Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teidän mielestä ok kutsua itsensä(ja perheensä) yökylään?
kutsumattomiin vieraisiin kyllästynyt
23.01.2018 |
Ostimme mieheni kanssa pienen omakotitalon "maalta". Matkaa Helsinkiin on alle 50km mutta muuttomme jälkeen tuntuu että toimimme ystäväpiirin "mökkinä". Itsellämme on neljä lasta ja ihan normiarjen pyörittäminen on tarpeeksi työlästä. Perustilanne: Kaveri soittaa ja kysyy "mitäs teette Perjantaina? Olisi kivaa tulla kylään." Ja kohta huomaankin että taas on kokonainen perhe tulossa ja jäämässä yöksi. Huoh. Sitten pitää etsiä patjoja ja petivaatteita. Omat lapset nukkuu sitten meidän sängyssä koska vieraat valtaa lastenhuoneen. En tajua miksi ei voi mennä kotiin yöksi. En siedä tällaisia pitkiä vierailuja. Siinähän menee koko viikonloppu ja kaikki kotiaskareet siirtyy seuraavalle viikolle. Ja ruokaakin menee pipona. Kysymys siis kuuluu, onko ookoo kutsua itsensä tollatavalla kylään? Itse ainakin odotan kutsua, tai jos haluan tavata niin kutsun itse meille.
Kommentit (60)
No joo, totta kai tuokin. Luulisi kuitenkin vieraiden tiedostavan että ruuanlaitosta, petaamisesta ym on pienoista vaivaa. Itse ainakin tiedostan tällaiset asiat ja en asettaisi toista moiseen asemaan toistuvasti vain siksi että toinen on kiltti. En minä mielestäni kovinkaan marttyyrimainen ole. Mutta tuntuu että mennään hyväksikäytön rajoilla.
Mielelläni olen "hyvä emäntä" ilman sitä vaaraa että kun antaa pikkusormen niin nakerretaan koko käsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta kun näköjään eivät tiedosta. Ehkä eivät ole samalla tavalla passanneet muita eivätkä tiedosta kuinka suuri vaiva se on,tai sama ei olisi heille vaivalloista.
Sinä voit puolestasi joko jatkaa jossittelua "jos ne vain älyäisivät" TAI tehdä asialle jotain vaikkei se omasta mielestäsi olisikaan sinun vastuullasi opettaa muille kohtuutta.
Vieraat voivat myös tahoillaan ajatella että sinun vastuullasi on sanoa jos kyläily on liian vaivalloista... Ja niin se onkin. Aikuinen ihminen on vastuussa omista rajoistaan. Pelkkä valitus selän takana ei muuta asioita mihinkään.
Itselläni ei vaan juolahtaisi mieleenkään vaan mennä jonnekkin koko viikonlopuksi, ilman kutsua. Oli sitten kuinka hyvät tarjoilut tahansa.
Pitää sanoa suoraan ja ajoissa jos ei halua yövieraita. Eikä siitä voi suuttua jos teille ei sovi. Se on teidän koti ja te määräätte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asumme maalla vähän kauempana, ja vieraita käy harvoin. Mutta kovasti tykkään, jos joku jaksaa tulla ja olla vaikka koko viikonlopun. Vastaavasti me käymme silloin tällöin kylässä ja meidät on syötetty ja juotettu ja tarvittaessa petit pedattu.
Tämä nyt ei auta aloittajaa, joka ei vieraista välitä. Hänen pitää sanoa, että meille ei nyt sovi. Tai ehdottaa, että vaihtelun vuoksi voisitte mennä näille ystäville kylään.Niinpä. Mua rasittaa ihmiset jotka ei kutsu itseään kylään vaan aina vaan pitäisi mennä heidän luokseen.
Oletko kuuro, mykkä ja sokea vai miksi et pysty itse kutsumaan heitä luoksesi kylään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asumme maalla vähän kauempana, ja vieraita käy harvoin. Mutta kovasti tykkään, jos joku jaksaa tulla ja olla vaikka koko viikonlopun. Vastaavasti me käymme silloin tällöin kylässä ja meidät on syötetty ja juotettu ja tarvittaessa petit pedattu.
Tämä nyt ei auta aloittajaa, joka ei vieraista välitä. Hänen pitää sanoa, että meille ei nyt sovi. Tai ehdottaa, että vaihtelun vuoksi voisitte mennä näille ystäville kylään.Niinpä. Mua rasittaa ihmiset jotka ei kutsu itseään kylään vaan aina vaan pitäisi mennä heidän luokseen.
Oletko kuuro, mykkä ja sokea vai miksi et pysty itse kutsumaan heitä luoksesi kylään?
Olen kutsunut. Ja silloin kun asuttiin samassa kaupungissa osasivat kutsua myös itse itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei vaan juolahtaisi mieleenkään vaan mennä jonnekkin koko viikonlopuksi, ilman kutsua. Oli sitten kuinka hyvät tarjoilut tahansa.
Mä taas en erikseen yritä kutsua ihmisiä, kun en heidän aikataulujaan ja suunnitelmiaan tiedä. Ilmoittelevat sitten itse, kun heillä on suunnitelmat selvillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt itsensä kylään kutsumista. Jos haluan tavata jonkun, minä kutsun hänet omaan kotiini. Jos en halua tavata häntä omassa kodissani (vaikkapa siksi, että on remontti menossa tms), minusta mulla ei ole mitään syytä olettaa, että voisin mennä hänenkään kotiinsa. Voidaan nimittäin tavata muuallakin kuin kummankaan kotona.
Aivan eri juttu on sitten se, että joku tarvitsisi multa yösijaa. Silloin ei olekaan kyse yökyläilystä vaan ainoastaan majoituksen tarjoamisesta. Mulla on kavereita, jotka ovat tulleet pohjoisesta johonkin konserttiin tai esim Tuska-festareille Helsinkiin ja kysyneet, voisivatko yöpyä mun luonani. Silloin on selvää, että he eivät tule tapaamaan minua ja mun ei oikeastaan tarvitsisi edes olla kotona silloin, kunhan vaan järjestän jotenkin, että pääsevät sisään. Kun kyseessä on pienituloisia kavereita (opiskelijoita tms), niin aina mä yhden tai kaksi yötä voin itse nukkua lattialla ja kaveri voi nukkua mun sängyssäni. Mulla ei ole varavuoteita/patjoja (oma sänkynikin on yhden hengen sänky) eikä isommalle porukalle peittoja ja tyynyjäkään. Pariskunnat ja perheelliset tietävät, että en pysty tarjoamaan heille yösijaa vaan heidän on joko mentävä hotelliin tai majoituttava jonkun toisen luokse. Olen sisustanut kotini itselleni enkä majataloksi. Minusta olisi kohtuutonta edes olettaa, että työhuoneestani löytyisi parisänky yövieraita varten. Ja jokainen voisi itse päättää, milloin tulee siihen nukkumaan.
Ennen oli kaikki ok. Nykyään ei ole mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiinnostavaa tietää, onko näiden erilaisia kyläilytapoja noudattavien taustat itäiset vai läntiset.
Just luin kansatieteellistä kirjaa Karjalan evakkojen asettamisesta ja ristiriidoista joita siihen liittyi. Karjalaiset kyläili paljon ja ex-tempore, mutta passaamista ei odotettu. Länsisuomalaiset odotti kutsua ja hienoa tarjoilua. Karjalaiset koki länsisuomalaiset jäykiksi pönöttäjiksi joiden luona ei voinut vain rennosti poiketa. Länsisuomalaisten mielestä heidän vierailuaan ei arvostettu kun kutsuttiin kylään eikä sitten ollutkaan kekkerit pystyssä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei vaan juolahtaisi mieleenkään vaan mennä jonnekkin koko viikonlopuksi, ilman kutsua. Oli sitten kuinka hyvät tarjoilut tahansa.
Mä taas en erikseen yritä kutsua ihmisiä, kun en heidän aikataulujaan ja suunnitelmiaan tiedä. Ilmoittelevat sitten itse, kun heillä on suunnitelmat selvillä.
En kehtaisi kutsua itseäni kylään. Jää sitten menemättä, jos ei toinen ikinä kutsu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, onko näiden erilaisia kyläilytapoja noudattavien taustat itäiset vai läntiset.
Just luin kansatieteellistä kirjaa Karjalan evakkojen asettamisesta ja ristiriidoista joita siihen liittyi. Karjalaiset kyläili paljon ja ex-tempore, mutta passaamista ei odotettu. Länsisuomalaiset odotti kutsua ja hienoa tarjoilua. Karjalaiset koki länsisuomalaiset jäykiksi pönöttäjiksi joiden luona ei voinut vain rennosti poiketa. Länsisuomalaisten mielestä heidän vierailuaan ei arvostettu kun kutsuttiin kylään eikä sitten ollutkaan kekkerit pystyssä
Tunnistan tästä itseni. -länsisuomalainen
Olen länsisuomalainen, tosin toinen vanhemmistani on itäsuomalainen. Ne kaverit, joiden kanssa paljon yökyläillään, ovat eri puolilta Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Länsisuomalaiseksi tunnistan myös itseni. Kyllähän noi yökyläilyt olivat ennen omien neljän lapsen saamista ihan eri asia. Nyt on vaan AINA jotain mitä pitäis tehdä. Harvoin voi koko viikonlopun uhrata hyvällä omatunnolla. Seuraavasta viikosta tulee aina työntäyteliäämpi. Siksi juuri ehkä toivoisinkin sovittuja yökyläilyjä. Enään ei voi vain heittäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, onko näiden erilaisia kyläilytapoja noudattavien taustat itäiset vai läntiset.
Just luin kansatieteellistä kirjaa Karjalan evakkojen asettamisesta ja ristiriidoista joita siihen liittyi. Karjalaiset kyläili paljon ja ex-tempore, mutta passaamista ei odotettu. Länsisuomalaiset odotti kutsua ja hienoa tarjoilua. Karjalaiset koki länsisuomalaiset jäykiksi pönöttäjiksi joiden luona ei voinut vain rennosti poiketa. Länsisuomalaisten mielestä heidän vierailuaan ei arvostettu kun kutsuttiin kylään eikä sitten ollutkaan kekkerit pystyssä
Nro 49 vastaa: Mun sukujuuret on Hämeestä ja Keski-Suomesta, mutta olen asunut koko ikäni (kohta 60 vuotta) pääkaupunkiseudulla. Tiedostan toki sen, että mulla ei ole ollut tarvettakaan pitää majataloa, koska aina on ollut hotellejakin lähistöllä. Jos asuisin jossain keskellä ei mitään ja voisin tavata mulle tärkeitä ihmisiä vain siten, että he tulevat pitkän matkan (yli 300 km) takaa mun luokseni, silloin varmasti olisin varautunutkin varasänkyihin yms.
Mulla ei ole autoa, mutta olen matkustanut aamujunalla 280 kilometrin päähän hautajaisiin (vaikka sukua asuu ko paikkakunnalla) ja tullut iltajunalla kotiin, rippijuhliin niin ikään Helsingistä Seinäjoelle ja takaisin saman päivän aikana. Häihin Kemiin olen mennyt lentäen ja silloinkin olisin tullut iltakoneella takaisin, jos olisi vielä lähtenyt sopivaan aikaan lento. Silloin olin yön hotellissa. Tampereen eteläpuolella nyt on selvää, että käydään vain päiväseltään ja tullaan yöksi kotiin. Ja jos jokin tilaisuus on illalla, jäädään yöksi hotelliin.
Mun kohdallani nyt tietysti vaikuttaa se, ettei ole koskaan ollut tapana mennä ihan vaan yökyläilemään jonkun luokse. Tapaan kaukana asuvia, kun on syystä tai toisesta asiaa ko paikkakunnalle. Esimerkiksi jotkut sukujuhlat tai työmatka. Samoin, kun he tulevat tänne, ovat menossa tekemään jotain. Aika usein matkalla ulkomaille ja kysyvät, ehdinkö nähdä ja jos, niin missä. Joskus olen mennyt ihan vaan lentokentällekin juomaan heidän kanssaan kahvit, koska heillä ei ole ennen lentoa ollut aikaa lähteä mihinkään kauemmas. Mulla on yksi Kanadassa asuva ystävä, joka käy kesäisin Suomessa tapaamassa sukulaisiaan. Silloin vietämme yhden päivän yhdessä Helsingissä. Kierrellään kaupunkia, käydään syömässä jne ennenkuin hän jatkaa matkaansa joko sukulaisiin tai kotiin Kanadaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, onko näiden erilaisia kyläilytapoja noudattavien taustat itäiset vai läntiset.
Just luin kansatieteellistä kirjaa Karjalan evakkojen asettamisesta ja ristiriidoista joita siihen liittyi. Karjalaiset kyläili paljon ja ex-tempore, mutta passaamista ei odotettu. Länsisuomalaiset odotti kutsua ja hienoa tarjoilua. Karjalaiset koki länsisuomalaiset jäykiksi pönöttäjiksi joiden luona ei voinut vain rennosti poiketa. Länsisuomalaisten mielestä heidän vierailuaan ei arvostettu kun kutsuttiin kylään eikä sitten ollutkaan kekkerit pystyssä
Nro 49 vastaa: Mun sukujuuret on Hämeestä ja Keski-Suomesta, mutta olen asunut koko ikäni (kohta 60 vuotta) pääkaupunkiseudulla. Tiedostan toki sen, että mulla ei ole ollut tarvettakaan pitää majataloa, koska aina on ollut hotellejakin lähistöllä. Jos asuisin jossain keskellä ei mitään ja voisin tavata mulle tärkeitä ihmisiä vain siten, että he tulevat pitkän matkan (yli 300 km) takaa mun luokseni, silloin varmasti olisin varautunutkin varasänkyihin yms.
Mulla ei ole autoa, mutta olen matkustanut aamujunalla 280 kilometrin päähän hautajaisiin (vaikka sukua asuu ko paikkakunnalla) ja tullut iltajunalla kotiin, rippijuhliin niin ikään Helsingistä Seinäjoelle ja takaisin saman päivän aikana. Häihin Kemiin olen mennyt lentäen ja silloinkin olisin tullut iltakoneella takaisin, jos olisi vielä lähtenyt sopivaan aikaan lento. Silloin olin yön hotellissa. Tampereen eteläpuolella nyt on selvää, että käydään vain päiväseltään ja tullaan yöksi kotiin. Ja jos jokin tilaisuus on illalla, jäädään yöksi hotelliin.
Mun kohdallani nyt tietysti vaikuttaa se, ettei ole koskaan ollut tapana mennä ihan vaan yökyläilemään jonkun luokse. Tapaan kaukana asuvia, kun on syystä tai toisesta asiaa ko paikkakunnalle. Esimerkiksi jotkut sukujuhlat tai työmatka. Samoin, kun he tulevat tänne, ovat menossa tekemään jotain. Aika usein matkalla ulkomaille ja kysyvät, ehdinkö nähdä ja jos, niin missä. Joskus olen mennyt ihan vaan lentokentällekin juomaan heidän kanssaan kahvit, koska heillä ei ole ennen lentoa ollut aikaa lähteä mihinkään kauemmas. Mulla on yksi Kanadassa asuva ystävä, joka käy kesäisin Suomessa tapaamassa sukulaisiaan. Silloin vietämme yhden päivän yhdessä Helsingissä. Kierrellään kaupunkia, käydään syömässä jne ennenkuin hän jatkaa matkaansa joko sukulaisiin tai kotiin Kanadaan.
Kuulostaa tosi jäykältä. Mä tapaan tuohon tyyliin vain tuttavia, ystävien ja läheisten kanssa yövytään vaikka siskonpedissä yksiön lattialla. Ihmiset joiden kanssa näin ei voi toimia eivät koskaan ole tuntuneet läheisistä. Ja olen karjalaisjuurinen helsinkiläinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, onko näiden erilaisia kyläilytapoja noudattavien taustat itäiset vai läntiset.
Just luin kansatieteellistä kirjaa Karjalan evakkojen asettamisesta ja ristiriidoista joita siihen liittyi. Karjalaiset kyläili paljon ja ex-tempore, mutta passaamista ei odotettu. Länsisuomalaiset odotti kutsua ja hienoa tarjoilua. Karjalaiset koki länsisuomalaiset jäykiksi pönöttäjiksi joiden luona ei voinut vain rennosti poiketa. Länsisuomalaisten mielestä heidän vierailuaan ei arvostettu kun kutsuttiin kylään eikä sitten ollutkaan kekkerit pystyssä
Nro 49 vastaa: Mun sukujuuret on Hämeestä ja Keski-Suomesta, mutta olen asunut koko ikäni (kohta 60 vuotta) pääkaupunkiseudulla. Tiedostan toki sen, että mulla ei ole ollut tarvettakaan pitää majataloa, koska aina on ollut hotellejakin lähistöllä. Jos asuisin jossain keskellä ei mitään ja voisin tavata mulle tärkeitä ihmisiä vain siten, että he tulevat pitkän matkan (yli 300 km) takaa mun luokseni, silloin varmasti olisin varautunutkin varasänkyihin yms.
Mulla ei ole autoa, mutta olen matkustanut aamujunalla 280 kilometrin päähän hautajaisiin (vaikka sukua asuu ko paikkakunnalla) ja tullut iltajunalla kotiin, rippijuhliin niin ikään Helsingistä Seinäjoelle ja takaisin saman päivän aikana. Häihin Kemiin olen mennyt lentäen ja silloinkin olisin tullut iltakoneella takaisin, jos olisi vielä lähtenyt sopivaan aikaan lento. Silloin olin yön hotellissa. Tampereen eteläpuolella nyt on selvää, että käydään vain päiväseltään ja tullaan yöksi kotiin. Ja jos jokin tilaisuus on illalla, jäädään yöksi hotelliin.
Mun kohdallani nyt tietysti vaikuttaa se, ettei ole koskaan ollut tapana mennä ihan vaan yökyläilemään jonkun luokse. Tapaan kaukana asuvia, kun on syystä tai toisesta asiaa ko paikkakunnalle. Esimerkiksi jotkut sukujuhlat tai työmatka. Samoin, kun he tulevat tänne, ovat menossa tekemään jotain. Aika usein matkalla ulkomaille ja kysyvät, ehdinkö nähdä ja jos, niin missä. Joskus olen mennyt ihan vaan lentokentällekin juomaan heidän kanssaan kahvit, koska heillä ei ole ennen lentoa ollut aikaa lähteä mihinkään kauemmas. Mulla on yksi Kanadassa asuva ystävä, joka käy kesäisin Suomessa tapaamassa sukulaisiaan. Silloin vietämme yhden päivän yhdessä Helsingissä. Kierrellään kaupunkia, käydään syömässä jne ennenkuin hän jatkaa matkaansa joko sukulaisiin tai kotiin Kanadaan.
Kuulostaa tosi jäykältä. Mä tapaan tuohon tyyliin vain tuttavia, ystävien ja läheisten kanssa yövytään vaikka siskonpedissä yksiön lattialla. Ihmiset joiden kanssa näin ei voi toimia eivät koskaan ole tuntuneet läheisistä. Ja olen karjalaisjuurinen helsinkiläinen.
Ja lisään : läheiset ihmiset kutsuu myös itse itsensä, se joka odottaa kutsua ei koskaan tule läheiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, onko näiden erilaisia kyläilytapoja noudattavien taustat itäiset vai läntiset.
Just luin kansatieteellistä kirjaa Karjalan evakkojen asettamisesta ja ristiriidoista joita siihen liittyi. Karjalaiset kyläili paljon ja ex-tempore, mutta passaamista ei odotettu. Länsisuomalaiset odotti kutsua ja hienoa tarjoilua. Karjalaiset koki länsisuomalaiset jäykiksi pönöttäjiksi joiden luona ei voinut vain rennosti poiketa. Länsisuomalaisten mielestä heidän vierailuaan ei arvostettu kun kutsuttiin kylään eikä sitten ollutkaan kekkerit pystyssä
Nro 49 vastaa: Mun sukujuuret on Hämeestä ja Keski-Suomesta, mutta olen asunut koko ikäni (kohta 60 vuotta) pääkaupunkiseudulla. Tiedostan toki sen, että mulla ei ole ollut tarvettakaan pitää majataloa, koska aina on ollut hotellejakin lähistöllä. Jos asuisin jossain keskellä ei mitään ja voisin tavata mulle tärkeitä ihmisiä vain siten, että he tulevat pitkän matkan (yli 300 km) takaa mun luokseni, silloin varmasti olisin varautunutkin varasänkyihin yms.
Mulla ei ole autoa, mutta olen matkustanut aamujunalla 280 kilometrin päähän hautajaisiin (vaikka sukua asuu ko paikkakunnalla) ja tullut iltajunalla kotiin, rippijuhliin niin ikään Helsingistä Seinäjoelle ja takaisin saman päivän aikana. Häihin Kemiin olen mennyt lentäen ja silloinkin olisin tullut iltakoneella takaisin, jos olisi vielä lähtenyt sopivaan aikaan lento. Silloin olin yön hotellissa. Tampereen eteläpuolella nyt on selvää, että käydään vain päiväseltään ja tullaan yöksi kotiin. Ja jos jokin tilaisuus on illalla, jäädään yöksi hotelliin.
Mun kohdallani nyt tietysti vaikuttaa se, ettei ole koskaan ollut tapana mennä ihan vaan yökyläilemään jonkun luokse. Tapaan kaukana asuvia, kun on syystä tai toisesta asiaa ko paikkakunnalle. Esimerkiksi jotkut sukujuhlat tai työmatka. Samoin, kun he tulevat tänne, ovat menossa tekemään jotain. Aika usein matkalla ulkomaille ja kysyvät, ehdinkö nähdä ja jos, niin missä. Joskus olen mennyt ihan vaan lentokentällekin juomaan heidän kanssaan kahvit, koska heillä ei ole ennen lentoa ollut aikaa lähteä mihinkään kauemmas. Mulla on yksi Kanadassa asuva ystävä, joka käy kesäisin Suomessa tapaamassa sukulaisiaan. Silloin vietämme yhden päivän yhdessä Helsingissä. Kierrellään kaupunkia, käydään syömässä jne ennenkuin hän jatkaa matkaansa joko sukulaisiin tai kotiin Kanadaan.
Kuulostaa tosi jäykältä. Mä tapaan tuohon tyyliin vain tuttavia, ystävien ja läheisten kanssa yövytään vaikka siskonpedissä yksiön lattialla. Ihmiset joiden kanssa näin ei voi toimia eivät koskaan ole tuntuneet läheisistä. Ja olen karjalaisjuurinen helsinkiläinen.
No niinhän he ovatkin tuttavia. Tai kaukaisempia sukulaisia tai kavereita. Paitsi tuo Kanadassa asuva ystävä, joka tulee Suomeen tapaamaan ensisijaisesti sukuaan ja mut tapaa aina samalla reissulla. Ei hän tule tänne koskaan tapaamaan vain minua. Eikä meidän tämän herrasmiehen kanssa tarvitse nukkua samassa asunnossa. Juju onkin siinä, että olen asunut pääkaupunkiseudulla jo niin kauan, että kaikki läheiseni ja ystävänikin asuvat kohtuullisen matkan päässä. Ei ole tarvetta jäädä yöksi, kun kotiinkin voi mennä. Kävelymatka siskoni luokse kestää alle minuutin. Miksi hän jäisi mun luokseni yöksi, kun voi mennä kotiinkin? Samoin mun ystäväni nukkuvat ihan mieluusti omissa sängyissään, julkisillakin matkaan menee aikaa max 30 minuuttia.
Meiltäkin olisi alle tunnissa kotona. Ymmärrän toki sen että on kiva "tulla maalle", ja varmaan kauhean kätevää. Heille.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ap tarjoat vieraille niin hyvät oltavat kun et edes haluaisi heitä yöksi? Laita vieraat nukkumaan olohuoneessa ja tarjoa pelkkää teetä (tai tilaat pizzat ja Hups pankkikortti jäikin töihin joten vieraat maksaa). Tai pyydä heitä tuomaan ruokakaupasta lista asioita. Sano että kaikki petivaatteet on pesussa ja vieraiden pitää tuoda omansa. Jne jne.
On marttyyrimäistä ensin itse palvella viimeisen päälle ja sitten valittaa selän takana.