Mies sanoo jo suhteen alussa ettei aio tulla synnytykseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ei ole mikään pikku ajanviete, jossa lapsi käydään pullauttamassa ulos. Se on erittäin iso tapahtuma, henkisesti ja fyysisesti, joka kestää parhaimmillaan useita päiviä. Sinä aikana kaikki muut asiat hälvenevät taka-alalle ja mieli on keskittyneenä vain tähän hetkeen, omaan jaksamiseen ja lapsen terveyteen. Synnytyksen aikana konkretisoituu kaikki 9 kuukauden odotus ja naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Ensisynnyttäjän elämä mullistuu kertaheitolla, kotoa lähtiessä oltiin kahdestaan, nyt yht'äkkiä meitä onkin kolme. Äiti tarvitsee tähän tukea ja kannustusta, sillä häntä se koskettaa suuremmin. Henkinen puoli koskettaa toki isääkin. Rakastava puoliso haluaa tukea kumppaniaan tällaisessa tapahtumassa, puhumattakaan siitä, että synnytys on erittäin rankka voimanponnistus. Itse olisin loukkaantunut verisesti, jos lapseni isä ei olisi tullut mukaan synnytykseen. Hänelle se oli itsestään selvää, olihan lapsi hänenkin, hän halusi jakaa lapsensa syntymähetken kanssani ja olla mukana poikansa elämässä ensisekunnista lähtien. Mies, synnytyksessä ei ole kyse sinusta eikä sinun haluistasi, vaan naisesta ja hyvä puoliso tukee toista tällaisessa asiassa!

Kertokaapa yksi hyvä syy miehet, miksi ette olisi mukana synnytyksessä?

Ensinnäkin koska ei ole millään muotoa "kaunis" tapahtuma. Toisekseen mies ei voi siinä juuri mitään auttaa. Miksi siis olla paikalla?

Voisitko perustella, miksi ei ole millään muotoa kaunis tapahtuma? Yleensä vanhemmat kyllä ovat liikuttuneita, kun lapsi saapuu maailmaan.

Miten niin mies ei voi auttaa? Mun mies ainakin auttoi monella tavalla. 

Oletko ikinä nähnyt synnytystä? Joo onhan se lapsi kaunis kun se on ULKONA. Harva isä itkee ilosta nähdessään vauvan olevan tulossa vaimonsa pimpsasta. Se on kaikkea muuta kuin kaunista. Kuten joku mainitsi: 1. Veri 2.venytys 3.muut eritteet (esim. Uloste)

Paikalla on hoitohenkilökunta joka äitiä auttaa ja tietää mitä tekee.

Eli sinäkin kuulut näihin ihmisiin, jotka kuvittelevat, että isän rooli synnytyksessä on istua tuijottamassa vaimon alapäätä? Kuule, ei ole. Usein miehiä jopa opastetaan olemaan kurkkimatta sinne, kun miehiä usein alkaa veren näkeminen pyörryttää. 

En ikävä kyllä kuuli heihin. Turha väittää sitä tapahtumaa kauniiksi kun se ei se sitä ole. Lapsi on kaunis ollessaan sylissä. Nainenkaan ei ole kauniimmillaan kun on puskemassa lasta pihalle. Olen ollut mukana siskoni synnytyksessä ei koko tilanne ollut mitenkään "kaunis". Ymmärrän hyvin miksi isät eivät halua sitä kokea. Nytkin olin mukana koska isä ei halunnut ja olen ammatiltani hoitaja.

Toivottavasti sinussa oli kyllin naista kertomaan siskollesi, kuinka rumana pidit hänen synnytystään verineen ja venytyksineen. Näin hän voi ensi kerralla ottaa mukaan vaikka doulan.

Kerroin kyllä. Puhumme suoraan toisilleen asiat. Hän ei loukkaantunut. Hänellä on lapsiluku täynnä. Niin ei tarvi enää synnytykseen ketään varsinkaan tuntematonta

ihmistä. Olisi voinut ottaa doulan mutta mieluummin sisko kuin outo ihminen. 👌

Yleensä kai sentään hoitajana olo koulii suhtautumaan neutraalisti vereen, eritteisiin, haavoihin jne., muttei sekään vissiin kaikilla toimi. Olen lukenut, kuinka joillain on jäänyt avohaavaan jotain vierasesineitä, kun ei heikkohermoinen hoitsu ole kärsinyt sitä kunnolla puhdistaa.

No, joku ainakin prinsessamiehiä ymmärtää.

Olen kyllä tottunut vereen ja eritteisiin. Se ei vaikuttanut mitenkään siihen, että en pidä synnytystä mitenkään kauniina tapahtumana. Olen joutunut katsomaan jo koulutuksessa synnytys videoita yhtä järkkyjä. Lapset ovat kauniita kun ovat viimein ulkona. Onneks on äijä naisia jotka kykenee synnyttää yksin ilman sitä doulaa ja "prinsessamiestä" jota ei saatu pakottamalla siihen tilanteeseen. Itsekästä viedä toinen siihen tilanteeseen mihin ei halua.

Eikä siskonikaan mies ole mitenkään vähemmän isä vaikka ei halunnutkaan olla synnytyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä on ylipäänsä lähtöisin että miehen ”pitää”olla synnytyksessä?

Jos lapsi kerran on ”osa naisen ruumista” ja hän saa yksin päättää esim abortista, saa hän myös synnyttää yksin.

Naurettavaa tuollainen kädenpitely!

Oletko itse synnyttänyt? Jos et, et oikein taida tietää, mitä olet leimaamassa naurettavaksi.

Suurin osa isistä haluaa synnytykseen. Kyseessä on siis OIKEUS olla mukana synnytyksessä. Toiseksi. Synnytys on sellainen juttu, että siinä tarvitsee tukea. Jos nyt ajatellaan ihmisen historiaa, niin suurimmassa osassa kulttuureista synnytys ei ole tapahtunut yksin. Nykyään eletään tiukassa ydinperhemallissa, joten monellekaan ei olisi luontevaa, että synnytyksessä olisi läsnä vaikkapa synnyttäjän äiti tai sisarus.

Toivottavasti tässä on sinulle jotain ajattelemisen aihetta, jos ajattelu onnistuu noin tuohtuneena.

Nimenomaan OIKEUS ei VELVOLLISUUS.

Sano sille, ettei sitten tarvitse olla mukana hedelmöityksessäkään.

Meillä kolme lasta, olen ajanut äijän pois sairaalahuoneesta joka kerta. Minkä takia se olis siinä kun ei kuitenkaan pysty tekemään muuta kuin ärsyttään. Tulkoon sitten käymään kun kaikki on ohi.

Jennikö se siä? Sale todennut olevansa vaalivalvojaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku random-leikkaus on vähän eri asia kuin yhteisen ja (toivottavasti) toivotun ja odotetun lapsen syntymä. Kaikki isät, joiden kanssa olen jutellut ja jotka ovat olleet synnytyksessä mukana, ovat sanoneet, kuinka hieno kokemus se on ollut. Todennäköisesti miehen mieli saattaa muuttua, kun tilanne tulee ajankohtaiseksi ja synnytys lähestyy. Mutta mikäli mieli ei muutu, saattaa olla, että ei sitten muutenkaan paljoa kiinnosta olla lapsen elämässä mukana..

Jaa? Mun isä ei ollut kenenkään meistä syntyessä mukana, odotteli ulkopuolella. Silti on ollut mukana kasvatuksesssamme ja ollut hyvä isä. Isämme ei kestä nähdä verta ollenkaan, ei pysty edes leikkaus ohjelmia katsomaan ilman että tulee paha olo.

Ensisynnyttäjällä avautumisvaihe voi kestää helposti vuorokauden ja ponnistusvaihe mennä kymmenessä minuutissa ohi. Eikö äitisi tosiaan kaivannut seuraa, siellähän voi joutua olemaan tuntikausia yksin?

Ei mun äiti isää sinne itse synnytekseen halunnut kun tiesi ettei isä halua nähdä verta.. ja sekös on hyvä jos mies pyörtyy tms sinne saliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku random-leikkaus on vähän eri asia kuin yhteisen ja (toivottavasti) toivotun ja odotetun lapsen syntymä. Kaikki isät, joiden kanssa olen jutellut ja jotka ovat olleet synnytyksessä mukana, ovat sanoneet, kuinka hieno kokemus se on ollut. Todennäköisesti miehen mieli saattaa muuttua, kun tilanne tulee ajankohtaiseksi ja synnytys lähestyy. Mutta mikäli mieli ei muutu, saattaa olla, että ei sitten muutenkaan paljoa kiinnosta olla lapsen elämässä mukana..

Jaa? Mun isä ei ollut kenenkään meistä syntyessä mukana, odotteli ulkopuolella. Silti on ollut mukana kasvatuksesssamme ja ollut hyvä isä. Isämme ei kestä nähdä verta ollenkaan, ei pysty edes leikkaus ohjelmia katsomaan ilman että tulee paha olo.

Ensisynnyttäjällä avautumisvaihe voi kestää helposti vuorokauden ja ponnistusvaihe mennä kymmenessä minuutissa ohi. Eikö äitisi tosiaan kaivannut seuraa, siellähän voi joutua olemaan tuntikausia yksin?

Ei mun äiti isää sinne itse synnytekseen halunnut kun tiesi ettei isä halua nähdä verta.. ja sekös on hyvä jos mies pyörtyy tms sinne saliin?

Äh.. siis synnytykseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ei ole mikään pikku ajanviete, jossa lapsi käydään pullauttamassa ulos. Se on erittäin iso tapahtuma, henkisesti ja fyysisesti, joka kestää parhaimmillaan useita päiviä. Sinä aikana kaikki muut asiat hälvenevät taka-alalle ja mieli on keskittyneenä vain tähän hetkeen, omaan jaksamiseen ja lapsen terveyteen. Synnytyksen aikana konkretisoituu kaikki 9 kuukauden odotus ja naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Ensisynnyttäjän elämä mullistuu kertaheitolla, kotoa lähtiessä oltiin kahdestaan, nyt yht'äkkiä meitä onkin kolme. Äiti tarvitsee tähän tukea ja kannustusta, sillä häntä se koskettaa suuremmin. Henkinen puoli koskettaa toki isääkin. Rakastava puoliso haluaa tukea kumppaniaan tällaisessa tapahtumassa, puhumattakaan siitä, että synnytys on erittäin rankka voimanponnistus. Itse olisin loukkaantunut verisesti, jos lapseni isä ei olisi tullut mukaan synnytykseen. Hänelle se oli itsestään selvää, olihan lapsi hänenkin, hän halusi jakaa lapsensa syntymähetken kanssani ja olla mukana poikansa elämässä ensisekunnista lähtien. Mies, synnytyksessä ei ole kyse sinusta eikä sinun haluistasi, vaan naisesta ja hyvä puoliso tukee toista tällaisessa asiassa!

Kertokaapa yksi hyvä syy miehet, miksi ette olisi mukana synnytyksessä?

Ensinnäkin koska ei ole millään muotoa "kaunis" tapahtuma. Toisekseen mies ei voi siinä juuri mitään auttaa. Miksi siis olla paikalla?

Voisitko perustella, miksi ei ole millään muotoa kaunis tapahtuma? Yleensä vanhemmat kyllä ovat liikuttuneita, kun lapsi saapuu maailmaan.

Miten niin mies ei voi auttaa? Mun mies ainakin auttoi monella tavalla. 

Oletko ikinä nähnyt synnytystä? Joo onhan se lapsi kaunis kun se on ULKONA. Harva isä itkee ilosta nähdessään vauvan olevan tulossa vaimonsa pimpsasta. Se on kaikkea muuta kuin kaunista. Kuten joku mainitsi: 1. Veri 2.venytys 3.muut eritteet (esim. Uloste)

Paikalla on hoitohenkilökunta joka äitiä auttaa ja tietää mitä tekee.

Eli sinäkin kuulut näihin ihmisiin, jotka kuvittelevat, että isän rooli synnytyksessä on istua tuijottamassa vaimon alapäätä? Kuule, ei ole. Usein miehiä jopa opastetaan olemaan kurkkimatta sinne, kun miehiä usein alkaa veren näkeminen pyörryttää. 

En ikävä kyllä kuuli heihin. Turha väittää sitä tapahtumaa kauniiksi kun se ei se sitä ole. Lapsi on kaunis ollessaan sylissä. Nainenkaan ei ole kauniimmillaan kun on puskemassa lasta pihalle. Olen ollut mukana siskoni synnytyksessä ei koko tilanne ollut mitenkään "kaunis". Ymmärrän hyvin miksi isät eivät halua sitä kokea. Nytkin olin mukana koska isä ei halunnut ja olen ammatiltani hoitaja.

Toivottavasti sinussa oli kyllin naista kertomaan siskollesi, kuinka rumana pidit hänen synnytystään verineen ja venytyksineen. Näin hän voi ensi kerralla ottaa mukaan vaikka doulan.

Kerroin kyllä. Puhumme suoraan toisilleen asiat. Hän ei loukkaantunut. Hänellä on lapsiluku täynnä. Niin ei tarvi enää synnytykseen ketään varsinkaan tuntematonta

ihmistä. Olisi voinut ottaa doulan mutta mieluummin sisko kuin outo ihminen. 👌

Yleensä kai sentään hoitajana olo koulii suhtautumaan neutraalisti vereen, eritteisiin, haavoihin jne., muttei sekään vissiin kaikilla toimi. Olen lukenut, kuinka joillain on jäänyt avohaavaan jotain vierasesineitä, kun ei heikkohermoinen hoitsu ole kärsinyt sitä kunnolla puhdistaa.

No, joku ainakin prinsessamiehiä ymmärtää.

Olen kyllä tottunut vereen ja eritteisiin. Se ei vaikuttanut mitenkään siihen, että en pidä synnytystä mitenkään kauniina tapahtumana. Olen joutunut katsomaan jo koulutuksessa synnytys videoita yhtä järkkyjä. Lapset ovat kauniita kun ovat viimein ulkona. Onneks on äijä naisia jotka kykenee synnyttää yksin ilman sitä doulaa ja "prinsessamiestä" jota ei saatu pakottamalla siihen tilanteeseen. Itsekästä viedä toinen siihen tilanteeseen mihin ei halua.

Eikä siskonikaan mies ole mitenkään vähemmän isä vaikka ei halunnutkaan olla synnytyksessä.

Joo, ei kaunista, mutta että järkkyä? Huh, tommoset meitä hoitaa. Juu, nainen joutuu kyllä monessa perheessä "pitämään housuja", kun neitimiehiä kaikki ällöttää. Miten niin itsekästä viedä paikkaan, "johon ei halunnut"? Jos ei halua synnärille, on varminta pitää pöksyt jalassa!

Vaikka kuinka olisi reipas synnyttäjä, niin kyllähän siinä jakkaralla saa paremman asennon, jos mies antaa vähän tukea.