Lue keskustelun säännöt.
Miehetkin oikeasti ajattelee ja tuntee. Mummi, äiti ja isosisko opettivat muuta, joten luulin pitkään toisin. :O
23.01.2018 |
Isäkin antoi sitä esimerkkiä, koska isä oli aina hiljaa. Tai sitten isä ärisi ja huusi kun hänellä hermo meni. Ja se hermo meni päivittäin. Isä ei jutellut ikinä oikein mitään. Uutisista mölisi rankan kuuloisia mielipiteitä monesti ja riiteli äidin kanssa. Jos uskaltauduimme lapset olemaan jotain mieltä, olimme väärässä ja typeriä tai vaihtoehtoisesti koko mielipiteitämme ei kommentoitu mitenkään. Isä ja äiti kokevat olleensa täydellisiä vanhempia, antaneensa lapsille kaikkensa. En syytä heitä, jokainen tekee virheitä.
Mutta noista kokemuksista luulin aidosti, että miehet eivät vaan ajattele kuten naiset ajattelevat. Äiti kuunteli minua ja siskoa sentään välillä ja jopa keskustelimme tai ainakin yritimme. Tiesin äidin pystyvän ajattelemaan ja prosessoimaan asioita. Isä tuntui olevan jumiutunut kivikautisiin ajatuksiinsa, jotka huusi aina läpi. Isoisä ja pappa olivat hyvin saman tyylisiä.
Koulussakin luokan pojat tuntuivat olevan pelkkä mölisevä apinalauma, joka ei ajattele. Vasta lukiossa aloin saada miespuolisia kavereita, joiden kanssa keskustelimme. Sitten aloin vähitellen olla sitä mieltä, että miehet ovat ihan yhtä kyvykkäitä ajattelemaan kuin naisetkin. Tämä oivallus on todellakin tehnyt elämästäni parempaa. Se myös auttaa ymmärtämään aikuisena sukuni miehiä. Nykyään tiedän, että vaikka isä olikin pääasiassa hiljaa, hän silti ajatteli ja tunsi koko ajan. Harmillista vaan, etteivät he lähes koskaan tuo ajatuksiaan ja tunteitaan ilmi. :(
Kommentit (29)
Mun on edelleen vaikea ymmärtää miesten ajattelevan ja tuntevan jotain. Vaikka tiedän, että asia ei ole näin. Kauhea salaisuus. :D Olin nuorena varmasti aivan kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun isä oli ihan ylitunteellinen, puhui myös paljon sekä tunteistaan että ajatuksistaan. Koko lapsuus oli reagointia siihen mistä päin tänään sattuu tuulemaan.
Eli mulle on ollut uutta oppia, että kaikki miehet ei isäni kaltaisia tuuliviirejä , vaan että tunne-elämältään vakaitakin miehiä on.
Vähän samankaltaisia ajatuksia kyllä. Kuinka jotkut miehet ovatkin niin kyvyttömiä pitämään puoliaan kunnolla asioita keskustelemalla. Onko tämä joku vanha kulttuurellinen juttu?
Nykysukupolvet tuntuvat osaavan jutella asioista ja myös tunteistaan paremmin, onneksi.
Mitä helkkaria? Missä kuplassa te oikein ootte eläneet? Ei kai mielikuvaa maailmasta luoda mummin, äidin ja siskon varassa?
Isä oli melkein aina töissä, kotona hiljaa. Emme koskaan käyneet yhtäkään monilauseista keskustelua. Korkeintaan säästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen paljonkin tisuja ja niitä hypistellessä tunnen kokonaisvaltaista kosmista yhteyttä lämpöiseen tisu-ulottuvuuteen.
Mutta en minä pelkästään tisuja ajattele, myös peput pyörivät aika usein mielessä.
M
Ehkä, mutta vain yhtä asiaa kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelin isäni kanssa joka päivä. Hän on AINOA ajatteleva mies jonka olen ikinä tavannut irl :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten sukupuolistereotypiat ovat erittäin voimakkaita naistenkin keskuudessa. Jos naisille asetetaan tiettyjä odotuksia ja käsityksiä sukupuoliroolien suhteen, on miehillä tilanne ihan samanlainen. Ja jopa fiksutkin ihmiset menevät tähän kerta toisensa jälkeen.
Jotkut miehet ajattelevat. Yleensä kaljaa tai jalkapalloa.
Älkää naiset menkö siihen halpaan, että luulette miehen ajattelevan syvällisiä kun hän on hiljaa.
Hän vain pähkäilee menisikö sohvalle makaamaan vai hakisiko ensin toisen kaljan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla noin ulalla?
Tuohan on yllättävänkin yleistä. Kun ihminen ei osaa ajatella omilla aivoillaan, tulos on tämä.
Mä olen saanut kasvaa sellaisten miesten keskellä jotka ajattelivat ja pohtivat asioita, keskustelivat ja kysyivät mielipidettä, antoivat elämänohjeita, halasivat ja sylittelivät, itkivät ja nauroivat. Olivat silti turvallisia ja tavallisia, eivät mitään tuuliviirejä.
Olen varmaan onnekas kun minun käsitykseni miehistä ja pojista on aina ollut se että he ovat tuntevia ja ajattelevia olentoja. Oma mies on samaa sorttia myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkähän miehet ovat tehneet lähes kaikki tekniset keksinnöt jos eivät ajattele mitään?
Mun isä ei oikein koskaan puhunut mitään eikä ylipäätään huomioinut mitenkään. Opin jopa vierastamaan isääni.
Kotona ei keskusteltu mistään muusta kuin säästä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen paljonkin tisuja ja niitä hypistellessä tunnen kokonaisvaltaista kosmista yhteyttä lämpöiseen tisu-ulottuvuuteen.
Mutta en minä pelkästään tisuja ajattele, myös peput pyörivät aika usein mielessä.
M
No tässähän tämä tuli tiivistettynä. Kokemuksieni perusteella en pysty kunnioittamaan ainakaan niitä miehiä, jotka ovat olleet elämässäni mukana.
Minun isä ei näyttänyt koskaan tunteita. Kuten ei myöskään veljenikään. Ikinä ei keskusteltukaan mistään.
Mieheni taas on todella tunteellinen ja tykkää keskustella. Mun on ollut tosi vaikea ymmärtää, että miten miespuolinen ihminen voi olla tuollainen. Etenkin hänen tunteitaan on ollut vaikea käsitellä/kohdata. Tosi paljon on ollut opettelemista siinä, etten pidä häntä outona.
Mites muilla? Onko teidän isät jutelleet ja vaikuttaneet järkeviltä jo teidän ollessa lapsena? Näistä asioista ei työpaikan kahvipöydässä puhuta. :/
Ap