Hoitoalan naiset ja p*skan puhuminen selän takana

Mitä väliä? Kaikki ihmiset puhuu toisista joskus paskaa selän takana, sukupuoleen ja ammattiin katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletko että tämä rajoittuu pelkästään hoitoalaan? Kyllä naiset ovat tuollaisia kaikilla aloilla

Voi olla, mutta ikäväksi tämän tekee juurikin työskentely hoitoalalla. Siinä pitää huolehtia ihmisistä, olla empaattinen ja osata monia taitoja. Jos työkavereita (jotka kuuluvat olla lähin tuki) kohtelee huonosti, miten on suhtautuminen potilaisiin.

Kertoo paljon hoitajan tasosta, jos on selkäänpuukottaja. Ilmeisesti lähihoitajiksi pääsee heppoisilla perusteilla nykyään.

Osittain tämä johtuu juuri siitä, että ihmiset ovat empaattisia. Minua ärsyttää yksi työkaverini, joka ei mielestäni hoida asiakkaita tarpeeksi hyvin. Ei tätä ole helppo hänelle suoraan sanoa. Ja vaikka joskus olisi sanonutkin, niin ei hän välttämättä silti muuta toimintatapojaan. Tällaisesta tarvitaan kuitenkin rankat todisteet, jos haluaa lähteä ristiretkelle työntekijän erottamiseksi.

En kuitenkaan koe olevani kaksinaamainen. Kyllä minä joskus juttelen tämän työntekijän kanssa niitä näitä ja saatan jopa nauraa. Eihän sitä muuten jaksaisi raahautua lähes joka päivä töihin jos koko ajan pitäisi pitää mykkäkoulua työkavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onkin tullut olo, että ihmisen on lähes mahdoton pysyä hyvänä ihmisenä jos joutuu tällaisessa joukossa olemaan.

Näin. Olen jo mummoiässä, mutta se paha olo siellä työpaikalla oli kamalaa. Aamulla jo ahdisti mennä töihin, kun ikinä ei tiennyt, mitä edessä oli. Yritin tehdä työni hyvin, mutta aina moitittiin.

Ei kaikki naiset suinkaan ole tuollaisia, edes hoitoalalla. Itsekin olen aina ollut suoraviivainen tyyppi, jota inhottaa selän takana puhuminen ja kaikenlainen aggressio, mutta varsinkin passiivinen sellainen. Aina kun menen uuteen porukkaan, pelkään pahinta ja toivon parasta. Joskus työporukka toimii niin kuin aikuiset ihmiset - ollaan reiluja, autetaan toisiaan, kehutaan ja nauretaan yhdessä. Toisinaan taas porukassa on joku tai joitain ihmepätijöitä, jotka ilmeisesti omaa pahaa oloaan purkavat toisiin ihmisiin arvostelemalla, haukkumalla ja ylipäätään valittamalla kaikesta. Sellaisten kanssa kun joutuu päivänkin viettämään, niin on illalla ihan kuollut olo.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei ole mustavalkoisesti kiva tai pa*ka. Toinen voi olla laiska ja sillä tavalla epämiellyttävä työtoveri mutta kuitenkin hauska juttelija, jonka kanssa on kiva puhella kahvitauolla. Mitä kivempi ihminen, sitä hankalampi hänelle on sanoa, että hän tekee työtään väärin tai vastenmielisesti - ja silloin tulee purettua turhaumaansa muille selän takana.

Tuota tekevät myös miehet. Kuulisittepa vain.

Kyllä se yleensä on niin, että hauskat ja ystävälliset kahvitaukokeskustelijat ovat hauskoja ja ystävällisiä myös potilaille. Selkäänpuukottajat, haukkujat ja tiuskijat ovat inhottavia myös potilaille. Nähty on.

Hoitoalan työyhteisöt ovat sieltä pahimmasta päästä. Parhaimmat ja rennoimmat työvuodet olen tehnyt työyhteisöissä, joissa suurin osa on miehiä. Nyt yleistän, ihan omaan kokemukseeni pohjaten ja ystäviä kuunnelleena: miesten työyhteisöjä (ei tietenkään kaikkia) leimaa suoruus ja tietty solidaarisuus. Vaikka ei parhaimpia kavereita oltaisikaan, kaikki sopivat joukkoon. Työ tehdään, ja siinä tähtäimessä ovat yhteiset päämäärät. Muu elämä on sitten eri asia. Naisten työyhteisöissä tämä ei ole mahdollista. Yhteisöissä piilee kirjoittamaton normisto, salakieli, kuppikuntaisuus, suunnaton määrä sanattomasti tulkittavaa viestintää ja usein nokkimusjärjestys. Naisen luonteeseen kuuluisi osata tämä ikiaikainen koodisto, jota itse henkilökohtaisesti en hallitse, ja niiltä osin kuin hallitsen, en suostu / alennu sitä käyttämään. Näin ollen olen usein joko "outolintu", ulkopuolinen tai muutoin vain muiden mielestä vaikea yhteisöissäni. Yksinäisyys on silti ihan ok, jos vaihtoehtona on vaikeasti harjoitettava koodisto, jota leimaa kaksinaamaisuus, negatiivisuus ja nuutoksen vastustaminen. Myöskään totuudentorvet ja muutoin suorasanaiset eivät naisten yhteisöissä välttämättä pärjää. Tällainen käytöshän on huomattavissa jo yläkouluikäisissä nuorissa.

Joten olen hyvin tyytyväinen aina, kun pääsen miesvaltaiseen työyhteisöön, jolloin työpaikalla riittää se, että hoitaa työnsä, eikä tarvitse miettiä sosiaalista käyttäytymistään korostetusti. Uskonkin olevani ehkä puoliksi mies, vaikka kovin naiselliseksi oloni ja habitukseni tunnenkin. ainakin sosiaalisilta kyvyiltäni ja pyrkimyksiltäni olen mielelläni ennemmin mies, moraalini kestää sen huomattavasti paremmin.

Miisaliina kirjoitti:

Hoitoalan työyhteisöt ovat sieltä pahimmasta päästä. Parhaimmat ja rennoimmat työvuodet olen tehnyt työyhteisöissä, joissa suurin osa on miehiä. Nyt yleistän, ihan omaan kokemukseeni pohjaten ja ystäviä kuunnelleena: miesten työyhteisöjä (ei tietenkään kaikkia) leimaa suoruus ja tietty solidaarisuus. Vaikka ei parhaimpia kavereita oltaisikaan, kaikki sopivat joukkoon. Työ tehdään, ja siinä tähtäimessä ovat yhteiset päämäärät. Muu elämä on sitten eri asia. Naisten työyhteisöissä tämä ei ole mahdollista. Yhteisöissä piilee kirjoittamaton normisto, salakieli, kuppikuntaisuus, suunnaton määrä sanattomasti tulkittavaa viestintää ja usein nokkimusjärjestys. Naisen luonteeseen kuuluisi osata tämä ikiaikainen koodisto, jota itse henkilökohtaisesti en hallitse, ja niiltä osin kuin hallitsen, en suostu / alennu sitä käyttämään. Näin ollen olen usein joko "outolintu", ulkopuolinen tai muutoin vain muiden mielestä vaikea yhteisöissäni. Yksinäisyys on silti ihan ok, jos vaihtoehtona on vaikeasti harjoitettava koodisto, jota leimaa kaksinaamaisuus, negatiivisuus ja nuutoksen vastustaminen. Myöskään totuudentorvet ja muutoin suorasanaiset eivät naisten yhteisöissä välttämättä pärjää. Tällainen käytöshän on huomattavissa jo yläkouluikäisissä nuorissa.

Joten olen hyvin tyytyväinen aina, kun pääsen miesvaltaiseen työyhteisöön, jolloin työpaikalla riittää se, että hoitaa työnsä, eikä tarvitse miettiä sosiaalista käyttäytymistään korostetusti. Uskonkin olevani ehkä puoliksi mies, vaikka kovin naiselliseksi oloni ja habitukseni tunnenkin. ainakin sosiaalisilta kyvyiltäni ja pyrkimyksiltäni olen mielelläni ennemmin mies, moraalini kestää sen huomattavasti paremmin.

Samaistun tähän.

Meidän työpaikalla on kuitenkin muutama mieskinihan samanlainen oksettava kiukutteleva juorupää.

Se on vain se, että liikaa täysin erinlaisia ihmisiä heitetään kasaan. Sitten on epäselvää mikä työpanos on riittävä.

Ja nämä muutamat myrkyttää kaiken.

Yritän pysyä erossa tuosta, mutta kun on yritettävä tehdä yhteistyötä.

En käsitä ihmisiä jotka eivät pidä työasioita työasioina.

Työpaikoilla on myös näitä jotka pitävät itseään oikeutettuna sättimään toisia.

En tiedä onko taustalla joku hukattu mahdollisuus loistaa taikka olisi ollut halu uraan, mutta jäätiin vain tähän.

Tai ärsyttää joku joka luulee olevansa ainoa työntekijä joka kärsii kiireestä taikka epäselvistä ohjeista. Hänellä on oikeus sitten kiukutella jollekkin toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin lähihoitajissa on näitä paskanpuhujia ja kieroilijoita. Hakeutuuko alalle persoonallisuushäiriöiset vai miksi lähihoitajat ovat niin onnetonta sakkia?

Kyllä löytyy sairaanhoitajista ja muista myös.

Kai meistä jokainen on joskus jollakin tavalla, jollekin m*lkku, syystä tai toisesta. Sen vuoksi ei ehkä kannattaisi hirveästi heitellä niitä 'kiviä' muita kohti. Aina ei kemiat kohtaa mutta neutraali voisi olla ja p:aa ei ole pakko jakaa eteenpäin.

Jäin vakkarityöstäni eläkkeelle, ja aioin hyvillä mielin tehdä jatkossa keikkoja halutessani. No ilmoittauduin paikkaan jossa olin keikkaillut aikanaan. Oli kiva paikka, vaan ei ollut enää. Ihme pätijöitä, asioita ei voitu sanoa asiallisesti.

Soitin vastaavalle ja kerroin tunteeni. Jatkoin vielä sovitut keikat, mutta loppu hommille tuli, kun asialliseen kysymykseeni vastattiin: "järjen käyttö ei ole kielletty..". Siihen loppui keikkailut siellä. Perään on kysytty, mutta minulla on "kiire", en jouda ja käytän järkeäni muualla... . Tehkööt itse. Eläkkeellä on ihan mukava olla, ei tarvitse vattuilua kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten tapa toimia on puhua pahaa selän takana, manipuloida ja saada toiset ihmiset huonoon valoon. Lopulta nainen on saanut puolelleen armeijan, joka yhdessä lynkkaa uhrin. Tämä uhri ei ole koskaan päässyt puolustautumaan tai oikaisemaan epäkohtia, koska kaikki on tapahtunut selän takana. Tuota esiintyy jokaisella elämän osa-aluuella. Käytös ei rajoitu pelkästään hoitoalaan. Iso osa naisista puhuu muunneltua totuutta, jos se hyödyttää heitä itseään. Naiset ovat henkisen väkivallan mestareita.

Miehet toimivat täysin samoin, mutta jostain koomisesta syystä vain naiset leimataan.

Vuodesta toiseen.

Juuri näin. Jostain syystä sitä miesten juoruilua pidetään rentona keskusteluna. Mutta selkään puukottamista ja paskanjauhantaa kuulee samalla tavalla niilläkin työpaikoilla. Oma pomoni varsinkin on yksi juoru-ukko. Myls mieheni nauraa tuolle käsitykselle, etteivät miehet muka iljeile juorua. Terkuin insinöörinainen miesvaltaisella alalla ja puolison työt myös miesvaltaisissa töissä ollut aina.

Siis vielä jatkoa, hoitoala on aika hierarkinen. Oon kuullut hoitsukaveriltani, että monesti esim. sairaalassa lääkärit istuu omissa pöydissään, eivät puhu/tervehdi hoitajia, on myös poikkeuksia. Sairaanhoitajat nyt tietty lähihoitajia ylempänä tässä hierarkiassa ym. Sitten alimpana laitoshuoltajat. 

Näinhänä se menee vähän joka työpaikalla. Naisvaltaisilla aloilla paskanpuhuminen ja kuppikunnat on tottakai yleisiä. Kannattaa muistaa, että se on vain työpaikka. Moni hoitsu varmaan aika v"ttuuntunut, pieni palkka, p*skatyö, kiire, vuorotyö...mitä näitä on.

Palautetta on ok antaa jos se on asiallista. Kyllä työkaverilta voi joskus kysyä, kokeeko jostain hlöstä X samoin. Haukkua ei kuitenkaan saa / naureskella selän takana. Sellainen on vain noloa.

Kyllä rohkeasti voi sanoa, ettet tykkää kun tuollaista puhutaan ja että jos on ongelmia niin ne pitää pyrkiä ratkaisemaan. Itse olen joutunut puuttumaan kahden kollegan keskinäiseen piikittelyyn (toisiaan kohtaan). Lopulta ratkaisivat asian ihan asiallisesti keskenään ja ilmapiiri parantui.

T: Hoitsu myöskin

Kannattaa valita se työyhteisön vittumaisimman stigma olemalla tuollaisen pikkusieluisen lauman yläpuolella ja käyttää tauot näppäilemällä kännykkää. Tai vielä parempi, mennä kahville eri aikaan. Riittää, kun työt hoituu.

53 vastaa nyt kunnolla, kun pääsi koneelle. En oikein hallitse yliherkän tablettini kosketusnäyttöä. Olen insinööri, mutta ollut myös naisvaltaisilla työpaikoilla. Nuoremapana ajattelin itsekin, kuinka miehet on rennompia ja muuta kakkendaalia, kun katsoin ruusunpunaisten lasien läpi. Oli jo opiskeluryhmässäni miehiä, jotka ärsyttivät ja nimenomaan sillä, että työnsivät nenänsä muiden asioihin ja setvivät niitä. Miehet tekevät sen myös aika ilkeästi.

Sanoin miehelleni äsken tästä, että täällä on silloin tällöin avauksia, joissa haukutaan naisvaltaiset alat ja kehutaan miesvaltaiset. Mies naurahti huvittuneesti ja sanoi, ettei ole vielä yhdelläkään työpaikalla ollut, missä ei miehet jauhaisi paskaa, ei syntyisi klikkejä, olisi kateutta jne. Hänen nykyistä edellinen työpaikkansa oli yksi pahimpia kuulemma, 90 % miehiä. Mieheni on it-alan insinööri. Itse olen eri alan insinööri. Esimieheni tekee yhteistyötä muutaman tyypin kanssa. Kyllähän siinä ollaan porukassa rentoja ja nauretaan, mutta sitten jopa soitellaan toinen toiselle, kuinka "Arska" oli tänään hankala tai pomo valittaa mulle, kuinka Masa haisi tupakalta ja viinalta taas palaverissa. Myös ulkonäön haukkuminen hyvin ronskein sanakääntein.

Myös niitä naisia, jotka julistavat tulevansa hyvin toimeen miesten kanssa, haukutaan aika ilkeästikin - selän takana. Eiväthän he sitä usko. Itse olen sellainen harmaa hiirulainen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa ja hoitaa työnsä. Olemassaoloani ei välillä edes muisteta, joten olen vähän kuin kärpäsenä katossa. Minulla on ihan mukavia naisvaltaisia työpaikkoja entisessä elämässä, hyvä ryhmähenki vaikka oli "rankka" virastotyö. Rankka siinä mielessä, että asiakkaat pääasiassa hankalia. Mieluiten teen kuitenkin nykyistä työtäni, en siksi, että se on miesvaltainen ala, vaan ihan vain siksi, että tykkään työstäni.

En ole hoitoalalla, mutta tunnistan tuon ongelman. Monessa naisvaltaisessa työpaikassa on ollut todella huono ilmapiiri, ihmisiä jopa kiusataan ja käytös on kun ala-asteella, itse ollaan muka niin tärkeää ja muita vähätellään ja haukutaan.

Pahimpia on ne jotka kyttää toisten tekemisiä ja kun toinen tekee pienen virheen, tai jotain vain eri tavalla kun kyttääjä, siitä haukutaan ja muistutetaan pitkään. Kun se kyttääjä itse tekee oikeasti ihan ison virheen, hän kuittaa sen sanomalla "tekevälle sattuu/ sama pää kesät talvet" tms.

Meillä oli työpaikassa tosi huono olla, kun oli jatkuvaa selän takana haukkumista ja kohta saman ihmisen kanssa ollaan niin kaveria. Nyt onneksi työporukassa on enemmän miehiä ja vähemmän naisia, heti on parempi fiilis töissä.

Itse olen aina yrittänyt toimia niin että kaikkien kanssa hoidan työasiat asiallisesti, niidenkin joista en niin pidä, mutta tauoilla en hakeudu heidän seuraansa tai pidän tauon eri aikaan. Jutustelen enemmän niiden kanssa joiden kanssa on samalla aaltopituudella, toki pakolliset small talkit myös niiden kanssa joista en pidä, mutta en enempää. Yritän pysyä kaukana toisten haukkumisesta ja selän takana puhumisesta, jos joku alkaa juoruilla tai haukkua työkaveria minulle, yleensä yritän mahdollisimman sujuvasti vain vaihtaa puheenaihetta, tai kuuntelen mutten kommentoi asiaan mitään.

Mutta nyt ainakin toistaiseksi siis ilmapiiri töissä on parantunut kun on enemmän miehiä töissä kun aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita se työyhteisön vittumaisimman stigma olemalla tuollaisen pikkusieluisen lauman yläpuolella ja käyttää tauot näppäilemällä kännykkää. Tai vielä parempi, mennä kahville eri aikaan. Riittää, kun työt hoituu.

Juuri näin 😀.

Joku muukin..

Minulle on kunniamerkki rinnassa se jos työpaikan juoruämmä ei pidä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Huonot työolot ja kiire altistavat ihmiset paskamaiselle käytökselle. Kuinka monen hyvinvoivan ihmisen olet huomannut käyttäytyvän sikamaisesti toisia kohtaan? Toki on luonnehäiriöisiä mutta luulen, että suurin syy toisten dissaamiseen löytyy ihan sieltä epätyydyttävistä työolosuhteista, mukaanlukien joissain tapauksissa huonon perhe-elämän. Jos työnantajat panostaisivat oikeasti työntekijöidensä hyvinvointiin, näitä kirjoituksia harvemmin näkisi ja tuottavuus paranisi. Ehkä tulevaisuudessa.

Käyttäydyn työoloissa asiallisesti heti kun mulle maksetaan (omasta mielestäni) tarpeeksi siitä.

On siellä teillä hoitopuolella mahtava työetiikka. Ei silti että olisin yllättynyt.

Itse olen hoitoalalla, missä miehiä on eemmistö. Ne ne vasta ovatkin sekäänpuukotavia mielistelijöitä :D Juottavat toisensa illanvietoissa känniin, ja sitten levittelevät keskenään känniläisen puhumia juttuja ympäriinsä. En käy enää missään illanvietoissa heidän kanssaan, koska olen varmaan kohta seuraavana listalla. Ja täällä siis kaikki puhuvat toisistaan paskaa, ei edes ole mitään ryhmittymiä, jotka pitäisivät toistensa puolia, vaan heti kun selkä kääntyy, vaihtuu urkinnan ja juoruilun kohde.