Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei olis pitäny mennä lenkille!
15.04.2006 |
Tänään iltapäivällä tuli syötyä reilu annos ruokaa ja jälkkäriksi aikas paljon pashaa, lapsen mämminkin jämät jouduin syömään.
Tietenkin tuli sellainen miltei ähky olo.
Hetken pötköttelin sohvalla ja kun ähky hieman helpotti(piereskelin monet paukut), lähdin lenkille.
Voi hyvä tavaton kun alkoi lenkin puolivälissä vääntää vatsaa, tuskanhiki rupesi jo helmeilemään otsalla.
Onneksi juuri niillä paikkeilla on jonkinmoista metsääkin(Helsingin Vihdintien varrella), ja taskussani oli pari palasta talouspaperia.
Pakko se oli antautua ja pomppia märkien mättäiden yli sivummalle puun juurelle.
Kiireesti housut kinttuun, reilu pyllistys ja ripuli pääsi räväkästi ulos suolesta ilman sen suurempia ponnisteluja.
Jalat alkoi tärisemään kun jouduin kyykkimään jonkin aikaa siinä. Peffa pärähteli aika kovastikin.
Tovin kyykittyäni pyyhkäisen hanurini ja ajattelin että loppu hyvin kaikki hyvin.
Tielle takaisin päästyäni ihmettelin iloisen näköistä pariskuntaa joka käveli vastaani ja hymyssä suin katseli minua.
PERKULE, en kiireessä älynnyt katsoa että sieltä yhdestä kohtaa tietä näki ihan selvästi siihen kohtaan missä autuaana olin hetkeä aiemmin päästänyt vellit ulos suolestani.
Olin paskonut miltei kävelytiellä. Kuinka moni lie nähnytkään pashaamiseni...
Kommentit (6)
Mulla meinasi käydä tänään sama juttu autossa, mutta pysähdyimme huoltsikalle kehän varressa jotta pääsen pärähtelemään vessaan. Yritin kovasti pidätellä määränpäähän saakka mutta mutta...
Onneksi en menny tänä aamuna lenkille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni kävi kerran keväällä lenkillä sama homma, paitsi, että ripulit pääs ihan housuun asti :/ Lenkkipolun vierellä oli uimaranta (onneksi silloin tyhjillään, koska oli kevät vasta) ja eiku sinne vaan sitten pikkareita huuhtomaan. Pistin jalkaani sitten vain pyöräilypöksyt, jotka nekin olivat kyllä vähän likaantuneet, mutta ei niin pahasti kuin pikkarit. Kyllä oli nolo homma kävellä kotiin ja pelkäsin törmääväni tuttuihin, koska HAISIN ja kävelin pelkissä pyöräilyshortseissa......
Maha toimi hyvin mutta se jännitys että mitä se mies halusi vei urheiluhimoni täydellisesti. Menin kiertoteitä kotiini, ettei se tiedä missä asun. Ja täällä olen kököttänyt. En ole lenkkeillyt yli 10 vuoteen.
Viimein kun nousin ja olin pinkomassa vessaan, en pystynytkään pidättelemään ja ripuli tuli lattialle. Nauratti ja hävetti. Mies tuli katsomaan että mitä tapahtui ja pimeässä huoneessa astui paskaan.
Tämä on nolointa mitä mulle on ikinä tapahtunu. Ja tätä ei voi kenellekään koskaan kertoa.
että kun lapseni oli vielä ihan vauva ja olin hänen kanssaan kahden junamatkalla, tuli mulle mahdottoman kova tarve päästä vessaan ja heti. Onneksi junan vessa oli vapaana!! Sinne sitten juoksin vauva kainalossa ja huojuin sitten pöntön päällä vauva toisessa kainalossa, kun en halunnut vauvaa laskea likaiselle vessan lattialle makaamaan.
Mahdoin olla huvittava näky. Helppo mun oli onneksi nauraa, koska apu oli lähellä!
Alue: Aihe vapaa
kotiin oli vielä matkaa, kun rupesi jo hätä olemaan suuri. Onneksi olin tullut jo pois keskustasta ja kävelytien varrella oli suuri kivi. Eikun sen taakse ja kakalle. Sain asiani hoidettua, mutta pyyhkimään en kerennyt, kun kaksi pyöräilijää oli tulossa. Onneksi oli semmoinen siisti teflonkakka ettei ollut alushousuihin jäänyt edes rantuakaan, kun kotiin päästyäni tarkistin tilanteen ;o)