Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
IS: Puolikasta työviikkoa tekevä Jarmo, 34, aikoo eläkkeelle 45-vuotiaana - miksi tämä suututtaa somessa?
25.01.2018 |
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005537935.html
Olen useammastakin paikasta lukenut kommentteja, jo ihan tuon uutisen altakin, miten lapsettomilla sinkuilla ei ole mitään oikeutta puhua säästämisestä ja "helppoahan se on, jos ajattelee vaan omaa napaansa". No nii-in. Miksi niin monia tuntuu ärsyttävän, että tyyppi elää materiaalisesti erittäin niukkaa sinkkumiehen elämää rahoittaakseen eläkeunelmansa? Miksei tätä hyväksytä valintana ihan siinä missä sitäkin, että hankitaan kolme lasta, pelto-omakotitalo, kolme vuotta vanha farmariauto ja kesälomamatkat Kanarialle?
Ja kyllä, olen kyseisen miehen kanssa siitäkin asiasta samaa mieltä, että lapsiperheelliset jotka "eivät pysty säästämään" useimmiten valehtelevat itselleen. Ja näyttävät lapsilleen hirveän huonoa esimerkkiä.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuosta syystä. Ylimielisyys. Kaikki eivät saa 40 000€ perintöä ja halua elää sinkkuina ilman lapsia.
40 000 euron perintö ei ole mitenkään ihan hirveän paljon. Sen saa käytännössä kuka vaan, jolla ei ole hirveästi sisaruksia ja jonka vanhemmat omistavat asunnon/kiinteistön Etelä-Suomen kasvualueilla. Mutta tietenkin on ihan totta, ettei sitä kaikki saa. Tuo perintö kuitenkin näyttelee vain suhteellisen pientä osaa, paljon merkittävämpi tekijä on säästäväisyys ja tietoinen priorisointi.
Sinkkuna ilman lapsiakaan ei tarvitse elää, ja tokihan leveintä elämää eletään dink-perheissä, eli kahden aikuisen lapsettomissa talouksissa. Lapsia hankkivatkin voivat halutessaan säästää lapsen kuluista paljonkin, mutta se on nimenomaan halusta kiinni. Ei vuosien perhevapaita, ei tuhansien eurojen vuotuisia harrastusmenoja, ei lapsiperheen "pakollista" autoa, ei lapsen opettamista kulutuskulttuuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vestola työskentelee ravintolassa osa-aikatöissä noin 20 tuntia viikossa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Käteen jäävistä tuloistaan hän sijoittaa periaatteessa kaiken."
Monia muitakin ehkä ihmetyttää millä tämä mies elää, jos hän sijoittaa kaikki nettotulonsa, jotka tuossa ammatissa ja noilla tuntimäärillä eivät voi olla suuria. Sitä jutussa ei kerrota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuosta syystä. Ylimielisyys. Kaikki eivät saa 40 000€ perintöä ja halua elää sinkkuina ilman lapsia.
40 000 euron perintö ei ole mitenkään ihan hirveän paljon. Sen saa käytännössä kuka vaan, jolla ei ole hirveästi sisaruksia ja jonka vanhemmat omistavat asunnon/kiinteistön Etelä-Suomen kasvualueilla. Mutta tietenkin on ihan totta, ettei sitä kaikki saa. Tuo perintö kuitenkin näyttelee vain suhteellisen pientä osaa, paljon merkittävämpi tekijä on säästäväisyys ja tietoinen priorisointi.
Sinkkuna ilman lapsiakaan ei tarvitse elää, ja tokihan leveintä elämää eletään dink-perheissä, eli kahden aikuisen lapsettomissa talouksissa. Lapsia hankkivatkin voivat halutessaan säästää lapsen kuluista paljonkin, mutta se on nimenomaan halusta kiinni. Ei vuosien perhevapaita, ei tuhansien eurojen vuotuisia harrastusmenoja, ei lapsiperheen "pakollista" autoa, ei lapsen opettamista kulutuskulttuuriin.
MOT....
Koska suomalaisen kunnon kansalaisen tehtävä on raataa otsa hiessä, ja mielellään kuolla työnsä ääreen. Itse olen 39, ja puolittamassa työaikani kun virkavapaa loppuu syksyllä. En ole rikas, mutta velaton ja pienillä menoilla, lapsikin jo melkein aikuinen. Ei tätäkään moni ymmärrä, mutta minulle vapaa-aika on hyvin arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
"Vestola työskentelee ravintolassa osa-aikatöissä noin 20 tuntia viikossa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Käteen jäävistä tuloistaan hän sijoittaa periaatteessa kaiken."
Monia muitakin ehkä ihmetyttää millä tämä mies elää, jos hän sijoittaa kaikki nettotulonsa, jotka tuossa ammatissa ja noilla tuntimäärillä eivät voi olla suuria. Sitä jutussa ei kerrota.
Mutta blogissa, jonka linkki löytyy jutusta, kerrotaan kaikki hyvinkin tarkkaan. Suomalaisittain todella harvinaisen tarkasti avataan omaa taloutta. Nettotulon keskiarvo on hänen kirjanpidossaan ollut 1288 e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuosta syystä. Ylimielisyys. Kaikki eivät saa 40 000€ perintöä ja halua elää sinkkuina ilman lapsia.
40 000 euron perintö ei ole mitenkään ihan hirveän paljon. Sen saa käytännössä kuka vaan, jolla ei ole hirveästi sisaruksia ja jonka vanhemmat omistavat asunnon/kiinteistön Etelä-Suomen kasvualueilla.
Totta ja noin pienellä rahalla ei kyllä eletä kovin pitkään lyhyellä aikavälillä tienattujen eläketulojen rinnalla muuta kuin erittäin niukasti.
Heppu on pelannut korttinsa oikein ja oman pelinsä ihan itse mokanneet ovat katkeria tajuttuaan typeryytensä.
Minuakin harmittaa se etten osannut aikoinani pitää päätä kylmänä, mutta toisaalta olen hyvin tyytyväinen että tällaisia nuoria miehiä on koko ajan enemmän - elävät kuten itse haluavat eikä niin kuin "kunnon miehen" pitää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo onnistuu keneltä vaan, mutta vaatii todella tiukkaa vakaumusta ja askeettista elämäntapaa. Moni miettii, onko se sen arvoista? Sitten on näitä, jotka ovat jo saavuttaneet taloudellisen riippumattomuuden mutta jatkavat työntekoa ainakin jonkin verran, koska se antaa niin paljon. Näin tämän kaverin Ylen videolla keskustelemassa jonkun uratykin kanssa ja nähdäkseni hänen ongelmansa on, ettei hän ole löytänyt sellaista työtä joka tuottaisi hänelle iloa ja jonka hän kokisi merkitykselliseksi.
Se, että pääsee siihen tilanteeseen jossa voi tehdä töitä sen verran kuin huvittaa, on hieno saavutus minkä ikäiseltä tahansa, saati alle 50-vuotiaalta. Mutta jostain pitäisi löytää sitä mielekästä ja merkityksellistä tekemistä, että voi kokea elävänsä täyttä elämää. Lapsiperheissä tämä tulee kuin itsestään lasten kautta ja ehkä myöhemmässä elämänvaiheessa tehdään jotain vapaaehtoistyötä yhteiseksi hyväksi. Mutta sinkku joka pyöräilee, mitä hän antaa muille? Ei hän näe lapsen kasvavan ja oppivan uutta. Jotain sen pyöräilyn lisäksi pitäisi keksiä, ettei elämä käy tylsäksi.
Minä ainakin elän nyt, enkä sitten eläkkeellä.
Yrittäkää nyt ymmärtää sitä alaselkätatskaanne pidemmälle mitä Carpe diem tarkoittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo onnistuu keneltä vaan, mutta vaatii todella tiukkaa vakaumusta ja askeettista elämäntapaa. Moni miettii, onko se sen arvoista? Sitten on näitä, jotka ovat jo saavuttaneet taloudellisen riippumattomuuden mutta jatkavat työntekoa ainakin jonkin verran, koska se antaa niin paljon. Näin tämän kaverin Ylen videolla keskustelemassa jonkun uratykin kanssa ja nähdäkseni hänen ongelmansa on, ettei hän ole löytänyt sellaista työtä joka tuottaisi hänelle iloa ja jonka hän kokisi merkitykselliseksi.
Se, että pääsee siihen tilanteeseen jossa voi tehdä töitä sen verran kuin huvittaa, on hieno saavutus minkä ikäiseltä tahansa, saati alle 50-vuotiaalta. Mutta jostain pitäisi löytää sitä mielekästä ja merkityksellistä tekemistä, että voi kokea elävänsä täyttä elämää. Lapsiperheissä tämä tulee kuin itsestään lasten kautta ja ehkä myöhemmässä elämänvaiheessa tehdään jotain vapaaehtoistyötä yhteiseksi hyväksi. Mutta sinkku joka pyöräilee, mitä hän antaa muille? Ei hän näe lapsen kasvavan ja oppivan uutta. Jotain sen pyöräilyn lisäksi pitäisi keksiä, ettei elämä käy tylsäksi.
Mikä sinä olet sanomaan, ettei urheiluharrastuksista riitä elämän sisällöksi, tai että elämä on tylsää kun ei näe lapsen kasvavan ja oppivan uutta?
Se että ”sijoittaa” ei tarkoita että rahat pelkästään kasvavat. Sijoittamiseen kuuluu myös tappio. Varsinkin tälla hetkellä kun kursseissa ja asunnoissa on ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin työttömäksi 51-vuotiaana hyvin palkatusta työstä. Olen sinkku ja nyt tajuan että elämäni ainoa sisältö oli se työssäkäynti, shoppailu ja lomien odottaminen.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin elän nyt, enkä sitten eläkkeellä.
Yrittäkää nyt ymmärtää sitä alaselkätatskaanne pidemmälle mitä Carpe diem tarkoittaa!
Tai sitten sitä voi elää ihan kaiken aikaa, eikä sen tarvitse tarkoittaa holtitonta tuhlaamista. Itse olen tänä vuonna triplannut sen summan, minkä säästän (ja sijoitan) kuukausittain. Mistään merkityksellisestä en tunne luopuneeni, kun jätin take away -kahvit, lounasruokalalounaat, kampaamot ja halpakauppojen heräteostorätit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tätäkään moni ymmärrä, mutta minulle vapaa-aika on hyvin arvokasta.
Eivät ymmärrä, koska eivät hetkeksikään pysähdy miettimään miten typerää se oikeasti on haaskata aikaa siellä töissä, tekemässä jotain sellaista mitä ei oikeastaan edes haluaisi tehdä. Aika harva kun loppujenlopuksi vaikuttaa aivan nauttivan siitä työstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo onnistuu keneltä vaan, mutta vaatii todella tiukkaa vakaumusta ja askeettista elämäntapaa. Moni miettii, onko se sen arvoista? Sitten on näitä, jotka ovat jo saavuttaneet taloudellisen riippumattomuuden mutta jatkavat työntekoa ainakin jonkin verran, koska se antaa niin paljon. Näin tämän kaverin Ylen videolla keskustelemassa jonkun uratykin kanssa ja nähdäkseni hänen ongelmansa on, ettei hän ole löytänyt sellaista työtä joka tuottaisi hänelle iloa ja jonka hän kokisi merkitykselliseksi.
Se, että pääsee siihen tilanteeseen jossa voi tehdä töitä sen verran kuin huvittaa, on hieno saavutus minkä ikäiseltä tahansa, saati alle 50-vuotiaalta. Mutta jostain pitäisi löytää sitä mielekästä ja merkityksellistä tekemistä, että voi kokea elävänsä täyttä elämää. Lapsiperheissä tämä tulee kuin itsestään lasten kautta ja ehkä myöhemmässä elämänvaiheessa tehdään jotain vapaaehtoistyötä yhteiseksi hyväksi. Mutta sinkku joka pyöräilee, mitä hän antaa muille? Ei hän näe lapsen kasvavan ja oppivan uutta. Jotain sen pyöräilyn lisäksi pitäisi keksiä, ettei elämä käy tylsäksi.
Mikä sinä olet sanomaan, ettei urheiluharrastuksista riitä elämän sisällöksi, tai että elämä on tylsää kun ei näe lapsen kasvavan ja oppivan uutta?
Joillekin riittää ja joillekin ei. Minä ainakin haluan tehdä kaikkea elämässä. Nyt on lapsetkin ja kaikkea on kokeiltu. Nuorena kokeilin jopa kovia huumeita ulkomailla ja olen harrastanut myös kaikenlaista seksiä.
Jos tajuaa että on vain yksi elämä ja maailma on täynnä asioita joita voi tehdä niin miksi kyyhöttää jossain salilla tekemässä toistoja, kun voit hypätä pituutta tai laskuvarjoliitää?
Lasten hankkiminen on todella jännää ja haastavaa. Etenkin kun pitää tehdä monia asioita samalla.
Jokainen tosiaan menee sillä tasolla mihin kykenee. Jos tuntuu liian rankalta niin pysyy kotona ja tekee ristikoita. En minä halua pakottaa nauttimaan elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo onnistuu keneltä vaan, mutta vaatii todella tiukkaa vakaumusta ja askeettista elämäntapaa. Moni miettii, onko se sen arvoista? Sitten on näitä, jotka ovat jo saavuttaneet taloudellisen riippumattomuuden mutta jatkavat työntekoa ainakin jonkin verran, koska se antaa niin paljon. Näin tämän kaverin Ylen videolla keskustelemassa jonkun uratykin kanssa ja nähdäkseni hänen ongelmansa on, ettei hän ole löytänyt sellaista työtä joka tuottaisi hänelle iloa ja jonka hän kokisi merkitykselliseksi.
Se, että pääsee siihen tilanteeseen jossa voi tehdä töitä sen verran kuin huvittaa, on hieno saavutus minkä ikäiseltä tahansa, saati alle 50-vuotiaalta. Mutta jostain pitäisi löytää sitä mielekästä ja merkityksellistä tekemistä, että voi kokea elävänsä täyttä elämää. Lapsiperheissä tämä tulee kuin itsestään lasten kautta ja ehkä myöhemmässä elämänvaiheessa tehdään jotain vapaaehtoistyötä yhteiseksi hyväksi. Mutta sinkku joka pyöräilee, mitä hän antaa muille? Ei hän näe lapsen kasvavan ja oppivan uutta. Jotain sen pyöräilyn lisäksi pitäisi keksiä, ettei elämä käy tylsäksi.
Ja mikä se elämän sisältö on tavallisella keskiluokalla?
Juttujen perusteella tuon ikäisillä ystävilläni on 99% mielessä:
- hienompi asunto arvostetummalta alueelta
- uudempi ja arvostetumpaa merkkiä oleva auto
- hienommat pelit ja laitteet
- lomamatkat joilla lähinnä makoillaan
Mielessä on pelkkä kilpavarustelu keskiluokkaisia ystäviä vastaan. Loputon tyytymättömyys; auto on taas käynyt vanhaksi, ylitöillä saatiin toinen lomamatka mutta vaimo haaveilee kolmannesta. Mikään ei koskaan riitä, luksusta on aina vain harvoin.
Se lasten kasvatus (samanlaisiksi materian perässä juokseviksi roboteiksi) on ainoa elämän sisältö. Jos ei pojalla ole Fjällravenin laukkua, koulussa kiusataan. Jollein naapurin pojalla ole, sinun poikasi kiusaa sitä.
Ei maapallo kaipaa lisää keskiluokkaa.
En kritisoi tuota säästämistä, hieno saavutushan se on. En vain usko että tuo tyyppi sitten eläkkeelläkään pistää ranttaliksi. Tuollainen elämäntapa on juurtunut niin syvään, että hän istuu haudassakin vielä rahakasansa päällä pennejä exelöiden, ja se on se hänen elämäntyönsä. Parisuhdetta ei varmaan löydä mielipuolisen piheyden vuoksi, ja mikäs siinä, hänenhän ne rahat ovat.. tuskin vain olisi valmis pistämään rahaa lainkaan perheen yhteiseen pottiin, siinä kun on varmasti niin paljon kaikkea hänelle turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin elän nyt, enkä sitten eläkkeellä.
Yrittäkää nyt ymmärtää sitä alaselkätatskaanne pidemmälle mitä Carpe diem tarkoittaa!
Kyllähän Jarmokin elää, pyöräilee ja kalastaa kun niistä tykkää. Kaikki eivät nauti mistään järjettömästä törsäilystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo onnistuu keneltä vaan, mutta vaatii todella tiukkaa vakaumusta ja askeettista elämäntapaa. Moni miettii, onko se sen arvoista? Sitten on näitä, jotka ovat jo saavuttaneet taloudellisen riippumattomuuden mutta jatkavat työntekoa ainakin jonkin verran, koska se antaa niin paljon. Näin tämän kaverin Ylen videolla keskustelemassa jonkun uratykin kanssa ja nähdäkseni hänen ongelmansa on, ettei hän ole löytänyt sellaista työtä joka tuottaisi hänelle iloa ja jonka hän kokisi merkitykselliseksi.
Se, että pääsee siihen tilanteeseen jossa voi tehdä töitä sen verran kuin huvittaa, on hieno saavutus minkä ikäiseltä tahansa, saati alle 50-vuotiaalta. Mutta jostain pitäisi löytää sitä mielekästä ja merkityksellistä tekemistä, että voi kokea elävänsä täyttä elämää. Lapsiperheissä tämä tulee kuin itsestään lasten kautta ja ehkä myöhemmässä elämänvaiheessa tehdään jotain vapaaehtoistyötä yhteiseksi hyväksi. Mutta sinkku joka pyöräilee, mitä hän antaa muille? Ei hän näe lapsen kasvavan ja oppivan uutta. Jotain sen pyöräilyn lisäksi pitäisi keksiä, ettei elämä käy tylsäksi.
Mikä sinä olet sanomaan, ettei urheiluharrastuksista riitä elämän sisällöksi, tai että elämä on tylsää kun ei näe lapsen kasvavan ja oppivan uutta?
Joillekin riittää ja joillekin ei. Minä ainakin haluan tehdä kaikkea elämässä. Nyt on lapsetkin ja kaikkea on kokeiltu. Nuorena kokeilin jopa kovia huumeita ulkomailla ja olen harrastanut myös kaikenlaista seksiä.
Jos tajuaa että on vain yksi elämä ja maailma on täynnä asioita joita voi tehdä niin miksi kyyhöttää jossain salilla tekemässä toistoja, kun voit hypätä pituutta tai laskuvarjoliitää?
Lasten hankkiminen on todella jännää ja haastavaa. Etenkin kun pitää tehdä monia asioita samalla.
Jokainen tosiaan menee sillä tasolla mihin kykenee. Jos tuntuu liian rankalta niin pysyy kotona ja tekee ristikoita. En minä halua pakottaa nauttimaan elämästä.
Voi hyvä luoja näitä yksinkertaisia ihmisiä. Kaikki eivät NAUTI mistään huumeiden vetämisestä tai perseen jakamisesta! Ihan oikeasti, jos minä nyt alan tehdä niin niin se huonontaa elämäni laatua, en todellakaan halua elää niin! Etkö sinä ymmärrä etteivät kaikki ihmiset ole kuin sinä ??
Alue: Aihe vapaa
Juuri tuosta syystä. Ylimielisyys. Kaikki eivät saa 40 000€ perintöä ja halua elää sinkkuina ilman lapsia.