Lue keskustelun säännöt.
Olenko itsekäs, kun toivon että ex-ystäväpariskunta tulisi edes joten kuten toimeen keskenään?
Nimet muutettu
24.01.2018 |
Hyvät ystävämme olivat naimisissa keskenään, ja sittemmin erosivat. Olimme sekä pariskuntaystäviä, että keskenämme ystäviä. Eli matkustelimme yhdessä mutta toisaalta minä saatoin käydä pariskunnan miehen kanssa kaljalla, mieheni saattoi käydä pariskunnan vaimon kanssa lenkillä. Vuosia sitten pariskunta erosi. Itse eroon ei liittynyt suurta dramatiikkaa, mutta eron jälkeen pariskunnan välit tulehtuivat eivätkä he ole edelleenkään puheväleissä. Kun he erosivat, juttelimme yhdessä että minä ja mieheni aiomme jatkaa molempien ystävinä emmekä tule valitsemaan mitään puolia. Näin on myös jatkunut, eli olemme ystäviä edelleen. Vielä vuosien jälkeenkään tämä pariskunta ei ole puheväleissä ja se on alkanut harmittamaan minua. Olen koko ajan toivonut, että aikuiset ihmiset saisivat välinsä siihen kuntoon, että he voisivat molemmat tulla vaikkapa minun 40-vuotispäiville koska he molemmat ovat minulle läheisiä, vaikkei heistä koskaan keskenään ylimpiä ystäviä tulisikaan. Nyt joudumme aina mieheni kanssa erikseen viestittelemään molempien kanssa, kyselemään että kumpikohan olisi tulossa johonkin tilaisuuteen, ja sumplimaan asiat heidän puolestaan. Ja kun yritämme olla tasapuolisia vaikka uuden vuoden juhlien kutsujen suhteen (joka toinen vuosi kutsu toiselle), niin silti siitä tulee katkeruutta ja vihaa, että miksi tuo kutsuttiin mutta ei minua. Olen ajatellutkin, että omaa elämääni helpottaakseni alan / alamme tästedes kutsumaan molemmat kaikkeen mitä järjestämme, emmekä ota millään tavoin kantaa siihen kumpi tulee tai on tulematta ja kumpi tulee uuden puolison kanssa tai ei. Ajattelin alkaa olettamaan, että aikuiset ihmiset pystyvät edes sen verran keskustelemaan, että he voivat viestitellä että ”hei Sirpa on näemmä kutsunut meidät molemmat juhannuksen viettoon, mennäänkö molemmat puolisoinemme vai meneekö jompikumpi ja kumpi menee jos”.
Kiinnostaisi kuitenkin tietää mitä mieltä muut on tästä? Olenko hirvittävän itsekäs kun alan vaatimaan heiltä keskinäistä kommunikaatiota, vai onko se kuitenkin edelleen meidän tehtävä sumplia, laskea ja miettiä, että jos viimeksi kutsuimme Sepon kesäkauden aloitukseen mökille, niin seuraavaksi pitää kutsua sitten Ritva huvilakauden päättäjäisiin?
Toisaalta ajattelen asiaa myös niin, että jos tällä tavalla hitusen pakotamme heitä kommunikoimaan, niin ehkä se viha sieltä laantuu? Heillä ei ole lapsia eli ei ole mitään huoltajuuskiistoja, ja olemme niin varmoja kuin nyt koskaan voi olla, ettei suhteeseen tai eroon ole liittynyt väkivaltaa tms. todella kammottavaa. Mutta loppujen lopuksi en tiedä. Ehkä olen vain itsekäs kun ajattelen näin? Kertokaa te miten toimisitte itse tässä tilanteessa.
Kommentit (21)
Olet. Olet nimenomaan itsekäs.
Ja kyvytön asettumaan toisen asemaan.
Mutta kun ero hajottaa oman elämäsi, niin kyllä sinä opit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä totta, että en voi odottaa että he sopivat riitansa kokonaisuudessaan. Mietin vaan että kun he eivät ole laisinkaan puheväleissä, niin voisinko edes odottaa että he kuitenkin näissä tilanteissa keskustelisivat ja sopisivat keskenään asiat. Minun kannaltani paras olisi jos voisimme viettää edes joissain tilaisuuksissa aikaa samassa tilassa, siis jossain suuremmissa tapahtumissa, ei nyt ehkä intiimillä illallisella sentään. Nyt se on aina aikamoista säätöä, ja vaikuttaa ei vain meihin, vaan muihinkin ystäviin. Juuri yhdet toiset ystävämme joutuivat sumplimaan kumman kutsuvat häihinsä, joten tämä on aika hankala tilanne laajemminkin. -ap
Mulla oli vastaava tilanne mun suvun kesken, kun juhlia, kesämökkikohtaamisia yms. järjestelin. Ainiin, kuka nyt tällä viikolla on vihoissa jonkun kanssa..
Tuohon alkoi mennä ihan liikaa rahaa ja aikaa. Esim lapselle järkättiin neljät synttärit, kun ei kaikki voineet tulla the pääjuhlaan, jos vaikka "koistiset" on siellä. Silti nää kuitenkin halusivat, että on oikeat synttärit, eikä mitkään pikakahvit. HUOH!
Mä lopetin tuollaisen perseennuolennan. Laitoin yhteistä sähköpostia, että tilanne on nyt tämä. Jos te keleen "aikuiset", ette tule toimeen keskenään, niin ette sitte tule. Mä en enää yhtään väistele ja suojele ketään kohtaamisilta. Kaikki olette rakkaita ja haluamme teitä nähdä, mutta rahkeet ei vaan riitä tähän säätämiseen.
Osahan tuosta suuttui verisesti ja osa opetteli tulemaan toimeen. En kuitenkaan mitään yön yli juttuja ole uskaltanut edes ajatella.. silloin voisi tulla murhia.
Tuo on täysin heidän ongelmansa jos eivät voi saman katon alla olla keskenään. Ei kuulu teidän setviä ollenkaan ja toiminnallanne saatatte jopa edesauttaa välirikkoa entisestään jos kutsutte vuorotellen.
Tuollaista ei olisi koskaan pitänyt edes aloittaa. Lopettakaa se nyt heti.
Aikuiset ihmiset joko tulee, tai on tulematta.
Olet ärsyttävä kontrollifriikki säätäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älytöntä. Kutsut molemmat ja se on heidän häpeänsä, jolleivat osaa käyttäytyä, kun toinen on paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vastaava tilanne mun suvun kesken, kun juhlia, kesämökkikohtaamisia yms. järjestelin. Ainiin, kuka nyt tällä viikolla on vihoissa jonkun kanssa..
Tuohon alkoi mennä ihan liikaa rahaa ja aikaa. Esim lapselle järkättiin neljät synttärit, kun ei kaikki voineet tulla the pääjuhlaan, jos vaikka "koistiset" on siellä. Silti nää kuitenkin halusivat, että on oikeat synttärit, eikä mitkään pikakahvit. HUOH!
Mä lopetin tuollaisen perseennuolennan. Laitoin yhteistä sähköpostia, että tilanne on nyt tämä. Jos te keleen "aikuiset", ette tule toimeen keskenään, niin ette sitte tule. Mä en enää yhtään väistele ja suojele ketään kohtaamisilta. Kaikki olette rakkaita ja haluamme teitä nähdä, mutta rahkeet ei vaan riitä tähän säätämiseen.
Osahan tuosta suuttui verisesti ja osa opetteli tulemaan toimeen. En kuitenkaan mitään yön yli juttuja ole uskaltanut edes ajatella.. silloin voisi tulla murhia.
Minä tekisin samoin. Tällaiset riitelevät ex-parit sotkevat omien välien lisäksi kaikki ystävyyssuhteet. Mihinkään tuollaiseen säätämiseen en lähde. Molemmat kutsutaan ja on heidän asiansa miten selvittävät. Jos yksikin alkaa "uhkailla", että "minä en tule jos x kutsutaan..." niin minä sanon, että "selvä, et tule sitten." Vieraat eivät määrää ketä muita vieraita kutsutaan. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erossa ystävät menee jakoon.
Se on niin yksinkertaista.
Ja se on pikkujuttu siihen verrattuna, mikä suru ja pettymys ero on.
Aivan turha yrittää kaveerata molempien kanssa.
Vaatimus siitä, että pitäisi "olls kuin aikuinen" osoittaa paitsi ap.n itsekeskeisyyden myös elämänkokemattomuuden.
Eronnut haluaa eroon kaikista kuvioista, jotka muistuttaa tuskallisesti entisestä.
Käsitätkö?
Vierailija kirjoitti:
Aivan turha yrittää kaveerata molempien kanssa.
Vaatimus siitä, että pitäisi "olls kuin aikuinen" osoittaa paitsi ap.n itsekeskeisyyden myös elämänkokemattomuuden.Eronnut haluaa eroon kaikista kuvioista, jotka muistuttaa tuskallisesti entisestä.
Käsitätkö?
Eli käytännössä minun ja mieheni pitäisi panna ystävyyssuhteet heidän kanssaan kokonaan poikki? Olisihan se toki mustavalkoisen selkeää, mutta toisaalta tuntuu tylyltä että molemmat menettäisivät kaksi ystävää eron lisäksi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole exn kanssa puheväleissä, yhteiset ystävät pitävät yhteyttä molempiin.
Jos ystävät pitävät virallisempia juhlia, joihin tulee 15-100 henkilöä kutsuvat he meidät molemmat, eihän sitä erityisesti exn kanssa tarvitse puhua, ei ole mitään sanottavaa, tuollaisessa määrässä ihmisiä on muitakin joiden kanssa ei puhu.
Pienempiin kekkereihin meidät kutsutaan erikseen, mielestäni se on ihan ok, meillä ei ole sellaista ystäväpiiriä, jossa kaikki tuntisivat toisensa eli ystäviä riittää uuden vuoden viettoon vaikka ex olisikin jonkun ystäväparin luona juhlimassa.
Ai te päätitte miehesi kanssa jatkaa molempien ystävinä?
Tajuatko, että ystävyys on vapaaehtoista?
Niin että kannattaisi kysyä näiltä ihmisiltä itseltään, mitä he haluavat.
Vähintä huomioonottamista mitä toivoo on se, että mikäli kutsuu ex.miehen bileisiin, varottaa siitä ex.vaimoa, tai päinvastoin.
Ap kuulostaa juuri sellaiselta omahyväiseltä ihmiseltä, joka ei ole itse eronnut (mitään seurustelubäniä ei lasketa). Hänellä ei ole lainkaan empatiakykyä. Elämän pitäisi vaan jatkua ennallaan ja nyt harmittaa kun on hankalaa järjestää juhlia.
Harvoin tämmöistä ajattelen tai sanon, mutta toivon todella, että sun parisuhde olkoo avo- tai avioliitto päättyy eroon.
Sä ansaitset kaiken sen tuskan, surun, häpeän, masennuksen ja vihantunteet.
Ehkä sitten kasvat ihmiseksi, ja lopetat oman napasi ympärillä pyörimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan turha yrittää kaveerata molempien kanssa.
Vaatimus siitä, että pitäisi "olls kuin aikuinen" osoittaa paitsi ap.n itsekeskeisyyden myös elämänkokemattomuuden.Eronnut haluaa eroon kaikista kuvioista, jotka muistuttaa tuskallisesti entisestä.
Käsitätkö?Eli käytännössä minun ja mieheni pitäisi panna ystävyyssuhteet heidän kanssaan kokonaan poikki? Olisihan se toki mustavalkoisen selkeää, mutta toisaalta tuntuu tylyltä että molemmat menettäisivät kaksi ystävää eron lisäksi. -ap
Kuulostat sellaiselta tyypiltä, että ei se kummoinen tappio olisi.
Vierailija kirjoitti:
Ai te päätitte miehesi kanssa jatkaa molempien ystävinä?
Tajuatko, että ystävyys on vapaaehtoista?
Juu toki tajuan, ja kuten aloituksessa sanoinkin (et varmaannkaan lukenut sitä) niin juteltiin heidän kanssaan ja todettiin että emme tule valitsemaan puolia. Jutteluhan siis tarkoittaa sitä, että yhdessä keskustellaan, ja he molemmat arvostivat sitä että ystävyys jatkuu ja toivoivatkin ettei se pääty. Edelleen käydään kaljalla, lenkillä, mökillä. Kumpikaan ei ole esittänyt mitään toiveita että eivät haluaisi jatkaa enää ystävinä jomman kumman meidän kanssa, ja toki ystävyys on ihan täysin hihmisen itsensä lopetettavissa. Sehän onnistuu niinkin helposti kuin että ei vaan ota enää yhteyttä eikä vastaa. Itse toki toivon että ystävyys edelleen jatkuu, koska molemmat ovat niin huipputyyppejä. Ne vaihtoehdot sitten vaan ovat, että me ystävät sumplimme asioita heidän puolestaan, tai että annamme heidän sumplia itse.
Suurin osa ketjun kirjoittajista / peukuttajista tuntuu olevan sitä mieltä, että on ihan OK antaa aikuisten ihmisten päättää keskenään kuka osallistuu mihinkin "kissanristiäisiin". Joten luulen, että valitsen tämän pohtimani tien, ja annan vastedes heidän tehdä päätökset itsenäisesti, ilman että me säädämme heidän puolestaan :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun ero on tuore, ja ihminen on sekaisin, sitä saattaa kuvitella haluavansa pitää yhteyttä entisiin yhteisiin kavereihin. Niille saattaa jopa purkaa tuskaansa.
Myöhemmin kun tilanne tasoittuu, ymmärtää paremmin, ketkä haluaa jättää kokonaan entiseen elämään ja mennä eteenpäin.
No contact on hyvä sääntö. Sitä kannattaa noudattaa itsensä vuoksi. Aivan turhaa on mennä mihinkään kesäkekkereihin, ihmisten joukkoon, jotka tunsi parina. Sulaa hulluutta on osallistua, jos siellä on myös ex.
Järkevät ystävät tajuavat olla virittämättä tällaisia ansoja. Ne vähemmän järkevät kannattaa ehkä siivota lähipiiristään pois sen exän myötä.
Kyllä elämä tuo eteen ihan oikeitakin ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ai te päätitte miehesi kanssa jatkaa molempien ystävinä?
Tajuatko, että ystävyys on vapaaehtoista?Niin että kannattaisi kysyä näiltä ihmisiltä itseltään, mitä he haluavat.
Vähintä huomioonottamista mitä toivoo on se, että mikäli kutsuu ex.miehen bileisiin, varottaa siitä ex.vaimoa, tai päinvastoin.Ap kuulostaa juuri sellaiselta omahyväiseltä ihmiseltä, joka ei ole itse eronnut (mitään seurustelubäniä ei lasketa). Hänellä ei ole lainkaan empatiakykyä. Elämän pitäisi vaan jatkua ennallaan ja nyt harmittaa kun on hankalaa järjestää juhlia.
Harvoin tämmöistä ajattelen tai sanon, mutta toivon todella, että sun parisuhde olkoo avo- tai avioliitto päättyy eroon.
Sä ansaitset kaiken sen tuskan, surun, häpeän, masennuksen ja vihantunteet.
Ehkä sitten kasvat ihmiseksi, ja lopetat oman napasi ympärillä pyörimisen.
Enpä ole aikoihin typerämpää tekstia lukenut. Tässä tuntuu, että eronnut haluaa kaikki ystävänsäkin upottaa sinne märehtimisen suohon, kaikkien hänen ystäviensäkin pitää vihata exää/solvata/haukkua exää. Ja märehtiä sitä eroa loputtomiin ja loputtomiin.
Elämä jatkuu ja mitä pikemmin sen tajuaa niin aina vaan helpompaa. Ystävien ei tarvitse sinun erosi takia surkutella ja hajota, heillä on oma elämä ja jos teet ystäviesi elämän surkeaksi ja vaikeaksi, niin menetät heidätkin. Tuollainen uhkailu, että toivottavasti sunkin liitto päättyy eroon... on uskomattoman lapsellista ja typerää.
Mä en voi uskoa, että ap odottaa "oman mukavuutensa takia, että vuosia sitten eronnut pariskunta saa välinsä kuntoon"!!
He ovat eronneet, tajuatko?
Olen samaa mieltä kuin suurin osa vastaajista - ei teidän tarvitse miehenne kanssa suunnitella ja murehtia noita asioita. Olette yhdessä sopineet että ystävyys jatkuu erosta huolimatta ja tehneet selväksi että ette aio valita toista toisen edelle. Olette yrittäneet olla tasapuolisia ja tehdä ystävienne elämän helpoksi, mutta siitä tulee teille turhaa stressiä. Aikaa on kulunut jo niin paljon, että voidaan odottaa että aikuiset ihmiset pystyvät sopimaan asiansa itse. Eli, tästedes kutsukaa molemmat, tehkää se niin että molemmat ymmärtää että molemmat ovat yhtäaikaa kutsuttuja ja tervetulleita, ja sitten jättäkää loppu heidän huolekseen. Ymmärrän että aluksi olette halunneet olla hienotunteisia, mutta kun erosta on jo tosiaan vuosia niin voitte siinä mielessä "päästää irti":
Mukava kuulla kuitenkin että ystävyys on säilynyt! Hyvin usein tapahtuu juuri tuota puolien valitsemista tms., ja ehkä osittain tahtomattaankin ihmisillä jää vanhat ystävyydet.
Tsemppiä jatkoon!
Trine kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai te päätitte miehesi kanssa jatkaa molempien ystävinä?
Tajuatko, että ystävyys on vapaaehtoista?Niin että kannattaisi kysyä näiltä ihmisiltä itseltään, mitä he haluavat.
Vähintä huomioonottamista mitä toivoo on se, että mikäli kutsuu ex.miehen bileisiin, varottaa siitä ex.vaimoa, tai päinvastoin.Ap kuulostaa juuri sellaiselta omahyväiseltä ihmiseltä, joka ei ole itse eronnut (mitään seurustelubäniä ei lasketa). Hänellä ei ole lainkaan empatiakykyä. Elämän pitäisi vaan jatkua ennallaan ja nyt harmittaa kun on hankalaa järjestää juhlia.
Harvoin tämmöistä ajattelen tai sanon, mutta toivon todella, että sun parisuhde olkoo avo- tai avioliitto päättyy eroon.
Sä ansaitset kaiken sen tuskan, surun, häpeän, masennuksen ja vihantunteet.
Ehkä sitten kasvat ihmiseksi, ja lopetat oman napasi ympärillä pyörimisen.Enpä ole aikoihin typerämpää tekstia lukenut. Tässä tuntuu, että eronnut haluaa kaikki ystävänsäkin upottaa sinne märehtimisen suohon, kaikkien hänen ystäviensäkin pitää vihata exää/solvata/haukkua exää. Ja märehtiä sitä eroa loputtomiin ja loputtomiin.
Elämä jatkuu ja mitä pikemmin sen tajuaa niin aina vaan helpompaa. Ystävien ei tarvitse sinun erosi takia surkutella ja hajota, heillä on oma elämä ja jos teet ystäviesi elämän surkeaksi ja vaikeaksi, niin menetät heidätkin. Tuollainen uhkailu, että toivottavasti sunkin liitto päättyy eroon... on uskomattoman lapsellista ja typerää.
Minä en tee kenenkään elämää yhtään miksikään, en varsinkaan surkeaksi.
Mutta olen irrottautunut niistä ystävyyssuhteista, jotka oli pariskuntakuvioita ex.miehen puolelta ja tietenkin naiduista sukulaisista.
Se on entistä elämää, ja saa jäädä taakse.
Voihan joskus tulevaisuudessa tapahtua mitä vain, vaikkapa joutua tekemisiin uudelleen vaikka työn kautta, mutta se on sen ajan murhe.
Itsellä ei myöskään ole yhtään pariskuntaa ystäväpiirissä, joista molemmat olisi yritetty väkisin pitää kuvioissa jotta "kaikki jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun ihmiset eroavat".
Jos suhde on ollut pitkä, menee hyvinkin viisi vuotta, ennen kuin on toipunut jaloilleen. Näin olen muilta kuullut ja myös itse todennut.
Todelliset ystävät tukevat, eivät yritä kahlita ja kiusaa jollain typerillä kesäjuhlillaan.
Vierailija kirjoitti:
Todelliset ystävät tukevat, eivät yritä kahlita ja kiusaa jollain typerillä kesäjuhlillaan.
:D
Voi sinua. :) Toivottavasti löydät joku päivä elämääsi oikeita ystäviä, joiden kanssa ystävyyssuhde jatkuu läpi elämän - avioliittojen ja -erojen jälkeenkin. ;)
Puhuisin kyllä ääneen molemmille osapuolille tuosta että "kai tajuat, että tulee noita tilaisuuksia, joihin te molemmat kutsuttaisiin jos olisitte väleissä, mutta joutuu valitsemaan". Samoin nuo ystävännekin pitää ymmärtää että heidän keskinäinen kähinänsä ei kiinnosta pidemmän päälle.
Mutta mielestäni et voi odottaa että sopivat, se on heidän välisensä juttu.