Hoitoalan naiset ja p*skan puhuminen selän takana

Vierailija kirjoitti:

Huonot työolot ja kiire altistavat ihmiset paskamaiselle käytökselle. Kuinka monen hyvinvoivan ihmisen olet huomannut käyttäytyvän sikamaisesti toisia kohtaan? Toki on luonnehäiriöisiä mutta luulen, että suurin syy toisten dissaamiseen löytyy ihan sieltä epätyydyttävistä työolosuhteista, mukaanlukien joissain tapauksissa huonon perhe-elämän. Jos työnantajat panostaisivat oikeasti työntekijöidensä hyvinvointiin, näitä kirjoituksia harvemmin näkisi ja tuottavuus paranisi. Ehkä tulevaisuudessa.

Jos työnantajat panostaisivat? Kun verorahoilla tuotetaan palvelua, ne eurot tulevat veronmaksajien pussista. Totuus on se, että rahaa saa se työnantajakin liian vähän. Meillä keksitään keinotekoisia "hoitajamitoituksia". Rahaa saadaan sen verran, että palkat maksetaan. Jos totta puhutaan, ne mitoitukset ei riitä takaamaan hyvää hoidon laatua missään. Kun ei rahaa ole lisää saatavilla, ja päin vastoin paineet on kuluttaa sitä verorahaa mahdollisimman vähän. Miten sitten säästetään? Palkataan henkilökuntaa hiukan liian vähän potilaiden tarpeeseen nähden, lopetetaan työnohjaukset, tyhypäivät ja muut tuottamattomat, vähennetään työn johtamisen resursseja (yhdistellään tai suurennetaan yksiköitä tai muutoin lisätään sen johtovastuullisen työmäärää). Näitä kutsutaan kauniisti organisaatiomuutoksiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kai meistä jokainen on joskus jollakin tavalla, jollekin m*lkku, syystä tai toisesta. Sen vuoksi ei ehkä kannattaisi hirveästi heitellä niitä 'kiviä' muita kohti. Aina ei kemiat kohtaa mutta neutraali voisi olla ja p:aa ei ole pakko jakaa eteenpäin.

Näin.  Kun tämä jatkuu kivien heittely silti, vaikka kohde ei inahtaisikaan.

Ihmisen on vaikea myöntää tehneensä väärin.

Kun ei välitä se loppuu, ei pitänyt paikkaansa siellä.

Yksinhuoltaja lähärit on aina puutteessa.. Loppuisi se paskanjauhaminen, jos vähän tasotettaisiin sukupuolijakaumaa työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Naisten tapa toimia on puhua pahaa selän takana, manipuloida ja saada toiset ihmiset huonoon valoon. Lopulta nainen on saanut puolelleen armeijan, joka yhdessä lynkkaa uhrin. Tämä uhri ei ole koskaan päässyt puolustautumaan tai oikaisemaan epäkohtia, koska kaikki on tapahtunut selän takana. Tuota esiintyy jokaisella elämän osa-aluuella. Käytös ei rajoitu pelkästään hoitoalaan. Iso osa naisista puhuu muunneltua totuutta, jos se hyödyttää heitä itseään. Naiset ovat henkisen väkivallan mestareita.

Tämä. Olen potilaan roolissa kokenut asian pari kertaa. Aivan kamala tilanne, ja on hankala luottaa enää ihmisiin. Suurin osa hoitohenkilökunnasta on aina mukavia ja ammattimaisia, mutta sitten on muutama mätämuna joukossa. En vaan ymmärrä sitä motiivia tuollaisen toiminnan takana. Jotenkin paha täytyy olla.

Vierailija kirjoitti:

Totuudentorveus on ainoa joka lopettaa tämän pahansuovan tavan.

Kunpa olisikin mutta moisena totuudentorvena olen saanut huomata että asioista puhuminen suoraan on näille ihmisille heidän sosiaalisen etikettinsä räikeää rikkomista ja seurauksena on passiivis-aggressiivista käytöstä ja suoranaista kiusaamista. Sillä ei ole väliä miten hienovaraisesti asiansa esittää. Lisäksi haluttomuus osallistua muiden haukkumiseen tulkitaan ylimielisyydeksi -> joudut kohteeksi.

No niin. Täällä puhutaan asiaa. Lopetin lähihoitajaopinnot kesken, kun järkytyin työharjoittelupaikkojen ilmapiiristä. Ja aina minua, nuorta harjoittelijaa, moitittiin vaikka tein hommani miten hyvin. Jos asiakkaat tykkäsi, niin sen pahempi! Kerran kuulin vahingossa, kun yksi hoitaja nimitti minua paskiaiseksi ja riesaksi, kyseli toiselta hoitajalta "kauanko TUO vielä on täällä?" Olen aika herkka, enkä jaksanut sellaista. Jätin vanhainkotiharjoittelun kesken, irtisanouduin amiksesta ja hain AMK:un opiskelemaan sosionomi-diakoniksi. Pääsik sisään. Onhan tämäkin tavallaan hoitoala, mutta enemmän sosiaaliala ja ihan erilainen. En ole kohdannut ikävää käytöstä, ja kaikkk tsemppaavat toisiaan.

Noh.. tuo paskanjauhanta alkaa tytöillä jo ala-asteen pihalla. Se on luonnonilmiö, jolle tuskin voi mitään. Totta on, että kaksinaamainen jauhanta onnistuu myös monilta miehiltä.

Arvelen kyseisen ominaisuuden olevan myös merkittävä syy naisvaltaisten alojen ikuiseen alipalkkaukseen.  Omalla työpaikalla (en ole hoitoalalla) on aina ollut joku vanhempi Rouva Ränkkä, joka leikkii sekä henkilöstön äänitorvea että ajaa samalla työnantajan etuja. Rouva Ränkkä tahtoo esim, että työvuorot on järjestettävä mahdollisimman rasittaviksi. Pieni palkka on tienattava mahdollisimman hankalilla järjestelyillä. Hänellä on pari painostettua tukijaa, joilta hän tarvitessaan ottaa näennäisen kannatuksen päähänpistoilleen. Työnantajalle on aivan sama, jos työntekijäpuoli Rouva Ränkän suulla ilmoittaa haluvansa vaikka seisoa päällään. Ilmiöön kuuluu, että yhden ränkkä-rouvan siirtyessä lopulta eläkkeelle, on hänen saappaisiinsa jo varttunut toinen, joka haluaa mennä vieläkin pidemmälle itsensä ja muun henkilöstön alentamisessa. 

Meillä myös miehiä töissä ja taatusti juoruavat ainakin yhtä paljon!Kyllä sitä juoruamista on paljon muuallakin kun hoitoalalla mitä aina parjataan

Meillä töissä miehet käyttäytyvät noin. Siis puhuvat paskaa selän takana, mutta kenelläkään ei oo munaa sanoa suoraan. Meillä on töissä eräs mies, joka tekee todella surkeaa jälkeä (raksalla). Kaikki tietää sen ja kaikki jauhavat aina siitä miten vituttaa lähteä sen miehen jälkiä korjaamaan. Minä mukaanlukien kuulun tähän jauhanta-porukkaan, mutta usein myös sanon tälle miehelle suoraan, että olisit voinut tehdä noin ja noin ennen kun alat tehdä valmista pintaa.

Siitäkös miehet kauhistuvat: "Ethän sinä nyt voi noin sanoa!" Öö, just. Oon sanonu juuri sen mitä kellään muulla ei oo pokkaa sanoa. Muut puhuvat selän takana, mutta se, joka asiasta sanoo ääneen onkin se kusipää? En ymmärrä sellasta, et paskaa voidaan puhua selän takana, mut henkilölle itselle ei voi sanoa, että voisitko tehdä huolellisemmin. Etenkin, kun kyseinen henkilö kuvittelee tekevänsä priimaa.. Niin että kyllä ne miehetkin. Ei tosin yhtä lailla mene henkilökohtaisuuksiin ja käy kiusaamaan porukalla.

Hoitoalalla minäkin ja kokemusta muutamasta paikasta. Kauheimmat kokemukset suoranaisesta työpaikkakiusaamisesta on osastolta jossa hoidetaan vanhuspotilaita kolmessa vuorossa, jaksoin 8 vuotta ja sen jälkeen oli pakko irtisanoutua.

Olen ollut myös vuorotyössä osastoilla joissa hoidetaan työikäisiä ”terveitä” ihmisiä, myös leikkaussalissa tuli käytyä, päivystyksessä ja viimeiset vuodet olen ollut terveysasemalla päivätyössä. Päätelmäni on seuraava; mitä vähemmän työssä vaaditaan ajattelua / järkeä sitä todennäköisemmin sinne päätyy tai ajautuu töihin henkilöitä joilla ei päässä liiku oikein mitään.

Hoitoalalla (ehkä?) näihin parempiin ja vaativimpiin hommiin on menneet ja päässeet töihin fiksummat tyypit, joissa siis työilmapiiri ei niin helposti myrkyty.

Raskas, huonosti arvostettu vanhustyö ei houkuttele ja sinne päätyykin alisuorittajat jotka nopeasti repivät kappaleiksi näihin paikkoihin tulleet / eksyneet hoitajat. Näin ollen tämäkään puoli ei pääse kehittymään, kun näihin paikkoihin jäävät juurikin ne samanlaiset ilkeät, yksinkertaiset ja kateelliset ehkä hieman yksinkertaiset tyypit!

Omasta asenteesta kiinni. Olen ollut naisvaltaisissa työyhteisöissö töissä n. 25 erissä, eikä ikinä mitään ongelmia, muuta kuin esimiesten ja oikeuksien kanssa(yksityinen sote-ala jossa surkeet palkat ja työajat joita ei edes halulta parantaa inhimillisiksi). 

Huonoin työpaikka minulla oli miesvaltaisessa työporukassa teini-ikäisenä. Jouduin kuuntelemaan päivät roiseja, naisia halventavia kauheita juttuja naama punaisena, ja kun asiasta valitin, sain esimieheltä vain naurut päin naamaa.

Naisvaltaisissa työpaikoissa on aina joitakin mätiä omenoita, mutta niitä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, ne voi kuitata olankohautuksella. Seksuaalista ahdistelua ja sukupuoleen liittyvää alentamista ja naureskelua on hankala sivuutaa, se viiltää syvemmältä.

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltaja lähärit on aina puutteessa.. Loppuisi se paskanjauhaminen, jos vähän tasotettaisiin sukupuolijakaumaa työpaikalla.

Tunnetko itsesi paremmaksi ihmiseksi kun aina jaksat haukkua lähihoitajia!Kuten muissakin ammattiryhmissä ihmisiä on laidasta laitaan!Olet säälittävä!

Minullakin huonoimmat kokemukset miesvaltaiselt alalta. Tuntui että koko mun ihmisarvo määräytyi lirkkuttelutaitojen ja ulkonäön perusteella. Ja oli kyseessä it- linjan "kiltit" nörttimiehet. Hoitoalalla pitää osata lukea ihmisiä, ja suohtautua aikuismaisesti, kun joku provoaa. Parhaat työpaikat hoitoalalla on sellaisia,jossa paljon eri ammatin harjoittajia osaston sisällä. Erilaisuutta siedetään paremmin.

Aiempien todistelujen pohjalta mulla on käynyt työelämässä vain hyvä tuuri ,mitä en muuten itse usko.

Olen aina ollut miesvaltaisissa työyhteisössä töissä ja viihtynyt hyvin.

Homma toimi niin 18 kesäisenä harjoittelijana kuin 60 esimiehenäkin.

Ongelmia aiheuttivat ne harvat naispuoliset alaiset,jotka vaativat jatkuvaa"huolenpitoa"ja huomiota ja joille pieninkin arvostelu oli henkilökohtainen loukkaus.

Insinööri vm.1978,N

Jos joku tulee mustamaalaaman sinulle töissä toista työntekijää, kannattaa vaan sanoa "Ai, minusta "Anne" on ihan mukava" ja jättää asia siihen. 9/10 loppuu juoruaminen siihen.

Terv: kohta valmistuva lähäri. :)

Ei tämä koske pelkästään hoitoalaa. Olen työskennellyt ennen nykyistä ammattia toimistohommissa, ja tiimissäni oli pelkästään naisia. Samoin kahdessa viereisessä tiimissä oli pelkästään naisia. Ikävä sanoa näin oman sukupuoleni edustajista, mutta kanat tarvitsisivat aina yhden kukon rauhoittamaan systeemiä.

Olen aika diplomaattinen ihminen. Välttelen konflikteja viimeiseen asti, ellei siis ole kyse jostain vakavasta asiasta, johon on pakko puuttua. Töissä pyrin olemaan positiivinen ja sanomaan asiat suoraan, mutta nätisti ja asiallisesti. Silti olen joutunut kerran ikävään jupakkaan mukaan, vaikka en ollut millään tavalla osallinen koko juttuun. Kollega oli puhunut toisesta kollegasta epämääräisiä juttuja ja tämä juorujen kohteena ollut oli kuullut niistä jostain. Hän oli mennyt puhumaan ongelmasta esimiehelle, ja sanonut ympäripyöreästi mistä tiimistä oleva henkilö oli kertonut, että hänestä liikkuu juoruja. Tämän juorun alulle laittanut henkilö oletti, että minä olen se henkilö, ja soppa oli valmis. Oikeasti en ollut kuullut koko juoruja, enkä näin ollen tietenkään niistä ollut kenenkään kanssa keskustellut.

Nykyisessä työpaikassa pyrin olemaan positiivinen ja ystävällinen oma itseni. Jos joku asia ärsyttää, puhun siitä kahden kesken sen ihmisen kanssa, joka asiaan on osallinen. Ihan turhaa mun on rutkuttaa jonkun tekosista toiselle kollegalle, siitä ei ole mitään hyötyä. Ei se tietysti aina onnistu niin hyvin, ihmisiä tässä ollaan. Positiivisen palautteen voi antaa julkisesti, se luo koko työyhteisöön mukavan ilmapiirin.

Töissä en uskalla kovin syvällisesti ystävystyä kenenkään kanssa. Mulla ei esimerkiksi ole työkavereita facebookissa kavereina. En näe heitä vapaa-ajalla ja kerron elämästäni tietyn filtterin läpi tavallaan. Joskus mietin, että se on vähän surullista, mutta selkäänpuukottajia löytyy liian paljon, joten en uskalla kertoa liikaa asioita, jotka voisivat kääntyä minua vastaan.

Ei meillä kyllä mikään kukko tilannetta rauhoita. Ennemmin siitä komeasta kukosta kiinnostuu moni ja se luo jännitettä.

Sitten kiukuttelee toinen kukko kateellisena tämän yhden suosiosta.

Hoitoalan ihmisten kuvitellaan olevan yli-ihmisiä. Aina empaattisia, virheettömiä ja uhrautuvaisia. Ja kun huomataan, et ne on vain tavallisia ihmisiä - alkaa ällistely jajärkytys. Mutta hoitoalalle lähteneet opiskelijat? Voi sitä hurskauden määrää. Tavisammatti muiden mukana. Glorifioinnin ajan luulisi olevan jo ohi. Lääkäritkin pieree ja kaivaa nenää.

Hoitoalan työntekijätyyppejä:

Psykohoitaja = Ravistelee, riuhtoo ja puristelee potilaita sadistisesti. Pilkkaa näiden ominaisuuksia. Osa salaa, osa ihan julkisesti.

Päsmäri monitoimitouhottaja = Tekee töitä olantakaa jotta kaikille tulee selväksi, että hän on kova tekemään töitä. Vaikutelma tärkein ei se, että työtä edes loppuun asti tehtäisiin. Työ on vain siksi, että saa haukkua laiskoiksi muita ja saa osoittaa omaa paremmuuttaan. Elämässä ei muuta sisältöä siksi tarve päteä töissä kova.

Hiljainenhoitsu 1 = On hiljaa jotta edellämainitut hoitajat eivät huomaa häntä.

Hiljainenhoitsu2 = Voi ajatella vaikka mitä, pysyy hiljaa jotta saisi jonkun tavoitteen saavutettua. Voi olla piilo ilkeä varoitus!

Marttyyrihoitsu = Ei avaa suutaan kuin seläntakana. Olettaa muiden olevan ajatuksenlukijoita ja on niin marttyyria kun toiset eivät sitä ole. Kun tarvitsee apua ei osaa sitä pyytää ja sen jälkeen niin marttyyria.

Vain hän kärsii epäkohdista työssä ja hänellä on tietenkin oikeus kiukutella jollekkin syyttömälle siksi.

Kaiken nähnyt vanhakonkarihoitsu = Osaa pysytellä erossa juoruajista ja ohittaa turhanaikaiset jorinat. Hän on nähnyt kaikki hoitajat seudulla ja osaa tehdä sen siksi.

Noviisihoitsu = Menee helposti päsmärin lankaan ja huomaa joutuneensa soppaan johon ei ole halunnut.

Lisätään.

Hiidashoitsu: Päsmärihoitsu saa raivotilan kun hiidashoitsu tekee kaiken rauhallisesti kuten ennenvanhaa työelämässä tehtiin.