Lue keskustelun säännöt.
Miten löytäisin ulkomaalaisen isäni jota en ole tavannut?
25.01.2018 |
Eli ikään kuin "kadonneen jäljillä" ilman sitä televisiointia.
Äitini oli Au Pairina Walesissa 21-vuotiaana ja siellä kuulemma tapasi nuoren miehen jonka kanssa tällä oli romanssi ja on varma että minä sain siitä sitten alkuni. Mies on äitini ikäinen, eli tällä hetkellä n.50v. Äiti ei Suomeen tulon jälkeen ole pitänyt mitään yhteyttä isääni, joten tiedossa ei ole esim mahdollista asuinpaikkaa tai mitään muutakaan sellaista, mutta nimi nyt tiedetään kokonaisuudessaan ainakin, koska isäni on kerran lähettänyt tänne Suomeen äidilleni postikortin jossa on koko nimi.
Isäni ei tiedä että olen olemassa.Olisi upeaa löytää hänet, koska mulla ei koskaan ole ollut minkäänlaista isähahmoa eikä esim. sisaruksia, joten on aina ollut niin yksinäinen olo. Olen aina tiennyt juuristani kiitos äidin, joten englantia olen opiskellut innolla ja kymriäkin olen ottanut haltuun. :)
Haluaisin lähteä etsimään isääni nyt kun olisi mahdollista saada koko helmikuu lomaksi ja rahaa riittää olla Britanniassa vaikka useampikin viikko. Mulla on ollut jo vuosia houkutus osallistua ohjelmaan mutta kun se televisiointi ei oikein ole asia jota mä haluaisin tähän mukaan, niin hoidan yksin.
Miten voisin aloittaa etsinnän ja edetä siinä? Onko kukaan teistä etsinyt/löytänyt kadonnutta tuttavaansa?
Kommentit (48)
Veikkaan, että äidillesi on sika monta vaihtoehtoa isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ikään kuin "kadonneen jäljillä" ilman sitä televisiointia.
Äitini oli Au Pairina Walesissa 21-vuotiaana ja siellä kuulemma tapasi nuoren miehen jonka kanssa tällä oli romanssi ja on varma että minä sain siitä sitten alkuni. Mies on äitini ikäinen, eli tällä hetkellä n.50v. Äiti ei Suomeen tulon jälkeen ole pitänyt mitään yhteyttä isääni, joten tiedossa ei ole esim mahdollista asuinpaikkaa tai mitään muutakaan sellaista, mutta nimi nyt tiedetään kokonaisuudessaan ainakin, koska isäni on kerran lähettänyt tänne Suomeen äidilleni postikortin jossa on koko nimi.
Isäni ei tiedä että olen olemassa.Olisi upeaa löytää hänet, koska mulla ei koskaan ole ollut minkäänlaista isähahmoa eikä esim. sisaruksia, joten on aina ollut niin yksinäinen olo. Olen aina tiennyt juuristani kiitos äidin, joten englantia olen opiskellut innolla ja kymriäkin olen ottanut haltuun. :)Haluaisin lähteä etsimään isääni nyt kun olisi mahdollista saada koko helmikuu lomaksi ja rahaa riittää olla Britanniassa vaikka useampikin viikko. Mulla on ollut jo vuosia houkutus osallistua ohjelmaan mutta kun se televisiointi ei oikein ole asia jota mä haluaisin tähän mukaan, niin hoidan yksin.
Miten voisin aloittaa etsinnän ja edetä siinä? Onko kukaan teistä etsinyt/löytänyt kadonnutta tuttavaansa?
Kai se äitis tietää mistä päin walesia isäs on kotosin. Sehän rajaa jo paljon. Sulla on koko nimi jo se on hyvä. Mun faija on irlantilainen ja löysin sen aikoinaan just nimen ja mistä päin se oli kotosin. rajasin alueen ja aloin etsiä silloin 1957 syntyneitä äijiä. alueen sairaalat kirkot jne läpi. sit pubit missä on facebook. siellä yleensä on ihmisiä noissa facebookin baarisivuilla jos siel on fudista ja datrsii jne. meni viikko noin kun löysin faijani.
Niin ja siis tein tämän kaiken kotisohvaltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ikään kuin "kadonneen jäljillä" ilman sitä televisiointia.
Äitini oli Au Pairina Walesissa 21-vuotiaana ja siellä kuulemma tapasi nuoren miehen jonka kanssa tällä oli romanssi ja on varma että minä sain siitä sitten alkuni. Mies on äitini ikäinen, eli tällä hetkellä n.50v. Äiti ei Suomeen tulon jälkeen ole pitänyt mitään yhteyttä isääni, joten tiedossa ei ole esim mahdollista asuinpaikkaa tai mitään muutakaan sellaista, mutta nimi nyt tiedetään kokonaisuudessaan ainakin, koska isäni on kerran lähettänyt tänne Suomeen äidilleni postikortin jossa on koko nimi.
Isäni ei tiedä että olen olemassa.Olisi upeaa löytää hänet, koska mulla ei koskaan ole ollut minkäänlaista isähahmoa eikä esim. sisaruksia, joten on aina ollut niin yksinäinen olo. Olen aina tiennyt juuristani kiitos äidin, joten englantia olen opiskellut innolla ja kymriäkin olen ottanut haltuun. :)Haluaisin lähteä etsimään isääni nyt kun olisi mahdollista saada koko helmikuu lomaksi ja rahaa riittää olla Britanniassa vaikka useampikin viikko. Mulla on ollut jo vuosia houkutus osallistua ohjelmaan mutta kun se televisiointi ei oikein ole asia jota mä haluaisin tähän mukaan, niin hoidan yksin.
Miten voisin aloittaa etsinnän ja edetä siinä? Onko kukaan teistä etsinyt/löytänyt kadonnutta tuttavaansa?
Kai se äitis tietää mistä päin walesia isäs on kotosin. Sehän rajaa jo paljon. Sulla on koko nimi jo se on hyvä. Mun faija on irlantilainen ja löysin sen aikoinaan just nimen ja mistä päin se oli kotosin. rajasin alueen ja aloin etsiä silloin 1957 syntyneitä äijiä. alueen sairaalat kirkot jne läpi. sit pubit missä on facebook. siellä yleensä on ihmisiä noissa facebookin baarisivuilla jos siel on fudista ja datrsii jne. meni viikko noin kun löysin faijani.
Niin ja siis tein tämän kaiken kotisohvaltani.
Yllättävän paljon pystyy itse selvittämään, kun tietää mistä etsiä. Huikea rahan säästö, versus että palkkaisi etsivän.
Oletko yhtään ajatellut sen miehen näkökulmasta?
Minä, minä ja minä haluun.... tuntuu nyt olevan johtotähtenä.
Se mies ei välttämättä tod. halua elämäänsä jotain nuoruuden panokeikkaa. Hänellä on manhdollisesti perhe.
Vierailija kirjoitti:
Eli ikään kuin "kadonneen jäljillä" ilman sitä televisiointia.
Äitini oli Au Pairina Walesissa 21-vuotiaana ja siellä kuulemma tapasi nuoren miehen jonka kanssa tällä oli romanssi ja on varma että minä sain siitä sitten alkuni. Mies on äitini ikäinen, eli tällä hetkellä n.50v. Äiti ei Suomeen tulon jälkeen ole pitänyt mitään yhteyttä isääni, joten tiedossa ei ole esim mahdollista asuinpaikkaa tai mitään muutakaan sellaista, mutta nimi nyt tiedetään kokonaisuudessaan ainakin, koska isäni on kerran lähettänyt tänne Suomeen äidilleni postikortin jossa on koko nimi.
Isäni ei tiedä että olen olemassa.Olisi upeaa löytää hänet, koska mulla ei koskaan ole ollut minkäänlaista isähahmoa eikä esim. sisaruksia, joten on aina ollut niin yksinäinen olo. Olen aina tiennyt juuristani kiitos äidin, joten englantia olen opiskellut innolla ja kymriäkin olen ottanut haltuun. :)Haluaisin lähteä etsimään isääni nyt kun olisi mahdollista saada koko helmikuu lomaksi ja rahaa riittää olla Britanniassa vaikka useampikin viikko. Mulla on ollut jo vuosia houkutus osallistua ohjelmaan mutta kun se televisiointi ei oikein ole asia jota mä haluaisin tähän mukaan, niin hoidan yksin.
Miten voisin aloittaa etsinnän ja edetä siinä? Onko kukaan teistä etsinyt/löytänyt kadonnutta tuttavaansa?[/qu
Luuletko että ne kaikki kadonneet isät ottavat lapsoset intoa hehkuen vastaan? Kameraryhmälle on pakko esittää vieraskoreaa...entäs jos iskäs onkin joku rappioalkoholisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko yhtään ajatellut sen miehen näkökulmasta?
Minä, minä ja minä haluun.... tuntuu nyt olevan johtotähtenä.
Se mies ei välttämättä tod. halua elämäänsä jotain nuoruuden panokeikkaa. Hänellä on manhdollisesti perhe.
Isän kanta selvinnee, kun ap selvittää sen.
Halua tai ei niin ap on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, joko kirjoitit pubiin?
Kyllä kirjoitin! Ja sain vastauksenkin jopa tunnissa! Pubi näköjään oli kuin olikin se paras paikka mistä aloittaa.
Nykyinen omistaja on edellisen omistajan poika, joten isänsä kautta tiesi kenestä puhun. En sanonut ihan suoraan millä asialla olen, mutta luotti muhun sen verran että antoi isänsä puhelinnumeron jos haluan häneltä kysyä.
Noh, tämä ilta menikin sitten soitellessa ympäri Walesia. Soitin entiselle pubin omistajalle ja kerroin tarinani, ja hän jopa sanoi muistavan äitini, kun hän kuulemma pubissa viihtyi. Hänellä ei ollut ikävä kyllä mun isäni numeroa tai osoitetta, mutta vahvisti että mies elää ja hengittää yhä.
Päätin sitten samaan syssyyn soittaa sinne perheeseen jossa äiti oli Au Pairina. Sieltä vastasi sellainen sympaattinen vanha rouva, joka kuulemma tuntee mun isän äidin, eli mun mummin! Hän välissä soitti mun mummille että onko ok jos mä soitan hänelle ja kysyn lisää, ja mummi suostui.
Mummi taas oli todella yllättynyt. Mun äiti siis oli Walesissa kaksi vuotta ja siitä ajasta äiti seurusteli isäni kanssa yli vuoden, mutta hän ei tiennyt että poislähtiessään äiti oli raskaana. Kertoi että isälläni on vaimo ja lapsia (vaikka kovasti halusivat joskus), mutta ainakin mummin mukaan isä varmasti olisi iloinen jos ottaisin yhteyttä.
Sain mummilta isän numeron. Aion soittaa sille ehkä huomenna, koska mä en vaan tiedä miten asian sille sanoisin. Jos hän ei halua tavata, niin se on mulle ok, en mä voi häntä pakottaa. Vaikka sitä itse haluaisinkin. Oli hän sitten minkälainen hyvänsä niin tapaisin hänet mielelläni.
Nyt vaan mietityttää, miksi jahkailin tän asian kanssa vuosia kun olisin vaan voinut toimia, ei tämä niin hankalaa sitten loppujen lopuksi olekaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus edelliseen viestiin: kovasti halusivat joskus enemmänkin lapsia mutta kahteen lapseen jäi. Näköjään jotenkin putosi pois tuo loppu tuolta. Ja haluan vielä vastata niille ketkä on sitä mieltä että hän ei ehkä halua tavata: jos ei halua, sitten ei halua. :)
-ap
Hienoa että tämä on edennyt!
Tosiaan sinun pitää miettiä, että miten tuot asian ilmi. Sen pöytään murjaiseminen voi olla aika... brutaali tapa kertoa, joten mieti miten sanot asiat. Liian aggressiivinen tapa kertoa asiasta voi tuhota koko vaivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä se mies voi olla vakuuttunut isyydestään?
Eli aivan varmasti suhtautuu nihkeästi koko juttuun. Äitisi voi olla varma asiasta, mutta miten mies voisi olla?
Äitis on kyllä todella typerä. Kyllä jokaisella miehellä on oikeus tietää jälkikasvustaan ja jokaisella lapsella oikeus isään. Poikkeuksia tottakai ymmärrän, jos taustalla on hyväöksikäyttöä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loistavaa! Ja uskomatonta, mutta niin oli omallakin kohdallani, kun löysin sukulaiseni. Turhaan antaa epäilyksen, pelon ja arkuuden vaivata itseään, kun pitäisi rohkeasti tarttua etsimistoimeen. Kerroitko jo äidillesi?
Vierailija kirjoitti:
Mistä se mies voi olla vakuuttunut isyydestään?
Eli aivan varmasti suhtautuu nihkeästi koko juttuun. Äitisi voi olla varma asiasta, mutta miten mies voisi olla?
Lapsella voi olla niin vahvasti isän piirteitä, ettei dna-testitkään ole tarpeelliset. Mutta varmuuden saa testeissä. Nihkeästi suhtautuminen on spekulaatiota. Minuun suhtauduttiin alkuhämmennyksellä ja empatialla, joka muuttui vahvaksi, kivaksi sukulaissuhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että tämä on edennyt!
Tosiaan sinun pitää miettiä, että miten tuot asian ilmi. Sen pöytään murjaiseminen voi olla aika... brutaali tapa kertoa, joten mieti miten sanot asiat. Liian aggressiivinen tapa kertoa asiasta voi tuhota koko vaivan.
Uskon, että ap osaa kertoa asiansa fiksusti, koska pääsi noinkin pitkälle etsinnässä. Mummi on varmaan soitellut jo pojallensa, joten isä osaa odottaa lapsensa yhteydenottoa.
Ihanaa että etsintäsi tuotti tulosta ja vielä noinkin helposti. Toivottavasti isäsi haluaa tavata sinut ja pääset tutustumaan paremmin uusiin sukulaisiin.
Mimä pari vuotta sitten aloin myös etsimään omaa ulkomailla asuvaa sukulaista. Oli tiedossa nimi ja työpaikka 25 vuoden takaa. Sekä silloisen tyttöystävän nimi. Ja ikä ja synnyinkaupunki myös.
Sattumalta satuin lähettämään sähköpostin juuri oikealle ihmiselle vanhaan työpaikkaan. Hän oli aloittanut työpaikassa samaan aikaan sukulaiseni kanssa melkein 30vuotta sitten ja pysynyt siellä toisin kuin hän. Häneltä sain yhteystietoja jotka auttoivat minut lähemmäs kohdetta ja muutaman tunnin päästä sainkin sähköpostia sukulaiselta ja vähän alle kk myöhemmin tapasin hänet ja perheensä ekaa kertaa.
Kadonneen jäljillä ohjelmassakin on ollut tapauksia, joissa sukulainen ei ole halunnut tavata. Näitä ei tietenkään näytetä telkkarissa. Ja myös sellaisia, että etsijä on yhtäkkiä perunut koko jutun. Ellen kertoi haastelussaan pari viikkoa sitten.
Kai se äitis tietää mistä päin walesia isäs on kotosin. Sehän rajaa jo paljon. Sulla on koko nimi jo se on hyvä. Mun faija on irlantilainen ja löysin sen aikoinaan just nimen ja mistä päin se oli kotosin. rajasin alueen ja aloin etsiä silloin 1957 syntyneitä äijiä. alueen sairaalat kirkot jne läpi. sit pubit missä on facebook. siellä yleensä on ihmisiä noissa facebookin baarisivuilla jos siel on fudista ja datrsii jne. meni viikko noin kun löysin faijani.