Millaista on elää erityisherkän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt yhden kanssa ja tunnen muutamia, jotka tätä väittää. Mielestäni jokaisella yliherkkyys on lähinnä traumapohjaista, eli ei mikään todellinen sairaus tai edes piirre. Eli omien kokemusten perusteella pidän sitä epätasapainona ja traumoista johtuvina elämänhallinnan puutteena, joka olisi korjattavissa esim. terapialla.

Tuossa just ylempänä eräs kuvaa, kuinka pystyy elämään teini-ikäisten lasten kanssa, mutta miehen kanssa ei. Joku voisi kysyä, että kummistakahan sitä ärsyketulvaa syntyy enemmän? No juu, mutta kukin toki tavallaan.

Kuvittelinpahan itsekin joskus olevani erityisherkkä, mutta p*skaahan se oli. Oli oikeasti kypsymättömyyttä ja haluttomuutta ottaa täysi vastuu omasta elämästä. Luulin olevani todella introvertti, mutta enpähän ollutkaan, vaan vain epäsosiaalinen. Päätin muuttua ja muutuin.

Tätä juuri tarkoitin kun sanoin, että harmillisen usein hermoston ylivirittyneisyys sekoitetaan epätasapainoiseen psyykeen. Ne ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa, ja lääketiedekin ymmärtää tämän (googletapa esim. "autonomisen hermoston ylivireys"). Minulle äitini on kertonut, että olen ollut tällainen jo pienestä pitäen. Kuulemma sulkeuduin omiin oloihini, jos ympärilläni oli liikaa hälinää tai jokin tapahtumarikas meno oli kestänyt liian kauan. Huomaan sen itsessäni nykyäänkin siinä, että joudun "sulkemaan" ärsyketulvan ja minusta tulee poissaoleva, jos ylivirittyneisyystila meinaa iskeä päälle.

Joku diagnosoi minulle jo Aspergerin/ ADD:n piirteitä, ja ehkä siinä on jotain perääkin. En vain itse koe tarvetta diagnosoinnille, kun tulen toimeen tämän ominaisuuteni kanssa ja olen löytänyt keinot sen kanssa elämiseen. Varmasti jotain neurologista poikkeavuutta minussa on, mutta en koe sitä taakkana. Päinvastoin, nyt kun olen tunnistanut ilmiön ja otan sen huomioon arjessani, pystyn hyödyntämään näitä ominaisuuksia omaksi ja muiden eduksi. On näistä joskus hyötyäkin. :)

-8

En halua olla näsäviisas enkä ilkeä, mutta minä luen tuon nyt niin, että et halua diagnoosia (Asperger/ADD) ja haluat diagnoosin (yliherkkä).

No juu, oli miten oli - tärkeintä että tunnistat ilmiön (oli sillä mikä nimi tahansa) ja pystyt elämään asian kanssa.

Ei minulla ole mitään lääketieteellistä diagnoosia, ei edes aistiyliherkkyyttä, vaikka sellaistakin minulla selkeästi on. Parhaiten tätä tilaa kuvaa juuri termi HSP. Asperger/ ADD ovat laajempia neurologisia häiriöitä ja niihin liittyy paljon muutakin kuin sensitiivisyys ärsykkeille. Itselläni ei esimerkiksi ole mitään keskittymisvaikeuksia oikeanlaisessa ympäristössä eikä myöskään sosiaalisia pulmia, mutta joitakin muita piirteitä kyllä löytyy. Ei minua haittaisi saada mitään neurologisen häiriön diagnoosia –pidän itse niitä vain osana ihmisyyden kirjoa, en sairauksina tai heikkouksina. Mutta kuten sanottua, minun tapauksessani diagnoosille ei ole mitään tarvetta, joten en sellaista ole pyrkinyt edes hakemaan.

-8