Jos puoliso on masentunut eikä mikään kiinnosta

On, silloin se on erityisen väärin. Tee kaikkesi auttaaksesi puolisoa ylös masennuksesta ja ohjaa vaikka lääkärille.

Vierailija kirjoitti:

On, silloin se on erityisen väärin. Tee kaikkesi auttaaksesi puolisoa ylös masennuksesta ja ohjaa vaikka lääkärille.

Luuletko ettei lääkärillänole käyty sen sata kertaa.Jos toista ei kiinnosta parantua niin pitääkö toisenkin kuihtua ja näivettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, silloin se on erityisen väärin. Tee kaikkesi auttaaksesi puolisoa ylös masennuksesta ja ohjaa vaikka lääkärille.

Luuletko ettei lääkärillänole käyty sen sata kertaa.Jos toista ei kiinnosta parantua niin pitääkö toisenkin kuihtua ja näivettyä?

Eikö silloin toista kiinnosta parantua, jos se on suostunut käymään lääkärillä sata kertaa?

Vierailija kirjoitti:

Niin onko väärin jos toinen osapuoli pitää yhteyttä ulkopuoliseen henkilöön?

Jos tämä tarkoittaa pettämistä, niin on. Jos suhteesta ei tunnu tulevan mitään, ensin otetaan rehellinen ero ja sitten vasta "pidetään yhteyttä ulkopuoliseen henkilöön":

Saiko puolisosi (edes) lääkitystä? Eikö tehoa? Samaa mieltä, että jos oma elämäsi uhkaa näivettyä etkä jaksa seisoa puolisosi rinnalla, on reilumpaa jättää hänet ensin ja etsiä uutta seuraa vasta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, silloin se on erityisen väärin. Tee kaikkesi auttaaksesi puolisoa ylös masennuksesta ja ohjaa vaikka lääkärille.

Luuletko ettei lääkärillänole käyty sen sata kertaa.Jos toista ei kiinnosta parantua niin pitääkö toisenkin kuihtua ja näivettyä?

Eikö silloin toista kiinnosta parantua, jos se on suostunut käymään lääkärillä sata kertaa?

Tulee sinne mutta ei kiinnosta parantua.Kotona ei tee mitään,makaa vain.Ei edes yritä.

Ei minusta ole väärin. Parisuhde on parisuhde, ei omaishoitosuhde, ellei toisin olla sovittu. Toki olisi reilua jutella asiat halki kumppanin kanssa - miten sairaus vaikutta suhteeseenne, mitkä odotuksesi ovat, kuinka ne eivät täyty ja mitä olet ajatellut. Selän takana toimiminen ei ole reilua. Joskus on ok lopettaa suhde vaikka kumppani olisi masentunut, jos itse kärsii asiasta paljon ja mikään ei ole liikahtanut eteenpäin. Omasta elämästään tässä ollaan lopulta vastuussa eikä se rakkaus kaikkea paranna. Eikä sen kuulukaan. Minusta näitä katsotaan liikaa siitä näkökulmasta että terveen kumppanin pitäisi uhrautua loputtomiin ja pahimmillaan menettää se omakin terveys. Jos suhteesta ei saa juuri mitään, on oikeus jatkaa eteenpäin. Mutta ap, rehellisyys. 

On mahdollista: erota (ottaa yhteys toiseen ihmiseen) tai jos aiot jäädä onko voimavaroja tukea positiivisesti toista. Mikä hänen mieltään painaa. Onko se pysyvää vai tilapäistä. Entä väsyttääkö työ /kaamos /liian vähäinen uni häntä, ei jaksa jatkuvasti parisuhdetta vaan sille on tietty aikaraja. Vai ovatko muita henkilökohtaisia asioita. Entä luonne, osa suomalaisista on vähän synkkiä, jotkut löytävät positiivisuuden.

Ovatko parisuhdeongelmat syynä hänen masennukseensa? Jos et ole toisesta kiinnostunut, miksi olet jäänyt suhteeseen. Vai haluatko parisuhdeterapiasta korjausta, entä ympäristön vaikutus hänen olotilaansa tai ihmiset lähellä. Tekeekö hän elämässään sitä mistä on todella kiinnostunut vai pelkkiä rutiineja? Huono omatunto ei ole syy jäädä suhteeseen, jos toinen ei vain kiinnosta. Ehkä hän löytää onnellisuuden muualta. Onko parempi asua erillään, mitä sinä haluat tehdä?