Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihastunut ulkomaalaiseen mieheen
23.01.2018 |
Fiksu, komea, hauska, nörtti, hyväkroppainen, luotettava ja huolehtiva. Juttelemme lähes päivittäin puhelimessa ja tiedän hänen olevan ihastunut myös minuun. Välimatkaa vain on niin paljon, ettei suhteesta tule mitään.
Toki hän olisi valmis mut elättämään, jos hänen takiaan muuttaisin, mutta olen liian ylpeä olemaan muiden elättinä. Jos mulla olisi varma työpaikka siellä, saattaisin sinne muuttaakin.
Nyt vain riudun kotona ja haaveilen seuraavasta kerrasta kun näen hänet.
Kommentit (30)
Olen myös ollut vastaavassa tilanteessa. Ihastuksen huimassa olin valmis jopa muuttamaan vieraaseen maahan, mutta onneksi järki voitti. Ilman kielitaitoa ja työpaikkaa olisin hyvin äkkiä tuntenut itseni ulkopuoliseksi elätiksi. Tuskin myöskään olisin ollut onnellinen vieraassa maassa ilman ystäviäni ja sukulaisiani. Mitä olisi ollut jäljellä kun alkuihastus olisi laantunut? Itseni tuntien olisin palannut kotimaahan, jossa minulla ei olisi enää ollut työpaikkaa, eikä asuntoa. Kaukosuhde kesti vuoden verran ja tapailimme sen aikana n. 6 kertaa. Suhde päättyi ikävästi, kun paljastui, ettei mies ollutkaan ihan sitä mitä olin ihastuksen huumassa luullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau, eka suomalaisnainen joka on ihastunut ulkolaiseen mieheen!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Ja tällä halusit kertoa mitä?
Kunhan avauduin.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut vastaavassa tilanteessa. Ihastuksen huimassa olin valmis jopa muuttamaan vieraaseen maahan, mutta onneksi järki voitti. Ilman kielitaitoa ja työpaikkaa olisin hyvin äkkiä tuntenut itseni ulkopuoliseksi elätiksi. Tuskin myöskään olisin ollut onnellinen vieraassa maassa ilman ystäviäni ja sukulaisiani. Mitä olisi ollut jäljellä kun alkuihastus olisi laantunut? Itseni tuntien olisin palannut kotimaahan, jossa minulla ei olisi enää ollut työpaikkaa, eikä asuntoa. Kaukosuhde kesti vuoden verran ja tapailimme sen aikana n. 6 kertaa. Suhde päättyi ikävästi, kun paljastui, ettei mies ollutkaan ihan sitä mitä olin ihastuksen huumassa luullut.
Tätä mäkin pelkään. Tää mies kuitenkin puhuu jo naimisiin menosta ja lapsista. Itse toppuutellut, kun en ole varma tahdonko kumpaakaan ikinä. Englannilla ja venäjällä kyllä pärjäisin kyseisessä maassa, joten kielitaito ei ole onneksi ongelma.
Se luultavasti pettää sinua kotioloissa, jos asut Suomessa ja se missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut samassa tilanteessa, ihana mies, olin tosi rakastunut.
Mutta hänen kielitaidolla ei olisi Suomessa tehty hänen alansa töitä, meidän tulot olisi romahtaneet ja hänellä olisi jäänyt kaikki elämä sinne kotimaahan. Minulla samoin, en ikinä olisi enää päässyt samalla lailla oman alani töihin, ja kaikki elämä, ystävät ja sukulaiset olisi jääneet tänne.
Päädyttiin sitten molemmat siihen, että on mahdotonta, ja lopetettiin suhde. Tein vähän ajan päästä nettiprofiilin, ja tapasin ihanan miehen, joka asui 30 kilometrin päässä. Hän on myös fiksu, hellä, nörtti ja sportti, ja meillä oon ihana elämä yhdessä, ilman että kumpikaan joutui tekemään isoja mullistuksia elämässä.
Suhde olisi varmasti kärsinyt siitä, ja jompi kumpi olisi ollut jumissa vieraassa maassa p***aduunissa. Paluu yhtä hyviin töihin olisi varmasti ollut mahdotonta.
Nykyään en voi uskoa, että edes jatkaisin jotain niin hullua ja tuhoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan, oletteko vielä nuoria, ja voisit opiskella siellä vielä kielen ja ammatin? Esim Pietari ei ole kaukana Etelä-Suomesta ja sukulaisista.
Tai jos hänellä on ammatti tai firma, jota voi tehdä Suomesta käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ramin azimi poltti tässä suomalaisen tyttystävänsä elävältä ja sai elinkautisen, siinä ulkomaalainen rakastaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut vastaavassa tilanteessa. Ihastuksen huimassa olin valmis jopa muuttamaan vieraaseen maahan, mutta onneksi järki voitti. Ilman kielitaitoa ja työpaikkaa olisin hyvin äkkiä tuntenut itseni ulkopuoliseksi elätiksi. Tuskin myöskään olisin ollut onnellinen vieraassa maassa ilman ystäviäni ja sukulaisiani. Mitä olisi ollut jäljellä kun alkuihastus olisi laantunut? Itseni tuntien olisin palannut kotimaahan, jossa minulla ei olisi enää ollut työpaikkaa, eikä asuntoa. Kaukosuhde kesti vuoden verran ja tapailimme sen aikana n. 6 kertaa. Suhde päättyi ikävästi, kun paljastui, ettei mies ollutkaan ihan sitä mitä olin ihastuksen huumassa luullut.
Tätä mäkin pelkään. Tää mies kuitenkin puhuu jo naimisiin menosta ja lapsista. Itse toppuutellut, kun en ole varma tahdonko kumpaakaan ikinä. Englannilla ja venäjällä kyllä pärjäisin kyseisessä maassa, joten kielitaito ei ole onneksi ongelma.
Kuinka monta kertaa olet naamakkain tavannut tämän miehen, joka puhuu avioliitosta ja lapsista? Ei kai kyse ole ainoastaan jostain naamakirja/skype -viestittelystä? Jos on, niin kehoittaisin yrittämään ensin tapailla jonku aikaa etäsuhteessa ja katsoa miten asiat pikkuhiljaa kehittyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TUOMARINURMIO kirjoitti:
ramin azimi poltti tässä suomalaisen tyttystävänsä elävältä ja sai elinkautisen, siinä ulkomaalainen rakastaja
ja tässä perussuomalaisten kannattajan näkemys KAIKISTA ulkomaalaisista miehistä.
Annas kun arvaan: mielestäsi suomalainen mies on kauttaaltaan rehti ja luotettava. Ei jätä tai petä, ei flirttaile viinan kanssa, keskustelee sivistyneesti ja sitä rataa.
TeemuKebabsalo kirjoitti:
muista ramin azimin tapaus, lueppa siitä
Muista Juha Valjakkalan tapaus. Ja Jammu Siltavuoren. Sellaisia ovat kaikki suomalaismiehet, eikö vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko se on pyytänyt lähettämään rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi hän ei muuta Suomeen?
Tuskin saisi yhtä hyvää työpaikkaa täältä. Itselläni vielä opinnot kesken, eikä kunnon työpaikkaa, enkä mä viihdy suomen talvessa vaikka olenkin supisuomalainen.
Vierailija kirjoitti:
Joko se on pyytänyt lähettämään rahaa?
Pikemminkin päinvastoin. Kaiken olisi maksamassa mun puolesta, mutten ole suostunut. Mieluummin säästän pienistä rahoistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut vastaavassa tilanteessa. Ihastuksen huimassa olin valmis jopa muuttamaan vieraaseen maahan, mutta onneksi järki voitti. Ilman kielitaitoa ja työpaikkaa olisin hyvin äkkiä tuntenut itseni ulkopuoliseksi elätiksi. Tuskin myöskään olisin ollut onnellinen vieraassa maassa ilman ystäviäni ja sukulaisiani. Mitä olisi ollut jäljellä kun alkuihastus olisi laantunut? Itseni tuntien olisin palannut kotimaahan, jossa minulla ei olisi enää ollut työpaikkaa, eikä asuntoa. Kaukosuhde kesti vuoden verran ja tapailimme sen aikana n. 6 kertaa. Suhde päättyi ikävästi, kun paljastui, ettei mies ollutkaan ihan sitä mitä olin ihastuksen huumassa luullut.
Tätä mäkin pelkään. Tää mies kuitenkin puhuu jo naimisiin menosta ja lapsista. Itse toppuutellut, kun en ole varma tahdonko kumpaakaan ikinä. Englannilla ja venäjällä kyllä pärjäisin kyseisessä maassa, joten kielitaito ei ole onneksi ongelma.
Kuinka monta kertaa olet naamakkain tavannut tämän miehen, joka puhuu avioliitosta ja lapsista? Ei kai kyse ole ainoastaan jostain naamakirja/skype -viestittelystä? Jos on, niin kehoittaisin yrittämään ensin tapailla jonku aikaa etäsuhteessa ja katsoa miten asiat pikkuhiljaa kehittyvät.
Ollaan me muutamia kertoja treffattu ja kivaa on ollut.
Minkämaalainen tämä mies on? Miksi et voi muuttaa hänen maahansa ja käydä siellä töissä ja elättää itse itsesi?
Alue: Aihe vapaa
Ja tällä halusit kertoa mitä?