Ero - mitä teen tavaroille?
Mitä te olette tehneet eron jälkeen näille kamoille?
Sormukset? Annanko miehelle, säästänkö tyttärelle vai vienkö kaniin? Entä muut lahjaksi saadut korut, ei niitä montaa kyllä ole..
Entäpä häämuistot? "Kakun koriste", sellainen isohko puuveistos, jossa mies ja nainen sylikkäin, nimikin on promise eli lupaus. Häävalokuva? Hääpukukin on saatana vielä komerossa..
Kommentit (18)
Hääkuvan ja sormuksen säästäisin, muut tavarat heittäisin roskiin.
Myyt ne mitkä on myytävissä, muut roskiin.
Hääkuva talteen, onhan siinä sentään lastesi isä (?).
Korut on sun, kun olet ne lahjaksi saanut. Hääpuku myyntiin.
Hääpuvun myisin, muut pitäisin. Korut on saatu lahjaksi, joten ne ovat minun, ja aikanaan tyttäreni.
Vierailija kirjoitti:
.. Paljonko häät maksoi?
Jotain kolmisen tonnia. Kuinka?
Älä tee vielä mitään ettei jälkikäteen harmita. Tuollaiset muistot voivat olla lapsellesi arvokkaita vaikka avioliitto eroon päättyikin. Pakkaa kaikki johonkin laatikkoon paikkaan jossa niihin et koko ajan törmää ja unohda ne sinne.
Olen itse säästänyt sormukset tyttärille, saavat sitten aikanaan. Häämekko on vielä kaapissa, mutta se nyt kävisi ihan mistä tahansa mekosta, kun on värillinen jakkupuku. Koruja ei ole montaa ja nekin olen ajatellut lapsille antaa. Ei ole mikään maailman luokan ongelma alkuunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olitte naimisissa?
Neljä vuotta, seitsemän vuotta yhdessä, lapsi kohta 1,5 vuotta.
Kaikkien muiden tavaroiden jako/ottaminen tuntuu helpolta.
Ehkä laitan häämuistot laatikkoon aarteeksi tytölle. Hääpuku olisi pitänyt myydä jo ajat sitten..
Vierailija kirjoitti:
Olen itse säästänyt sormukset tyttärille, saavat sitten aikanaan. Häämekko on vielä kaapissa, mutta se nyt kävisi ihan mistä tahansa mekosta, kun on värillinen jakkupuku. Koruja ei ole montaa ja nekin olen ajatellut lapsille antaa. Ei ole mikään maailman luokan ongelma alkuunkaan.
Ei se varmaan olekaan. Pettymyksen tunteet on vaan niin suuret. Ei meidän pitänyt koskaan erota.
Tuolla näkyy olevan myös kuvakirjoja häistä ja lapsen ekasta vuodesta, appivanhemmat tehneet ja kuorruttaneet ylistyksillä "unelmaparista"..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olitte naimisissa?
Neljä vuotta, seitsemän vuotta yhdessä, lapsi kohta 1,5 vuotta.
Kaikkien muiden tavaroiden jako/ottaminen tuntuu helpolta.
Ehkä laitan häämuistot laatikkoon aarteeksi tytölle. Hääpuku olisi pitänyt myydä jo ajat sitten..
Miksi kaikki kesti noin lyhyen aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olitte naimisissa?
Neljä vuotta, seitsemän vuotta yhdessä, lapsi kohta 1,5 vuotta.
Kaikkien muiden tavaroiden jako/ottaminen tuntuu helpolta.
Ehkä laitan häämuistot laatikkoon aarteeksi tytölle. Hääpuku olisi pitänyt myydä jo ajat sitten..
Miksi kaikki kesti noin lyhyen aikaa?
En tiedä. Mies sanoo, että "kipinä kadoksissa", muttei tiedä, mitä asialle tehdä. Terapiaan ei tule, olen käynyt yksin. Ei puhu kunnolla, kaikki vastaukset "en tiedä". Minä olen yrittänyt muuttaa itseäni, järjestellyt yhteistä aikaa, tarjota vapaa-aikaa, rohkaissut etsimään uusia harrastuksia, ettei hoitaisi työstressiä alkoholilla. Jää siis töitten jälkeen kavereiden kanssa jonnekin, ei ilmoittele. Juuri oli kolme yötä poissa, vaikka lupasi parantaa tapansa.
Minä en jaksa enää odottaa, josko kesäloma tai työpaikan vaihdos muuttaisi miehen mielialan. En voi yksin taistella, jos toinen ei tule yhtään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olitte naimisissa?
Neljä vuotta, seitsemän vuotta yhdessä, lapsi kohta 1,5 vuotta.
Kaikkien muiden tavaroiden jako/ottaminen tuntuu helpolta.
Ehkä laitan häämuistot laatikkoon aarteeksi tytölle. Hääpuku olisi pitänyt myydä jo ajat sitten..
Miksi kaikki kesti noin lyhyen aikaa?
En tiedä. Mies sanoo, että "kipinä kadoksissa", muttei tiedä, mitä asialle tehdä. Terapiaan ei tule, olen käynyt yksin. Ei puhu kunnolla, kaikki vastaukset "en tiedä". Minä olen yrittänyt muuttaa itseäni, järjestellyt yhteistä aikaa, tarjota vapaa-aikaa, rohkaissut etsimään uusia harrastuksia, ettei hoitaisi työstressiä alkoholilla. Jää siis töitten jälkeen kavereiden kanssa jonnekin, ei ilmoittele. Juuri oli kolme yötä poissa, vaikka lupasi parantaa tapansa.
Minä en jaksa enää odottaa, josko kesäloma tai työpaikan vaihdos muuttaisi miehen mielialan. En voi yksin taistella, jos toinen ei tule yhtään vastaan.
Olen kovin pahoillani mutta miehellä on uusi. Kokemus on opettanut että miehet lähtevät avioliitosta oma-aloitteisesti vain jos uusi on jo katsottuna. Siksi ei kiinnosta terapiat, ei kerro mitään, eikä lähde mukaan fiksaamaan suhdetta.
Itse säästin sormuksen ja kuvat yms lapselle. Itse en vielä vuosien jälkeenkään tahdo nähdä niitä. Johonkin laatikkoon jemmaan, ettei tarvitse katsella.
Mieheltä lahjaksi saatujen korujen käyttämistä jatkoin, olinhan valinnut useimmat ja tykkään niistä. Puku... en tahtoisi nähdä sitäkään.
Et kysynyt tätä, mutta kuulostaa minustakin valitettavasti siltä, että miehellä on joku muu katsottuna. Muuten syy kuulostaa epämääräiseltä. Haluttomuus lähteä terapiaan kertoo ettei halua parantaa tilannetta ole. Sanon kun meillä on ollut liki samanlainen tilanne :(
Miksi lahjaksi saadut korut pitäisi hävittää? Mä ainakin iloisesti käytän eksän mulle ostamia koruja. Luulenpa, että hänkin käyttää minun hänelle ostamiani lahjoja edelleen.
Haaksirikkouduin paattini kanssa autiolle saarelle...