Törmäät vanhaan tuttuusi ja huomaat että hän on lihonut parikymmentä kiloa, otatko asian puheeksi?
Miksi/miksi et?
Serkkuni on erään sairauden takia lihonut melko lyhyessä ajassa (vuoden sisään) tuon parikymmentä kiloa. Kuulemma joka toinen tuttu/puolituttu joka tulee vastaan niin huomauttaa "Oletpas sä pyöristynyt" Ihan kuin serkku ei sitä itse tietäisi.
Kommentit (26)
No en todellakaan sanoisi mitään! Miksi sanoisin?
Pitäisi olla ihan itsestään selvää että se on huonoa käytöstä, tosin kaikille ei valitettavasti ole.
itse en sano, mutta olin kiitollinen kun eräs tuttu sanoi ja sai minut laihduttamaan. luulin ettei kukaan huomannut 25kg lihomista
Uskooko ne huomattelijat edes, jos serkkusi selittää lihomisen johtuvan sairaudesta?
Vähän samaan tyyliin äidilleni kommentoidaan aina, että onpa sinulla punaiset posket. Äitini kärsii ruusufinnistä. Ihmiset osaavat olla moukkia.
Miksi siitä pitäisi sanoa jotain? Siksikö että tällä vuosien takaisella ystävällään ei ole kotonaan peiliä tai vaakaa. Uskottelen samalla myös sen, että hän ei ole siitä keneltäkään toiseltakaan kuullut, eikä ole huomannut suihkussa omaa kasvanutta kokoaan.
Eipä ole mun tehtävä toisen ulkonäöstä huomatella. Myöskään vaikka olisi laihtunut sen 20 kiloa. En ymmärrä sitäkään miksi ihmisten sellaisista asioista pitää möläytellä.
Anoppini olisi tokaissut nähdessään: ”Älä nyt enää liho!”. Hänen omia tulleita extrakiloja kun ei lasketa.
Yksi entinen työkaveri möläytti minulle lisäkiloistani. Päätin, että ikinä en enää hänelle puhu. Jos tulee vielä vastaan, en "tunne" vaan kävelen tylysti ohi.
En sanoisi, koska ylipaino on usein herkkä asia, enkä halua tahallaan pahottaa toisen mieltä.
No en todellakaan! Jösses, onpa ihmiset tökeröitä.
En ottaisi sitä puheeksi, tökeröä. Mutta omassa mielessäni ajattelisin että kiva kun itse on vielä hoikka/normaalipainoinen
Tuskinpa edes huomaisin koko asiaa. Olen yleensäkin tosi huono huomaamaan mitään ulkonäköön liittyviä asioita ja viimeksi en huomannut yhden kaverini raskauttakaan, vaikka hän oli jäämässä jo melkein äitiyslomalle. Saattoihan hän olla vähän pyöristynyt, mutta sama tyyppi jutuiltaan, joten kuuntelin niitä ja unohdin katsoa häntä tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa edes huomaisin koko asiaa. Olen yleensäkin tosi huono huomaamaan mitään ulkonäköön liittyviä asioita ja viimeksi en huomannut yhden kaverini raskauttakaan, vaikka hän oli jäämässä jo melkein äitiyslomalle. Saattoihan hän olla vähän pyöristynyt, mutta sama tyyppi jutuiltaan, joten kuuntelin niitä ja unohdin katsoa häntä tarkemmin.
Lihomisesta ei tietenkään sovi huomauttaa, mutta eräs odottava äiti loukkaantui kun minä (mies) en huomannut hänen raskauttaan.
Ainakin Pohjanmaalla harrastetaan tuollaista möläyttelyä. Tosin siellä ei puhuta pyöristymisestä vaan sanotaan että joku on "törkiän lihava".
Vierailija kirjoitti:
Ainakin Pohjanmaalla harrastetaan tuollaista möläyttelyä. Tosin siellä ei puhuta pyöristymisestä vaan sanotaan että joku on "törkiän lihava".
Ei sanota koskaan suoraan. Valetta.
Minä laihdutin parikymmentä kg ja sen jälkeen olen lihonut pudotetut takaisin ja toisen mokoman päälle. Ei ole kukaan huomauttanut. Onneksi. On riittävän ikävä tilanne ihan itsekseenkin pyöriteltäväksi.
Ei kannata sanoa lihomisesta. Jos sen sijaan on laihtunut 20-50+kg on jo tökeröä olla kehumatta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata sanoa lihomisesta. Jos sen sijaan on laihtunut 20-50+kg on jo tökeröä olla kehumatta.
Ootko varma, että se on aina kehumisen paikka? En kommentoisi siinäkään tilanteessa.
Sytostaatit.
Anoreksia.
Noi pari tuttavapiiristä tuli mieleen.
En keksi mitään syytä, en yhtäkään, miksi ottaisin asian puheeksi.