Mikä kipu muistuttaa synnytyksen supistuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohiksena, mutta saako synnytyksessä syödä jotain? Olen kokenut, että minulla on kaikenlaisiin kipuihin aina auttanut vähän sellaiset hyvin ärjyt salmiakit, siis sellaiset missä on paljon sitä salmiakkijauhoa sisällä. Saankohan syödä niitä koko synnytyksen ajan?

Jos on vaara että joudut sektioon niin et voi. Ja aika usein yrjöttää. Mutta ota mukaan.

Rentouttaminen auttaa oikeesti, opettele se ja hengittäminen.

Olen miettinyt tuota sektioriskiä syömisen kannalta. Mutta jotkut täällä sanovat, että heidän synnyt kesti 2 vrk. Pakkohan sinä aikana on syödä jotain. Johan siinä nälästä jo pyörtyy muuten. Vai meneekö tipassa koko ajan jotain ravintoliuosta?

Kyllä minulle tuotiin tarjottimella sairaalan lounas saliin ja kolmen tunnin päästä siitä oli vauva syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipu luokassa vastaa kovaa hammassärkyä ! Todella kovaa sellaista.

Kova hammasjuuren särky on ihan helvetillinen kokemus, mutta sitäkin on joutunut sietämään pari vrk ennen kuin pääsee hammaslääkäriin. Jos selvisin siitä niin selviänkö synnytyksestä ilman kivunlievitystä?

Synnytin kolme kertaa ilman puudutuksia ym. Ja sanoisin, että kipuja on erilaisia. Kun ranne murtui, kipu oli järkyttävä, iskevä, särkevä, kirkuva. Näin tähtiä, oikeasti.

Kun korvatulehduksessa kärvistelin viikonlopun yli ja söin Buranaa, että pääsin ma aamuna lääkärille, ajattelin että synnytyskivut oli helppoja tähän verrattuna. Jatkuva kova jomotus ja toistuva kovan kivun aalto jäyti korvaa/nielua.

Eli minulla synnytyskipu tuntui alaselässä kovempina menkkakipuina, mutta sen sieti kun ne lakkasi välillä. Ja tiesi, että joka hetki oli lähempänä lopputulosta ja loppua. Hengitti ja yritti rentoutua eikä keskittyä kipuun. Itse vauvan ponnistus kyllä sattui viiltävästi, kuin päkertäisi tosi isoa paskaa peräpukamaisesta peffasta. Mutta se meni sitten pian ohi, kun lapsi oli pihalla. Kova ampiaisenpistomainen kipu oli sitten, kun ommeltiin pari tikkiä, eikä puudutusaine auttanut, kirveli vain enemmän.

Kaiken kesti, kun ajatteli sotaveteraaneja, noitavainoissa kidutettuja ja kaikkia historian naisia, jotka synnyttivät saunassa - ja aina ilman kivunlievitystä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne tuntuivat menkkakivuilta, mutta niin että  ne lakkasivat välillä joka teki niistä paljon siedettävämmät! Ja tunsi sen, että kipu voimistui ja piteni, joten oli olo että heeeeeiiii jotain oikeasti tapahtuu, jes, kohta nähdään pikkuinen!

Olen synnyttänyt alateitse ilman puudutusta 5 kertaa ja joillakin kerroilla kipu säteili myös reisiin ja tuntui vähän puuduttavalta nivusissa. Joillakin kerroilla kipu oli selkeämmin selässä. Vatsan puolella tuntuessaa se oli kurjin kun sitä ei voinut hieromalla helpottaa.

Mutta jokaisella kerralla sitä kivun "väriä" kuvailisin juuri sellaiseksi kuin kuukautiskivut. Se tauko vain välissä, se on ihana helpotus, sitä kannattaa odottaa jokaisen supistuksen kohdalla, eikä niin että keskittyisi kivun kokemiseen ja pinnistäisi sen kestämistä. Koska jokainen supistus menee ohi, se menee ohi, ja mitä useammin se menee ohi sitä lähempänä on pikkuisen saaminen syliin.

Minulla avautumisvaihe on aina jäänyt lyhyeksi muutamaan tuntiin, ja kätilöt ovat sanoneet että se johtuu juuri tuosta jos pystyy ottamaan kivun edistysaskeleena eikä pinnistele sitä vastaan.

No minulla avautumisvaihe kesti noin 25h (koko synnytyksen kesto 26h), odotin joka supistuksella että josko nyt olisi avautunut ja innolla menin joka tunnin (vai kahden?) päästä tarkastukseen kuinka on edistynyt. Turhauttavaa kun sattuu niin että ei pysty lepäämään ja jatkuu ja jatkuu. Taitaa tuokin olla enemmän tuuripeliä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole koskaan ollut kuukautiskipuja (alapeukuttakaa vaan) joten ennen ekaa synnytystä ei ollut mitään käsitystä kivun luonteesta. Koko vatsan ja selän jättisuonenvetoon minäkin sitä vertaisin.

3 synnytystä ilman kivunlievitystä, niistä 2 käynnistettyjä.

Miksi odotat alapeukkuja, eihän kaikilla ole kuukautiskipuja, minäkin pääsin omistani e-pillereiden avulla. Olen iloinen kaikkien puolesta joille ei noita kipuja ole tullut, minut ne pisti melko toimintakyvyttömäksi joka kuukausi pariksi päiväksi.

Mulla se tuntui siltä kuin lapsi olisi tulossa ulos pepusta. Aivan erilainen kipu kuin esim. hammassärky.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään synnyttäneellä ollut joku paha murtuma? Onko synnytyskipu vai murtumasta johtuva luukipu pahempi? En tarkoita nyt mitään pientä hiusmurtumaa vaan pahaa murtumaa.

No ei varsinaisesti niin paha murtuma mutta sormi on mennyt poikki. Olin hiljattain synnyttänyt keskimmäisen lapsen ilman kivunlievitystä ja kyllä synnytys sattui enemmän.

Sormen kipu oli jatkuvaa jomottavaa kipua. Synnytyskivussa pahinta on se, että se kovenee ja kovenee supistuksen aikana. Murtumakipuun ehti jotenkin turtua lääkäriä odottaessa mutta synnytyksessä tällaista ei tule. Jokainen supistus sattuu. Minustakin just se kivuton tauko supistusten välillä on ehkä pahinta.

Mulla on ollut teinistä lähtien paha, vaikeimman asteen endometrioosi, johon on liittynyt kohdun supistuksia ja kramppeja, joissa on oksentanut ja jopa pyörtynyt. Synnytyssupistukset olivat yllätyksekseni ihan sanoja! Eli voinee sanoa, että olin synnyttänyt about kerran kuukaudessa 14 vuoden ajan ennen lapsen saamista. Olin tottunut niin kovaan kipuun, että kätilö ei meinannut uskoa, että varsinaiset supistukset olivat tosiaan alkaneet, kun näytin niin rauhalliselta. Myöskään en meinannut päästä umpisuolen leikkaukseen ajoissa, kun en vaikuttanut tarpeeksi kipuherkältä. Leikkauksen jälkeen sain sisäisen verenvuodon vatsaonteloon ja tulehduksen, mutta en tajunnut mennä lääkäriin moneen päivään, kun luulin jotenkin tottumuksesta kivun kuuluvan asiaan.

Eli joillain on todellakin aika pahat kuukautiskivut. Kaverillani on sama juttu, ollut aina kova endo ja hän synnyti myös ilman kipulääkitustä ja sanoi, että tuntui ihan normaalilta kuukautiskivulta hänelläkin, millaista on ollut aina.

Eihän se käytännössä mitään kipua edes ole, mutta naiset ovat niin herkkiä reagoimaan kaikkeen tuollaiseen.

Minkä nautinnolla saat sen kivulla synnytät.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohiksena, mutta saako synnytyksessä syödä jotain? Olen kokenut, että minulla on kaikenlaisiin kipuihin aina auttanut vähän sellaiset hyvin ärjyt salmiakit, siis sellaiset missä on paljon sitä salmiakkijauhoa sisällä. Saankohan syödä niitä koko synnytyksen ajan?

Saat, mutta et pysty syömään.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se käytännössä mitään kipua edes ole, mutta naiset ovat niin herkkiä reagoimaan kaikkeen tuollaiseen.

Niinpä niin...

Täällä on näköjään synnytetty ilman kipulääkitystä. Itse sain epin heti kun mahdollista, nukuin tunnin verran. Sain lisäannoksen ja kipua ei juuri tuntunut. Ponnistusvaiheessa sain spinaalin. Tunto ei kokonaan mennyt. Tunsin kovaa painetta mutta en varsinaista kipua. Koin koko homman suht helppona vaikka etukäteen jännitin.

Juurihoitoa vaativa hermokipu hampaassa yhdistettynä päänsärkyyn ja niskahartiakipuun.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut teinistä lähtien paha, vaikeimman asteen endometrioosi, johon on liittynyt kohdun supistuksia ja kramppeja, joissa on oksentanut ja jopa pyörtynyt. Synnytyssupistukset olivat yllätyksekseni ihan sanoja! Eli voinee sanoa, että olin synnyttänyt about kerran kuukaudessa 14 vuoden ajan ennen lapsen saamista. Olin tottunut niin kovaan kipuun, että kätilö ei meinannut uskoa, että varsinaiset supistukset olivat tosiaan alkaneet, kun näytin niin rauhalliselta. Myöskään en meinannut päästä umpisuolen leikkaukseen ajoissa, kun en vaikuttanut tarpeeksi kipuherkältä. Leikkauksen jälkeen sain sisäisen verenvuodon vatsaonteloon ja tulehduksen, mutta en tajunnut mennä lääkäriin moneen päivään, kun luulin jotenkin tottumuksesta kivun kuuluvan asiaan.

Eli joillain on todellakin aika pahat kuukautiskivut. Kaverillani on sama juttu, ollut aina kova endo ja hän synnyti myös ilman kipulääkitustä ja sanoi, että tuntui ihan normaalilta kuukautiskivulta hänelläkin, millaista on ollut aina.

Vähän sama kokemus. Kuukautiskivut ovat olleet aina pahat, ja synnytyskivut olivat vain jonkin verran kovempia, mutta samanlaista tylppää ja polttavaa kipua se oli. Sairaalaan mentiin käymään kun olin jo lähes kokonaan auki koska noudatin puhelimessa saatua ohjetta "no sitten vasta tulet kun et enää kestä kotona, et sinä nyt vielä synnytä kun noin rauhallinen olet".

Oon synnyttänyt ilman kivunlievitystä ja siihen verrattuna puhjennut umpilisäke oli pikkukipu, jonka kanssa kärvistelin liian kauan ja umppari ehti puhjeta... ihmettelin, kun sairaalassa tiputettiin kipulääkettä suoraan suoneen leikkauksen jälkeen. En todellakaan olis tarvinnut! Synnytykseen olisin tarvinnut, mutta en saanut.

Vierailija kirjoitti:

Oon synnyttänyt ilman kivunlievitystä ja siihen verrattuna puhjennut umpilisäke oli pikkukipu, jonka kanssa kärvistelin liian kauan ja umppari ehti puhjeta... ihmettelin, kun sairaalassa tiputettiin kipulääkettä suoraan suoneen leikkauksen jälkeen. En todellakaan olis tarvinnut! Synnytykseen olisin tarvinnut, mutta en saanut.

Ja synnytyskipua kuvailisin siten, että menkkakipu x 100 ja siihen päälle koko alakropan lihaskramppi x 100.

Sappikivut ovat samantyyppiset, tuntuvat vain eri kohdassa. Molemmat koettu 😊

Esimerkiksi luun sahaaminen sattuu aika paljon. Virtsaumpi tilanne tai virtsakivi voi sattua myös julmetusti. Sitävastoin vaikka jalan murskavamma ei välttämättä tunnu niin pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on näköjään synnytetty ilman kipulääkitystä. Itse sain epin heti kun mahdollista, nukuin tunnin verran. Sain lisäannoksen ja kipua ei juuri tuntunut. Ponnistusvaiheessa sain spinaalin. Tunto ei kokonaan mennyt. Tunsin kovaa painetta mutta en varsinaista kipua. Koin koko homman suht helppona vaikka etukäteen jännitin.

Ainakin ennenvanhaan epiduraalipuudutusta tai paracervikaalipuudutusta sai vain jos sairaalassa oli anestelogi vapaana. Arvaappa oliko pienessä kaupunginsairaalassa?

Vierailija kirjoitti:

Minkä nautinnolla saat sen kivulla synnytät.

No ei se saaminen sentään niin nautinnollista ollut. Tunnen monia, joille on ihan yksi kerta tätä kipua riittänyt, vaikka periaatteessa ennen ekan lapsen syntymää oli haaveiltu suurperheistä.