Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teinien äidit - miten teidän sukulaiset käyttäytyvät?
24.01.2018 |
Minua on alkanut raivostuttaa lapsettoman siskoni käytös. Minulla kaksi teinityttöä, joiden kanssa sellaista teini-iän vääntöä.
Ei mitään isoja ongelmia, mutta aika rasittavaa kuitenkin.
Siskoni pyrkii koko ajan siihen minun ja lasteni väliin, koska ”ymmärtää” paremmin jne. Eli käytännössä sotkee koko paletin tällä. Eikä vahingossakaan esim sano mitään kannustavaa tai lohduttavaa, vaan säälittelee lapsiani.
Minua tää loukkaa ihan suunnattomasti.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkennahan sitten, minkälainen vääntö alkaa tätä siskoasi vaivaamaan?
Tuleeko vain turhanpäiväiseen päiväkinasteluun mukaan, omasta mielestään "rauhoittelemaan" tilannetta? Vai onko väännöt oikeasti kovia, raivokkaita, tunteita kuohauttavia tilanteita?
Pikkutilanteisiin on tyhmää puuttua. Antaa vanhempien kasvattaa juuri niinkuin kasvattaa, ja pysyy poissa vaan tieltä. Mutta jos siellä on niitä suuria tunteita, suuria riitoja, huutoa, itkua jne. Niin on ihan aihettakin välillä hillitä tilannetta, vaikkapa tulemalla kaiken keskelle ja puuttumalla.
Tulee vain olo, että ei kukaan ulkopuolinen mielellään tunge nenäänsä toisen perheen riitoihin. Yleensä vasta silloin puututaan, kun tuntuu että tilanne vaatii puuttumista.
Tapellaanko teillä rakentavasti? Saavatko teinit ääntänsä kuuluviin, vai meneekö se niin että vanhemmat käskee ja teinit vikisee?
Aloitus oli niukasti kirjoitettu, kuulostaa yksipuoliselta mielipiteeltä. Saattaisi olla toisenlainen viesti siinä, jos siskoltasi tai teineiltäsi kysyttäisiin?
Meillä ei ole mitään räiskyvää murrosikää, vaan ihan sitä perusnäyhäämistä. Pientä.
Tää siskoni ei kestä mitään koska hänet on kasvatettu täysin curling-menetelmällä. Ei siis ikinä, ikinä, ikinä vaadittu mitään. Kulki teininä taksilla kouluun, kun ei viitsinyt herätä. Tätä tasoa.
Ja hän on maailman paras lastenkasvattaja, ollut aina. Käsittämätön besserwisser.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkennahan sitten, minkälainen vääntö alkaa tätä siskoasi vaivaamaan?
Tuleeko vain turhanpäiväiseen päiväkinasteluun mukaan, omasta mielestään "rauhoittelemaan" tilannetta? Vai onko väännöt oikeasti kovia, raivokkaita, tunteita kuohauttavia tilanteita?
Pikkutilanteisiin on tyhmää puuttua. Antaa vanhempien kasvattaa juuri niinkuin kasvattaa, ja pysyy poissa vaan tieltä. Mutta jos siellä on niitä suuria tunteita, suuria riitoja, huutoa, itkua jne. Niin on ihan aihettakin välillä hillitä tilannetta, vaikkapa tulemalla kaiken keskelle ja puuttumalla.
Tulee vain olo, että ei kukaan ulkopuolinen mielellään tunge nenäänsä toisen perheen riitoihin. Yleensä vasta silloin puututaan, kun tuntuu että tilanne vaatii puuttumista.
Tapellaanko teillä rakentavasti? Saavatko teinit ääntänsä kuuluviin, vai meneekö se niin että vanhemmat käskee ja teinit vikisee?
Aloitus oli niukasti kirjoitettu, kuulostaa yksipuoliselta mielipiteeltä. Saattaisi olla toisenlainen viesti siinä, jos siskoltasi tai teineiltäsi kysyttäisiin?
Meillä ei ole mitään räiskyvää murrosikää, vaan ihan sitä perusnäyhäämistä. Pientä.
Tää siskoni ei kestä mitään koska hänet on kasvatettu täysin curling-menetelmällä. Ei siis ikinä, ikinä, ikinä vaadittu mitään. Kulki teininä taksilla kouluun, kun ei viitsinyt herätä. Tätä tasoa.
Ja hän on maailman paras lastenkasvattaja, ollut aina. Käsittämätön besserwisser.
Ok, kiitos selvennyksestä. Ja pahoittelut, jos viesti loukkasi tms.
Itse olen perheestä, jossa henkistä väkivaltaa ei säästelty, mutta edelleen tähän päivään asti vanhemmat väittäisivät, että he ovat aina olleet täydellisiä, ovat osanneet kasvattaa ja mitään ei ole meiltä puuttunut.
Noh, minä olen liian sairas töihin oman mielenterveyteni vuoksi, eristäytynyt ja sytjäytynyt, sisarukseni näkee painajaisia jatkuvasti ja pelkää suututtavansa muita, pyytelee jatkuvasti anteeksi jne.
Joten ei ollut tarkoitus arvostella, mutta en mielellään hyssyttele, kun kyse on perheistä, kasvavista lapsista ja riitatilanteista.
Alue: Aihe vapaa
Tarkennahan sitten, minkälainen vääntö alkaa tätä siskoasi vaivaamaan?
Tuleeko vain turhanpäiväiseen päiväkinasteluun mukaan, omasta mielestään "rauhoittelemaan" tilannetta? Vai onko väännöt oikeasti kovia, raivokkaita, tunteita kuohauttavia tilanteita?
Pikkutilanteisiin on tyhmää puuttua. Antaa vanhempien kasvattaa juuri niinkuin kasvattaa, ja pysyy poissa vaan tieltä. Mutta jos siellä on niitä suuria tunteita, suuria riitoja, huutoa, itkua jne. Niin on ihan aihettakin välillä hillitä tilannetta, vaikkapa tulemalla kaiken keskelle ja puuttumalla.
Tulee vain olo, että ei kukaan ulkopuolinen mielellään tunge nenäänsä toisen perheen riitoihin. Yleensä vasta silloin puututaan, kun tuntuu että tilanne vaatii puuttumista.
Tapellaanko teillä rakentavasti? Saavatko teinit ääntänsä kuuluviin, vai meneekö se niin että vanhemmat käskee ja teinit vikisee?
Aloitus oli niukasti kirjoitettu, kuulostaa yksipuoliselta mielipiteeltä. Saattaisi olla toisenlainen viesti siinä, jos siskoltasi tai teineiltäsi kysyttäisiin?