Kaverini osti tontin keskeltä ei mitään, rakensi upean talon sinne ja hankki kaksi lasta. Nyt itkee, kun on hankalaa käydä kaupassa, koulut ja harrastukset kaukana.
Lapsilla on hankalaa, kun asuvat kaukana luokkakavereista, eikä kukaan voi tulla koulun jälkeen luontevasti heille. Aina pitää erikseen sopia kuljetuksista, kun julkista liikennettä ei ole.
Kaupassa on vaikeaa käydä ja jos jotain puuttuu, se puuttuu, koska lähin kauppa 25km päässä menee jo 19 kiinni muutenkin.
Kaikki on hirveän hankalaa. Jos on sairas, niin lääkäriin ei jaksa lähteä. Tukiverkosto puuttuu, harrastusmahdollisuuksia on lumenluonti ja haravointi.
Mutta hieno talo heillä. Tosi iso. Olisi vaan ehkä pitänyt miettiä elämää muutama vuosi eteenpäin kun taloa rakensi.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Mietittiin itse 20 vuotta sitten ihan samaa, että jospa rakennettaisiin oikein kunnon talo mökille ja muutettaisiin sinne. Romanttinen ajatus asua maalla, mutta kun sitten alkoi tosissaan miettimään kaikkia käytännön juttuja ja tulevien lapsien koulu- harrastus- ja kaveriasioita, tultiin siihen tulokseen, että ei onnistu. Liian hankalaa ja vaikeaa olisi kaikki ollut. Ja hyvä näin. Nyt asumme kaupungissa ja jokapäiväinen harrastusralli on kyllä saanut monta kertaa ajattelemaan, että onneksi emme muuttaneet sinne korpeen...
Maalla asuvilla lapsilla ei ehkä ole samanlaista harrastusrallia ja silti ovat iloisia, tyytyväisiä ja reippaita lapsia. Asiat pitää aina laittaa sopivaan kontekstiin.
Jos alakerrassa tai vieressä on Alepa tai Lidl niin ei kuullosta paikalta, jossa haluaisin asua.
Jos haluaa elää syrjässä, niin on oikeasti tykättävä siitä syrjäelämästä. Eli oltava vähän erakkoluonne, ja osata varautua ruokapuolessa yms. ettei ole katastrofi jos ei jostain syystä pääse pariin päivåån kauppaan.
Lapset taas opetettava muuhun kuin riistohinta-hoploppeihin, kun samoiluihin, puutöihin, majojen rakenteluihin yms.
Syrjässä eläminen vaatii sellaista elämäntapaa, ettei cityihmisten kannata hintojen perässä syrjään muuttaa, jos elämä ilman lähipalveluita ei houkuttele.
Ja nin, itselläni on juuri päinvastoin. Piti hetkeksi muuttaa kaupunkiin kerrostaloon. On palveluita vaikka muille jakaa aina 24/7 ruokakauppaa myöten.
Mutta kärsin. En tykkää kaupungista ollenkaan ja odotan kuin kuuta nousevaa, että päästään taas syrjemmälle.
Tulee varmaan tulevaisuudessa autioitumaan tuollaiset pikku kylät. Kiinassa ja japanissa on käynyt monellekkin paikalle tollatavalla. Kyse on tietysti ihan politiikasta halutaanko investoida suurkaupunkeihin vai harvaanasuttuun alueeseen. Itselläni ei kyllä ole oikeen juuta tai jaata tähän asiaan. Tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu.
Asioilla on puolensa. Tossa tontissa jos on esim. omaa metsää ja pihassa lapsille vaikka pikkumönkkäri tai crossi, niin jopas on kaupunkilaisserkuille elämys.
Pienten lasten harrastuskuskaamisilta ei välty kyllä kuin aivan suurimmissa kaupungeissa - jos sielläkään. Ja 25km maalla saattaa ajallisesti vastata 5-10km kehätiellä silloin kun muutkin liikkuvat.
Molemmissa on asuttu ja oma valintamme tehty kokemuksen perusteella.
Mä asun Lapissa. Lähimpään kauppaan 150m ja kouluun, uimahalliin ja salille 250m. Eikä oo kallista asua.