Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi masennuslääkkeiden käyttöä paheksutaan? Miksi esim. verenpainelääkkeiden käyttöä ei paheksuta?
29.01.2018 |
Kansan syvät rivit hokevat että "liikunta parantaa masennuksen, ja kaikki muutkin ihmismieleen liittyvät vaivat."Masennus paranee terveellisellä ruokavaliolla ja vitamiineilla. "Masennuslääkkeet ovat paha juttu. "Niin ja niin monta sataatuhatta suomalaista syö masennuslääkkeitä. Voi herranjestas! Mikä tässä maassa on vialla?"
Miksi kukaan ei koskaan paheksu esim. verenpainelääkkeiden käyttöä? Tutkitusti jo puolen tunnin liikunta laskee verenpainetta yhden verenpainelääkkeen verran. Myös terveellisellä ruokavaliolla voi hoitaa verenpainetta erittäin tehokkaasti. Miksi kansan syvä rivit eivät vaadi verenpainepotilaita harrastamaan liikuntaa ja syömään terveellisesti? Miksi verenpainepotilaat ovat automaattisesti oikeutettuja lääkitykseen ilman minkäänlaista arvostelua?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin säännöllinen käyttö aiheuttaa tutkimusten mukaan masennusta. Alkoholin kuluttajia on Suomessa paljon. Kuinkahan paljon vähemmän masennuslääkkeitä vedettäisiin, jos alkoholin käyttö olisi ihmisillä paremmin hallinnassa?
Menee myös niin päin, että päihteitä vedetään masennukseen itselääkitykseksi. Huomaan omalla kohdalla että täysraittius vähentää aggressiivisuutta/itsetuhoisuutta, muttei paranna mielialaa lainkaan.
-Se 18 vuotta masentunut, vaihteeksi taas ollut muutaman vuoden absolutisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan tehokkain ja tulokseltaan pitkäkestoisin hoito on lääkehoidon ja psykoterapian yhdistelmä.
En ihmettele, kun tutkittavina vaihtoehtoina oli vain noiden kahden yhdistelmä tai toinen erikseen.
Totta. Hopeavesi, yksisarvisterapia ja ruokasooda puuttuivat kokonaan.
Ihan yhtä paskoja keinoja nuokin.
Tyhmä ei vaan ymmärrä, vaan kuvittelee, että lääkäri/hoitaja/yksisarvisterapeutti hoitaa kaikki sairaudet pois ihmepillerillä tai rokotteella. Onhan se helpompaa, kun ottaa itse vastuuta omasta terveydestä ja hyvinvoinnistaan.
Tänä tyhmä ei tosiaan ymmärrä kuinka nuo sulkevat toisensa pois. Itsensä hoitaminen, vastuunotto elämästään ja hyvinvoinnistaan voivat sisältää liikunnan, terveet elämäntavat ja lääkityksen. Vaikka mitäs minä tiedän, toistuvaa masennusta 10 vuotta sairastanut, työkykyinen ja ihmissuhteistani nauttiva ihminen. Lääkitys, terapia JA terveelliset elämäntavat = remissio. Jos tämä yhtälö vaikka avaisi asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan tehokkain ja tulokseltaan pitkäkestoisin hoito on lääkehoidon ja psykoterapian yhdistelmä.
En ihmettele, kun tutkittavina vaihtoehtoina oli vain noiden kahden yhdistelmä tai toinen erikseen.
Totta. Hopeavesi, yksisarvisterapia ja ruokasooda puuttuivat kokonaan.
Onko aina pakko vetää mukaan joka ikiseen keskusteluun yllä mainitut asiat? Plus ma.mut.
Ketään ei kiinnosta tuollaiset marginaaliporukan jutut.
Se oli sarkasmia.
Vierailija kirjoitti:
Verenpainelääkkeitä käytetään sairauden hoitoon. Masennus taas on pään sisäinen mieliala, jota ihminen pystyy itsekin ohjaamaan ilman lääkkeitä vaikkapa liikunnalla ja seksillä. Ja esimerkiksi avantouinti on erittäin hyvää hoitoa masennusoireisiin.
Vattu mikä urpo tai maailman paras provo. Pääseekö Suomessa peruskoulusta ulos tällaisella yleissivistyksellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeitä syövät luuserit jotka eivät viitsi laittaa elämäänsä kuntoon koska se vaatisi että tekisi jotain asioille.
Toivon, ettet koskaan sairastu henkisesti. Ennusteesi voisi olla aika huono. Juurikin tuo asenne ennen sairastumista johtaa hoitoon hakeutumisen pitkittymiseen ja tilanteen huonontumiseen. Häpeä voi saada jopa kokemaan, että itsemurha on ainoa vaihtoehto. T. Mielenterveystyössä 25 vuotta.
Vai sellaista. Älä luule, että kaikki ihmiset olisivat henkisesti sairaita, tai että edes ikinä sairastuisivat. Ymmärrän kyllä, että sinusta on voinut alkaa tuntua siltä, kun on 25 vuotta katsellut sairaita.
Siksipä toivoinkin hyvää mielenterveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan tehokkain ja tulokseltaan pitkäkestoisin hoito on lääkehoidon ja psykoterapian yhdistelmä.
En ihmettele, kun tutkittavina vaihtoehtoina oli vain noiden kahden yhdistelmä tai toinen erikseen.
Totta. Hopeavesi, yksisarvisterapia ja ruokasooda puuttuivat kokonaan.
Ihan yhtä paskoja keinoja nuokin.
Tyhmä ei vaan ymmärrä, vaan kuvittelee, että lääkäri/hoitaja/yksisarvisterapeutti hoitaa kaikki sairaudet pois ihmepillerillä tai rokotteella. Onhan se helpompaa, kun ottaa itse vastuuta omasta terveydestä ja hyvinvoinnistaan.Tänä tyhmä ei tosiaan ymmärrä kuinka nuo sulkevat toisensa pois. Itsensä hoitaminen, vastuunotto elämästään ja hyvinvoinnistaan voivat sisältää liikunnan, terveet elämäntavat ja lääkityksen. Vaikka mitäs minä tiedän, toistuvaa masennusta 10 vuotta sairastanut, työkykyinen ja ihmissuhteistani nauttiva ihminen. Lääkitys, terapia JA terveelliset elämäntavat = remissio. Jos tämä yhtälö vaikka avaisi asiaa?
Niinhän se on, että usein vastuullisin ratkaisu on käyttää MYÖS lääkitystä muiden hoitojen rinnalla. Jos vointi on terapiasta, liikunnasta, ruokavaliosta ym. huolimatta huono, niin tyhmähän se ihminen on, joka ei siinä tapauksessa hyödynnä lääkehoitoa.
Ennen vanhaan masennusta kutsuttiin sen oikealla nimellä: lorvikatarri. Lorvailijoiden taytyisi lakata pitämästä sänkyä selässään yötä päivää, siitä jatkuvasta makaamisesta se "sairaus" juuri tuleekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan tehokkain ja tulokseltaan pitkäkestoisin hoito on lääkehoidon ja psykoterapian yhdistelmä.
En ihmettele, kun tutkittavina vaihtoehtoina oli vain noiden kahden yhdistelmä tai toinen erikseen.
Totta. Hopeavesi, yksisarvisterapia ja ruokasooda puuttuivat kokonaan.
Ihan yhtä paskoja keinoja nuokin.
Tyhmä ei vaan ymmärrä, vaan kuvittelee, että lääkäri/hoitaja/yksisarvisterapeutti hoitaa kaikki sairaudet pois ihmepillerillä tai rokotteella. Onhan se helpompaa, kun ottaa itse vastuuta omasta terveydestä ja hyvinvoinnistaan.Tänä tyhmä ei tosiaan ymmärrä kuinka nuo sulkevat toisensa pois. Itsensä hoitaminen, vastuunotto elämästään ja hyvinvoinnistaan voivat sisältää liikunnan, terveet elämäntavat ja lääkityksen. Vaikka mitäs minä tiedän, toistuvaa masennusta 10 vuotta sairastanut, työkykyinen ja ihmissuhteistani nauttiva ihminen. Lääkitys, terapia JA terveelliset elämäntavat = remissio. Jos tämä yhtälö vaikka avaisi asiaa?
Niinhän se on, että usein vastuullisin ratkaisu on käyttää MYÖS lääkitystä muiden hoitojen rinnalla. Jos vointi on terapiasta, liikunnasta, ruokavaliosta ym. huolimatta huono, niin tyhmähän se ihminen on, joka ei siinä tapauksessa hyödynnä lääkehoitoa.
Näinpä juuri. Pätee kaikkiin sairauksiin, ei vain mielen.
ylös ja töihin kirjoitti:
Ennen vanhaan masennusta kutsuttiin sen oikealla nimellä: lorvikatarri. Lorvailijoiden taytyisi lakata pitämästä sänkyä selässään yötä päivää, siitä jatkuvasta makaamisesta se "sairaus" juuri tuleekin.
"Antiikin Kreikan lääketieteessä ajateltiin, että masennus eli melankolia johtui siitä, että elimistössä oli liikaa mustaa sappea." Wikipedia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska masennuslääkkeitä syödään usein turhaan, ja useasti niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Näissä lääkkeissä piilee paljon vaaroja, joista on tietoa saatavilla ihan kaikille. Nämä lääkkeet tuntuvat olevan vain yksi tapa lakaista ongelmat maton alle, kun ei uskalleta kohdata vaikeita asioita. Vähän sama kuin päihteiden käyttö.
Masennuslääke (parhaimmassa) tapauksessa poistaa vain oireet, muttei syytä. Moni on vieläpä niin tyhmä, että kuvittelee jonkun pillerin ratkaisevan kaikki ongelmansa ja on valmis ottamaan kaikki lääkityksen riskit vain sen takia, ettei jaksa itse panostaa hyvinvointiinsa.
Verenpainelääkitystä taas käyttävät enimmäkseen eläke-ikäiset ja vanhukset, joilla ei ole samalla tavalla resursseja panostaan hyvinvointiinsa kuin nuoremmilla. Joillain myös verenpaine nousee liikaa, vaikka elintavat ja elämä ovat kunnossa. Jos taas on masentunut, asiat eivät ole kunnossa. Terapia ja ongelmien kohtaaminen ovat parempi tapa kuin napit tai alkoholi/muu päihde.
Just tällainen asennoituminen on sitä paheksuntaa, josta ap kysyi. Hienosti kiteytetty, miten masentuneen ajatellaan olevan aivan eri tavalla vastuullinen ja kykenevä parantamaan itse itsensä kuin vaikkapa tuon verenpainepotilaan. Masentuneen vaan pitäisi kohdata vaikeutensa ja jaksaa panostaa hyvinvointiinsa, niin sairaus katoaisi. Näin ajattelevalla ihmisellä ei ole mitään käsitst
siitä. kuinka totaalisesti masennus voi lamauttaa toimintakyvyn ja aloitelkyvyn. Jos aivojen serotoniinitasapaino on tarpeeksi pahasti sekaisin, niin sitä ei välttämättä saa omin avuin kuntoon vaikeita asioita kohtaamalla ja terveellisesti syömällä. Hyvä kun jaksaa syödä henkensä pitimiksi edes jotain. Ongelmia ei voi alkaa ratkomaan kuin vasta sitten, kun serotoniinitasapaino on sn verran kohdallaan, että toimintakyky palaa edes jossain määrin normaaliksi ja selkeä ajattelu mahdollistuu.Olisi tosi hyvä meille masennuksesta kärsiville jos meitä ei pidettäisi vääränlaisina ihmisinä, jotka eivät vaan saa itseään niskasta kiinni. Masennuslääkkeiden mystifiointi ja demonisointi on todella rasittava asia masennuslääkkeitä käyttävälle ihmiselle.
On paljon ihmisiä, jotka ovat parantuneet hyvin vaikeastakin masennuksesta jopa ihan omin avuin. Älä unohda sitä.
Jokaisella ihmisellä on toki erilainen persoona, kyvyt ja ymmärryksen taso. Ei voi olettaa, että kaikki siihe kykenisivät.
Ja edelleen, moni tarvitsee lääkkeitä. Älä unohda sitä. Keitä nämä ihmiset muuten ovat jotka ovat itse parantuneet? Diagnoosiltaan vaikea masennus on niin syvä että vaatii usein jopa sairaalahoitoa. Et siis selvästi tiedä asiasta yhtään mitään. Miten kyvyt ja ymmärryksen taso liittyvät aiheeseen mitenkään? Tämäkin osoittaa ettet selvästi tiedä asiasta yhtään mitään. Miksi siis kommentoit? Osallistu keskusteluihin joihin sinulla on muutakin kuin mustatuntuu-sanottavaa.
Aika hyökkäävää. Onpa erikoinen näkemys sinulla, etkä taida tosiaan ymmärtää, että on olemassa hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia yksilöitä.
Minä ymmärrän kyllä, että joku toinen tarvitsee lääkkeitä, halusin vain silti kertoa, että jotkut selviävät ilmankin. Aina ei välttämättä kannata turvautua siihen helpoimmalta tuntuvaan ratkaisuun. Masennuslääkkeissä piilee myös paljon vaaroja, joista ollaan kyllä tietoisia. Silti lääkärit määräävät niitä liian herkästi vähän joka vaivaan. Tiedän asiasta paljonkin, etenkin oman kokemuksen kautta ja olen myös lukenut aiheesta paljon. Taidan olla sitten vain eri tavalla ajatteleva ihminen, mutta tiedän etten ole ainoa. Kyvyt ja ymmärrys todellakin vaikuttavat vaikeista asioista selviytymiseen. Itselläni on esim. poikkeuksellisen korkea äo, tiedä sitten jos silläkin on ollut jotain vaikutusta.
Kysyin keitä nämä ihmiset ovat jotka ovat selvityneet vaikeasta masennuksesta omin avuin. Kiinnostaisi todella tietää. Monestakin sairaudesta voi selvitä omin avuin, mutta hoitamattomana vaikea masennus usein johtaa kuolemaan ihan kuten moni muukin sairaus johtaa hoitamattomana. Nuo mainitut ominaisuudet taas eivät liity masennukseen tai siitä paranemiseen mitenkään. Miksi siis kommentoida kun selvästi ei tiedä asiasta yhtään mitään? Itse en osallistu esimerkiksi keskusteluihin vanhemmuudesta tai lasten kasvatuksesta koska lapsettomana minulla olisi vain juurikin ”hyviä” mustatuntuu-kommentteja ja neuvoja. Siinä se miksi meni tunteisiin.
ylös ja töihin kirjoitti:
Ennen vanhaan masennusta kutsuttiin sen oikealla nimellä: lorvikatarri. Lorvailijoiden taytyisi lakata pitämästä sänkyä selässään yötä päivää, siitä jatkuvasta makaamisesta se "sairaus" juuri tuleekin.
Sinäkö sen masentuneen palkkaat tai otat työpariksi? Eihän haittaa että on hidas, muisti pätkii, vaikea keskittyä ja aloitekykyä nolla? (Joo, tällainen olen keskivaikeassa masennuksessa, vaikeassa tekee jo tiukkaa päästä sängystä suihkuun tai lähikauppaan. Siihen on hyvät syyt, miksi vaikeammin masentunut on sairauslomalla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos masentuneille olisi terapioita, lääkkeitä tarvittaisiin vähemmän. Tietysti tässäkin joukossa on elämäntapaintiaaneja, kuten muuallakin, mutta enemmistö hyötyisi terapioista.
Mutta systeemin etu on vain saada mahdollisimman paljon lääkkeitä käyttöön.
Masennuslääkitys pitäisi aina yhdistää terapiaan. Erityisesti SSRI-lääkkeiden kanssa, koska ne palauttavat aivojen oppimiskykyä, jolloin "uudelleenohjelmointi" olisi mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska masennuslääkkeitä syödään usein turhaan, ja useasti niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Näissä lääkkeissä piilee paljon vaaroja, joista on tietoa saatavilla ihan kaikille. Nämä lääkkeet tuntuvat olevan vain yksi tapa lakaista ongelmat maton alle, kun ei uskalleta kohdata vaikeita asioita. Vähän sama kuin päihteiden käyttö.
Masennuslääke (parhaimmassa) tapauksessa poistaa vain oireet, muttei syytä. Moni on vieläpä niin tyhmä, että kuvittelee jonkun pillerin ratkaisevan kaikki ongelmansa ja on valmis ottamaan kaikki lääkityksen riskit vain sen takia, ettei jaksa itse panostaa hyvinvointiinsa.
Verenpainelääkitystä taas käyttävät enimmäkseen eläke-ikäiset ja vanhukset, joilla ei ole samalla tavalla resursseja panostaan hyvinvointiinsa kuin nuoremmilla. Joillain myös verenpaine nousee liikaa, vaikka elintavat ja elämä ovat kunnossa. Jos taas on masentunut, asiat eivät ole kunnossa. Terapia ja ongelmien kohtaaminen ovat parempi tapa kuin napit tai alkoholi/muu päihde.
Just tällainen asennoituminen on sitä paheksuntaa, josta ap kysyi. Hienosti kiteytetty, miten masentuneen ajatellaan olevan aivan eri tavalla vastuullinen ja kykenevä parantamaan itse itsensä kuin vaikkapa tuon verenpainepotilaan. Masentuneen vaan pitäisi kohdata vaikeutensa ja jaksaa panostaa hyvinvointiinsa, niin sairaus katoaisi. Näin ajattelevalla ihmisellä ei ole mitään käsitst
siitä. kuinka totaalisesti masennus voi lamauttaa toimintakyvyn ja aloitelkyvyn. Jos aivojen serotoniinitasapaino on tarpeeksi pahasti sekaisin, niin sitä ei välttämättä saa omin avuin kuntoon vaikeita asioita kohtaamalla ja terveellisesti syömällä. Hyvä kun jaksaa syödä henkensä pitimiksi edes jotain. Ongelmia ei voi alkaa ratkomaan kuin vasta sitten, kun serotoniinitasapaino on sn verran kohdallaan, että toimintakyky palaa edes jossain määrin normaaliksi ja selkeä ajattelu mahdollistuu.Olisi tosi hyvä meille masennuksesta kärsiville jos meitä ei pidettäisi vääränlaisina ihmisinä, jotka eivät vaan saa itseään niskasta kiinni. Masennuslääkkeiden mystifiointi ja demonisointi on todella rasittava asia masennuslääkkeitä käyttävälle ihmiselle.
On paljon ihmisiä, jotka ovat parantuneet hyvin vaikeastakin masennuksesta jopa ihan omin avuin. Älä unohda sitä.
Jokaisella ihmisellä on toki erilainen persoona, kyvyt ja ymmärryksen taso. Ei voi olettaa, että kaikki siihe kykenisivät.
Ja edelleen, moni tarvitsee lääkkeitä. Älä unohda sitä. Keitä nämä ihmiset muuten ovat jotka ovat itse parantuneet? Diagnoosiltaan vaikea masennus on niin syvä että vaatii usein jopa sairaalahoitoa. Et siis selvästi tiedä asiasta yhtään mitään. Miten kyvyt ja ymmärryksen taso liittyvät aiheeseen mitenkään? Tämäkin osoittaa ettet selvästi tiedä asiasta yhtään mitään. Miksi siis kommentoit? Osallistu keskusteluihin joihin sinulla on muutakin kuin mustatuntuu-sanottavaa.
Aika hyökkäävää. Onpa erikoinen näkemys sinulla, etkä taida tosiaan ymmärtää, että on olemassa hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia yksilöitä.
Minä ymmärrän kyllä, että joku toinen tarvitsee lääkkeitä, halusin vain silti kertoa, että jotkut selviävät ilmankin. Aina ei välttämättä kannata turvautua siihen helpoimmalta tuntuvaan ratkaisuun. Masennuslääkkeissä piilee myös paljon vaaroja, joista ollaan kyllä tietoisia. Silti lääkärit määräävät niitä liian herkästi vähän joka vaivaan. Tiedän asiasta paljonkin, etenkin oman kokemuksen kautta ja olen myös lukenut aiheesta paljon. Taidan olla sitten vain eri tavalla ajatteleva ihminen, mutta tiedän etten ole ainoa. Kyvyt ja ymmärrys todellakin vaikuttavat vaikeista asioista selviytymiseen. Itselläni on esim. poikkeuksellisen korkea äo, tiedä sitten jos silläkin on ollut jotain vaikutusta.
Kysyin keitä nämä ihmiset ovat jotka ovat selvityneet vaikeasta masennuksesta omin avuin. Kiinnostaisi todella tietää. Monestakin sairaudesta voi selvitä omin avuin, mutta hoitamattomana vaikea masennus usein johtaa kuolemaan ihan kuten moni muukin sairaus johtaa hoitamattomana. Nuo mainitut ominaisuudet taas eivät liity masennukseen tai siitä paranemiseen mitenkään. Miksi siis kommentoida kun selvästi ei tiedä asiasta yhtään mitään? Itse en osallistu esimerkiksi keskusteluihin vanhemmuudesta tai lasten kasvatuksesta koska lapsettomana minulla olisi vain juurikin ”hyviä” mustatuntuu-kommentteja ja neuvoja. Siinä se miksi meni tunteisiin.
Minä en ymmärrä miksi ei saisi osallistua keskusteluun. Itselläni menee tuollainen tunteisiin että on olemassa vain yksi oikea mielipide ja muut ovat vääriä. Samoin kuin masennukseen on vain yksi oikea tapa hoitaa se ja muut vääriä. Kirpaisee tuo ehdottomuus. Terv. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso niiden masislääkkeistä marisevien naamoja ja kuuntele niitä vartti, niin ymmärrät, mistä kenkä puristaa: lääkkeet eivät ole se perimmäinen ongelma.
Tämä.
Ne eivät auta hankalaan persoonaan, mutta oikeaan masennukseen ja varsinkin ahdistukseen teho on hyvä.
Itse paheksun, koska minulle määrättiin masennuslääkkeitä työpaikan sisäilmaongelmien vuoksi. Oireiden aiheuttajat pitää hoitaa kuntoon eikä peittää oireita lääkkeillä.
Olen myös kuullut, että masennuslääkkeitä määrätään kevyesti ilman oikeaa syytä esimerkiksi vanhuksille. Tällöin lääkkeiden haittavaikutukset ovat isommat kuin hyöty - mitään hyötyä ei edes ole.
Mt-ongelmat nähdään heikkoutena ja omana vikana. Siksi. Kaikki fyysiset sairaudet taas on huonoa onnea ja säälittelyn paikka.
Masennuslääkityksen hoitosuositukset pohjautuvat lähinnä lyhyen aikavälin, muutaman viikon tai kuukauden tutkimuksiin. Niissä on lukuisia ongelmia alkaen julkaisuharhasta sekä siitä, että tutkimuksissa käytetyt koehenkilöt ovat käyttäneet lääkkeitä jopa vuosikausia ennen, kuin heidät useimmiten liian nopeasti vieroitetaan plasebolle. Tutkimuksessa näin vieroitusoireet sekoittuvat usein masennusoireisiin. Plasebokontrollia ei tutkita eli ei tiedetä, kuinka paljon se purkautuu. On kuitenkin tutkimustiedon valossa todennäköistä, että plasebokontrolli ei pidä suurimmassa osassa lääketutkimuksista.
Tämä on erittäin ongelmallista häiriöissä, jotka eivät ole somaattisia sairauksia eli joita ei voi tutkia objektiivisesti kuten esimerkiksi verenpainetta verenpainemittarilla. Siksi näitä ei-somaattisia epämääräisiä tiloja tutkitaan kyselykaavakkeilla, joissa ihminen tulkitsee tilaansa tai lääkäri tulkitsee koehenkilön tilaa eli subjektiivista tunnetta ja ulos päin näkyviä tunneilmaisuja. Huolimatta näistä lukuisista puutteista, monien julkaisuharhan korjaavien meta-analyysien mukaan lääkkeiden vaikutus on plasebon luokkaa lyhyellä tähtäimellä.
Pitkällä tähtäimellä lääkityksen plasebo(vaikutus) heikkenee ja se jopa laskee todennäköisyyttä sille, että ihmisen toimintakyky palaisi normaaliksi. Silti näitä lääkkeitä syödään jopa vuosikausia lyhyen aikavälin tutkimuksiin pohjautuvien hoitosuositusten pohjalta. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset syövät erinäisiä huumaavia aineita vaikka vain saadakseen päänsä sekaisin, mutta olisi hyvä, jos veronmaksajien kustantama lääkitys oikeasti parantaisi masennuksen kokeneiden toimintakykyä, eikä heikentäisi sitä ja että hoidon vasten perustuisi oikeaan tutkittuun mekanismiin, eikä siihen samaan ilmiöön mihin kaikki puoskarihoidot, eli uskomuksiin.
Kannatan myös sitä, että korkeasta verenpaineesta kärsivät parantaisivat elintapojaan, mutta pitäisin kyllä verenpaineen hoitoa yhtä pahana puoskarointina, jos verenpainelääkkeiden vastetta tutkittaisiin siten, että tehtäisiin kyselykaavake potilaiden tulkinnoista omasta verenpaineestaan ja sitten vaan kokeiltaisiin erinäisiällä kemiallisilla yhdisteillä, että mikä vaikuttaa potilaiden tulkintoihin kaikkein eniten. ja tehtäisiin sitten tulkinta, että se mikä tulkitaan laskevan verenpainetta, oikeasti laskee. Mitä sitten, jos plasebovasteen osuus vasteesta olisi 90 %, koska onhan sekin vastetta, eikä vain? Ja otettaisiin veronmaksajilta rahat totta kai. Samaan aikaan sairaseläkkeet nousisivat raketin lailla kilpaillen uusien "verenpaine"lääkkeiden myynnin kanssa. Iloiset veronmaksajat maksaisivat taas "tehokkaasta" hoidosta, jonka tehosta ei oikeasti ole kunnon näyttöä. Onhan se huvittavaa, että ihmiset hoitavat psykososiaalisia ongelmia lääketieteellisinä sairauksina ja oikeasti uskovat sairastavansa lähtökohtaisesti biologispohjaisia ongelmia. Samalla logiikalla se koditon narkomaani Nakke ja alkoholisti Antti hoitavat vaikeita diabeteksen kaltaisia aivosairauksia. En tosiaan ymmärrä, miksi heidän käyttämiään hoitomuotoja paheksutaan. Kyllähän alkoholikin esimerkiksi rauhoittaa ja vähentää ujoutta, ahdistusta ja auttaa unohtamaan näköalattomuuden.
Alue: Aihe vapaa
Tulevaisuudessa masennuksen hoito varmasti muuttuu aika radikaalisti.
Terveellisellä ruoalla?
Monella masentuneella on myös väärä diagnoosi, johon ei masennuslääkkeet edes auta. Tai sen masennuksen lisäksi joku toinen mielenterveys- tai vaikkapa päihdeongelma. Ihan ensin kannattaa mennä itseensä ja miettiä, mikä oikeasti vaivaa ja miettiä, mistä vaiva on lähtöisin.