Tehkää lapsillenne palvelus ja opettakaa kotitöitä
Itseltäni ei lapsuudessa vaadittu juuri lainkaan kotitöitä. Pääsin aina luistamaan niistä panemalla hanttiin tai vain vetkuttelemalla tarpeeksi pitkään. Ruoka tuli valmiina eteen, pyykkihuolto pelasi. Vietin paljon aikaani mummini hoivissa. Mummini oli huolellisesti passannut poikaansa aikuisuuteen saakka, ja jatkoi sitä myös seuraavan sukupolven kanssa. Sain hirveästi suitsutusta pärjäämisestä koulussa. Tällä verukkeella istuin kirjojen ääressä ja odotin kutsua ruokapöytään.
Sitten tuli aika lähteä opiskelemaan. Kävin viikonloppuisin viettämässä aikaa kotipaikkakunnallani, ja niinpä perjantaisin toimitin isälleni viikon aikana kertyneet pyykkini, jotka hän tietenkin pesi samalla kun itse kävi vuorotöissä. Oli mukavaa rentoutua, nähdä vanhoja kavereita, syödä siskoni kanssa isin jääkaappi tyhjäksi ja ajella isin autolla. Hän itse polki pyörällä sinne töihinsä. Sunnuntaisin mummini antoi minulle lähtiessäni viikon ruoat mukaan. En nähnyt tässä mitään ihmeellistä, olinhan korkeakoulussa, joten minulta ei luonnollisestikaan odotettu minkäänlaisia käytännön taitoja.
Pikkuhiljaa alkoi valjeta, etten osaakaan monia tavallisia arjen askereita. Hämmästykseni oli suuri tajutessani, että kämppäkaverini osasivat tehdä ihan itse monenlaisia ruokia, kuten makaronilaatikkoa. Itse tyhjensin niitä mummini antamia purnukoita...
Jouduin siis tavallista vanhempana opettelemaan kaiken itse: miten ruokia laitetaan, miten pyykkikonetta käytetään, miten kannattaa ostaa ruokaa jne. Oma osaamattomuus on nolottanut ja aiheuttanut epävarmuutta. Lisäksi olen saanut kantapään kautta opetella vaientamaan sen sisäisen hemmotellun prinsessan äänen, joka odottaa automaattisesti muiden olevan tekemässä itselleen palveluksia.
Omien lasteni kohdalla päätin katkaista sukupolvien passausketjun. Olen huomannut, että kun lapselle opettaa pienestä pitäen kotitöitä, se kohottaa itseluottamusta. Lapset nurisevat välillä, mutta ovat samalla myös ylpeitä osaamisestaan ja paljon reippaampia kuin minä olin aikoinani. Yhdeksänvuotiaani haluaa käydä kaupassa yksin, mitä en itse olisi uskaltanut tehdä edes teininä, kun ei kukaan ollut näyttänyt, miten siellä toimitaan.