Lue keskustelun säännöt.
Voiko uhkaavaa käytöstään pyytää anteeksi?
23.01.2018 |
Pitkä tarina, jota en jaksa nyt kertoa, mutta usein kun mies riitelee poikamme 14 v kanssa, niin hän sanoo sellaisia asioita, joita joutuu pyytämään jälkeenpäin anteeksi. Tässä tarkoitan nyt jotain muuta kuin uhkauksia.
Silloin tällöin mies on käyttäytynyt poikaa kohtaan uhkaavasti, kuten eilen. Eilen pakotti pojan uhkaavasti käyttäytyen sanomaan erään asian, mitä poika ei varmasti uskaltanut totuudenmukaisesti sanoa isänsä käytöksen vuoksi. Meni aggressiivisen oloisesti ja omaa raivoen kiehuten poikaa lähelle ja tivasi poja sanoja. En tiedä tekisikö koskaan mitään eikä sillä pitäisi ollakaan väliä.
Aamulla otin puheeksi uhkaavan käytöksen, mies ei kieltänyt, mutta syyksi sanoi kun poika oli häntä sanoillaan loukannut. Mikään ei mielestäni oikeuta käyttäytymään lastaan kohtaan noin. Minusta vähän vaikuttaa, että mies ei ymmärrä että tuo on oikeasti väkivaltaa. Siinähän aikuinen käyttää lastaan kohtaan valtaa. Lapsi on täysin aikuisen armoilla ja voi vaan ennustaa mitä vanhempansa tekee.
Saa nähdä pyytääkö mies anteeksi ja miten tuollaista voi edes pyytää?
Kommentit (44)
Ap jatkaa. Eli mies puhuu tällaista: hän on tehnyt kaikkensa lapsen ja meidän eteen, ja nyt ei aio kuulema auttaa poikaa missään, saa tehdä kaiken itse. Poika sanoi eilen isälleen että et käy töissä (tuo oli se loukkaus). Tätä ennen mies sanoi että lapsemme ei ole joutuneet koskaan tekemään mitään ja minä tivasin mitä mies tarkoittaa. Mies ollut lähes 7 v työttömänä, jotain pientä ollut välissä ja ammattikoulu (paljon näyttöjä ja hyväksilukuja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies siis aamulla sanoi että hänen mielestään poika saa mennäkin, poika sanoi eilen haluavansa muuttaa muualle. Ei aio myöskään poikaa auttaa eli viittasi hylkäämiseen. Tosi kiva ukko..ap
Lapsi uskaltaa puhua jos ei tarvitse pelätä, siitä seuraa ettei ärsyynny helposti. Ääriesimerkki, kengännauhat pahasti sitten kiroiltiin, makuuhuoneesta huutoa mitä nyt taas. Kumpikin pelkäsi kiukkua sitten löytyi ratkaisu joku auttoi nätisti kysyen.
Poika ei halunut puhua asiasta. Sanoin että minsta isäs käyttäytyi eilen uhkaavasti, mitä mieltä itse olet? Siitä poika ei halunut puhua. Sanoi kuitenkin ettei ollut pelännyt isäänsä, että tekisi jotain. Sanoi että oli vastanut isänsä kysymykseen "en tiiä eli en oikein mitään".
Isänsä ei ollut puhunut pojalle mitään koko päivänä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sitten ratkaisi koko jutun mykkäkoululla pojalle. Ei ole puhunut koko päivänä sanakaan. Ei taida ymmärtää että sekin on henkistä väkivaltaa, enkä jaksa aikuiselle selittää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksipyyntö ei korjaa asiaa. Sanottuja asioita ei mikään pyyhi pois. Ne jää lapsen mieleen. Kannattaa erota tuommoista uhkailijasta ja pitää kaukana lapsista. Aikuisen ihmisen on pystyttävä itsensä hillitsemään.
Niin minä en edes tiedä missä vika on. Ainakin yksi on vika siinä että mies ei näe lasta lapsena.
Sitten välillä tuntuu että mies ei osaa tavallaan meidän parisuhteen ongelmia pitää omassaan lokerossaan vaan niiden antaa vaikuttaa pojan ja itsensä suhteeseen. En ole aivan varma olisiko tuollaista käytöstä lasta kohtaan, jos emme eläisi yhdessä. Tuntuu vähän että ei.
Ap
Ja miten itse kohtelet poikaa? Päinvastoin kuin mies, ja poika on kiistakapulana välillänne? Oletko paapoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksipyyntö ei korjaa asiaa. Sanottuja asioita ei mikään pyyhi pois. Ne jää lapsen mieleen. Kannattaa erota tuommoista uhkailijasta ja pitää kaukana lapsista. Aikuisen ihmisen on pystyttävä itsensä hillitsemään.
Niin minä en edes tiedä missä vika on. Ainakin yksi on vika siinä että mies ei näe lasta lapsena.
Sitten välillä tuntuu että mies ei osaa tavallaan meidän parisuhteen ongelmia pitää omassaan lokerossaan vaan niiden antaa vaikuttaa pojan ja itsensä suhteeseen. En ole aivan varma olisiko tuollaista käytöstä lasta kohtaan, jos emme eläisi yhdessä. Tuntuu vähän että ei.
Ap
Olet tehnyt väärin. Olet hakenut lapsesta liittolaisen itsellesi ja mies on lähinnä epätoivoinen.
Puhutko miehestäsi pahaa lapsen kuullen ja haukutte pojan isää? Yllytät siis poikaasi. Eikö nimenomaan sanota että lapsia ei pitäisi ottaa riitojen osapuoliksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika ei halunut puhua asiasta. Sanoin että minsta isäs käyttäytyi eilen uhkaavasti, mitä mieltä itse olet? Siitä poika ei halunut puhua. Sanoi kuitenkin ettei ollut pelännyt isäänsä, että tekisi jotain. Sanoi että oli vastanut isänsä kysymykseen "en tiiä eli en oikein mitään".
Isänsä ei ollut puhunut pojalle mitään koko päivänä.
Ap
Lietsot isän ja pojan välistä riitaa. "Isäsi teki pahasti, miltä nyt tuntuu?" "Et kai jätä tätä tähän kun paska isäsi teki noin ilkeästi?" jne.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa. Eli mies puhuu tällaista: hän on tehnyt kaikkensa lapsen ja meidän eteen, ja nyt ei aio kuulema auttaa poikaa missään, saa tehdä kaiken itse. Poika sanoi eilen isälleen että et käy töissä (tuo oli se loukkaus). Tätä ennen mies sanoi että lapsemme ei ole joutuneet koskaan tekemään mitään ja minä tivasin mitä mies tarkoittaa. Mies ollut lähes 7 v työttömänä, jotain pientä ollut välissä ja ammattikoulu (paljon näyttöjä ja hyväksilukuja).
Onhan toi nyt ainakin täysin epäkypsää. Itsellä tosin samanlaisia tunteita lapsiani kohtaan, mutta ne eivät oikeasti johdu lapsistani vaan ne ovat minun ongelmiani. Ehkä työtöntä miestä vtuttaa, kun poika alkaa lähestyä ikää, jossa voi mennä miehen ohi menestymismielessä ja ammatillisesti, vaikkei elämän pitäisi mikään kilpailu ollakaan. Niin jos miehellä on paha olla työttömyyden takia, että kokee olevansa muiden silmissä arvosteltu ja tuomittu laiskaksi ja kritisoitu niin...
Mutta eihän se oikeuta omaa pahaa oloa lapselle kostamaan. Miehen mykkäkoulu nyt toisaalta on tosiaan tuossa kohtaa pikkulapsen ininää, mutta siitä pitää pitää huoli, ettei hänen kateutensa(?) myöhemmässä vaiheessa kuitenkin oikeasti nujerra poikaa. Poikaa pitää siltä suojata, ja ajatuksilta, joita isällä on. Pitää opettaa poika ajattelemaan itsestään kaikessa päinvastoin, kuin mitä isä sanoo. Kokemusta on, että jonkun ois pitänyt näin mulle tehdä äitini suhteen, no, eipä ollut ketään.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taaskin täysin järjetöntä arvostelua, kun ei tiedetä lähtökohtia tilanteeseen.
On olemassa lapsia joita ei voi kasvattaa silittelemällä päätä.
Toisaalta on olemassa lapsia jotka uskoo kerrasta kaiken.
Siihen soppaan lisätään vanhemmat joita niitäkin löytyy joka lähtöön.
Niin että todella helppo neuvoa, täältä netinkautta kuka milloinkin tekee jotain oikein tai väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ei halunut puhua asiasta. Sanoin että minsta isäs käyttäytyi eilen uhkaavasti, mitä mieltä itse olet? Siitä poika ei halunut puhua. Sanoi kuitenkin ettei ollut pelännyt isäänsä, että tekisi jotain. Sanoi että oli vastanut isänsä kysymykseen "en tiiä eli en oikein mitään".
Isänsä ei ollut puhunut pojalle mitään koko päivänä.
ApLietsot isän ja pojan välistä riitaa. "Isäsi teki pahasti, miltä nyt tuntuu?" "Et kai jätä tätä tähän kun paska isäsi teki noin ilkeästi?" jne.
Mitä väliä, kun isä on väärässä? "En aio auttaa lastani", no stana, tietenkin lapselle osoitetaan, että hän ansaitsee apua ja normaalimäärän tukea, kuten kaikki teinit.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ja pitää pyytää anteeksi, sehän on äärimmäisen tärkeä tunne lapselle, että vanhempi tajuaa tehneensä väärin.
Mutta tärkeintä tietysti olisi, että mies oppisi reagoimaan eri tavalla. Kuinka pitkään tätä on jatkunut? Jos uusi juttu, niin itse en vielä eroaisi, vaan hankittaisiin apua sekä pariterapiasta että mies saisi itselleen hankkia keskusteluapua.
Jos tätä on ollut jo vuosia, niin ero olisi syytä laittaa harkintaan. Miehelle ehdoksi avun hankkiminen.
Joskus tietyt kehitysvaiheet nostattavat vanhemmassa omaa kriisiä tuolta ajalta. Uskonpa, että aika monella lapsen uhmaikään tai murrosikään sopeutuminen on vaikeaa, ja ylilyöntejä tulee. Mikä ei toki tee sitä hyväksyttäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Taaskin täysin järjetöntä arvostelua, kun ei tiedetä lähtökohtia tilanteeseen.
On olemassa lapsia joita ei voi kasvattaa silittelemällä päätä.
Toisaalta on olemassa lapsia jotka uskoo kerrasta kaiken.
Siihen soppaan lisätään vanhemmat joita niitäkin löytyy joka lähtöön.
Niin että todella helppo neuvoa, täältä netinkautta kuka milloinkin tekee jotain oikein tai väärin.
Tämä asenne on vain sinun tapasi oikeuttaa oma vihasi lasta, jota et ymmärrä, kohtaan. Ja omasta vihastasi et halua kantaa vastuuta itse, niin keksit, että lapsi ansaitsee tylyyttä ja sitä, ettei häntä tueta.
3
Vierailija kirjoitti:
Taaskin täysin järjetöntä arvostelua, kun ei tiedetä lähtökohtia tilanteeseen.
On olemassa lapsia joita ei voi kasvattaa silittelemällä päätä.
Toisaalta on olemassa lapsia jotka uskoo kerrasta kaiken.
Siihen soppaan lisätään vanhemmat joita niitäkin löytyy joka lähtöön.
Niin että todella helppo neuvoa, täältä netinkautta kuka milloinkin tekee jotain oikein tai väärin.
"Uskoo kerrasta kaiken"? Nämäkö ovat sinun kaksi ääripäätäsi äitinä? Uskovat kerrasta kaiken, tai eivät lainkaan? Mitäpä jos se, ettei usko kerrasta, ei olekaan lapsen vika, vaan sinun? Jospa ajatuksesi ovatkin niin paskoja, ettei niitä ole mitään syytä uskoa ikinä? Mene sä vaan peilin eteen, kpää.
3
😂😂😂😂😂😂
Av mamma kilahti
Kuin jackpot voitto.
Hyvää loppu päivää, kasvatustieteiden maisterille...
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂😂😂😂
Av mamma kilahti
Kuin jackpot voitto.Hyvää loppu päivää, kasvatustieteiden maisterille...
Mikäs asia sulla meni sekaisin? Sinä se tässä olet nyt ainoa, joka kilahdit, vai... itseäsihän tarkoitikin?
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂😂😂😂
Av mamma kilahti
Kuin jackpot voitto.Hyvää loppu päivää, kasvatustieteiden maisterille...
Ottaako päähän kun et pysty poistamaan ketjua, saati mun kommentteja sinusta?
3
Minusta kannattaa sanoa, että isä toimii väärin. Ainakin siltä osin kuin lapsessa ei ole mitään vikaa ja syytä.
3