Huono parisuhde/avo/avioliitto - miksi ette eroa?

Miksi en eronnut kun suhde ei ollut hyvä? Jaa-a. Toisessa se vika ei ollut, ehkä siksi en. Mutta myöhemmin kun sitten muutin erilleni, niin huomasin, että toinen ei halunnut kasvaa suhteessa, vaikka mä oisin halunnut, että hän kasvaa siinä. En itse enää ollut se sama ihminen kuin olin suhteen alussa, ja olin mennytkin suhteeseen sen takia, että saisin irrottauduttua asioista ja ajatuksista, jotka sitoivat minua. Oletin, että mieskin haluaa kasvaa siinä kun mä muutun, mutta ei mies jaksanut, joten erosin saadakseni jatkaa omalla tielläni.

Ihme kyllä miestä se ei haitannut. En tajua tuollaista, jos se ei haittaa, niin miksi olisimme yhdessä, kun mua haittasi. Asiaa hiukan pitkitti ja vaikeutti se, että en halunnut lapsia mukaani, ja on inhottavaa olla äiti, jolla on lapsia, mutta ei vaikuta normiäidiltä. Mutta sille ei voi mitään, lapsille näin on parempi.

Alakouluikäiset lapset on mun syy, miksi en eroa. Olen hoitanut heitä koko ajan syntymästä asti, eivät käyneet siis päiväkodissakaan. Olen omistautunut kotiäiti. En voisi kuvitellakkaan olevani lapsista öitä erossa tai että asuisivat muualla puolet vuodesta. Pelkkä ajatuskin on sietämätön. Saati, että heille tulisi joku äitipuoli, joka voisi olla millainen kusipää hyvänsä ja pilata heidän mielenterveytensä ja lapsuutensa. Juu, ei kiitos. Mieluummin näin, koska olen rakastava ja kiltti äiti ja haluan lapsilleni hyvän lapsuuden yhdessä ja samassa kodissa. Meidän ongelma on se, että mies ei ole koskaan rakastanut minua. Olin hänelle alusta saakka varavaihtoehto .

Yhteinen yritys ja toimeentulo, lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäiset lapset on mun syy, miksi en eroa. Olen hoitanut heitä koko ajan syntymästä asti, eivät käyneet siis päiväkodissakaan. Olen omistautunut kotiäiti. En voisi kuvitellakkaan olevani lapsista öitä erossa tai että asuisivat muualla puolet vuodesta. Pelkkä ajatuskin on sietämätön. Saati, että heille tulisi joku äitipuoli, joka voisi olla millainen kusipää hyvänsä ja pilata heidän mielenterveytensä ja lapsuutensa. Juu, ei kiitos. Mieluummin näin, koska olen rakastava ja kiltti äiti ja haluan lapsilleni hyvän lapsuuden yhdessä ja samassa kodissa. Meidän ongelma on se, että mies ei ole koskaan rakastanut minua. Olin hänelle alusta saakka varavaihtoehto .

Ahdistavaa kiinniolemista kakaroissa.

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäiset lapset on mun syy, miksi en eroa. Olen hoitanut heitä koko ajan syntymästä asti, eivät käyneet siis päiväkodissakaan. Olen omistautunut kotiäiti. En voisi kuvitellakkaan olevani lapsista öitä erossa tai että asuisivat muualla puolet vuodesta. Pelkkä ajatuskin on sietämätön. Saati, että heille tulisi joku äitipuoli, joka voisi olla millainen kusipää hyvänsä ja pilata heidän mielenterveytensä ja lapsuutensa. Juu, ei kiitos. Mieluummin näin, koska olen rakastava ja kiltti äiti ja haluan lapsilleni hyvän lapsuuden yhdessä ja samassa kodissa. Meidän ongelma on se, että mies ei ole koskaan rakastanut minua. Olin hänelle alusta saakka varavaihtoehto .

Mieshän ei voi päättää, että lähtee suhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäiset lapset on mun syy, miksi en eroa. Olen hoitanut heitä koko ajan syntymästä asti, eivät käyneet siis päiväkodissakaan. Olen omistautunut kotiäiti. En voisi kuvitellakkaan olevani lapsista öitä erossa tai että asuisivat muualla puolet vuodesta. Pelkkä ajatuskin on sietämätön. Saati, että heille tulisi joku äitipuoli, joka voisi olla millainen kusipää hyvänsä ja pilata heidän mielenterveytensä ja lapsuutensa. Juu, ei kiitos. Mieluummin näin, koska olen rakastava ja kiltti äiti ja haluan lapsilleni hyvän lapsuuden yhdessä ja samassa kodissa. Meidän ongelma on se, että mies ei ole koskaan rakastanut minua. Olin hänelle alusta saakka varavaihtoehto .

Ihan ensimmäiseksi kyllä ihmettelen, miksi ylipäätään olet päätynyt yhteen sen miehen kanssa, jolle olet alusta asti ollut varavaihtoehto????!!! Mikä saa ihmisen lähtemään tuohon??

Oliko huono avioliitto alusta alkaen parempi vaihtoehto kuin olla yksin, ja mahd. löytää myöhemmin se oikea??? Onko ihmisellä todella noin huono itsetunto, että alistuu tuohon???

Muu osa on hölynpölyä ja helposti järjestettävissä. Pelkkiä tekosyitä koska et selvästikään pysty seisomaan omilla jaloillasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäiset lapset on mun syy, miksi en eroa. Olen hoitanut heitä koko ajan syntymästä asti, eivät käyneet siis päiväkodissakaan. Olen omistautunut kotiäiti. En voisi kuvitellakkaan olevani lapsista öitä erossa tai että asuisivat muualla puolet vuodesta. Pelkkä ajatuskin on sietämätön. Saati, että heille tulisi joku äitipuoli, joka voisi olla millainen kusipää hyvänsä ja pilata heidän mielenterveytensä ja lapsuutensa. Juu, ei kiitos. Mieluummin näin, koska olen rakastava ja kiltti äiti ja haluan lapsilleni hyvän lapsuuden yhdessä ja samassa kodissa. Meidän ongelma on se, että mies ei ole koskaan rakastanut minua. Olin hänelle alusta saakka varavaihtoehto .

 

Ihan ensimmäiseksi kyllä ihmettelen, miksi ylipäätään olet päätynyt yhteen sen miehen kanssa, jolle olet alusta asti ollut varavaihtoehto????!!! Mikä saa ihmisen lähtemään tuohon??

Oliko huono avioliitto alusta alkaen parempi vaihtoehto kuin olla yksin, ja mahd. löytää myöhemmin se oikea??? Onko ihmisellä todella noin huono itsetunto, että alistuu tuohon???

Muu osa on hölynpölyä ja helposti järjestettävissä. Pelkkiä tekosyitä koska et selvästikään pysty seisomaan omilla jaloillasi?

No etkö nyt näe, että tuolle tyypille lapset on kaikki kaikessa? Mies oli mahdollistaja.

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäiset lapset on mun syy, miksi en eroa. Olen hoitanut heitä koko ajan syntymästä asti, eivät käyneet siis päiväkodissakaan. Olen omistautunut kotiäiti. En voisi kuvitellakkaan olevani lapsista öitä erossa tai että asuisivat muualla puolet vuodesta. Pelkkä ajatuskin on sietämätön. Saati, että heille tulisi joku äitipuoli, joka voisi olla millainen kusipää hyvänsä ja pilata heidän mielenterveytensä ja lapsuutensa. Juu, ei kiitos. Mieluummin näin, koska olen rakastava ja kiltti äiti ja haluan lapsilleni hyvän lapsuuden yhdessä ja samassa kodissa. Meidän ongelma on se, että mies ei ole koskaan rakastanut minua. Olin hänelle alusta saakka varavaihtoehto .

Mitä sitten aiot tehdä kun mies löytää lopulta sen oikean ja lähtee? Jos olet ollut varavaihtoehto niin mies edelleen etsii sitä oikeaa kumppania jonka kanssa tehdä vielä muutama lapsi. Roikutko kiinni viimeiseen asti?

Oksettaa tuollaiset ihmiset. Mikä siinä on, ettei OSATA olla yksin?????????? Mun päähäni ei mene. T. Ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäiset lapset on mun syy, miksi en eroa. Olen hoitanut heitä koko ajan syntymästä asti, eivät käyneet siis päiväkodissakaan. Olen omistautunut kotiäiti. En voisi kuvitellakkaan olevani lapsista öitä erossa tai että asuisivat muualla puolet vuodesta. Pelkkä ajatuskin on sietämätön. Saati, että heille tulisi joku äitipuoli, joka voisi olla millainen kusipää hyvänsä ja pilata heidän mielenterveytensä ja lapsuutensa. Juu, ei kiitos. Mieluummin näin, koska olen rakastava ja kiltti äiti ja haluan lapsilleni hyvän lapsuuden yhdessä ja samassa kodissa. Meidän ongelma on se, että mies ei ole koskaan rakastanut minua. Olin hänelle alusta saakka varavaihtoehto .

Mitä sitten aiot tehdä kun mies löytää lopulta sen oikean ja lähtee? Jos olet ollut varavaihtoehto niin mies edelleen etsii sitä oikeaa kumppania jonka kanssa tehdä vielä muutama lapsi. Roikutko kiinni viimeiseen asti?

Miksi luulet, että mies haluaisi enempää lapsia? Miehenkin kannattaisi kantaa vastuunsa sitoumuksestaan. Että ei sitä enempää lapsia tehdä vanhojen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Oksettaa tuollaiset ihmiset. Mikä siinä on, ettei OSATA olla yksin?????????? Mun päähäni ei mene. T. Ikisinkku

Ei se kyllä osaamattomuudesta johdu, jos muiden seurassa on mukavampaa. Ja kun on menty yhteen, se on sitoumus, ja sitä ei rikota siksi, ettei ole niin mukavaa. Jokainen osaisi kyllä olla yksin, mutta en ainakaan itse näe siinä niin ihmeellisiä etuja. Ellei sitten todella ala itse jo olla taakka perheelleen, niin silloin se on parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäiset lapset on mun syy, miksi en eroa. Olen hoitanut heitä koko ajan syntymästä asti, eivät käyneet siis päiväkodissakaan. Olen omistautunut kotiäiti. En voisi kuvitellakkaan olevani lapsista öitä erossa tai että asuisivat muualla puolet vuodesta. Pelkkä ajatuskin on sietämätön. Saati, että heille tulisi joku äitipuoli, joka voisi olla millainen kusipää hyvänsä ja pilata heidän mielenterveytensä ja lapsuutensa. Juu, ei kiitos. Mieluummin näin, koska olen rakastava ja kiltti äiti ja haluan lapsilleni hyvän lapsuuden yhdessä ja samassa kodissa. Meidän ongelma on se, että mies ei ole koskaan rakastanut minua. Olin hänelle alusta saakka varavaihtoehto .

 

Ihan ensimmäiseksi kyllä ihmettelen, miksi ylipäätään olet päätynyt yhteen sen miehen kanssa, jolle olet alusta asti ollut varavaihtoehto????!!! Mikä saa ihmisen lähtemään tuohon??

Oliko huono avioliitto alusta alkaen parempi vaihtoehto kuin olla yksin, ja mahd. löytää myöhemmin se oikea??? Onko ihmisellä todella noin huono itsetunto, että alistuu tuohon???

Muu osa on hölynpölyä ja helposti järjestettävissä. Pelkkiä tekosyitä koska et selvästikään pysty seisomaan omilla jaloillasi?

No etkö nyt näe, että tuolle tyypille lapset on kaikki kaikessa? Mies oli mahdollistaja.

Millainen esimerkki tämä perhe on lapsille? Äiti käyttää lapsia hyväkseen omiin narsistisiin tarpeisiinsa on taakka, jota ei pitäisi yhdenkään lapsen harteille laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäiset lapset on mun syy, miksi en eroa. Olen hoitanut heitä koko ajan syntymästä asti, eivät käyneet siis päiväkodissakaan. Olen omistautunut kotiäiti. En voisi kuvitellakkaan olevani lapsista öitä erossa tai että asuisivat muualla puolet vuodesta. Pelkkä ajatuskin on sietämätön. Saati, että heille tulisi joku äitipuoli, joka voisi olla millainen kusipää hyvänsä ja pilata heidän mielenterveytensä ja lapsuutensa. Juu, ei kiitos. Mieluummin näin, koska olen rakastava ja kiltti äiti ja haluan lapsilleni hyvän lapsuuden yhdessä ja samassa kodissa. Meidän ongelma on se, että mies ei ole koskaan rakastanut minua. Olin hänelle alusta saakka varavaihtoehto .

Tuota voidaan jo kutsua äitiyden perversioksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäiset lapset on mun syy, miksi en eroa. Olen hoitanut heitä koko ajan syntymästä asti, eivät käyneet siis päiväkodissakaan. Olen omistautunut kotiäiti. En voisi kuvitellakkaan olevani lapsista öitä erossa tai että asuisivat muualla puolet vuodesta. Pelkkä ajatuskin on sietämätön. Saati, että heille tulisi joku äitipuoli, joka voisi olla millainen kusipää hyvänsä ja pilata heidän mielenterveytensä ja lapsuutensa. Juu, ei kiitos. Mieluummin näin, koska olen rakastava ja kiltti äiti ja haluan lapsilleni hyvän lapsuuden yhdessä ja samassa kodissa. Meidän ongelma on se, että mies ei ole koskaan rakastanut minua. Olin hänelle alusta saakka varavaihtoehto .

Mitä sitten aiot tehdä kun mies löytää lopulta sen oikean ja lähtee? Jos olet ollut varavaihtoehto niin mies edelleen etsii sitä oikeaa kumppania jonka kanssa tehdä vielä muutama lapsi. Roikutko kiinni viimeiseen asti?

Miksi luulet, että mies haluaisi enempää lapsia? Miehenkin kannattaisi kantaa vastuunsa sitoumuksestaan. Että ei sitä enempää lapsia tehdä vanhojen päälle.

Aika moni tekee lapsia vanhojen päälle. Ihan normaalia kun löydetään uusi kumppani jonka kanssa halutaan yhteisiä lapsia. On naiivia ajatella että ne "sun" lapset olis ne ainoat mitä mies saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäiset lapset on mun syy, miksi en eroa. Olen hoitanut heitä koko ajan syntymästä asti, eivät käyneet siis päiväkodissakaan. Olen omistautunut kotiäiti. En voisi kuvitellakkaan olevani lapsista öitä erossa tai että asuisivat muualla puolet vuodesta. Pelkkä ajatuskin on sietämätön. Saati, että heille tulisi joku äitipuoli, joka voisi olla millainen kusipää hyvänsä ja pilata heidän mielenterveytensä ja lapsuutensa. Juu, ei kiitos. Mieluummin näin, koska olen rakastava ja kiltti äiti ja haluan lapsilleni hyvän lapsuuden yhdessä ja samassa kodissa. Meidän ongelma on se, että mies ei ole koskaan rakastanut minua. Olin hänelle alusta saakka varavaihtoehto .

 

Ihan ensimmäiseksi kyllä ihmettelen, miksi ylipäätään olet päätynyt yhteen sen miehen kanssa, jolle olet alusta asti ollut varavaihtoehto????!!! Mikä saa ihmisen lähtemään tuohon??

Oliko huono avioliitto alusta alkaen parempi vaihtoehto kuin olla yksin, ja mahd. löytää myöhemmin se oikea??? Onko ihmisellä todella noin huono itsetunto, että alistuu tuohon???

Muu osa on hölynpölyä ja helposti järjestettävissä. Pelkkiä tekosyitä koska et selvästikään pysty seisomaan omilla jaloillasi?

Epäilin olevani varavaihtoehto, mutta mies sanoi, etten todellakaan ole. Uskoin miestäni ja siksi teimme lapsetkin. Kunnes sitten totuus paljastui, mies sanoi päin naamaa totuuden vasta vähän aikaa sitten. Haluan kuitenkin ehjän perheen lapsille emmekä ole vielä eronneet.

Ollaan kuin kämppikset. Riidellään tosi harvoin ja arki toimii. Perheenä tehdään paljon asioita lapsen kanssa ja on ihan mukavaa. Lapsen takia en eroa. Käyn vuorotöissä ja olisi lapselle tosi raskasta elää niiden aikataulujen mukaan.

Ero ehkä sitten kun lapsi pärjää/viihtyy yksin kotona

Minä erosin viime kesänä yli 20 vuoden suhteesta. Suhde oli viimeiset neljä vuotta huono ja siitä 2,5 vuotta niin huono ettei mies halunnut edes koskea minuun eikä nukkua vieressä. Nyt jälkeen päin ymmärsin ettei mies ollut rakastanut minua vuosiin. En kyllä itsekään, kun sitä vain kämppäkavereina kitkuteltiin vanhasta tottumuksesta ja laskuja puoliksi makseltiin. Rakkaus kuolee, jos sitä ei hoida.

Herätys tuli, kun rakastuin toiseen mieheen. Ne tunteet oli hurjat, ja ilmoitin välittömästi haluavani eron.

En ole koskaan luottanut ex-mieheeni. Aina olen tiennyt, että hän on itsekäs eikä ole valmis auttamaan ihmisiä ja on oikeastaan melko tyly ja tympeä. Nyt eron jälkeen luottamus on täysin nollassa. En haluaisi olla tekemisissä ollenkaan. Pakko sanoa, että mikään hyvä isä ei ole ja nyt eron jälkeen itsekkyys on korostunut.

Lisää