Ystävyys ei ole selkeästi katkaistu tai päättynyt, en meinaa päästä yli

On ihan normaalia, että elämäntilanteiden muuttuessa ihmissuhteetkin muuttuvat. Tulee uusia ystäviä, kavereita, sukulaisia ja muita tuttavia, joille on riitettävä aikaa entisten lisäksi. Ei se minusta tarkoita, että pitäisi selkeästi katkaista suhde kokonaan, jos kuitenkin aina välillä haluaa olla tekemisissä. 

Voithan sä itsekin sen katkaista

Ehkä ei tarvitse katkaista, mutta itse odotan kokoajan enemmän ystävyydeltä, selvästi eri tasoista kuin mitä hän. Siksi koen jatkuvasti itseni loukatuksi ja hylätyksi. Muiden ystävien kanssa viestittelen ja soittelen, käyn ostoksilla, drinkeillä, elokuvissa, syömässä, lenkillä, tavataan toistemme kotona, tai käydään ihan vaan kaupassa ja matkalla kahvilassa.. Mutta tämän ystävän kanssa ei mitään, ei pääse mihinkään.. Toisten kanssa jos ei nähdä, viestitellään paljon, esim laitellaan ihan arkisia kuvia tai hyviä ostoslöytöjä tms.. Tyyliin lapsi ripusti pyykit ja hullunkurinen kuva myttyisistä pyykeistä tai kuva ihanasta lampusta mitä on kaavaillut sisustukseen.. Sellaista arkipäiväistä joka ei vie aikaa mutta joka sitoo yhteen ystäviä.. Mutta ilm. Tämä mun kadotettu ystävä ei halua sellaista.. Ap

Ei kaikkien kanssa tarvitse olla samanlaista ystävyyttä koska me ihmisetkin olemme erilaisia! Tunnut todella naiivilta jos olet valmis katkomaan välejä tällaisten pikkuseikkojen takia...

Jos ystävä ei vastaa viesteihin, peruu tapaamisia jatkuvasti, ei kysele kuulumisia, eikä kutsu enää juhliin jne. On mielestäni turha puhua enää ystävyydestä

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei tarvitse katkaista, mutta itse odotan kokoajan enemmän ystävyydeltä, selvästi eri tasoista kuin mitä hän. Siksi koen jatkuvasti itseni loukatuksi ja hylätyksi. Muiden ystävien kanssa viestittelen ja soittelen, käyn ostoksilla, drinkeillä, elokuvissa, syömässä, lenkillä, tavataan toistemme kotona, tai käydään ihan vaan kaupassa ja matkalla kahvilassa.. Mutta tämän ystävän kanssa ei mitään, ei pääse mihinkään.. Toisten kanssa jos ei nähdä, viestitellään paljon, esim laitellaan ihan arkisia kuvia tai hyviä ostoslöytöjä tms.. Tyyliin lapsi ripusti pyykit ja hullunkurinen kuva myttyisistä pyykeistä tai kuva ihanasta lampusta mitä on kaavaillut sisustukseen.. Sellaista arkipäiväistä joka ei vie aikaa mutta joka sitoo yhteen ystäviä.. Mutta ilm. Tämä mun kadotettu ystävä ei halua sellaista.. Ap

Todennäköisesti sun ystävälläsi on elämässään tärkeämpiäkin mielenkiinnonkohteita kuin hullunkuriset kuvat pyykkimytyistä. Tai sitten paljon muitakin, joiden kanssa hän lähettelee pyykkimyttykuvia. 

Mä ymmärrän sua ihan hyvin. Aikoinaan hyvän ystäväni kanssa jaettiin juuri tuollaista tavallista arkea. Meillä oli samanikäisiä lapsia ja samanlainen elämäntilanne. Oltiin jo suunniteltu, mitä tehdään yhdessä sitten, kun lapset ovat jo isompia. Esim lähdetään risteilylle tai kaupunkilomillem otetaan joku yhteinen uusi harrastus jne. Sitten hän päättikin tehdä vielä iltatähden. Aloitti vauva- ja pikkulapsirumban uudelleen. Mä löysin uuden ystävän, jonka kanssa lähdin risteilylle ja kaupunkilomille yms, ja hän löysi uusia ystäviä jakamaan vauva- ja pikkulapsiarkeaan. Ei tähän liittynyt mitään dramatiikkaa tai suuria tunteita vaan oli ihan normaalia tilanteessa, joissa toisen elämäntilanne muuttuu erilaiseksi kuin toisen. 

Niin. Ehkä mulla on se että jaettiin joskus sama elämäntilanne. Ensin opiskeltiin yhdessä. Sitten tehtiin lapset 2v ikäerolla ja erottiin samaan aikaan. Minä olen edelleen kaksin tyttäreni kanssa, hänellä on uusi mies ja uusi vauva. Silti olen itsekkin hyvin perhekeskeinen ja voidaan tavata lasten kanssa, päivitellä päikky, koulu ja vaipparumba kuulumiset. Ilmeisesti ystäväni ei kuitenkaan halunnut minua mukaan jakamaan näitä asioita, huomaan että hönellä on uusia ystäviä joilla myös pienet lapset kotona. Itse olen töissä ja elämä jo vaoaampaa 10v lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ehkä mulla on se että jaettiin joskus sama elämäntilanne. Ensin opiskeltiin yhdessä. Sitten tehtiin lapset 2v ikäerolla ja erottiin samaan aikaan. Minä olen edelleen kaksin tyttäreni kanssa, hänellä on uusi mies ja uusi vauva. Silti olen itsekkin hyvin perhekeskeinen ja voidaan tavata lasten kanssa, päivitellä päikky, koulu ja vaipparumba kuulumiset. Ilmeisesti ystäväni ei kuitenkaan halunnut minua mukaan jakamaan näitä asioita, huomaan että hönellä on uusia ystäviä joilla myös pienet lapset kotona. Itse olen töissä ja elämä jo vaoaampaa 10v lapsen kanssa.

Sä unohdat nyt yhden asian. Vaikka ystäväsi uusi mies olisi nyt jo kuolleiden vanhempiensa ainoa lapsi, jolla ei ole yhtäkään ystävää eikä muuta läheistä ihmistä, joiden kanssa ystäväsi ja miehesi ovat tekemisissä, tuo mies silti lohkaisee leijonanosan siitä ajasta, mitä ystävälläsi aiemmin oli sulle. Ja kun on vielä uusi lapsikin, tämä lapsikin vie hänen aikaansa. Ja myös nuo uudet ystävät, joilla on pienet lapset kotona. Ystäväsi vuorokaudessa on kuitenkin samat 24 tuntia kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ehkä mulla on se että jaettiin joskus sama elämäntilanne. Ensin opiskeltiin yhdessä. Sitten tehtiin lapset 2v ikäerolla ja erottiin samaan aikaan. Minä olen edelleen kaksin tyttäreni kanssa, hänellä on uusi mies ja uusi vauva. Silti olen itsekkin hyvin perhekeskeinen ja voidaan tavata lasten kanssa, päivitellä päikky, koulu ja vaipparumba kuulumiset. Ilmeisesti ystäväni ei kuitenkaan halunnut minua mukaan jakamaan näitä asioita, huomaan että hönellä on uusia ystäviä joilla myös pienet lapset kotona. Itse olen töissä ja elämä jo vaoaampaa 10v lapsen kanssa.

Mitä jos tarjoudut hoitamaan vauvaa tai sitä isompaa? Oletko siis ap?

Jos ystävällä on vaikeuksia parisuhteessa tai vauva vaikea, hän saattaa olla alamaissa. Silloin vanhan ystävän näkeminen voi olla vaikeaa, koska joko pelkää tämän huomaavan eikä pysty puhumaan tilanteesta. Tai hän ei edes itse vielä hahmota vaikeuksien laajuutta ja siksi vetäytyy peläten, että vanhan ystävän näkeminen laittaa vertaamaan menneeseen parempaan aikaan, ja sitten on pakko tunnustaa itselleen miten raskasta on.

Voiko olla, että suhteenne on jotenkin ollut liian pinnallinen ihan raskaimpien asioiden jakamiseen? Lopultakin on aika helppoa valittaa asioita niin kauan kun ne ovat riittävän triviaaleja tai olosuhdetyyppisiä. Omien henkisten kriisien puhumiseen tarvitaankin sitten eri tason läheisyyttä ja luottamusta. Jos teillä ei ole niin läheiset välit että otatte toistenne lapsia hoitoon, niin se ei kuulosta ihan läheisimmältä ystävyydeltä alunperinkään.

Meillä kun juuri on hyvin läheinen ystävyys. Tunnen ystäväni niin hyvin että tiedän heti olemuksesta jos kaikki ei ole hyvin. Olemme siis jakaneet ne synkimmätkin salaisuudet. Toki ymmärrän että perhe ja muutkin ystävät vie aikaa mutta ei se yksi puhelu sillon tällöin tai kahvien juonti vie kauaa, kyllä tärkeille asioille järjestyy aikaa halutessaan. Mutta tuo mitä sanoit, jos parisuhteessa menee huonosti tai vauva vie energiaa, tuntuu että nykyisin hän soittaa vain kun parisuhde päin persettä. Sitten tilanne tasaantuu, eikä minua enää tarvita. Olen myös aistinut kateutta kun olen lapseni kanssa matkustellut tai kun minulla on työssä käyvänä varaa sisustaa kotia ja remontoida. Ap