Jos ihmiset tietäisivät, millaista perhe-elämä on, he eivät hankkisi lapsia
Tietämättömyys on se, joka ajaa perheellisyyteen. Kultaiset kuvitelmat.
Kommentit (34)
Lapset on kivoja. Kyl mä tykkään.
No mulla on yksi lapsi ja haluaisin kyllä lisääkin. Eli en ole tietämätön :) Eikä sitä tarvitse kenenkään toisen ihmetellä, että mitä minä teen. Jokainen voi keskittyä siihen, mitä itse tekee :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt useimmat on kasvaneet perheissä ja tietävät millaista perhe-elämä on. Jos ei yhtään osaa etukäteen ajatella millainen rooli vanhemmilla on perheessä, niin sitten on jotain vikaa mielikuvituksessa.
Siinähän se juuri on, että vaikka on kasvanut perheessä, ei mitenkään voi tietää miten raskasta perhe-elämä on. Täytyy tehdä ruokaa monta kertaa päivässä, hoitaa kotia, pestä pyykkiä, kuskata lapsia ja seistä leikkipaikalla räntäsateessa. Ei sellainen ole ihmisen elämää. Lisäksi kaikki muut jutut, mitä liittyy siihen, että on lapsia. Tästä pitäisi varoittaa ihan rehellisesti yläasteella tai lukiossa, niin lapset voisivat jo alkaa miettiä, että ei sitä perhettä ole pakko hankkia.
Tää on provo, mutta mikä on sitten ihmisen elämää? Sohvalla makaaminen röllimahan kanssa kännykkää tuijottaen ja sidukkaa hörppien?
Suomalaisilla ei ole asenne kunnossa. Kaikki on niin raskasta ja vaikeaa, työnteosta lähtien. Läskimahaista valittajaporukkaa puolet kansasta, joten ei ihme kun ei jakseta lapsiakaan kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt useimmat on kasvaneet perheissä ja tietävät millaista perhe-elämä on. Jos ei yhtään osaa etukäteen ajatella millainen rooli vanhemmilla on perheessä, niin sitten on jotain vikaa mielikuvituksessa.
Siinähän se juuri on, että vaikka on kasvanut perheessä, ei mitenkään voi tietää miten raskasta perhe-elämä on. Täytyy tehdä ruokaa monta kertaa päivässä, hoitaa kotia, pestä pyykkiä, kuskata lapsia ja seistä leikkipaikalla räntäsateessa. Ei sellainen ole ihmisen elämää. Lisäksi kaikki muut jutut, mitä liittyy siihen, että on lapsia. Tästä pitäisi varoittaa ihan rehellisesti yläasteella tai lukiossa, niin lapset voisivat jo alkaa miettiä, että ei sitä perhettä ole pakko hankkia.
Suomalaiseen pohjaveteen on parinkymmenen vuoden verran päässyt jotain ylimääräistä pasketta mukaan, nimittäin mikä muu voisi saada aikaan sen, että yllä olevan kaltaisia lälleröitä kasvaa. Perhe-elämä on pitkälti sellaista, miksi sen itse ja perheesi kanssa teet. Jos joku ruoan laittaminen tai pieni räntäsade saa sut inisemään, kaikin mokomin jätä perhe hankkimatta ja vetäydy sen kiven alle mistä tulitkin ryömineeksi esiin.
Ei perheen pyörittämiseen mitään supersankarin voimia tarvita.
Mikähän tuo ap on? Taas niitä jotka eivät osaa lapsiaan hoitaa.
Jos asuu maalla, ei tarvii seistä leikkipuistossa.
Niin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt useimmat on kasvaneet perheissä ja tietävät millaista perhe-elämä on. Jos ei yhtään osaa etukäteen ajatella millainen rooli vanhemmilla on perheessä, niin sitten on jotain vikaa mielikuvituksessa.
Siinähän se juuri on, että vaikka on kasvanut perheessä, ei mitenkään voi tietää miten raskasta perhe-elämä on. Täytyy tehdä ruokaa monta kertaa päivässä, hoitaa kotia, pestä pyykkiä, kuskata lapsia ja seistä leikkipaikalla räntäsateessa. Ei sellainen ole ihmisen elämää. Lisäksi kaikki muut jutut, mitä liittyy siihen, että on lapsia. Tästä pitäisi varoittaa ihan rehellisesti yläasteella tai lukiossa, niin lapset voisivat jo alkaa miettiä, että ei sitä perhettä ole pakko hankkia.
Minä en ole koskaan tehnyt ruokaa kuin kerran päivässä, missä helvetin välissä sitä useamman kerran tekisi? Aamupala on viikonloppuna lähellä lounasaikaa ja arkena ei kukaan ole kotona lounasaikaan, sitten voi ottaa jotain välipalaa, ruoka viiden aikaan ja sitten seuraava on iltapala.
"Kodin hoitaminen" ja pyykkääminen on siinä ilman lapsiakin joka tapauksessa. Ja on oma valinta kuinka paljon lapsia kuskaa, minä olen kuskannut erittäin vähän, samoin minun vanhempani kuskasivat vähän, harrastukset pitää olla sellaisia että niihin pääsee pyörällä tai bussilla.
Ja räntäsateessa en ole seisonut koskaan enkä pakottanut lapsiani pihalle huonolla säällä.
Tiesin siitä kun olin asunut lapsuuteni perheessä että minkälaista elämä on, ei tullut mikään yllätyksenä.
Kirjoitin tämän saman kommentin tunti sitten toiseen aloitukseen:
Eikö tästä aiheesta jauhaminen ala jo kyllästyttään...
Onko se niin vaikea sisäistää että toiset nauttii toisenlaisesta elämästä ja toiset toisenlaisesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella tilanteen helpottuvan vuosi vuodelta, kun lapset kasvavat. Uupuneiden pikkulasten vanhempien kannattaisi hakea apua, jotta saavat välillä nukkua.
Tilanne vaikeutuu vuosi vuodelta, kun lapset kasvavat.
Samoin köyhyys, ahdistus, väsymys ja vitutus kiipeää samaa tahtia aivan uskomattomiin mittasuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Onkos nää kaikki tietämättömät lastenkoti lapsia, vai mistä niitä sitten tulee?
Peruskoulupudokkaiden ei kannata puhua tietämättömyydestä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Mutta aina voit valistaa perässä tulevia, joista fiksuimmat jopa ottavat vinkistä kiinni ja jättävät perhepelleilyt muiden huoleksi.
Siksihän täällä palstalla kampanjoidaan. Yritetään saada mahdollisimman moni pelastamaan itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt useimmat on kasvaneet perheissä ja tietävät millaista perhe-elämä on. Jos ei yhtään osaa etukäteen ajatella millainen rooli vanhemmilla on perheessä, niin sitten on jotain vikaa mielikuvituksessa.
Siinähän se juuri on, että vaikka on kasvanut perheessä, ei mitenkään voi tietää miten raskasta perhe-elämä on. Täytyy tehdä ruokaa monta kertaa päivässä, hoitaa kotia, pestä pyykkiä, kuskata lapsia ja seistä leikkipaikalla räntäsateessa. Ei sellainen ole ihmisen elämää. Lisäksi kaikki muut jutut, mitä liittyy siihen, että on lapsia. Tästä pitäisi varoittaa ihan rehellisesti yläasteella tai lukiossa, niin lapset voisivat jo alkaa miettiä, että ei sitä perhettä ole pakko hankkia.
Minä en ole koskaan tehnyt ruokaa kuin kerran päivässä, missä helvetin välissä sitä useamman kerran tekisi? Aamupala on viikonloppuna lähellä lounasaikaa ja arkena ei kukaan ole kotona lounasaikaan, sitten voi ottaa jotain välipalaa, ruoka viiden aikaan ja sitten seuraava on iltapala.
"Kodin hoitaminen" ja pyykkääminen on siinä ilman lapsiakin joka tapauksessa. Ja on oma valinta kuinka paljon lapsia kuskaa, minä olen kuskannut erittäin vähän, samoin minun vanhempani kuskasivat vähän, harrastukset pitää olla sellaisia että niihin pääsee pyörällä tai bussilla.
Ja räntäsateessa en ole seisonut koskaan enkä pakottanut lapsiani pihalle huonolla säällä.
Tiesin siitä kun olin asunut lapsuuteni perheessä että minkälaista elämä on, ei tullut mikään yllätyksenä.
Ai, lapset ottavat itse välipalan, siirtyvät itse harrastuksiin ja käyvät itse pihalla vahtimatta?
No, mulle kävi niin. Sain lievästi erityisen (nepsy),sairastuin itse, ja myös mies sairastui vakavasti, joten kyllähän ne lapsiperhevuodet oivat yhtä raahaamista. Nyt lapsi on 17, ja tulee kyllä pärjäämään omillaan, joten tästä vuodesta on voinut jopa nauttia. Aiemmin sellaiseen ylellisyyteen ei ole ollut tilaisuutta, liikaa huolta ja murhetta.