Lapsen lääkärissä käyttäminen; kumman olisi kuulunut käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Oliskohan tässä ihan vaan näpäyttelystä kyse?

Ei varmastikkaan. Eihän?

Miten se ettei nukkuessaan_yövuoron_jälkeen vastaa puhelimeen voisi olla näpäyttelyä?

Itse olin isälläni joka toinen viikonloppu. Äitini sanoi, että pitää poikkeuksellisesti noina viikonloppuina äänet päällä, jos sattuisi jotain tapahtumaan.

Kerran todellakin tarvitsin äitiäni paikalle. Hön ajoi parin tunnin päähän hakemaan minut kotiin. Isäni oli hirveässä kännissä ja huusi ja raivosi minulle. Pelkäsin todella paljon.

Että vaikka oli äitini vapaa viikonloppu, olen erittäin kiitollinen siitä, että sain hänelle soittaa ja oli tavoitettavissa. Tuli olo, että olen rakastettu, en riesa.

Isän olisi pitänyt hoitaa. Työasioihinkin voi vastata kieltävästi, jos noin lyhyellä varoitusajalla mennään aikatauluja muuttelemaan. Meillä on töissä ainakin avoimet kalenterit, johon merkitään varatut ajat, joihin ei voida äkillisesti sopia mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin isälläni joka toinen viikonloppu. Äitini sanoi, että pitää poikkeuksellisesti noina viikonloppuina äänet päällä, jos sattuisi jotain tapahtumaan.

Kerran todellakin tarvitsin äitiäni paikalle. Hön ajoi parin tunnin päähän hakemaan minut kotiin. Isäni oli hirveässä kännissä ja huusi ja raivosi minulle. Pelkäsin todella paljon.

Että vaikka oli äitini vapaa viikonloppu, olen erittäin kiitollinen siitä, että sain hänelle soittaa ja oli tavoitettavissa. Tuli olo, että olen rakastettu, en riesa.

Kiitos, kun kirjoitit tämän <3 :'(  Onneksi äitisi pääsi hakemaan sinut!

Minulle lapseni eivät todellakaan ole riesa, päinvastoin. Se, että puhelimeni oli äänettömällä johtui siitä, että teen vuorotyötä ja olin vuoroni jälkeen nukkumassa. Lapsen lääkärissä käynnistä oli vuorojeni vuoksi sovittu jo aiemmin näin, muuten lapsilla oli isäviikko meneillään. Siksi olenkin asiasta niin huolissani, koska lasten vuoksi on aina huolissaan, että miten heidän asiansa menevät. Se, että toisen vanhemman käytös on tavalla tai toisella ailahtelevaa eikä siihen voi luottaa, mutta toisena vanhempana saat siitä jatkuvasti syytteitä ja lokaa niskaan on todella hankalaa ja väsyttävää. Eikä se lapsillekaan ole helppoa kuten itsekin olet joutunut kokemaan. Tarpeeksi kauan kun elää sen ilmiön sisällä ja saat koko ajan negatiivista palautetta kaikesta niin sitä alkaa epäilemään itsekin, että miten asiat oikeasti meneekään. Siksi siihen hakee ulkopuolisen näkemystä ja kokemustakin.

Kiitos siis teille kaikille, jotka olette jaksaneet asiallista palautetta ja näkemystä antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin isälläni joka toinen viikonloppu. Äitini sanoi, että pitää poikkeuksellisesti noina viikonloppuina äänet päällä, jos sattuisi jotain tapahtumaan.

Kerran todellakin tarvitsin äitiäni paikalle. Hön ajoi parin tunnin päähän hakemaan minut kotiin. Isäni oli hirveässä kännissä ja huusi ja raivosi minulle. Pelkäsin todella paljon.

Että vaikka oli äitini vapaa viikonloppu, olen erittäin kiitollinen siitä, että sain hänelle soittaa ja oli tavoitettavissa. Tuli olo, että olen rakastettu, en riesa.

Kiitos, kun kirjoitit tämän <3 :'(  Onneksi äitisi pääsi hakemaan sinut!

Minulle lapseni eivät todellakaan ole riesa, päinvastoin. Se, että puhelimeni oli äänettömällä johtui siitä, että teen vuorotyötä ja olin vuoroni jälkeen nukkumassa. Lapsen lääkärissä käynnistä oli vuorojeni vuoksi sovittu jo aiemmin näin, muuten lapsilla oli isäviikko meneillään. Siksi olenkin asiasta niin huolissani, koska lasten vuoksi on aina huolissaan, että miten heidän asiansa menevät. Se, että toisen vanhemman käytös on tavalla tai toisella ailahtelevaa eikä siihen voi luottaa, mutta toisena vanhempana saat siitä jatkuvasti syytteitä ja lokaa niskaan on todella hankalaa ja väsyttävää. Eikä se lapsillekaan ole helppoa kuten itsekin olet joutunut kokemaan. Tarpeeksi kauan kun elää sen ilmiön sisällä ja saat koko ajan negatiivista palautetta kaikesta niin sitä alkaa epäilemään itsekin, että miten asiat oikeasti meneekään. Siksi siihen hakee ulkopuolisen näkemystä ja kokemustakin.

Kiitos siis teille kaikille, jotka olette jaksaneet asiallista palautetta ja näkemystä antaa.

Ymmärrän sinua, en tarkoittanutkaan että teit väärin kun nukuit. Ihan inhimillistähän tuo on, eteenkin yövuorojen jälkeen. Tarkoitin lähinnä sen noille muille, jotka sanovat, ettei tarvitse välittää kun on toisen viikko.

Mutta ymmärrän, se on varmasti todella kurjaa olla aina pala kurkussa pelkäämässä, että jokin asia meneekin pieleen tms. Toivon, että saatte asiat ratkeamaan parempaan suuntaan. Kokemuksesta nimenomaan tiedän, että lapselle se on myös rankkaa. Onko teillä välit muuten millaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin isälläni joka toinen viikonloppu. Äitini sanoi, että pitää poikkeuksellisesti noina viikonloppuina äänet päällä, jos sattuisi jotain tapahtumaan.

Kerran todellakin tarvitsin äitiäni paikalle. Hön ajoi parin tunnin päähän hakemaan minut kotiin. Isäni oli hirveässä kännissä ja huusi ja raivosi minulle. Pelkäsin todella paljon.

Että vaikka oli äitini vapaa viikonloppu, olen erittäin kiitollinen siitä, että sain hänelle soittaa ja oli tavoitettavissa. Tuli olo, että olen rakastettu, en riesa.

Kiitos, kun kirjoitit tämän <3 :'(  Onneksi äitisi pääsi hakemaan sinut!

Minulle lapseni eivät todellakaan ole riesa, päinvastoin. Se, että puhelimeni oli äänettömällä johtui siitä, että teen vuorotyötä ja olin vuoroni jälkeen nukkumassa. Lapsen lääkärissä käynnistä oli vuorojeni vuoksi sovittu jo aiemmin näin, muuten lapsilla oli isäviikko meneillään. Siksi olenkin asiasta niin huolissani, koska lasten vuoksi on aina huolissaan, että miten heidän asiansa menevät. Se, että toisen vanhemman käytös on tavalla tai toisella ailahtelevaa eikä siihen voi luottaa, mutta toisena vanhempana saat siitä jatkuvasti syytteitä ja lokaa niskaan on todella hankalaa ja väsyttävää. Eikä se lapsillekaan ole helppoa kuten itsekin olet joutunut kokemaan. Tarpeeksi kauan kun elää sen ilmiön sisällä ja saat koko ajan negatiivista palautetta kaikesta niin sitä alkaa epäilemään itsekin, että miten asiat oikeasti meneekään. Siksi siihen hakee ulkopuolisen näkemystä ja kokemustakin.

Kiitos siis teille kaikille, jotka olette jaksaneet asiallista palautetta ja näkemystä antaa.

Tätä suuremmalla syyllä pitäisin puhelimeni äänellisellä. Jos nyt noin huolissaan pitää olla.

Monelta pääsit iltavuorosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliskohan tässä ihan vaan näpäyttelystä kyse?

Ei varmastikkaan. Eihän?

Miten se ettei nukkuessaan_yövuoron_jälkeen vastaa puhelimeen voisi olla näpäyttelyä?

Hän ei ollut yövuorossa vaan iltavuorossa.

Voi varjele. Ei ihme, että nyt ollaan eronneita. Kummalliset asenteet kummallakin. Ja riitaa ja riitaa ja riitaa.....

Perusavioliitossa se vie, joka pystyy. Jos toinen ei pääse, toinen vie. Jos toisella on töitä ja toisella ei, helppo päätellä, kumpi joutuu joustamaan tai sitten siirretään aikaa. Älkää tapelko, vaan neuvotelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olemme eronneet ja lasten isäviikko. Tänään oli yhden lapsista lääkärissä käyttäminen, josta oli toki sovittu jo aiemmin ja isä oli siis käyttämässä. Tänä aamuna olikin tullut työasioissa hänellä muutos ja oli lähettänyt minulle viestin asiasta siis tänä aamuna. Itse teen 3-vuorotyötä ja koska harvoin aamuisin mahdollisuutta nukkua pidempään niin nyt nukuin eilisen iltavuoron jäljiltä.

Isä nosti nyt kuitenkin show’n, kun en ole viestiinsä reagoinut ja tässä tapauksessa minun olisi siis pitänyt ollakin yllättäen lääkäriin menossa. Olemme muutenkin tällä hetkellä sovittelussa, koska sovituissa asioissa pysymyminen isän puolelta impulsiivisesti vaihtelee.

Mutta miten on? Pitääkö minun olla 24/7 silloinkin hälytysvalmiudessa, kun lapsilla isäviikko? Toki jos ilmoitus olisi tullut vaikka eilen niin toki olisin voinut lääkärikäynnin hoitaa, mutta entäs tässä tilanteessa?

Siis mitä ihmettä, jos olet lapsia hankkinut niin sinun kuuluu niistä huolehtia. Ihan turha tänne tulla kyselemään päivänselvää asiaa. Kaksi aikuista ihmistä ja ette pysty tuollaista asiaa hoitamaan.

Tämä tapaus on ihan selvä. Isän vastuulla. Kun on isä viikko äidin ei tarvitse olla jatkuvassa hälytys valmiudessa kuten ei myöskään isän silloin kun hoitovastuu on äidillä. Lasten edun mukaista on että asioista voidaan neuvotella ja molemmat ovat valmiita kohtuuden rajoissa joustamaan. Itse haluan kuitenkin aina olla tavoitettavissa koska jos jotain oikeasti vakavaa sattuisi haluan tietysti heti kuulla asiasta. Haluan myös että lapset halutessaan voivat soittaa minulle isän luona ollessaan.

Ilman muuta pitää olla puhelimessa äänet päällä jos olet vanhempi, ja lapsesi on jossain muualla kuin kotona kanssasi. Mitä jos se isä vaikka ajaa kolarin ja sulle yritetään soittaa sairaalasta? Aina voi tapahtua jotain odottamatonta, vaikka toinen vanhempi olisikin nimellisesti vastuussa. Ei minulle tulisi mieleenkään jättää lapsiani mihinkään ilman että olen niiden tavoitettavissa koko ajan.

Lapsen ehdoliia menemistä on monesti se, että toinen vanhempi kiusaa toista, ja se naamioidaan lapsen ehdoilla menemiseksi. Oma lapseni on jo 20v, mutta kyllä muistan miten lapsen isä kiusasi minua, kun lapsi asui vuoden 17-18 hänen luonaan. Oikeen erityisellä lämmöllä muistelen niitä, kun toimeentuloasiakasisä soitteli sossusta rahaa lapsen vaatteisiin ja koulukirjoihin, ja hummasi itse ne rahat viinaan ja naisiin. Jätti lapsen sovitut tapaamiset väliin,  ei vienyt lääkräiin, ja syytti minua siitä etten mennyt paikalle, vaikka minulle ei oltu ilmoitettu kyseisistä tapaamisista ollenkaan. Yritti maksattaa lapsen lääkärilaskut esin minulla, ja sitten uudelleen rahantoivossa sossulta. KErtoi päissään ympäri kyliä miten minä en välitä lapsestani. Huippuhan tässä on se, että 80% tuosta ajasta jonka lapsi asui siällään, hän vietti minun kanssani.

Kyllähän tuo on tahallista kiusantekoa isältä, että aikataulut muuttuu koko ajan, ihan olemattomalla varoitusajalla.

Sekin olisi jo vähän arveluttavaa jos olisi eilen ilmoittanut varsinkin jos muutoksia koko ajan tulee, mutta aamulla tunti ennen lääkäriaikaa. Yrittää vaan saada "lapsen edun" nimissä tehtyä kiusaa, ja kontrolloitua äidin elämää, ettei äiti voi koskaan sopia, tehdä tai suunnitella mitään.

Aivan eri asia on sitten oikeat hätätilanteet ja ennalta-arvaamattomat asiat!! Mutta työvuorot, harrastukset ym menot voi isä kyllä sopia niin että pääsee käyttämään lasta omalla viikollaan ennalta sovitulla lääkäriajalla.

Ilmeisesti kyseessä on ollut jo aikaa sitten varattu lääkäriaika, ei lapsen äkillinen sairastuminen.

Mies on voinut ennakoida lääkäriajan monta päivää etukäteen ja järjestää työnsä niin, että pääsee viemään lapsen lääkäriin. Jos taas tulee työeste, niin ei se samana aamuna tule, vaan ennakkoon siten, että voi ajoissa sitten kysyä ap:lta voiko ap viedä. Viime hetken ilmoitus on vain kiusantekoa. Olisi eri asia, jos lapsi olisi äkillisesti sairastunut ja koko lääkäri olisi ollut viime hetken varaus. 

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta pitää olla puhelimessa äänet päällä jos olet vanhempi, ja lapsesi on jossain muualla kuin kotona kanssasi. Mitä jos se isä vaikka ajaa kolarin ja sulle yritetään soittaa sairaalasta? Aina voi tapahtua jotain odottamatonta, vaikka toinen vanhempi olisikin nimellisesti vastuussa. Ei minulle tulisi mieleenkään jättää lapsiani mihinkään ilman että olen niiden tavoitettavissa koko ajan.

Myöskään työni luonteen vuoksi en voi vastata henkilökohtaiseen puhelimeeni ollessani vuorossa. Minut tavoittaa virkanumerosta silloin hätätapauksessa. En elä elämääni tarkoituksella saavuttamattomissa silloin, kun lapset eivät ole minulla. Viestiääneen en ollut herännyt, koska se on yksittäinen surahdus puhelimen ollessa äänettömällä, puheluun herään aina sen ollessa äänetömälläkin, koska värinä on aina päällä.

Ajattelen kuitenkin niin, että koska vielä edellisenä päivänä asia oli ok ja Kela-kortti toimitettiin tämän vuoksi isälle niin en osannut myöskään olla aamulla "hälytysvalmiudessa". Toki myös niin, että eiköhän oikeasti akuutissa tilanteessa asia hoidettaisi puhelulla ei viestillä? Ihmiset, jotka eivät elä tällaisen keskellä eivät tiedä miten joka asiasta ja ihan kaikesta voi tulla saikkaus, ja epäasiallinen vääntö siitäkin huolimatta, että pyrkisit itse hoitamaan asiat asiallisesti. Jos vastassa on vanhempi, joka on jo liitossa ollut hankala, ailahteleva ja toista arvostamaton sekä keskusteluun asiallisesti kykenemätön niin ei ne piirteet ainakaan eron jälkeen helpotu. Lapset on jo maailmassa, joten neuvoksi ei kannata heitellä "mitä teit lapset tuollaisen tyypin kanssa". Lähinnä kaiken väärinpäin vääntämisen keskellä sitä hakee ehkä ulkopuolista näkökulmaa asiaan. Ja mitäpä mistään sopimaan, jos ja kun ne eivät kuitenkaan pidä....

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo on tahallista kiusantekoa isältä, että aikataulut muuttuu koko ajan, ihan olemattomalla varoitusajalla.

Sekin olisi jo vähän arveluttavaa jos olisi eilen ilmoittanut varsinkin jos muutoksia koko ajan tulee, mutta aamulla tunti ennen lääkäriaikaa. Yrittää vaan saada "lapsen edun" nimissä tehtyä kiusaa, ja kontrolloitua äidin elämää, ettei äiti voi koskaan sopia, tehdä tai suunnitella mitään.

Aivan eri asia on sitten oikeat hätätilanteet ja ennalta-arvaamattomat asiat!! Mutta työvuorot, harrastukset ym menot voi isä kyllä sopia niin että pääsee käyttämään lasta omalla viikollaan ennalta sovitulla lääkäriajalla.

Näin se juuri menee. Minulla ei ole muutenkaan vapaapäiviä, koska ainakin nuorimmainen on aina luonani, kun minulla on vapaa. Mitään en todella voi suunnitella enkä luottaa siihen, että ennalta sovittu asia pitää. Tämä onnistuu varsin hyvin tällä hetkellä senkin vuoksi, että näkee vuoroni jatkuvasti etukäteen.

Onhan vähän senkin vastuulla joka ajan tilaa. Toinen voi tarkoituksellisesti tilata kaikki hankalat asiat toisen viikolle.

Vierailija kirjoitti:

Onhan vähän senkin vastuulla joka ajan tilaa. Toinen voi tarkoituksellisesti tilata kaikki hankalat asiat toisen viikolle.

Kyse on lapsen ns.kroonisesta sairaudesta, joka vaatii tarkastukset yliopistollisessa sairaalassa erikoisalapoliklinikalla. Sinne ei varata aikaa siten kuin itseä huvittaa vaan siten kuin ajan sinne saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan vähän senkin vastuulla joka ajan tilaa. Toinen voi tarkoituksellisesti tilata kaikki hankalat asiat toisen viikolle.

Kyse on lapsen ns.kroonisesta sairaudesta, joka vaatii tarkastukset yliopistollisessa sairaalassa erikoisalapoliklinikalla. Sinne ei varata aikaa siten kuin itseä huvittaa vaan siten kuin ajan sinne saa.

Meillä myös, mutta aikoihin voi vaikuttaa toivomuksin. Voisin toivoa ajn esim. Parilliselle viikolle.