Mikä on miehen tulojen alaraja ennen kuin alatte seurustella?

Riippuu iästä.

Alle kolmikymppisillä alle 3000€ kuukausitulot hyväksyttäviä. Sen jälkeen pitää jo olla urasuunnitelma selvillä ja tehtävä töitä sen toteutumiseksi. Minulle raha ja kunnianhimo ovat tärkeitä arvoja. Samansuuntaisilla ihmisillä myös kuukausitulot ovat ns. normaalia ihmistä korkeammat eli vähintään 4000€/kk, mutta enemmän on aina tietysti parempi.

Eipä ole mitään rajoja koskaan ollut. Nykyinen mies oli työtön kun alettiin seurustella.

Ikivanha provo.

Ei aavistustakaan miehen tuloista, neljäs seurusteluvuosi menossa.

Mä oon aina pitänyt huolen, että tyttökavereillani on isommat tulot kuin minulla. Näin pääsen onnenonkijoista eroon jo kättelyssä.

Toimeentulotuen määrä

Yli 50000€/ vuosi. Täällähän on vaatimatonta porukkaa.

Tällä hetkellä mies opiskelee korkeakoulussa mutta tuskin tulee tulot jatkossakaan koviksi koska "kutsumusammatti" kuten minullakin.

Mutta työtöntä en ottaisi. Mikäli tavoite on elää vain mun rahoilla.

Suomalaisten keskiansioihin pitää pystyä.

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotuen määrä

Et voisi ottaa opiskelijaa?

Otin rutiköyhän miehen aviomiehekseni. Ei haittaa, sillä teetin avioehdon.

Vähintään 1,5 omat tuloni. Eli 75.000€/v alaraja. Normaali kolmekymppinen di/ktm/otk/lääkäri kelpaa tälle likalle 🙂

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotuen määrä

Toimeentulotuki on tarkoitettu peruselämiseen ja työnhaun tueksi. Ja seurustelu että treffailu ei siis kuulu tähän peruselämiseen. Työtön on huonoin mahdollinen seurustelukumppani, loisii vain sinun ruuilla ja rahoillasi.

Enpä oo miettinyt kun en koskaan noin pitkälle ole päässyt että olisi edes mahdollisuus suhteeseen. (Ruma ja tissitön nainen kun olen). Mutta työttömän kanssa en seurustelisi. Olisi myös outoa jos mies tienaisi vähemmän kuin minä...

Ei ole alarajaa.

Itse olen persaukinen pitkäaikaissairas opiskelija. Aiemmissa suhteissa on vaan ahdistanut että puolisoilla on käytössä monikymmenkertaisesti rahaa minuun nähden eivätkä tunnu älyävän elämäni realiteeteista mitään. Parhaansa mukaan ovat olleet asian suhteen hienotunteisia, mutta kyllä silti on molempia kaihertanut että tekemiset on määräytyneet enimmäkseen minun budjettini mukaan - eksiä se, etten anna heidän maksaa puolestani, minua se että jatkuvasti on painetta ja kieltäydyttävä heidän toki sinänsä ihanan huomaavaisista tarjouksistaan ja ehdotuksistaan ja oltava se ilonpilaaja. 

Salaisena haaveena on löytää samasta taudista kärsivä, itseni ikäinen ja muutenkin samanlaisessa tilanteessa oleva mies. Kerrankin voisi aika suoraan tulevansa hyväksytyksi ja ymmärretyksi sellaisena kuin on. Aika lailla vaan rajaa deittimarkkinoita tuo.

Omat tuloni on 65 000 vuodessa. Mun kokemuksen mukaan miehille se on yleensä kovempi paikka kuin mulle, jos he tienaa vähemmän.

Ei ole alarajaa, kunhan omillaan tulee toimeen. Riippuu siis menoistakin :)

Miehellä nykyisin noin 40% pienempi palkka kuin mulla.

Itselläni on ennemminkin menoraja: menojen on oltava tuloja pienemmät. Pikavippeihin turvautuva rahanhallintakyvytön ei kiinnosta elämänjakajana. Suomessa kuitenkin kuka tahansa saa tukiaisiakin sen verran, että ei sen tilin tarvitse kuun viimeistä viikkoa olla tyhjä.

Itse ainaki etsin rakkautta. Pääasia, että on itse elämäänsä tyytyväinen ja tulee toimeen.

Monet taiteilijat sun muut elää tosi vaatimatonta elämää. Rikkaus elämässä tulee ihan muista asioista kuin rahasta.

Moni nainen jää kotiin hoitamaan pieniä lapsia. Se on paljon arvokkaampaa kuin raha jota voisi töissä tienata sillä aikaa. Minusta se on lähinnä hieno asia, että uskaltaa tehdä elämässä rohkeita ratkaisuja oman onnellisuutensa eteen. Vaikka se ei aina paperilla laskemalla olisi se kannattavin elämäntapavalinta. Työnteko ja rahan hamstraaminen kun ei kuitenkaan ole elämässä se kaikista tärkein asia.

riittää että pelaa änärissä. tuloilla ei niin väliä

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen jää kotiin hoitamaan pieniä lapsia. Se on paljon arvokkaampaa kuin raha jota voisi töissä tienata sillä aikaa. Minusta se on lähinnä hieno asia, että uskaltaa tehdä elämässä rohkeita ratkaisuja oman onnellisuutensa eteen. Vaikka se ei aina paperilla laskemalla olisi se kannattavin elämäntapavalinta. Työnteko ja rahan hamstraaminen kun ei kuitenkaan ole elämässä se kaikista tärkein asia.

Naiset töihin! Nyt loppu sille kotona lusmuilulle ja kattoon räkimiselle. Työ on ihmisen mitta ja leipä.