöistä kilpaillaan, mutta jossa keskivertoa huonommilla on työttömyyttä, koska heidän panostaan ei kukaan kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vissiinkin sitten köyhä kirjoitti:
Mihin sitä rahaa oikein tarvii niin hirveen isot määrät? Olen AMK-pohjalla vakitöissä, bruttona palkka on alle 2500e ja on oma OK-talo lähellä järveä ja vaimo ja lapset. Kaiken saan mitä tarvin ja silloin tällöin päästään koko perhe lomalle. Mitä tekee kymmenien tai satojen tuhansien eurojen säästöillä? Ostaa isomman talon tai hienomman auton? Näyttää naapureille, että massia riittää? Kertokaas nyt joku mihin ihminen tarvitsee paljon rahaa jos ei vain oman egonsa kohottamiseen yhteiskunnassa.
Meidän vakituiset työt ovat Helsingissä. Ei valitettavasti 1650 euron nettotuloilla osteta omakotitaloa järven tai meren rannalta täältäpäin. Meillä on rivitaloasunto.
ap
Ei varmasti ostetakaan, mutta olihan sun miehelläkin jotain nettotuloja, ei kai sinun tarvitse yksin kaikkea maksaa. Rivitalo Helsingin seudulta kuulostaa mukavalta, ei tarvi varmastikaan missään slummissa asua. Meillä on sekä mies että minä työttömänä, meidän perustyökkärikorvaus yhteensä nettona ei yllä lähellekään 1650 euroa. Toki meillä ei asuntokulut ole lähelläkään Helsingin kuluja kun periferiassa asutaan, mutta ei ole lapsilisiäkään esimerkiksi enää, poika 17, lukiossa ja 4-5 kertaa vuodessa pitää ostaa n. 200 euron edestä koulukirjoja.... hyppisin riemusta jos meillä kummallakin olisi töitä ja saisimme yhteensä tuon 3300 euroa käteen kuussa....
Olen aloittajan kanssa samassa tilanteessa. Olen ollut 6 vuotta samassa työpaikassa, saanut paljon suullista kiitosta työstäni. Talon sisällä olen hakenut erilaisia uusia paikkoja, valituksi on joka kerta tullut samanikäinen mies. Usein he ovat joutuneet kysymään minulta neuvoja selviytyäkseen uusista tehtävistä... Ennen en uskonut sukupuolen merkitykseen, mutta kyllä naisena joutuu tekemään kolmin verroin töitä ansaitakseen saman kun mies. Lapsentekoiän olen jo ohittanut, lapset ovat jo koulussa. Bruttopalkka nyt 2500€, nettona vähän alle 1900€. B-to-b-myyntineuvottelijana toimin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 38 v, kun tajusin, että saadakseni suurempaa palkkaa mun on yksinkertaisesti vaihdettava alaa. Oman alan lisäkoulutus ei riitä tai ainakin työpaikkoja on hyvin vähän. Aloitin työn ohessa opiskelun miesvaltaisella alalla ja kun sain uudelta alalta työpaikan, irtisanoin itseni vanhasta vakipaikastani. Olin kahden lapsen yksinhuoltaja. Päivääkään en ole katunut.
Miten sait yli neljäkymppisenä alanvaihtajana paremmin palkatun työn, jos et harjoittelujakaan tehnyt?
Tietenkin tein harjoittelun, sehän kuului pakollisena tutkinnon suorittamiseen. Otin silloisesta työstäni opintovapaata harjoittelun ajaksi.
Minulla netto samaa luokkaa, maisterisihminen ja lisäkoulutuksia riittää. Osa-aikatyössä tosin, se selittää osin, mutta enemmänkin tekisin jos olis. Samasta kiitollinen, miehellä isompi palkka. Ja siitä, että nautin todella työstäni, ja minusta tällainen downshiftaus on ihan hyvä juttu, otan vapaa-ajastani kaiken irti. Enkä ikinä vaihtaisi mihinkään hulluun stressaavaan uraan tai oravanpyörää, vaikka nettopalkka olis nelinkertainen. On niin paljon muutakin elämässä ja varsinkin merkityksellistä kuin raha :)
Vissiinkin sitten köyhä kirjoitti:
Mihin sitä rahaa oikein tarvii niin hirveen isot määrät? Olen AMK-pohjalla vakitöissä, bruttona palkka on alle 2500e ja on oma OK-talo lähellä järveä ja vaimo ja lapset. Kaiken saan mitä tarvin ja silloin tällöin päästään koko perhe lomalle. Mitä tekee kymmenien tai satojen tuhansien eurojen säästöillä? Ostaa isomman talon tai hienomman auton? Näyttää naapureille, että massia riittää? Kertokaas nyt joku mihin ihminen tarvitsee paljon rahaa jos ei vain oman egonsa kohottamiseen yhteiskunnassa.
Rahaa tarvitaan siihen, ettei tarvitse ajatella rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla netto samaa luokkaa, maisterisihminen ja lisäkoulutuksia riittää. Osa-aikatyössä tosin, se selittää osin, mutta enemmänkin tekisin jos olis. Samasta kiitollinen, miehellä isompi palkka. Ja siitä, että nautin todella työstäni, ja minusta tällainen downshiftaus on ihan hyvä juttu, otan vapaa-ajastani kaiken irti. Enkä ikinä vaihtaisi mihinkään hulluun stressaavaan uraan tai oravanpyörää, vaikka nettopalkka olis nelinkertainen. On niin paljon muutakin elämässä ja varsinkin merkityksellistä kuin raha :)
Tekisit enemmän töitä jos olisi, mutta et sitten kuitenkaan tekisi?
Kehitys alkaa siitä missä mukavuusalue loppuu. Niin totta. kirjoitti:
Hyvä Ap, olen 50-vuotias nainen. Olin joskus tuossa samassa tilanteessa. Otti rajusti päähän ja tunsin olevani ihan jumissa. Huomasin lehdessä NLP-terapeutin haastattelun. Otin yhteyttä tähän terapeuttiin, kävin aluksi muutaman kerran parin viikon välein ja sitten harvemmin. Kohta tapahtumat lähtivät vyörymään. Kävin kohdunpoistossa, aloin opiskella työn ohella avoimessa yliopistossa minulle ennestään vierasta mutta kiinnostavaa alaa. Pian minua pyydettiin nykyiseen tehtävääni, jossa bruttopalkka yli 6000 e/kk.
Mutta Ap, pitää varoa mitä pyytää. Sain mitä pyysin eli pääsin elämässä eteenpäin ja palkka nousi reilusti. Mutta ennestäänkin hyvin vaikea avioliitto loppui kokonaan, ja jouduin taistelemaan ex-miehen kanssa lakimiehen avulla. Moni yhteisistä ystävistä asettui ex-miehen puolelle, ja osa ystävistä ja sukulaisista selvästi kadehtii uutta asemaani. Lapsille ero oli toisaalta helpotus mutta toisaalta tosi raskasta. Jouduin opettelemaan paljon uutta, ja työ on vaativaa kun on taloudellista vastuuta ja alaisia.
En silti ikinä vaihtaisi takaisin entiseen. Onnea matkallesi kohti uutta!
Nyt on PAKKO kysyä: miten johdunpoisto liittyy palkkaasi tai työhösi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla netto samaa luokkaa, maisterisihminen ja lisäkoulutuksia riittää. Osa-aikatyössä tosin, se selittää osin, mutta enemmänkin tekisin jos olis. Samasta kiitollinen, miehellä isompi palkka. Ja siitä, että nautin todella työstäni, ja minusta tällainen downshiftaus on ihan hyvä juttu, otan vapaa-ajastani kaiken irti. Enkä ikinä vaihtaisi mihinkään hulluun stressaavaan uraan tai oravanpyörää, vaikka nettopalkka olis nelinkertainen. On niin paljon muutakin elämässä ja varsinkin merkityksellistä kuin raha :)
Tekisit enemmän töitä jos olisi, mutta et sitten kuitenkaan tekisi?
Asiallinen kysymys, ja vastaus: tekisin mieluusti vähän enempi töitä jos olisi, mutta olen tyytyväinen tähänkin tilanteeseen :) Olen siis ihminen, joka etsii kaikesta positiiviset puolet. Hyvä jos olis enempi töitä, mut ihan hyvä näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla netto samaa luokkaa, maisterisihminen ja lisäkoulutuksia riittää. Osa-aikatyössä tosin, se selittää osin, mutta enemmänkin tekisin jos olis. Samasta kiitollinen, miehellä isompi palkka. Ja siitä, että nautin todella työstäni, ja minusta tällainen downshiftaus on ihan hyvä juttu, otan vapaa-ajastani kaiken irti. Enkä ikinä vaihtaisi mihinkään hulluun stressaavaan uraan tai oravanpyörää, vaikka nettopalkka olis nelinkertainen. On niin paljon muutakin elämässä ja varsinkin merkityksellistä kuin raha :)
Tekisit enemmän töitä jos olisi, mutta et sitten kuitenkaan tekisi?
Asiallinen kysymys, ja vastaus: tekisin mieluusti vähän enempi töitä jos olisi, mutta olen tyytyväinen tähänkin tilanteeseen :) Olen siis ihminen, joka etsii kaikesta positiiviset puolet. Hyvä jos olis enempi töitä, mut ihan hyvä näinkin.
Ja täydennän: sitä hullua uraa en koskaan halua, mutta jos tekisin vähän enemmän kuin nyt, oltaisiin vielä kaukana siitä oravanpyörästä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 38 v, kun tajusin, että saadakseni suurempaa palkkaa mun on yksinkertaisesti vaihdettava alaa. Oman alan lisäkoulutus ei riitä tai ainakin työpaikkoja on hyvin vähän. Aloitin työn ohessa opiskelun miesvaltaisella alalla ja kun sain uudelta alalta työpaikan, irtisanoin itseni vanhasta vakipaikastani. Olin kahden lapsen yksinhuoltaja. Päivääkään en ole katunut.
Miten sait yli neljäkymppisenä alanvaihtajana paremmin palkatun työn, jos et harjoittelujakaan tehnyt?
Ja lähtötaso oli 2 500 euroa brutto?
Pitää valita sellainen ala jolla työvoimasta on pulaa. Selvää on ettei sen alan työt luultavasti ole niin kivoja ja siistejä kuin kirjallisuustiede tms, mutta tulotasoa saa kyllä nostettua. Eikä työpaikka ole ikuinen kaupungilla tai kunnassa, vaan pahimmassa tapauksessa koko ala voi lähestulkoon kadota Suomesta. Mutta ymmärsit varmasti ettei mitää saa ilmaiseksi, eikö niin?
Vaihtoehtoina on esimerkiksi:
- duunariammatit joissa saa lisätuloja erilaisilla lisillä tai sitten perustamalla tmi:n (esim. sähkömies tai putkimies tienaa oikein mukavasti)
- duunariammatit joissa alan asema on palkkojenj suhteen vahva mutta työpaikat tuulisia (ammattikoulu -> paperimieheksi -> 4 500 eur/kk)
- parin vuoden panostuksella AMK ja teknologiapuolelle. Työpaikat jälleen tuulisia, mutta palkat ovat parempia
- joku kasvava ja kivakin ala (ei "miesten" ala), mutta alat yrittäjäksi ja olet todella hyvä siinä
Ylipäätään isompi palkka on seurausta näistä:
- rahanarvoinen osaaminen (kaikki osaaminen ei ole rahanarvoista, eikä koulutus aina tuota osaamista)
- vastuu
- riskinotto
Näihin tiivistyy miksi miehet tienaavat enemmän. Jos haluat tasaisen varman työpaikan mukavassa ja siistissä ympäristössä jossa stressitasot pysyvät kurissa, se näkyy palkkakehityksessä.
Mietin myös tuota, että miten "kohdunpoisto" liittyy uudelleenkoulutukseen ja työpaikkaan????
Teollisuuden palvelukseen, siellä saa palkkaa.