Koiran lopetuksesta kertominen lapsille

Tottakai annat lasten hyvästellä ja itkeä tirauttaakin. Valheen tielle ei pidä lähteä. Lapsilla on oikeus surra lemmikkiään ja se antaa heille eväitä elämään. Kasvattaa ja vahvistaa. Surukin on koettava ja se vahvistaa ihmistä.

Ei selvinnyt oletko viemässä vai tuomassa ja mistä mihin suuntaan? Totuus.

Sanoisin, että koiralla on kipuja kokoajan ja se kärsii, ja nyt meidän täytyy sanoa rakkaalle ystävälle hyvästit, kun on väärin pitää sitä kärsimyksessä.

"Meidän Pikiun pipi on sen laatuinen,että se ei parane.Pikun pipi kasvaa eikä sitä voi hoitaa pois.Pikuun sattuu.Meidän on nyt päästettävä Piku pois kivusta ja aika päästää Piku nukkumaan ettei satu enään.Pikusta tulee koiraenkeli,ja unien jälkeen vaikkemme enään näe sitä,se hyppii iloisena pilvien päällä.."Tämmöistä jouduin omilleni kertomaan.Lentokoneessa katsemme aina,näkyisikö meidän koiraa siellä :)

Vaikeaa kirjoitti:

Kuinka kertoa 5 ja 8 vuotiaille että rakas leikkikumppani on vietävä lopetettavaksi?

Sillä rakas Pikumme sai pahan syöpä diagnoosin ja lapset luulevat Pikulla olevan pipi ja että käyn sen kohta kotiin vaikka se pitäisi lopettaa mahdollisimman pian.Mitä tehdä kerronko totuuden annanko hyvästellä vai mitä?

Kyllä minä kertoisin. Itket sitten kuitenkin, ja lapset ihmettelee miksi. Kyllä minun lapsi aikoinaan ymmärsi, kun vanha koira koira jouduttiin lopettamaan. Ei tarvinnut omaa suruaan peitellä. All dogs go to heaven elokuva auttaa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei selvinnyt oletko viemässä vai tuomassa ja mistä mihin suuntaan? Totuus.

Ap taitaa olla järkyttynyt lemmikin tulevasta kuolemasta ja lasten suhtautumisesta asiaan. Vähän ymmärrystä, kiitos.

Itse vastaavassa tilanteesaa kerroin totuuden. 7vuotias kyseli tilanteesta "tuliko verta?" Ja vastasin juuri niinkuin asia on. (Nukahti rauhallisesti piikillä) yhdessä itkin lapsen kanssa. Muutama kuukausi ja uusi pentu muutti taloon. Nyt niin rakas.

Totuus. Yksi koiristani jouduttiin lopettamaan kun esikoinen oli 4 v. Ei siitä mitään sen kummempaa traumaa tullut. Itse surin huomattavasti enemmän. Innokkaana tämä 4-v tutki koirakirjaa ja mietti seuraavaa koiraa. No seuraava koira tuli kun hän oli 5 v. Synnytin tässä välissä, joten ei heti uutta tilalle. Tämä koira jouduttiin lopettamaan kun nuorimmainen oli 11v ja tämä esikoinen 15 v. Tätä lapset surivat, koska olivat sen verran vanhempia.  Kaksi kuukautta siitä meillä oli uusi koira. Itsekin olen koiriani surrut, mutta sellaista elämä on. Kaikelta ei voi suojella ja totuus on aina paras vaihtoehto. Tietenkin voi kertoa, että koira on enkelinä taivaassa. Appiukkoni kuoli, kun esikoinen oli 3 v, joten hänelle sanoin, että pappa huolehtii siitä taivaassa.

Vierailija kirjoitti:

Totuus. Yksi koiristani jouduttiin lopettamaan kun esikoinen oli 4 v. Ei siitä mitään sen kummempaa traumaa tullut. Itse surin huomattavasti enemmän. Innokkaana tämä 4-v tutki koirakirjaa ja mietti seuraavaa koiraa. No seuraava koira tuli kun hän oli 5 v. Synnytin tässä välissä, joten ei heti uutta tilalle. Tämä koira jouduttiin lopettamaan kun nuorimmainen oli 11v ja tämä esikoinen 15 v. Tätä lapset surivat, koska olivat sen verran vanhempia.  Kaksi kuukautta siitä meillä oli uusi koira. Itsekin olen koiriani surrut, mutta sellaista elämä on. Kaikelta ei voi suojella ja totuus on aina paras vaihtoehto. Tietenkin voi kertoa, että koira on enkelinä taivaassa. Appiukkoni kuoli, kun esikoinen oli 3 v, joten hänelle sanoin, että pappa huolehtii siitä taivaassa.

Niin ja anna hyvästellä.

Luopuminen on hinta rakkaudesta, voimia.

Totuus on joskus tuskallinen, mutta aina paras vaihtoehto.

Aina lemmikin lopettaminen ja kuolema ovat kriisi, lapsille varsinkin. Mutta se myös kasvattaa, ja opettaa vastuuta eläimestä. Kerro lapsille, että lemmikki kärsii, joten ainoa vastuullinen tapa on päästää se kivuista ja "koirien taivaaseen".

Sitten annat lasten hyvästellä koiran ja viet sen piikille. Useimmilla eläinlääkäriasemilla  on tuhkauspalvelu, voitte sitten vaikka käydä ripottelemassa tuhkat yhdessä koiran lempilenkkipaikoille.

Muutenkin surua on hyvä prosessoida ihan käytännön seremonioilla, se lohduttaa.

Sytyttäkää kotona yhdessä koiralle kynttilä, kerätkää remmit yms. kamat pois näkösältä ja katsokaa valokuvia ja itkekää.

Sitten voitte tehdä jotakin mukavaa yhdessä, vaikka katsoa jokin hyvä elokuva ja lötköillä lähekkäin. Olkaa paljon yhdessä myös huomenna.

Hyvä, että lapsilla on aikaa surra, ei tarvitse huomenna mennä kouluun.