Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisitteko olla lapsia/nuoria jälleen ja asua kotona?
28.01.2018 |
Palaisitteko ajassa taaksepäin jos tarjottaisiin mahdollisuutta? Mun lapsuus oli 1990-luvulla ja tuntuu että silloin asiat oli paremmin.
Kommentit (19)
Juuri tänään mietin tätä! Että kuinka moni palaisi lapsuuteensa jos saisi.
Oma lapsuus oli kans 90-luvulla, enkä ikinä palaisi lapsuudenkotiini. 90-luvulle tekisin kyllä mielelläni aikamatkan.
Elin ulospäin hyvältä näyttävässä alkoholistiperheessä, joten en kaipaa lapsuuteen. Toisaalta, nyt voisin avata suuni ja pyytää apua, minut otettaisiin ehkä huostaan ja saisin paremmat mahdollisuudet monelta kannalta. En silti tiedä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja, en todellakaan!
Kyllä aikuisuuden vapaudessa (ja vastuussa) on puolensa.
80-luvun nuori ja ihan hyvästä perheestä.
En. Tai no, ihan lapsena oli tietysti sinänsä ihanaa kun sai vapaasti leikkiä ulkona kaikki päivät, koulu oli kivaa ja kaikki asiat tunsi niin voimakkaasti, mulla on esim. ikävä sitä tunnetta kun kun oli koulun kevätjuhla, suvivirsi ja sitten alkoi pitkä kesäloma. Samoin esim. joulunodotus ja joulu oli lapsena niin mahtavia. Nykyään taas mikään ei tunnu läheskään samalta eikä mitään odota samalla innolla. Mutta jotain teiniaikoja kotona-asuessa en kyllä kaipaa yhtään, 16-vuotiaana muutto yksin asumaan oli parasta ja niin vapauttavaa.
En todellakaan. En mistään hinnasta. Voin henkisesti mielettömän paljon paremmin nyt kuin silloin.
Haluaisin käydä välillä "turvassa" lapsuudessani. Ei rahahuolia, ei terveyshuolia, koulunkäynti sujui helposti ja oli hauskaa leikkiä kavereiden kanssa kesäiltaisin pihalla.
Elämä tuntuu nykyään niin turvattomalta ja ahdistavalta, etten melkein kestä sitä. Onneksi todellisuutta voi paeta välillä elokuviin, kirjoihin ja musiikkiin.
En kuitenkaan haluaisi palata kokonaan lapsuuteen, olenhan jo kokenut tämän oman vapauden hyvätkin puolet. Toisaalta, jos saisin uuden mahdollisuuden, tekisin monia asioita eri tavoin.
Ikävöin monia lapsuuteni maisemia, rakennuksia, metsiä ja muuta, joka on sittemmin tuhottu uudemman tieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. En missään nimessä. Ihanaa kun on aikuinen ja on oma koti, töitä ja rahaa ja voi tehdä ihan mitä itse haluaa.
Kyllä haluaisin. En siksi, että nykyinen elämä olisi huonoa, vaan siksi, että silloin äitini oli vielä elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. 90-luvulle haikaileva ei taida muistaa sitä syvää lamaa.
Saako mukana viedä hieman elämänkokemusta? Muuten kiusaaminen ja kidutus tapahtuisi vain uudestaan ja mikään ei muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ois silleen mielenkiintoista, jos saisin nykyisen elämänkokemukseni mukaan, niin melkeinpä joo. Korjaisin monta asiaa, miten osaisin niihin suhtautua. Syyttäisin enemmän muita, ja vähemmän itseäni. Elämäni oli myös vauraampaa silloin.
En palaisi ajassa taaksepäin teini-ikääni 90-luvulle, mutta viime aikoina (ehkä osaksi tämän palstan nostalgiaketjujen innoittamana) olen muistellut, miten hienoja piirteitä ja kokemuksia noihin aikoihin liittyi.
Silloin minua hieman ahdisti, kun olin niin paljon kotona vanhempieni ja nuorempien sisarusteni kanssa enkä juossut kaupungilla ja bileissä monien koulukavereitteni tavoin, mutta nyt olen alkanut arvostaa sitä miten omalla tavallaan hauskaa ja turvallista se oli. Neuvoisinkin nyt samanlaisessa tilanteessa olevia ujoja nuoria ottamaan kaiken irti vanhempien ja perheen kanssa olemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan haluaisi! Elämäni onnellisinta aikaa on ollut aikuisuus, kun olen saanut asua yksin. Jos olisin lapsena tiennyt, kuinka mukavaa yksinasuminen on, en olisi malttanut odottaa aikuistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, jos aika noin niin kuin muuten pysähtyisi. Vanhemmilta tosin varmaan palaisi hermot.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, jos aika noin niin kuin muuten pysähtyisi. Vanhemmilta tosin varmaan palaisi hermot.
... ja jos ei tarttis koulussa käydä.
Mun lapsuus ja nuoruus oli aika kauheita skitsofreenikkoisän, loppuunpalaneen ja dissosioivan äidin sekä psykoottisen, itsetuhoisen ja henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisen siskon kanssa, eli en. Parhaisiin kavereihin oon yhteydessä vieläkin, paitsi yhteen, jota olis kyllä mukava nähdä. Olis myös kiva nähdä se 90-luvun katukuva ja miljöö taas.
Lapsuus oli kamalaa aikaa. Aina joku kyttäämässä ja "huolehtimassa". Nyt viiskymppisenä on ihanaa kun ei tarvi välittää mistään paitsi omista haluistaan.
En todellakaan. 10 v yksin asuneena en enää osaisi asua kenenkään kanssa. Näen usein painajaisia siitä että asun yhä kotona. Hyi.
Alue: Aihe vapaa
En!