Mies sanoo jo suhteen alussa ettei aio tulla synnytykseen

Ei varmaan vaihda vaippoja tai hoida muutenkaan vauvaa, koska sehän on akkojen hommaa...

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ei ole mikään pikku ajanviete, jossa lapsi käydään pullauttamassa ulos. Se on erittäin iso tapahtuma, henkisesti ja fyysisesti, joka kestää parhaimmillaan useita päiviä. Sinä aikana kaikki muut asiat hälvenevät taka-alalle ja mieli on keskittyneenä vain tähän hetkeen, omaan jaksamiseen ja lapsen terveyteen. Synnytyksen aikana konkretisoituu kaikki 9 kuukauden odotus ja naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Ensisynnyttäjän elämä mullistuu kertaheitolla, kotoa lähtiessä oltiin kahdestaan, nyt yht'äkkiä meitä onkin kolme. Äiti tarvitsee tähän tukea ja kannustusta, sillä häntä se koskettaa suuremmin. Henkinen puoli koskettaa toki isääkin. Rakastava puoliso haluaa tukea kumppaniaan tällaisessa tapahtumassa, puhumattakaan siitä, että synnytys on erittäin rankka voimanponnistus. Itse olisin loukkaantunut verisesti, jos lapseni isä ei olisi tullut mukaan synnytykseen. Hänelle se oli itsestään selvää, olihan lapsi hänenkin, hän halusi jakaa lapsensa syntymähetken kanssani ja olla mukana poikansa elämässä ensisekunnista lähtien. Mies, synnytyksessä ei ole kyse sinusta eikä sinun haluistasi, vaan naisesta ja hyvä puoliso tukee toista tällaisessa asiassa!

Kertokaapa yksi hyvä syy miehet, miksi ette olisi mukana synnytyksessä?

Ensinnäkin koska ei ole millään muotoa "kaunis" tapahtuma. Toisekseen mies ei voi siinä juuri mitään auttaa. Miksi siis olla paikalla?

Olin mukana synnytyksessä, koska vaimo näin oletti/halusi. Tiedän ettei naiselle kannata monissakaan asioissa kertoa todellista mielipidettään. Synnytyksessä mukana oleminen oli tylsää kuten olin olettanutkin.

Muistakaa laittaa tinderiin " jos haluat kanssani lapsia, olet mukana synnytyksessä" voi muutama tykkäys ja Match tulla vähemmän. Ei minunkaan isäni ollut mukana synnytyksessä. Ihan yhtä paljon on minun hoitoon osallistunut kuin muidenkin isät jotka olivat hakemassa traumoja synnytyksessä. Mitä olen kuullut jälkikäteen niin yksikään ei pitänyt siitä.

Kertoko heti jo ekoilla treffeillä?

Mun mies ei ollut mukana yhdessäkään synnytyksessä enkä häntä sinne ruinannutkaan mukaan. Itse en näe mitään syytä mukana olemiseen, koska eihän siellä yksin olla sillä hetkellä, kun lapsi syntyy. Halusinkin olla yksin ne hetket, jotka sain. Olisi varmaan ollut aika ilkeää miestä kohtaan lähettää hänet pois viereltä, jos hän olisi "auttamaan" tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ei ole mikään pikku ajanviete, jossa lapsi käydään pullauttamassa ulos. Se on erittäin iso tapahtuma, henkisesti ja fyysisesti, joka kestää parhaimmillaan useita päiviä. Sinä aikana kaikki muut asiat hälvenevät taka-alalle ja mieli on keskittyneenä vain tähän hetkeen, omaan jaksamiseen ja lapsen terveyteen. Synnytyksen aikana konkretisoituu kaikki 9 kuukauden odotus ja naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Ensisynnyttäjän elämä mullistuu kertaheitolla, kotoa lähtiessä oltiin kahdestaan, nyt yht'äkkiä meitä onkin kolme. Äiti tarvitsee tähän tukea ja kannustusta, sillä häntä se koskettaa suuremmin. Henkinen puoli koskettaa toki isääkin. Rakastava puoliso haluaa tukea kumppaniaan tällaisessa tapahtumassa, puhumattakaan siitä, että synnytys on erittäin rankka voimanponnistus. Itse olisin loukkaantunut verisesti, jos lapseni isä ei olisi tullut mukaan synnytykseen. Hänelle se oli itsestään selvää, olihan lapsi hänenkin, hän halusi jakaa lapsensa syntymähetken kanssani ja olla mukana poikansa elämässä ensisekunnista lähtien. Mies, synnytyksessä ei ole kyse sinusta eikä sinun haluistasi, vaan naisesta ja hyvä puoliso tukee toista tällaisessa asiassa!

Kertokaapa yksi hyvä syy miehet, miksi ette olisi mukana synnytyksessä?

Ensinnäkin koska ei ole millään muotoa "kaunis" tapahtuma. Toisekseen mies ei voi siinä juuri mitään auttaa. Miksi siis olla paikalla?

Mistä tiedät, että mies ei voi juuri mitään auttaa? Omasta miehestä oli paljon apua, siis todella paljon. Käynnistetty synnytys vei minut liki tajuttomaksi, en tajunnut mistään mitään. Olisin siitä huolimatta joutunut olemaan pitkiä aikoja yksin, kun sinä yönä syntyi paljon lapsia. En olisi pärjännyt ilman miestä.

Sinulle on ilmeisesti termi "olla toisen tukena" vieras. Miksi olla sitten missään toisen tukena? Ai äitisi on kuolemassa, mitä sitten, minä lähden kavareiden kanssa mökille, kun mitä minä pystyn tekemään. Ai sulla on influenssa, en minä pysty sinuasi parantamaan, minä lähden lomareissulle. Ai jouduit sairaalaan ja leikkaukseen, mitä minä sinne tulen sinua katsomaan, kun en voi tehdä siellä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ei ole mikään pikku ajanviete, jossa lapsi käydään pullauttamassa ulos. Se on erittäin iso tapahtuma, henkisesti ja fyysisesti, joka kestää parhaimmillaan useita päiviä. Sinä aikana kaikki muut asiat hälvenevät taka-alalle ja mieli on keskittyneenä vain tähän hetkeen, omaan jaksamiseen ja lapsen terveyteen. Synnytyksen aikana konkretisoituu kaikki 9 kuukauden odotus ja naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Ensisynnyttäjän elämä mullistuu kertaheitolla, kotoa lähtiessä oltiin kahdestaan, nyt yht'äkkiä meitä onkin kolme. Äiti tarvitsee tähän tukea ja kannustusta, sillä häntä se koskettaa suuremmin. Henkinen puoli koskettaa toki isääkin. Rakastava puoliso haluaa tukea kumppaniaan tällaisessa tapahtumassa, puhumattakaan siitä, että synnytys on erittäin rankka voimanponnistus. Itse olisin loukkaantunut verisesti, jos lapseni isä ei olisi tullut mukaan synnytykseen. Hänelle se oli itsestään selvää, olihan lapsi hänenkin, hän halusi jakaa lapsensa syntymähetken kanssani ja olla mukana poikansa elämässä ensisekunnista lähtien. Mies, synnytyksessä ei ole kyse sinusta eikä sinun haluistasi, vaan naisesta ja hyvä puoliso tukee toista tällaisessa asiassa!

Kertokaapa yksi hyvä syy miehet, miksi ette olisi mukana synnytyksessä?

Ensinnäkin koska ei ole millään muotoa "kaunis" tapahtuma. Toisekseen mies ei voi siinä juuri mitään auttaa. Miksi siis olla paikalla?

Mies auttaa henkisesti olemalla paikalla. Jotkut asiat on vain kivempi kohdata yhdessä kuin yksin. Vai etkö ole koskaan tarvinnut henkistä tukea missään asiassa? Ja ei sinne alapäähän tarvitse katsella, ei miehestä siellä mitään hyötyä olekaan. Kun pysyttelee pääpuolessa ei tarvitse katsella itse tapahtumaa, vaan voi vaikka silitellä hiuksia ja pitää kädestä.

Siellä on ammatti-ihmiset hoitamassa homman. En halunnut olla näkemässä eritteitä ja sitä venytystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ei ole mikään pikku ajanviete, jossa lapsi käydään pullauttamassa ulos. Se on erittäin iso tapahtuma, henkisesti ja fyysisesti, joka kestää parhaimmillaan useita päiviä. Sinä aikana kaikki muut asiat hälvenevät taka-alalle ja mieli on keskittyneenä vain tähän hetkeen, omaan jaksamiseen ja lapsen terveyteen. Synnytyksen aikana konkretisoituu kaikki 9 kuukauden odotus ja naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Ensisynnyttäjän elämä mullistuu kertaheitolla, kotoa lähtiessä oltiin kahdestaan, nyt yht'äkkiä meitä onkin kolme. Äiti tarvitsee tähän tukea ja kannustusta, sillä häntä se koskettaa suuremmin. Henkinen puoli koskettaa toki isääkin. Rakastava puoliso haluaa tukea kumppaniaan tällaisessa tapahtumassa, puhumattakaan siitä, että synnytys on erittäin rankka voimanponnistus. Itse olisin loukkaantunut verisesti, jos lapseni isä ei olisi tullut mukaan synnytykseen. Hänelle se oli itsestään selvää, olihan lapsi hänenkin, hän halusi jakaa lapsensa syntymähetken kanssani ja olla mukana poikansa elämässä ensisekunnista lähtien. Mies, synnytyksessä ei ole kyse sinusta eikä sinun haluistasi, vaan naisesta ja hyvä puoliso tukee toista tällaisessa asiassa!

Kertokaapa yksi hyvä syy miehet, miksi ette olisi mukana synnytyksessä?

Ensinnäkin koska ei ole millään muotoa "kaunis" tapahtuma. Toisekseen mies ei voi siinä juuri mitään auttaa. Miksi siis olla paikalla?

Voisitko perustella, miksi ei ole millään muotoa kaunis tapahtuma? Yleensä vanhemmat kyllä ovat liikuttuneita, kun lapsi saapuu maailmaan.

Miten niin mies ei voi auttaa? Mun mies ainakin auttoi monella tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Siellä on ammatti-ihmiset hoitamassa homman. En halunnut olla näkemässä eritteitä ja sitä venytystä.

Eikö sulle tullut mieleen, ettei ole pakko tuijottaa sinne alapäähän?

Vierailija kirjoitti:

Olin mukana synnytyksessä, koska vaimo näin oletti/halusi. Tiedän ettei naiselle kannata monissakaan asioissa kertoa todellista mielipidettään. Synnytyksessä mukana oleminen oli tylsää kuten olin olettanutkin.

Joo, ihan yhtä tylsää kuin olla kuolevan puolison vuoteen vierellä. Kyllähän nyt jokainen osaa itse kuolla, ei siinä ketään tarvita pitämään kädestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku random-leikkaus on vähän eri asia kuin yhteisen ja (toivottavasti) toivotun ja odotetun lapsen syntymä. Kaikki isät, joiden kanssa olen jutellut ja jotka ovat olleet synnytyksessä mukana, ovat sanoneet, kuinka hieno kokemus se on ollut. Todennäköisesti miehen mieli saattaa muuttua, kun tilanne tulee ajankohtaiseksi ja synnytys lähestyy. Mutta mikäli mieli ei muutu, saattaa olla, että ei sitten muutenkaan paljoa kiinnosta olla lapsen elämässä mukana..

Jaa? Mun isä ei ollut kenenkään meistä syntyessä mukana, odotteli ulkopuolella. Silti on ollut mukana kasvatuksesssamme ja ollut hyvä isä. Isämme ei kestä nähdä verta ollenkaan, ei pysty edes leikkaus ohjelmia katsomaan ilman että tulee paha olo.

Ensisynnyttäjällä avautumisvaihe voi kestää helposti vuorokauden ja ponnistusvaihe mennä kymmenessä minuutissa ohi. Eikö äitisi tosiaan kaivannut seuraa, siellähän voi joutua olemaan tuntikausia yksin?

Vierailija kirjoitti:

Olin mukana synnytyksessä, koska vaimo näin oletti/halusi. Tiedän ettei naiselle kannata monissakaan asioissa kertoa todellista mielipidettään. Synnytyksessä mukana oleminen oli tylsää kuten olin olettanutkin.

Tylsillä ihmisillä on tylsää, näin se vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin mukana synnytyksessä, koska vaimo näin oletti/halusi. Tiedän ettei naiselle kannata monissakaan asioissa kertoa todellista mielipidettään. Synnytyksessä mukana oleminen oli tylsää kuten olin olettanutkin.

Tylsillä ihmisillä on tylsää, näin se vain on.

Niinpä. Siellä ei tainnut tulevalle iskälle olla mitään viihdykettä. Ei olutta, ei urheilua, ei pornoa.

No olin minä siellä, mutta en suostunut katsomaan toosaa enkä leikkelemään mitään. Jälkeenpäin kuultuna sekin oli kuulemma jo kauhian tärkeää ja hieano asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ei ole mikään pikku ajanviete, jossa lapsi käydään pullauttamassa ulos. Se on erittäin iso tapahtuma, henkisesti ja fyysisesti, joka kestää parhaimmillaan useita päiviä. Sinä aikana kaikki muut asiat hälvenevät taka-alalle ja mieli on keskittyneenä vain tähän hetkeen, omaan jaksamiseen ja lapsen terveyteen. Synnytyksen aikana konkretisoituu kaikki 9 kuukauden odotus ja naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Ensisynnyttäjän elämä mullistuu kertaheitolla, kotoa lähtiessä oltiin kahdestaan, nyt yht'äkkiä meitä onkin kolme. Äiti tarvitsee tähän tukea ja kannustusta, sillä häntä se koskettaa suuremmin. Henkinen puoli koskettaa toki isääkin. Rakastava puoliso haluaa tukea kumppaniaan tällaisessa tapahtumassa, puhumattakaan siitä, että synnytys on erittäin rankka voimanponnistus. Itse olisin loukkaantunut verisesti, jos lapseni isä ei olisi tullut mukaan synnytykseen. Hänelle se oli itsestään selvää, olihan lapsi hänenkin, hän halusi jakaa lapsensa syntymähetken kanssani ja olla mukana poikansa elämässä ensisekunnista lähtien. Mies, synnytyksessä ei ole kyse sinusta eikä sinun haluistasi, vaan naisesta ja hyvä puoliso tukee toista tällaisessa asiassa!

Kertokaapa yksi hyvä syy miehet, miksi ette olisi mukana synnytyksessä?

Ensinnäkin koska ei ole millään muotoa "kaunis" tapahtuma. Toisekseen mies ei voi siinä juuri mitään auttaa. Miksi siis olla paikalla?

Voisitko perustella, miksi ei ole millään muotoa kaunis tapahtuma? Yleensä vanhemmat kyllä ovat liikuttuneita, kun lapsi saapuu maailmaan.

Miten niin mies ei voi auttaa? Mun mies ainakin auttoi monella tavalla. 

Oletko ikinä nähnyt synnytystä? Joo onhan se lapsi kaunis kun se on ULKONA. Harva isä itkee ilosta nähdessään vauvan olevan tulossa vaimonsa pimpsasta. Se on kaikkea muuta kuin kaunista. Kuten joku mainitsi: 1. Veri 2.venytys 3.muut eritteet (esim. Uloste)

Paikalla on hoitohenkilökunta joka äitiä auttaa ja tietää mitä tekee.

Mies minun makuuni. Haluan lapsia mutten halua ketään mukaan synnytyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ei ole mikään pikku ajanviete, jossa lapsi käydään pullauttamassa ulos. Se on erittäin iso tapahtuma, henkisesti ja fyysisesti, joka kestää parhaimmillaan useita päiviä. Sinä aikana kaikki muut asiat hälvenevät taka-alalle ja mieli on keskittyneenä vain tähän hetkeen, omaan jaksamiseen ja lapsen terveyteen. Synnytyksen aikana konkretisoituu kaikki 9 kuukauden odotus ja naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Ensisynnyttäjän elämä mullistuu kertaheitolla, kotoa lähtiessä oltiin kahdestaan, nyt yht'äkkiä meitä onkin kolme. Äiti tarvitsee tähän tukea ja kannustusta, sillä häntä se koskettaa suuremmin. Henkinen puoli koskettaa toki isääkin. Rakastava puoliso haluaa tukea kumppaniaan tällaisessa tapahtumassa, puhumattakaan siitä, että synnytys on erittäin rankka voimanponnistus. Itse olisin loukkaantunut verisesti, jos lapseni isä ei olisi tullut mukaan synnytykseen. Hänelle se oli itsestään selvää, olihan lapsi hänenkin, hän halusi jakaa lapsensa syntymähetken kanssani ja olla mukana poikansa elämässä ensisekunnista lähtien. Mies, synnytyksessä ei ole kyse sinusta eikä sinun haluistasi, vaan naisesta ja hyvä puoliso tukee toista tällaisessa asiassa!

Kertokaapa yksi hyvä syy miehet, miksi ette olisi mukana synnytyksessä?

Ensinnäkin koska ei ole millään muotoa "kaunis" tapahtuma. Toisekseen mies ei voi siinä juuri mitään auttaa. Miksi siis olla paikalla?

Voisitko perustella, miksi ei ole millään muotoa kaunis tapahtuma? Yleensä vanhemmat kyllä ovat liikuttuneita, kun lapsi saapuu maailmaan.

Miten niin mies ei voi auttaa? Mun mies ainakin auttoi monella tavalla. 

Oletko ikinä nähnyt synnytystä? Joo onhan se lapsi kaunis kun se on ULKONA. Harva isä itkee ilosta nähdessään vauvan olevan tulossa vaimonsa pimpsasta. Se on kaikkea muuta kuin kaunista. Kuten joku mainitsi: 1. Veri 2.venytys 3.muut eritteet (esim. Uloste)

Paikalla on hoitohenkilökunta joka äitiä auttaa ja tietää mitä tekee.

Eli sinäkin kuulut näihin ihmisiin, jotka kuvittelevat, että isän rooli synnytyksessä on istua tuijottamassa vaimon alapäätä? Kuule, ei ole. Usein miehiä jopa opastetaan olemaan kurkkimatta sinne, kun miehiä usein alkaa veren näkeminen pyörryttää. 

Vierailija kirjoitti:

No olin minä siellä, mutta en suostunut katsomaan toosaa enkä leikkelemään mitään. Jälkeenpäin kuultuna sekin oli kuulemma jo kauhian tärkeää ja hieano asia.

Käskikö sinua joku tekemään niin?