Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olette toimineet vetkuttelijalapsen kanssa?
24.01.2018 |
Ennen kuin aloitan, pyydän, että ette jaa neuvoja ("teet vaan näin ja kyllä se siitä"). Toivon aitoja kokemuksia siitä, miten asiat on saatu rullaamaan (vai onko).
Meillä on 6-vuotias vetkuttelija. Eskariuhma on saanut tässä viime aikoina aika megalomaaniset suhteet ja vetkuttelu lisääntynyt eksponentiaalisesti. Lapsi kulkee bussilla eskariin ja se, että lapsi on ajallaan bussiin saatu, on vaatinut aikamoisen sodan. Nyt olemme ottaneet sen taktiikan, että emme hoputa. Lapsi ehtii bussiin jos ehtii (haluaa kulkea bussilla), jos ei ehdi, tulee sitten autolla, kun pienempi sisar viedään päiväkotiin.
Tuntuu, ettei lapsi yhtään tajua sitä, miten kauan hänellä kestää vaatteiden pukeminen. En oikein itsekään ymmärrä, miten siinä voi niin kauan kestää. Kaikki muutkin aamutoimet kestää, ja väliin tehdään tietenkin kaikki maailman kommervenkit ja väliesitykset. Mistään sanomisesta, suuttumisesta tai suuttumatta jättämisestä ei tunnu olevan apua.
Kertokaa, miten teillä on toimittu. Toistan vielä, että en kaipaa neuvoja ja ruodintaa lapsen käytöksestä, vaan oikeita kokemuksia ja vertaistukea.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Millä bussilla se lapsi matkustaa? Yksin? Onko pitkä matka? Ei pahalla, mutta mä en päästäisi eskari-ikäistä lastani ikinä yksin bussilla matkustamaan....
Kiitos tarttumisesta olennaiseen! Matkustaa koulukyydillä, niin kuin kaikki muutkin eskarilaiset, jotka asuvat koulukyyditykseen oikeuttavan matkan päässä. Paikkakunnallamme eskari käydään koulussa, ei päiväkodissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko se, että sinä olisit aikuinen ja hoksaisit, ettei lapsi ole vielä kypsä itsenäiseen / edes ohjattuun aamutoimiin.
Jos muutenkin viet toisen lapsen päiväkotiin viet myös tämän eskarilapsen
Ensisyksynä sitten uudelleen bussiin menoa ajallaan voi harjoitella.
Monesti esim kellosta näyttäminen auttaa, että nyt pitää mennä. Vaatii harjoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko se, että sinä olisit aikuinen ja hoksaisit, ettei lapsi ole vielä kypsä itsenäiseen / edes ohjattuun aamutoimiin.
Jos muutenkin viet toisen lapsen päiväkotiin viet myös tämän eskarilapsen
Ensisyksynä sitten uudelleen bussiin menoa ajallaan voi harjoitella.
Monesti esim kellosta näyttäminen auttaa, että nyt pitää mennä. Vaatii harjoittelua.
Kiva, että halusit vastata, mutta huomasitko, että en toivonut neuvoja, vaan aitoja kokemuksia asiasta? Lapsi itse haluaa kulkea bussilla, eikä tämä vetkutteluongelma rajoitu pelkästään eskariaamuihin, vaan ihan kaikkiin muihinkin toimiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä bussilla se lapsi matkustaa? Yksin? Onko pitkä matka? Ei pahalla, mutta mä en päästäisi eskari-ikäistä lastani ikinä yksin bussilla matkustamaan....
Kiitos tarttumisesta olennaiseen! Matkustaa koulukyydillä, niin kuin kaikki muutkin eskarilaiset, jotka asuvat koulukyyditykseen oikeuttavan matkan päässä. Paikkakunnallamme eskari käydään koulussa, ei päiväkodissa.
Ap
No olisit kirjoittanut, että kulkee koulukyydillä. Vähän eri asia kertoa, että kulkee koulukyydillä kuin bussilla.
Meillä ei ole vetkuttelijalasta, mutta voisi ehkä olla, jos aamut olisivat erilaisia.
Jokainen aamu on samanlainen. Lapsen herätys ja samalla muistutus siitä, mitä on edessä. Eli pisut ja pesut, sitten vaatteet päälle ja sen jälkeen keittiöön aamupalalle. Lapsi "saatetaan" vessaan. Jos hän tulee sieltä keittiöön, palautetaan pukemaan. Jos hän ei tule pukeutuneena 7 minuutissa syömään, mennään avuksi. Sen jälkeen aamupala, josta muistutetaan, että tähän on aikaa tietty määrä minuutteja, kello soi, kun on aika lopettaa. Sitten ulkovaatteet (laitan ne valmiiksi lapsen syödessä) ja menoksi. Ulkovaatteiden pukemisen ajan olen vieressä.
Jos jättäisin lapsen yksin, hän saattaisi venkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vetkuttelija on jo yläkoulussa ja vetkuttelee edelleen, mutta on kuitenkin edistynyt asioissaan. Meillä on toiminut parhaiten se, että antaa lapsen tehdä asiat omassa aikataulussaan, hengittämättä niskaan. On vain hyväksyttävä, että niitä myöhästymisiä tulee ja joskus jää jotain kivaa kokonaan väliin, kun ei saa itseään ajoissa liikkeelle. Lapsi on kuitenkin oppinut pikkuhiljaa ottamaan vastuuta omista aikatauluistaan eikä itse asiassa ole yläkoulussa myöhästynyt kuin kerran.
Mulla oli pitkään takana hoputtaa ärsyyntyneenä, kun lapsi vetkutteli. En saanut sillä aikaan juuri muuta kuin kireän ilmapiirin.
Vierailija kirjoitti:
Meidän vetkuttelija on jo yläkoulussa ja vetkuttelee edelleen, mutta on kuitenkin edistynyt asioissaan. Meillä on toiminut parhaiten se, että antaa lapsen tehdä asiat omassa aikataulussaan, hengittämättä niskaan. On vain hyväksyttävä, että niitä myöhästymisiä tulee ja joskus jää jotain kivaa kokonaan väliin, kun ei saa itseään ajoissa liikkeelle. Lapsi on kuitenkin oppinut pikkuhiljaa ottamaan vastuuta omista aikatauluistaan eikä itse asiassa ole yläkoulussa myöhästynyt kuin kerran.
Mulla oli pitkään takana hoputtaa ärsyyntyneenä, kun lapsi vetkutteli. En saanut sillä aikaan juuri muuta kuin kireän ilmapiirin.
No mäkin päätin lopettaa niskaan hengittämisen, mutta esim. harrastukseen lähtiessä on vähän pakko. Ajattelin myös, että lapsen on opittava itse ymmärtämään tuo, että vetkuttelulla on seurauksensa (esim. ei ehdi bussiin, vaan pitää tulla autolla). Tämä vain kiristää niin helkkaristi hermoja, että pukeminen ei voi koskaan tapahtua sillä tavalla, että vaatteet puetaan päälle ja that's it.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi (17) on myös vetkuttaja, tai lykkääjä, kuten itse sanon. Ei-niin-mielenkiintoisiin asioihin tarttuminen ja niiden aikaansaaminen on edelleen hankalaa, ja välillä aika menee haaveiluun (ja kasvatus oli vuorotellen kivireen työntämistä ja vetämistä). Älykkyydessä ei ole vikaa, oman toiminnan ohjauksessa kyllä. Sai 16-vuotiaana diagnoosin (ADD). Näin äitinä olisin toivonut, että asia oltaisiin huomattu aiemmin, jotta oltaisiin osattu tukea eri tavalla. Merkit olivat kyllä jälkiviisaana selvät: lukeminen ei suju koska ei malta keskittyä, flowtila, eteenpäin siirtynyt vuorokausirytmi, huono ruokahalu...en vaan osannut epäillä mitään, koska ammattilaisetkaan eivät epäilleet mitään.
6-vuotiaalla on kyllä erinomainen syy olla puupää, eskariuhma :) En tiedä, liittyykö vetkutteluun.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi (17) on myös vetkuttaja, tai lykkääjä, kuten itse sanon. Ei-niin-mielenkiintoisiin asioihin tarttuminen ja niiden aikaansaaminen on edelleen hankalaa, ja välillä aika menee haaveiluun (ja kasvatus oli vuorotellen kivireen työntämistä ja vetämistä). Älykkyydessä ei ole vikaa, oman toiminnan ohjauksessa kyllä. Sai 16-vuotiaana diagnoosin (ADD). Näin äitinä olisin toivonut, että asia oltaisiin huomattu aiemmin, jotta oltaisiin osattu tukea eri tavalla. Merkit olivat kyllä jälkiviisaana selvät: lukeminen ei suju koska ei malta keskittyä, flowtila, eteenpäin siirtynyt vuorokausirytmi, huono ruokahalu...en vaan osannut epäillä mitään, koska ammattilaisetkaan eivät epäilleet mitään.
6-vuotiaalla on kyllä erinomainen syy olla puupää, eskariuhma :) En tiedä, liittyykö vetkutteluun.
Tuo vetkuttelu on ollut kyllä tällä lapsella ominaista siitä asti, kun on alkanut pukea omatoimisesti. Tuo oman toiminnan ohjautuminen on kyllä selvästi lapsella ongelma. HÄn ei myöskään osaa hyvin kertoa itseensä liittyvistä asioista, nyt on hieman parantunut.
Hän on kyllä hyvä keskittymään muunlaisiin asioihin, mutta tietenkään keskittymishäiriö ei ole mahdoton. Luulen itse asiassa, että mulla on ADD ja äitini on samaa mieltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa noita vetkuttelijoita on ollut ja jos tahalleen koko ajan tekee muuta kuin pitäisi niin on kyllä saanut jäädä päiväkodille muiden ryhmien kanssa kun muut ovat lähteneet esim metsäretkelle. Yleensä jo pelkkä metsäretken missaamisesta sanominen on tsempannut. Kuulostaa karulta mutta siellä on pakko pitää aikatauluista kiinni eikä resurssit anna periksi yhden aikuisen jäädä eteiseen vetkuttelemaan yhden lapsen takia.
Meillä on kaksi vetkuttelijaa, neljäsluokkalainen, joka ymmärtää jo kellon ja minkä verran aikaa menee mihinkin, toimii jo itsenäisesti ja harvoin pitää enää hoputtaa.
Isommat ongelmat on ekaluokkalaisen kanssa. Pukemiseen menee aikaa ja asiaa ei auta, että häntä kehottaa kiirehtimään. Pitää varmaan kokeilla tuota että antaa pukea rauhassa eikä sano mitään. Kulkee kouluun kaverin kanssa ja kaveri asuu koulumatkan varrella, joten pitäisi lähteä ajoissa. Kateellisena katselen kun lapsien kaverit ovat lähdössä meiltä pois ja pukevat ulkovaatteet päälle reippaasti. Sitä harvoin näkee meillä.
Tässä nyt ei tullut konkreettisia vinkkejä, kun sama ongelma meilläkin meneillään. Paitsi isomman kanssa ajan kanssa helpottunut, kun lapsen aikakäsitys kehittyy. Olen kyllä itsekin ollut aina viime tipassa lähtijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan ''diagnosoitu vetkuttelija'' eli lapsella ADD. Lääke ei vaikuta vielä aamutoimien aikaan. Arkiaamut toistuvat samanlaisina: Ylös, vessaan, pese hampaat. Teen aamupalan, lapsi pukee. Ottaa lääkkeet, syö aamupalan. Purkka suuhun, hiukset kiinni, ulkovaatteet päälle ja ulos. Vaatii joka toimeen useamman kerran patistelua. Tähän kaikkeen menee 40 minuuttia.
Illalla ohjaan lapsen valitsemaan jo seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, reppu on pakattu ja ulkovaatteet katsottu valmiiksi. Aamupalana on jotakin lusikoitavaa, koska se menee nopeammin kuin leipä. Esim. muroja löytyy terveellisiäkin, juomaksi smoothie niin tulee ravitsemuksellisesti aika tasapainoinen aamiainen.
Lapsi ei uhmaa, hänellä ei vain ole minkäänlaista ajantajua (monessa hommassa apuvälineenä tiimalasi, munakello, hammasharja piipittää kun pessyt 2min jne). Lapsi jo koulussa, onneksi työt joustavat...
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi vetkuttelijaa, neljäsluokkalainen, joka ymmärtää jo kellon ja minkä verran aikaa menee mihinkin, toimii jo itsenäisesti ja harvoin pitää enää hoputtaa.
Isommat ongelmat on ekaluokkalaisen kanssa. Pukemiseen menee aikaa ja asiaa ei auta, että häntä kehottaa kiirehtimään. Pitää varmaan kokeilla tuota että antaa pukea rauhassa eikä sano mitään. Kulkee kouluun kaverin kanssa ja kaveri asuu koulumatkan varrella, joten pitäisi lähteä ajoissa. Kateellisena katselen kun lapsien kaverit ovat lähdössä meiltä pois ja pukevat ulkovaatteet päälle reippaasti. Sitä harvoin näkee meillä.
Tässä nyt ei tullut konkreettisia vinkkejä, kun sama ongelma meilläkin meneillään. Paitsi isomman kanssa ajan kanssa helpottunut, kun lapsen aikakäsitys kehittyy. Olen kyllä itsekin ollut aina viime tipassa lähtijä.
Hei, vertaistuki kelpaa kyllä! Eilen lapsi itse asiassa ehti bussiin, kun vain muutaman kerran muistutettiin, mutta tänään ei. Suosittelen ainakin kokeilemaan tuota, että antaa olla ja huomata itse, että ei ehdi, jos ei hoida hommiaan. Paremminhan sitä aina asiat oppii oman kokemuksen kautta.
Ja sama juttu, katson kateellisena, kun muiden lapset pukee. Meillä ei kuopuskaan pue kovin hyvin, mutta sentään paremmin. Kotona heittäytyy puettavaksi, päiväkodissa kyllä pukee itse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoissa nukkumaan.
Herätä hyvissä ajoin, tunti ennen lähtöä.
Laita ajastin, vaikka munakello soimaan koska mikäkin vaihe pitää olla ohi, syöminen, pukeminen.
Tee ohjeet aamuun vaikka kuvilla, jos lapsi ei vielä lue. Eli listaat asiat siinä järjestyksessä kun ne tehdään -🚾
-pukeminen👕
-aamupala ☕
-ulkovaatteet👟
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan ''diagnosoitu vetkuttelija'' eli lapsella ADD. Lääke ei vaikuta vielä aamutoimien aikaan. Arkiaamut toistuvat samanlaisina: Ylös, vessaan, pese hampaat. Teen aamupalan, lapsi pukee. Ottaa lääkkeet, syö aamupalan. Purkka suuhun, hiukset kiinni, ulkovaatteet päälle ja ulos. Vaatii joka toimeen useamman kerran patistelua. Tähän kaikkeen menee 40 minuuttia.
Illalla ohjaan lapsen valitsemaan jo seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, reppu on pakattu ja ulkovaatteet katsottu valmiiksi. Aamupalana on jotakin lusikoitavaa, koska se menee nopeammin kuin leipä. Esim. muroja löytyy terveellisiäkin, juomaksi smoothie niin tulee ravitsemuksellisesti aika tasapainoinen aamiainen.
Lapsi ei uhmaa, hänellä ei vain ole minkäänlaista ajantajua (monessa hommassa apuvälineenä tiimalasi, munakello, hammasharja piipittää kun pessyt 2min jne). Lapsi jo koulussa, onneksi työt joustavat...
Epäilen, ettei meilläkään lapsella ole minkäänlaista ajantajua. Ehkä munakellosta ja tiimalasista voisi olla apua, mutta toisaalta, kun ongelma on ennen kaikkea pukemisessa, on sitä jotenkin vaikea jaksottaa kellon avulla. Todennäköisesti kello soisi ja lapsi seisoisi alushousut jalassa ihmettelemässä :D
Ap
Meillä sama, onneksi mies hoitaa nykyisin aamut. Hermo palaa äitillä nykyään jo heti kärkeen.
Kokeile tätä: https://www.apartmenttherapy.com/super-simple-magnetic-chore-chartmy-na…
Hanki vaikka netistä esim. 15 minuutin tiimalasi. Tiimalasia on lapsen helpompi seurata kuin munakelloa tai oikeaa kelloa. Varttia ennen, kuin bussiin pitää lähteä, käännä tiimalasi ja kerro lapselle että bussilla jos haluaa mennä niin hiekan loppumiseen mennessä on oltava lähtövalmiina. Tällä lailla vetkuttelun syy-seuraussuhde on lapselle selkeämpi, kuin jos sanoo vain että "koska kesti liian pitkään, et ehtinyt bussiin". Lapsi voi näin konkreettisesti hallita omaa ajankäyttöään pukeutumistilanteessa, ja muutaman kerran jälkeen oppii hahmottamaan kuinka pitkä aika pukeutumiseen on käytettävissä.
Vaihtoehtoisesti voit valita vaikka lyhyen lastenohjelman, jonka päättymisaika on sama kuin lähtöaika. Esim. ohjelma tulee klo 7:20-7:30, kotoa pitää lähteä 7:30. Lapselle sanotaan, että jos aamutoimet on tehty ohjelman alkuun mennessä, saa katsoa lastenohjelman, ja lopputekstien ilmestyessä ruudulle mennään suoraan ulos ovesta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama, onneksi mies hoitaa nykyisin aamut. Hermo palaa äitillä nykyään jo heti kärkeen.
Kokeile tätä: https://www.apartmenttherapy.com/super-simple-magnetic-chore-chartmy-na…
Toho siis vaikka alkuun kaikki alushousuista lähtien, jos on ihan mahdotonta (ja sori, ei me olla itse kokeiltu, kun en jaksa 😄 töiden kautta olen todennut toimivaksi.
Ehkä tuo tiimalasi voisi toimia, kun siinä näkee sen hiekan valumisen. Jos vain malttaa katsoa sitä pukiessa.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Millä bussilla se lapsi matkustaa? Yksin? Onko pitkä matka? Ei pahalla, mutta mä en päästäisi eskari-ikäistä lastani ikinä yksin bussilla matkustamaan....