Mikä on miehen tulojen alaraja ennen kuin alatte seurustella?

Työtön kelpaa vain työttömille. Itse en ole koskaan ollut työtön, joten vain vakituisesti työllistetty kelpaa.

Tuloista vaikea sanoa. Minimituloilla olisi varmaan aika hankalaa, joten ehkä semmoinen keskituloinen olisi vähintään oltava, 3500€/kk varmaan.

Eihän ihminen ehdi tietää edes omia tulojaan, miten voisi tietää jonkun muun tulot? Olennaista on miehen koulutus, muita kuin akateemisia ei lasketa.

Pinnallista mennä rahan perässä. Fiksu, akateeminen kunnon mies riittää eikä tulojen tarvi olla kuin sen verran että pärjätään, ehkä 70-80.000 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotuen määrä

Et voisi ottaa opiskelijaa?

Anteeksi, unohdin tuon kun ei ole omalla kohdalla ollut ajankohtaista. Kyllä kelpaisi opintotuellakin elävä.

No ei tietenkään ole mitään rajoja tms. etten edes alkaisi seurustella. Mutta kokemus on osoittanut, että kyllä ne pysyvämmät tai pitkäaikaisemmat suhteet ja todeliset rakastumiset on miehiin joiden vuositulot lähentelee 100k.

Mitään idealisteja, haihattelujoita tai esim tutkijoita en edes deittaile. Ei vaan kolahda.

Ja akateeminen siis pitää olla: juristi, kirurgi, ekonomi tai diplomi-inssi. Esim terveyskeskuslääkäri ei kiitos :)

En halua enää kunnianhimoista uraohjusta. Ei niistä ole mitään iloa, kun tekevät pitkää työpäivää ja eivät ole iltaisin kotona. Erosin juuri tällaisesta. Riittää, kun tuloja on sen verran, että tulee toimeen eikä tarvitse pihistellä, mutta varakas ei tarvitse olla. Itselläni on ihan hyväpalkkainen työ. 

Yhdellä naisella oli deittisivulla profiilitekstinä "älä ota yhteyttä jos sinulla ei ole rahaa" 😀😀

Ei minulle kumpanin tulot mitään merkitse. Jos saa omat laskunsa maksettua eikä velaksi elä niin asiat on hyvin.

Itse pidän enemmän sellaisista ihmisitä jotka elävät vaatimattomasti. Ei kaikken tarvitse olla uutta ja viimeistä huutoa.

Olisin onnellinen jos löytäisin sellaisen kumpanin joka haluaisi pienen tuvan ja perunamaan.

Tuntuu vaan että näin alle 30 vuotiaana potentiaaliset kumpanit arvostavat ihan erityylistä elämän tapaa.

En tiedä. En ole koskaan miehen tuloja kysynyt.

Nuorena miehen tulot olivat opintotuki. Tulot eivät ole rajana vaan teot.

Vierailija kirjoitti:

Eihän ihminen ehdi tietää edes omia tulojaan, miten voisi tietää jonkun muun tulot? Olennaista on miehen koulutus, muita kuin akateemisia ei lasketa.

Ei ehdi? Miten kiire on jos ei palkkakuittiaan ennätä lukea? Eihän sellanen ihminen ehdo seurustellakaan,

Vierailija kirjoitti:

Ei ole alarajaa.

Itse olen persaukinen pitkäaikaissairas opiskelija. Aiemmissa suhteissa on vaan ahdistanut että puolisoilla on käytössä monikymmenkertaisesti rahaa minuun nähden eivätkä tunnu älyävän elämäni realiteeteista mitään. Parhaansa mukaan ovat olleet asian suhteen hienotunteisia, mutta kyllä silti on molempia kaihertanut että tekemiset on määräytyneet enimmäkseen minun budjettini mukaan - eksiä se, etten anna heidän maksaa puolestani, minua se että jatkuvasti on painetta ja kieltäydyttävä heidän toki sinänsä ihanan huomaavaisista tarjouksistaan ja ehdotuksistaan ja oltava se ilonpilaaja. 

Salaisena haaveena on löytää samasta taudista kärsivä, itseni ikäinen ja muutenkin samanlaisessa tilanteessa oleva mies. Kerrankin voisi aika suoraan tulevansa hyväksytyksi ja ymmärretyksi sellaisena kuin on. Aika lailla vaan rajaa deittimarkkinoita tuo.

Miksei niiden miesten sitten voinut antaa maksaa? Onko ihmekään että jättivät sinut kun teit pikkuasioista noin vaikeita.

Jaa-a. Aloimme seurustella lukion kolmannella ja tulot oli aika pienet. Lähinnä kesätöistä saatuja. Nyt ollaan päälle 40 vuotiaita ja tulot ovat heitelleet vuosien mittaan aika paljon. Välillä ollaan oltu palkkatyössä ja välillä molemmat yrittäjinä, lisäksi ollaan vuorotellen hoidettu lasta kotona jne. Työttöminä ei olla oltu. Meillä on samanlaiset kulutustottumukset, mikä varmasti helpottaa asioita.

Raha ei ole meille kaikki kaikessa. Toki omaisuuttakin ja säästöjä on kertynyt ja vuosien mittaan töiden tekoa on vähän höllättykin, jotta on ehditty nauttia elämästä muutenkin kuin vain töitä tekemällä.

Hyvä on olla. Raha ei ratkaise aina kaikkea, mutta toki helpottaa usein elämistä. Enemmän olisin kiinnostunut kulutustottumuksista kuin tulotasosta. Isotuloinenkin voi elää yli varojensa.

Olen ottanut tuhannen euron osallistumismaksun ensimmäisillä treffeillä. Ihan turha edes mennä tapaamaan jotain tyhjätaskua.

hehe.. voi teit naisia :p Matematiikka ei ilmeisest todellakaan ole helppo laji.

Vähintään keskivertopituinen, vähintään keskituloinen, vähintään yliopistokoulutetu jnejne.

Ei ihme jos alle 5% kelpaa :p Ja sitten ihmetellään miksei ole kunnollisia miehiä.

 

Vierailija kirjoitti:

hehe.. voi teit naisia :p Matematiikka ei ilmeisest todellakaan ole helppo laji.

Vähintään keskivertopituinen, vähintään keskituloinen, vähintään yliopistokoulutetu jnejne.

Ei ihme jos alle 5% kelpaa :p Ja sitten ihmetellään miksei ole kunnollisia miehiä.

 

Olet lyhyt, köyhä ja kouluttamaton? ;)

50 tonnii riittää jos on komea. Vähintään 100 tonni jos on joku 170cm tai vähemmän komea.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä mies opiskelee korkeakoulussa mutta tuskin tulee tulot jatkossakaan koviksi koska "kutsumusammatti" kuten minullakin.

Mutta työtöntä en ottaisi. Mikäli tavoite on elää vain mun rahoilla.

Sama...eikä haittaa pätkääkään, että on "köyhä opiskelija". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hehe.. voi teit naisia :p Matematiikka ei ilmeisest todellakaan ole helppo laji.

Vähintään keskivertopituinen, vähintään keskituloinen, vähintään yliopistokoulutetu jnejne.

Ei ihme jos alle 5% kelpaa :p Ja sitten ihmetellään miksei ole kunnollisia miehiä.

 

Olet lyhyt, köyhä ja kouluttamaton? ;)

EIköhän jo yksi puute riitä hylkäämiseksi. Itse täytän kaikki nuo kriteerit mitä muijat mukamas nykyisin laittaa. Pääsen kyllä usein treffeille mutta ihmeen koppavia ja huonokäytöksisiä ne ovat minullekin. Usein tulee pakkejakin ja ihan tavismuijilta myös. Kai niillä sitten on noita 185cm+ jyväkeväleukaisia miljonääripojuja jonossa kun on varaa kohdella miehiä kuin koiraa.

Mulla ei ole mitään tietoa aviomieheni palkasta. Palkkanauha menee verkkopankkiin ja ei meillä sillä tavalla keskustella rahasta. Voisin arvella, että jotain 4000-5000e/kk välille sen täytyy osua. Eikä tämä välinpitämättömyys tarkkoja summia kohtaan johdu varakkuudesta, vaan yksinkertaisesti siitä että molemmat maksavat yhteisistä kuluista tasan puolet. Minua ei lopulta hirveästi edes kiinnosta paljonko miehelle jää omia tuloja ja mihin hän ne päättää käyttää.