Oletko mokannut työhaastattelussa JA silti saanut paikan?
Palstalta löytyy pitkä ketju työhaastattelumokista, mutta ei vielä tällaista.
Mokaamisella tarkoitan kunnon mokaamista, ei mitään pientä hermoilua mikä on ihan normaalia.
Kommentit (29)
Minäkin olen kerran myöhästynyt pahasti, syynä se, että olin ihan väärässä osoitteessa. Soitin sitten kyllä heti, kun mokani huomasin, ja odottelivat kiltisti ja olivat ymmärtäväisiä, ja tosiaan sain paikan.
Mutta itse kun ajattelen, niin olisihan tuo osoite pitänyt tarkistaa!
Mulla ei valitettavasti ole varaa mokata haastattelussa... Jos en osaa jotakin systeemiä jo ennestään tai emmin liikaa yhdessäkin vastauksessa, niin se on jo sellainen moka, että heihei vaan... En saa näyttää yhtään heikkoutta. Olen todellakin mokaillut, mutta en myöskään saanut paikkaa.
Työsuhteissa sen sijaan on ollut liki ällistyttävää, että jatkoa on tarjottu nimen omaan niissä, joissa olen sairastellut tai ollut krapulassa firman juhlien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Korostin haastattelussa vahingossa sitä, kuinka lapsiperheessä tulee sairasteltua ja kuinka viime syksynäkin oltiin pari viikkoa influenssan kourissa koko perhe. Ihme kyllä sain paikan.
Missä päin maailmaa asutte, jos influenssaa syksyllä on?
Nukuin pommiin. Heräsin haastattelijan soittoon. Sovimme uuden ajan,sain paikan. Olin siinä työpaikassa 3 v
Menin haastatteluun vääränä päivänä. Haastattelu oli keskiviikkona kello 9:00 ja jostain syystä sekoilin ja olin paikalla tiistaina kello 9:00. Aulaemäntä osasis sanoa, että varaus oli seuraavalle päivälle.
Koksa en ollut varma oliko aulaemäntä kertonut asiasta haastattelijalle, kerroins siitä itse. sain työpaikan :)
Ja tämä tapahtui oikeasti niin kauna sitten, että termiä aulaemäntä käytettiin. En tiedä mikä olisi tänään oikea termi noista aulassa olevista vastaaottohenkilöistä :)
Tää työpaikka oli sukulaisen kautta mutta piti silti vielä soittaa työnantajalle (ei sukua). Mua jännitti niin että pyysin Isää soittamaan mun puolesta, sain silti paikan!
Haastattelija oli ruotsalainen ja heitin pienen vitsin omasta ruotsin kielen osaamisestani. Ajattelin että se keventää tunnelmaa ja sopi hetkeen. Jostain syystä haastattelija ei lämmennyt vaan näytti siltä kuin olisin juuri nimitellyt häntä tai vastaavaa... :D hän kuitenkin päätti että minut voidaan ottaa firman palvelukseen, joten läppä ei tällä kertaa lopullisesti kostautunut.
Kuvittelin olevani ihan uuno, kun en oikeastaan tajunnut mistään mitään. No sain paikan kuitenkin. Myöhemmin oon tajunnut, että esimies, joka haastatteli, tajuaa tästä työstä vielä vähemmän kuin minä :D.
Ensin tää oli muutaman kuukauden sijaisuus, ja hakijoita ei ollut kovin montaa. Sit tää vakinaistettiin ja sain tämän.
Ohis, mutta jännästi tuntuu että mä saan aina työpaikan kun vähän mokailen ja meen vähän hälläväliä-asenteella haastatteluun. Kai se on jotain käänteispsykologiaa, että sitten työnantaja alkaakin myydä paikkaa haastateltavalle, kun ajattelee, ettei sitä tarvitse.
Esim. kerran hain samaa työpaikkaa kahdesti. Ekalla kerralla olin tosi valmistautunut, siististi pukeutunut ja todella innostunut ko. työpaikasta. Työhakemuksen olin kirjoittanut huolella ja hionut sata kertaa. Halusin sitä paikkaa todella paljon ja mulla oli juuri vähän aiemmin ollut tätä alaa liippaava pestikin. No en saanut.
Vuosi tästä samankaltainen paikka aukesi samasta firmasta. Oli eri haastattelijatkin tällä kertaa, eli eivät edes tienneen mun hakeneen aiemmin samaan firmaan. Olin tässä välissä ollut vuoden ihan eri alalla, koska oman alaa hommaa ei löytynyt. Tavallaan koin nyt olevani kokemattomampi tähän paikkaan kuin ekalla kertaa, kun ei ollut alan jutut tuoreessa muistissa. Työhakemuksen kopsasin sen edellinen mukaan, vähän muokkasin vastaaman nykytilannetta, mutta panostus oli aika nolla, ajattelin, että mua ei oteta eikä mulla ollutkaan enää niin suurta paloa pestiin. Haastatteluun en myöskään panostanut erityisemmin, en miettinyt etukäteen mitä vastaan mihinkin enkä jaksanut erityisemmin laittaitua jne. Ja sain paikan.