Paniikkihäiriöinen! Oudoin asia mitä pelkäät tapahtuvan

Töissä kokouksissa itseni esittelemistä, lentokoneessa jos joutuisin istumaan keskipaikalle enkä käytäväpaikalle (pyydän kyllä aina matkalaukkua vietäessä että haluan ehdottomasti reunapaikan, luojan kiitos tähän mennessä se on aina onnistunut). Noi varmaan ne pahimmat pelot. Toki kaupassa jos on pitkä jono, se vähän ahdistaa. Samoin täydessä linja-autossa seisominen pitkän ajan. Niin ja leffassa on pakko päästä reunapaikalle, tosin leffassa käyn ehkä kerran viiteen vuoteen.

Paniikkihäiriön suurin pelko on loppujenlopuksi paniikkihäiriö itse.

Ja ei, se ei ole mikään hulluuskohtaus, vaan jonkinlainen hapenottoon vaikuttava asia, jonka laukaisevat asiat lienevät ihmisten geeneissä ja ihmisten historiallisissa taustoissa, kun on eletty vielä savimajoissa tai taivasalla niinkuin muutkin eläimet.

Paniikkihäiriöt on vaan viesti siitä, että ehkä sun ei kannattais liikaa vaivata päätäsi muiden ihmisten ongelmilla, kannattaa opetella arvostamaan omaa itseään enemmän.

Tarkoitatko, että missä tilanteissa ne kohtaukset tulevat vai mitä? En minä ainakaan tietoisesti pelkää mitään konkreettista juttua.

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriön suurin pelko on loppujenlopuksi paniikkihäiriö itse.

Ja ei, se ei ole mikään hulluuskohtaus, vaan jonkinlainen hapenottoon vaikuttava asia, jonka laukaisevat asiat lienevät ihmisten geeneissä ja ihmisten historiallisissa taustoissa, kun on eletty vielä savimajoissa tai taivasalla niinkuin muutkin eläimet.

Paniikkihäiriöt on vaan viesti siitä, että ehkä sun ei kannattais liikaa vaivata päätäsi muiden ihmisten ongelmilla, kannattaa opetella arvostamaan omaa itseään enemmän.

Hohhoijaa... Hoksaa ettei sulla oli ollenkaan henk.koht. kokemusta...

Mulle kahvilassa tai ravintolassa salin keskiosassa istuminen on yhtä helvettiä. Pakko istua jossain piilopaikassa esim. nurkassa. Toinen inhottava paikka on moottoritiellä ajaminen, se on ehkä peloista järjettömin. Autolla ajo kun ei muuten pelota lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriön suurin pelko on loppujenlopuksi paniikkihäiriö itse.

Ja ei, se ei ole mikään hulluuskohtaus, vaan jonkinlainen hapenottoon vaikuttava asia, jonka laukaisevat asiat lienevät ihmisten geeneissä ja ihmisten historiallisissa taustoissa, kun on eletty vielä savimajoissa tai taivasalla niinkuin muutkin eläimet.

Paniikkihäiriöt on vaan viesti siitä, että ehkä sun ei kannattais liikaa vaivata päätäsi muiden ihmisten ongelmilla, kannattaa opetella arvostamaan omaa itseään enemmän.

Hohhoijaa... Hoksaa ettei sulla oli ollenkaan henk.koht. kokemusta...

Mulle kahvilassa tai ravintolassa salin keskiosassa istuminen on yhtä helvettiä. Pakko istua jossain piilopaikassa esim. nurkassa. Toinen inhottava paikka on moottoritiellä ajaminen, se on ehkä peloista järjettömin. Autolla ajo kun ei muuten pelota lainkaan.

Minulla tullut myös ajamisen pelkoa. Vain silloilla ja rampeilla (ja niitähän motareilla riittää). Sen sijaa Hgin keskustassa voin ajaa ongelmitta tai kovaa, jos ei ole siltoja. Huokaus.

Paniikkikohtauksissa pelkään tukehtuvani. Pala kurkussa tuntemuksia jne. Kai aina oli taipumusta niihin, mutta 19v liiallisen alkon käytön jälkeen jäi pysyväksi vaivaksi.

Itselläni ei ollut mitään erityisiä pelkoja, vain paniikkikohtauksia.

Ymmärsinkö nyt jotain väärin, aloittaja kysyy mikä on oudoin asia mitä pelkäät tapahtuvan ja kaikki vastaavat vaan että pelottaa esittäytymiset, keskipaikalla istumiset ja autolla ajaminen? Täh?

Alan olla toipunut paniikkihäiriöstä, mutta ei minulla ollut oikein muuta pelkoa kuin pyörtyminen. Paniikkikohtauksen oireet muistuttavat minua niin paljon pyörtymistä edeltävästä olotilasta, että en osaa varmaan vieläkään erottaa milloin olisin oikeasti pyörtymässä.

Paniikkia hoidin samalla tavalla kuin tulevaa pyörtymistäkin, eli pyrin pääsemään jonnekin istumaan ja join vettä. Alkuun vain pakenin vessaan tai muualle piiloon, mikä olisikin tosi järkevää jos olisin pyörtymässä..

Kohtaukset alkoivat loppua, kun järkeilin, että en ole todennäköisesti pyörtymässä, koska olen syönyt, juonut, en ole joutunut seisomaan pitkään paikoillaan tms ja usein kohtaukset menivätkin nopeasti ohi järkeilemällä ja muihin asioihin keskittymällä. Toivottavasti ne nyt alkavat olla omalta osaltani tässä, kyllä ne ehtivätkin elämää rajoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriön suurin pelko on loppujenlopuksi paniikkihäiriö itse.

Ja ei, se ei ole mikään hulluuskohtaus, vaan jonkinlainen hapenottoon vaikuttava asia, jonka laukaisevat asiat lienevät ihmisten geeneissä ja ihmisten historiallisissa taustoissa, kun on eletty vielä savimajoissa tai taivasalla niinkuin muutkin eläimet.

Paniikkihäiriöt on vaan viesti siitä, että ehkä sun ei kannattais liikaa vaivata päätäsi muiden ihmisten ongelmilla, kannattaa opetella arvostamaan omaa itseään enemmän.

Hohhoijaa... Hoksaa ettei sulla oli ollenkaan henk.koht. kokemusta...

Mulle kahvilassa tai ravintolassa salin keskiosassa istuminen on yhtä helvettiä. Pakko istua jossain piilopaikassa esim. nurkassa. Toinen inhottava paikka on moottoritiellä ajaminen, se on ehkä peloista järjettömin. Autolla ajo kun ei muuten pelota lainkaan.

Höpsis, mulla oli paniikkikohtaukset riesana useiden vuosien ajan, enkä edes tiennyt mistä kyse. Mutta kun asian tiedosti, osasi myös alkaa selvittämään mistä kyse ja mitä sille voi tehdä.

Edelleenkin, olen sitä mieltä että loppujenlopuksi se pahin pelko paniikkikohtauksissa on se paniikkikohtaus itse. Asiaan on olemassa jotain lääkityksiäkin, beta-salpaajat tuntuu tehoavan kohtuullisen hyvin.

Omalla kohdalla paniikkikohtaukset nykyisin lähestulkoon kokonaan pois, ja yhtenä syynä pidän sitäkin että esim. elämisen rytmi on vaihtunut vähän toisenlaiseksi, en siis ole jatkuvasti jonkun hyppyyteltävänä paikasta toiseen vaan teen asioita ja juttuja sillon kun itseäni huvittaa.

Paniikkikohtauksille on tehtävissä jotain, niistä ei kannata jäädä kärsimään, se voi vaatia myös muutoksia päivittäiseen elämiseen.